Ostin miehelle viisi joululahjaa, hän ei minulle yhtään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoin mieheltä nahkaista Marimekon kameralaukkua ja sain jonkun "Valentinon" halpis muoviversion.  Olisi sitten jättänyt vaikka ostamatta. Lapsillekin osti mitä nämä toivoivat. Mutta ei mulle.

No niin, tästä sitten puolet valituksista, muka riittää "kunnioituksi", että lahjoittaa vaikka kettukarkin, mutta ei ne kuitenkaan ole mieleen, jos jotain ostaa.

Ihan turhaa maailman krääsällä täyttämistä koko lahjavillitys, varsinkin aikuisilla. Meillä päätettiin jo kauan sitten, että ei enää täytetä korurasiaa, kun en niitä juuri käytä, enkä minä täytä miehen kaappia kymmenennellä pyjamalla tai aamutakilla.

Tämä on niin ihanaa ollut, kun ei joulun alla tarvitse tungoksessa niitä lopulta tarpeettomia lahjoja etsiä, että ihan harmittaa, jos joku muu sukulainen tuo lahjan, ja sitten se ehkä odottaa jot

 

Jos ei tiedä millaisesta lahjasta kumppani pitää niin silloin ei ole kyllä vaivautunut tutustumaan kumppaniinsa kunnolla. Jos yhtään kuuntelet kumppaniasi niin kyllä taatusti opit tuntemaan sen kumppanin niin hyvin, että tiedät millaisista asioista hän pitää tai ei pidä. 

Tämä juuri. Minä tiedän paljon kaukaisimmistakin kavereistani esim. sen minkä liikkeen vaatteista he pitävät, minkälaisesta kodin sisustustyylistä he pitävät, minkälaisia herkkuja he syövät, mihin asioihin he suhtautuvat intohimoisesti ja mitä he harrastavat. Jo pelkästään noiden tietojen perusteella pystyy ostamaan mieluisan lahjan. Ja kun puhutaan omasta kumppanista niin kyllä luulisi tuntevan tämän niin läpikohtaisesti, että varmasti tietää mikä lahja on mieluinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käsittelet lahjaa kauppatavarana, et tule koskaan olemaan tyytyväinen elämään.

Vaimoni on ostanut minulle joka vuosi lahjoja. Minä en ole. En ole koskaan pyytänyt häntä ostamaan minulle lahjoja. Sen sijaan, jos hän tarvitsee jotain, silloin ilahdutan häntä lahjalla. Mutta muutoin lahjat ovat täysin vapaaehtoisuuteen perustuvia.

 

En yhtään ihmettele että tämä maailma on siinä jamassa kuin se on, kun näköjään suurin osa ihmisistä on järjettömän itsekkäitä ja pitää lahjoja selvästi jonkinlaisina kauppatavaroina! Hävetkää!

 

Haha. tällä hetkellä kommenttini on saanut 6 plusnuolta ja 38 miinus nuolta. Itsekkäät ihmiset ovat repineet pelihousunsa kun on paljastettu totuus heidän itsekkyydestään. Että olisi muka velvoitettu antaa lahja takaisin kun on itse annettu lahjoja. Kuten sanoin, olette onnettomia, ettekä mih

Ihan mielenkiinnosta, miksi edes haluat olla parisuhteessa, jos se toisen huomioiminen on täysin poissuljettu ajatus?

Tapailumies? Viisi lahjaa on liikaa. Lähinnä mautonta jo. Itse sovin etukäteen ostetaanko lahjat vai ei. Ja jollei asiasta ole sovittu ostaisin lahjan ja antaisin sen mahdollisesti tai jättäisin antamatta riippuu millainen tapaaminen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Olet hankkinut lahjat, kun olet halunnut ilahduttaa. Lahjat perustuu vapaaehtoisuuteen. Sinulla on mahdollisuus käyttää lahjarahat itseesi. 

Itse olen hankkinut miesystävälleni jo meidän seitsemänä jouluna lahjat ja hän ei koskaan minulle. Itse haluan antaa lahjoja. En odota vastalahjoja.

Kyllä mulle herää ajatus eikö mies halua lainkaan ilahduttaa kumppaniaan? Eikö hänelle tule mieleen että kumppania varmaan ilahduttaisi kovasti saada joku pieni joululahja? Vai eikö miestä yksinkertaisesti kiinnosta?

Ja se että ei kiitä lahjoista on aika törkeää. Kuulostaa aika vinksahtaneelta ihmissuhteelta tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet (ja joskus naisetkin) eivät hahmota mitä nainen voisi haluta joululahjaksi. Ellet kerro. Ei ole mielikuvitusta yllätyslahjoihin, epäilevät että tulee väärät lahjat tai on ollut kiire arjessa, ehkä ahdistaa. Tai jos ei ole tietoa onko lahjojen vaihtoa vai ei. Osa miehistä ei vietä joulua, ateisteja? Pitää sopia etukäteen hankitaanko lahjat, mitä hintaluokkaa ja montako. Jos vaikka vanha äiti sanoo ettei halua mitään, aikuinen lapsi ei tiedä mitä joku salaa toivoo. Osa miehistä ei ehkä pysty hankkimaan lahjaa lainkaan ehkä on joku syy (mikä se kullakin on), sitten voi miettiä jatkatko vai ei, jos lahja on sinulle tärkeä ja huomioiminen. Naiset luulevat että toinen lukee ajatuksia, ei lue. Joillakin on ehkä muualla se telepatia.

Tiedätkö, itsellenikin lahjojen ostaminen on vaikeaa, mutta silti ne ostan. Paljon auttaa kun on viitsinyt tutustua siihen lahjan saajaan. Ja tok

Aivan ohis. Mutta minä en kyllä missään nimessä haluaisi, että ihminen, jolle lahjojen ostaminen on vaikeaa, joutuisi kesästä saakka kiertelemään kauppoja minun joululahjani takia. Aika kamala ajatus tarkemmin mietittynä.

Joulussa on muutenkin ihan riittävästi kaikenlaisia taakkoja ja syyllisyyttä. Mun lahjani ei saa olla yksi asia siinä kuormassa. Siksi(kin) ei lahjoja kiitos, ihan aidosti ja ilman passiivis-aggressiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä hitosta te noita Turhapuroja oikein löydätte? Minä en ole kovin kummoinen herrasmies mutta kyllä minä nyt aina paremmin käyttäydyn kuin nuo teidän ukkonne jotka ovat tuollaisia täysiä uunoja.

Näitä uunoja on esimerkiksi pörssiyritysten johtajissa. Terveisiä vaan. Nämä ovat niin itseään täynnä, etten suosittele kenellekään yritysjohtajaa puolisoksi.

Tämä! Minulla on myös mies rahoitusalalla korkeassa asemassa. Joskus kun olemme jossakin edustustilaisuudessa, katson tätä sujuvapuheista, sulavakäytöksistä miestä ja mietin, että mitä vttua tässä tapahtuu. Kotona mies on täysin aloitekyvytön asperger, vttumainen omaan napaan tuijottaja. Eroa mietin päivittäin, ehkäpä se tästä toteutuukin kun viimeinen lapsista muuttaa pois.