Ostin miehelle viisi joululahjaa, hän ei minulle yhtään
Yksi viidestä oli arvokkaampi lahja, neljä muuta vähän pienempiä, mutta kuitenkin. Avasi lahjansa ihan tyytyväisenä, mutta ei edes kiittänyt eikä sanonut tykkäsikö (tiedän tosin, että oli mieluisia kun oli niistä aiemmin puhunut että haluaisi saada). Ei antanut minulle edes joulukukkaa. Eikä kommentoinut sanallakaan sitä että hän sai 5, minä 0. Ei minun joulu tästä nyt pilalla ole, mutta enpä oikein tiedä mitä tästä nyt pitäisi ajatella.
Kommentit (186)
Hei AP? Monesko yhteinen joulu tämä on teille? Onko mies aiempina vuosina ostanut sinulle joululahjan? Onko mahdollista, että hän ei ostanut joulahjaa siksi, koska halusi säästää rahaa TS on pihi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta te noita Turhapuroja oikein löydätte? Minä en ole kovin kummoinen herrasmies mutta kyllä minä nyt aina paremmin käyttäydyn kuin nuo teidän ukkonne jotka ovat tuollaisia täysiä uunoja.
Tätä itsekin ihmettelen. Jokainen normaali ihminen ymmärtää joulun lahjojen vastavuoroisuuden.
Luulisi myös, että rakastaan haluaisi ilahduttaa. Kai se sitten on mukavampi katsella sitä pinnisteltyä iloisuuttani, kun viemme yhdessä hänen äidilleen lahjan, jonka minä olen hankkinut hyvissä ajoin etukäteen ja yhdessä olemme vielä todenneet, että tästä äiteensä varmaan tykkää ja on mukava lahja.
No, lähdenpä tästä käärimään kauniiseen paperiin sitä anopin lahjaa...
Mies ei ole edes avannut lahjaani. HIenoa sanatonta välistäm
Samanlainen kokemus löytyy. Eikä edes oikein vaivautunut peittelemään tätä. Yllättäen busineslahjojen hankinta yrittäjätuttaville onnistui, omille pojillekin keksittiin niitä, mutta minulla ei ollut koskaan väliä, ja juuri minun kohdallani joulua/synttäreitä *ei haluttu viettää* tai niillä ei ollut merkitystä. Hetki kesti sisäistää, että äijä oikeasti nautti rääkkäämisestäni. Kaikkea se leipä elättääkin. Vaasasta tämä kuvottava ihmisscheisse.
Myös jouluna pitää siis tehdä miesvastaisia trolleja???
Kyllä ootte noloja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta te noita Turhapuroja oikein löydätte? Minä en ole kovin kummoinen herrasmies mutta kyllä minä nyt aina paremmin käyttäydyn kuin nuo teidän ukkonne jotka ovat tuollaisia täysiä uunoja.
Tätä itsekin ihmettelen. Jokainen normaali ihminen ymmärtää joulun lahjojen vastavuoroisuuden.
Luulisi myös, että rakastaan haluaisi ilahduttaa. Kai se sitten on mukavampi katsella sitä pinnisteltyä iloisuuttani, kun viemme yhdessä hänen äidilleen lahjan, jonka minä olen hankkinut hyvissä ajoin etukäteen ja yhdessä olemme vielä todenneet, että tästä äiteensä varmaan tykkää ja on mukava lahja.
No, lähdenpä tästä käärimään kauniiseen paperiin sitä anopin lahjaa...
Mies ei ol
Hän ei _hyötynyt_ tarpeeksi lahjomisestasi, ja sain hyödyn/suuremman nautinnon mielipahastasi ja kärsimyksestäsi. Näiden tyyppien on jollakin levelillä _aina_ hyödyttävä vaivannäöstään!
Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa!
Joulu ja syntymäpäivä ovat päiviä, jolloin minun mielestäni on ihan ok odottaa saavansa lahjan taikka jotain spesiaalia kohtelua - vaikka kahvit tai ainakin onnittelut. Se on vain huomioimista, ei sen suurempi vaatimus parisuhteessa.
Se ikuinen nahkatulppaani ei ole se lahja. Ei, vaikka se olisi vaihteeksi myös pesty.
Jos lahjan antaminen elämänkumppanille on liikaa vaadittu, niin ei siinä paljon suhteeseen ole valmis panostamaan. Taitaa aika moni muukin perusjuttu olevan liikaa vaadittu. Aloittaja totesi, että olisi ilahtunut edes kukasta. Niitä myydään jokaisessa lähikaupassakin ja hinta on alle kympin. Ei ole liikaa vaadittu.
Kostaa noin, tuottamalla mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lahjat on niin turhia. Kulutusjuhlaako vietätte?
On hienoa että sulla on omat mielipiteet mutta muiden ei tarvitse olla kanssasi samaa mieltä.
Meilla tullaan antamaan lahjoja aikuisille koska jokaisen aikuisen sisällä on heidän sisäinen lapsi joka kaipaa huomiota jouluna. Se että toinen muistaa ja on harkinnut lahjaa tuo hyvän mielen.
Itse sain kummitytöltäni samanlaisen hupparin kuin hänellä on. Halusi että olemme samiksia. Tänään sitten yhdessä pidetään ne päällä. Maailman ihanin tunne 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hitosta te noita Turhapuroja oikein löydätte? Minä en ole kovin kummoinen herrasmies mutta kyllä minä nyt aina paremmin käyttäydyn kuin nuo teidän ukkonne jotka ovat tuollaisia täysiä uunoja.
Tätä itsekin ihmettelen. Jokainen normaali ihminen ymmärtää joulun lahjojen vastavuoroisuuden.
Ei se noin mene, että lahja annetaan ja toivotaan lahjaa itselle. Lahjat perustuu vapaaehtoisuuteen.
Avioliitossa ainakin annetaan lahjoja toisilleen , sekä seurustelevatkin. TYPERÄ KOMMENTOIJA OLIT.
Emme me anna lahjoja vaikka naimisissa olemmekin.
Vierailija kirjoitti:
Käytöstavaton moukka, kyllä lahjoista tulee kiittää. Jätä ensi jouluna lahjomatta.
Tämäkin saa hirveästi yläpeukkuja. Yksikään mamma ei ikinä kyseenalaista näitä loputtomia miesten haukkumisketjuja. Ei tietenkään.
No niin alapeukuttakaa tätä. Koska ei saa kyseenalaistaa.
Minun mies lopetti yhtäkkiä joululahjojen ostamisen muutama vuosi sitten. Kaksi vuotta mentiin niin että minä ostin hänelle 3-5 lahjaa ja hän ei yhtään mitään minulle.
Sitten kolmantena vuonna ostin lahjoja vain lapselle ja itselleni. Paketoin omat lahjani tosi kauniisti ja avasin ja ihastelin. Mies sai äidiltään yhden kämäisen suklaarasian eikä mitään muuta. Oli tosi hämmentyneen oloinen.
Muutama päivä joulun jälkeen meillä oli vieraita jotka kyseli mitä pukki toi meille aikuisille. Vastasin hymyillen että me ollaan lopetettu lahjojen ostaminen toisillemme jo muutama vuosi sitten, lasten lahjoihin satsataan (lasten lahjat oli myös oikeasti minun hankkimiani).
Meidän avioliitto päättyi sitten monista muistakin syistä (esim ex-puolison peliaddiktio ja uskottomuus) eroon. Tuo että hän ei ostanut enää joululahjoja, oli vain yksi pieni esimerkki ettei arvostanut minua enää ollenkaan. Minusta oli tullut itsestäänselvyys jota ei tarvinnut enää ilahduttaa. Mainittakoon vielä se että rahasta ei ollut kysymys tai sen vähyydestä.
Nyt on oikein hyvä! Saan just ne asiat mitä haluan ja haen ne yleensä edullisemmin alennusmyynneistä.
Myöhemmin olen ajatellut, kuinka vähän minulle olisi riittänyt. Mikä tahansa pieni parin euron hassu juttu mikä olisi osoittanut että hän ajatteli juuri minua eikä ketään muuta.
Et "ansainnut" lahjaa, kostaa noin.
Aikuiset ihmiset itkemässä lahjojen perään,voiko olla säälittävämpää!:D
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset itkemässä lahjojen perään,voiko olla säälittävämpää!:D
Kyllähän siinä on usein kysymys isommasta asiasta kuin jokin konkreettinen lahja. Pienikin paketti, jolla haluaa ilahduttaa, voi kertoa siitä välittämisestä, jos vaikka muuten ei sanotuksi saa.
Ele on pitkälti symbolinen. "En anna sinulle lahjaa, koska en halua antaa sinulle mitään itsestäni."
Tai "tämä pikkuinen paketti on merkki siitä, että koska välitän sinusta, haluan ilahduttaa sinua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kärsivällinen+20v
Siinä teille perspektiiviä muuttuuko mies.
Sen sanon että mies ei arvosta koska ei vaivaudu mitään lahjaa laittamaan.
Terveisin: entinen muija (nuija, sanois Jope)
Mun mieheni ei ostele lahjoja. Mutta siivoaa joka aamu keittiön ja keittää kahvit, koska on aamuvirkku. Se on vähän kuin 365 lahjaa vuodessa. Koen itseni arvostetuksi.
Mitähän kettua? Minä siivoan joka päivä asuntoa, se on itsestäänselvyys, niin siivoaa mieskin. Sitä kutsutaan hygienian ylläpidoksi - ei lahjaksi 😳
Joo, meilläkin tehdään muuten molemmat kotitöitä, paitsi että aamuisin ennen kahvikupillista minä olen lamaantunut. Siksi katson lahjaksi että mies laittaa aamulla kaiken valmiiksi mulle. Välillä hän teki leipääkin, nyt se on jäänyt.
Muutenkin elämä on paljon kivempaa, kun näkee jokapäiväiset huomionosoitukset eräänlaisina lahjoina. Mutta jos sulle kahvikuppi suukon kanssa on hygienian ylläpitoa, niin hygieenistä uutta vuotta teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt et anna sille pilluva ainakaan vuoteen.
Just! Ja makeimmaksi härniksi kesken jätetty suikkari :D Oppiipahan!
Mulkku ei kuulu suuhun.
Mammat ovatkin vankasti tätä mieltä :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joululahjat on lapsia varten.
Kerro tuo kumppanillesi ja pomolle ainakin.
Me sovimme yli 20 vuotta sitten ettemme osta lahjoja toisillemme joten ei ongelmia.
Miten pomo liittyy asiaan?
Ootko oikeesti näin tyhmä? Kyll työpaikoillaki muistetaa työntekijöit lahjoill. Ja kai sää aikuine oot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset itkemässä lahjojen perään,voiko olla säälittävämpää!:D
Kyllähän siinä on usein kysymys isommasta asiasta kuin jokin konkreettinen lahja. Pienikin paketti, jolla haluaa ilahduttaa, voi kertoa siitä välittämisestä, jos vaikka muuten ei sanotuksi saa.
Ele on pitkälti symbolinen. "En anna sinulle lahjaa, koska en halua antaa sinulle mitään itsestäni."
Tai "tämä pikkuinen paketti on merkki siitä, että koska välitän sinusta, haluan ilahduttaa sinua".
Ymmärrän ihan hyvin tätä ajattelua. Mutta sitä en ymmärrä, kuinka moni tarjoaa ratkaisuksi, että aloittaja ostaisi itselleen ison kasan kalliita lahjoja ja avaisi ne miehensä edessä. Eikö tuosta tule vielä yksinäisempi olo?
Mies, joka välittää ja rakastaa, niin ostaa kyllä lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Et "ansainnut" lahjaa, kostaa noin.
Kyllä, manipulointia, kiusaamista ja narsismia. Ihan vtun sairasta.
Aikuisten lahjat on niin turhia. Kulutusjuhlaako vietätte?