Aistiyliherkkä on painajainen kaikille muille
"Voitko sammuttaa tuon valon kun sen sähkö häiritsee minua"
"Sopiiko jos kukaan ei tässä tilassa käyttäisi käsidesiä kun sen voimakas haju ärsyttää minua"
Kommentit (125)
Vihaan ääniä, kuten laaten äänet, kakofoniat, tv ja radio, joitakin valoja ja pesuaineiden ja joidenkin hajuvesien käryjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti näihin eri herkkyyksiin on olemassa lääkitys. Hankkikaa se ja lakatkaa kiusaamasta lähimmäisiänne.
Näille aistiyliherkille voisi aueta ihan uusi, normaali elämä melko helpolla lääkityksellä, mutta eiväthän he sitä halua. Kivempaa tehdä itsestään turha numero.
Mikä lääkitys auttaa autistin aistiyliherkkyyksiin? En ole ikinä kuullut moisesta.
Fiksuina ihmisinä eivät tule esim tälle palstalle puskatohtorien ruodittavaksi. Mikä on muuten sinun diagnoosiksi?
Autismin kirjon häiriö. Eikä mulla ole hätää aistiyliherkkyyksieni takia, kenenkään ei tarvii niiden takia joustaa (paitsi minun itseni tietysti).
Mu
Luultavasti samanlainen kuin "lääke" jolla tehdään homoista heteroita. Ei ihmisen hermoston normaalia toimintaa voi muuttaa jollain lääkkeellä.
Onko ap se palsta hul lu, joka inhoaa aspergereita ja autisteja? On tuottanut tänne ketjun toisensa perään.
Jaa. Olen aistiyliherkkä, mutta se häiritsee vain kun yritän nukkua. Joskus jos olen muuten ylikuormittunut, äänet häiritsevät myös. En oikein tiedä kuinka nyt sitten olen raskas muille, kun pystyn ratkaisemaan ongelmani vetäytymällä vähäksi aikaa jonnekin suljetun oven taakse antaakseni itselleni pienen hengähdystauon. Nukkumaanmeno ratkeaa samalla tavalla: makkarin ovi kiinni perässä. Tadaa. Problem solved.
Kaikenlaiset yliherkät ihmiset ovat ongelma vain itselleen. Heidän ei pitäisi olla ongelma myös muille. Pitääkö muiden jatkuvasti miettiä että en voi tehdä sitä enkä tätä, koska joku herkkis suuttuu. Mistä minä voin tietää kuka suuttuu jos laitan vähän hajuvettä tai kuuntelen musiikkia. Ei kiitos. Elämäni on minun ja teen sitä mistä nautin. Tietenkin laillisuuden rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on juuri tuollainen fibrosta kärsivä aistiyliherkkä, erityisherkkä työkaveri, joka sanoo kaiken lisäksi oleva diagnostisoimaton ADHD.
Laiska pska, joka saikuttaa koko ajan
Mä olen aistiyliherkkä, endosta kärsivä, ADHD-diagnosoitu. Painan kyllä töitä niska limassa ihan koko ajan. ADHD:ta voi opetella myös käyttämään hyödyksi työssään. Eikä aistiyliherkkyys työssä häiritse kun voi etätyössä säätää olosuhteet sopiviksi. Saikulla olen ollut vuoden sisään kaksi kertaa. Ekalla kertaa koronan takia sellaisella puolipäiväsaikulla kun ei ehtinyt kokonaisia päiviä makaamaan, tokalla kertaa viikon burnoutin takia. Enempää ei ehtinyt silloinkaan saikuttamaan vaikka tarve ehkä olisi ollutkin, mutta kohta helpottaa. Tammikuun loppuun kun jaksaa painaa niin sitten on tilinpäätös tehty.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaiset yliherkät ihmiset ovat ongelma vain itselleen. Heidän ei pitäisi olla ongelma myös muille. Pitääkö muiden jatkuvasti miettiä että en voi tehdä sitä enkä tätä, koska joku herkkis suuttuu. Mistä minä voin tietää kuka suuttuu jos laitan vähän hajuvettä tai kuuntelen musiikkia. Ei kiitos. Elämäni on minun ja teen sitä mistä nautin. Tietenkin laillisuuden rajoissa.
Laita vaan vähän ja niin ettei lemu kulje huoneen toiselle puolelle asti. Selvästi osaat hieman miettiä asiaa.
Kai sitä nyt ketä tahansa välillä ärsyttää hajut, äänet, valot, liikenne, puhuminen, muut ihmiset, kutittavat vaatteet, ym. ym, mutta jos noiden antaa määritellä koko elämänsä niin varmasti on vaikeaa.
Minua syytetään siitä, että minä en pidä kovista äänistä ja että olen rasittava ihminen kun huomautan ihmisille jos he puhuvat liian kovaa. Mutta oikeasti näillä parilla ihmisellä on tapana käytännössä huutaa puhuessaan, vaikka toinen olisi samassa huoneessa. Tiedän, että se todella kova puheääni rasittaa muitakin kuin minua. Minä vain olen se, joka siitä sanon.
Loisteputket saa olla päällä, migreeni on luulotautia.
Mutta sovitaanko, että kahvipisteelle ostetaan vaan juhlamokkaa, kun muut eivät sovi vatsalleni?
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, oletteko koskaan tavanneet aistiyliherkkää joka olisi muuten ns normaali terve ja tervejärkinen. Ette!
Aistiyliherkkyys syntyy aina sellaisille jotka ovat jo muuten henkisesti jotenkin neurootikoja, allergisia monille asioille niin fyysisesti kuin henkisestikin tai mt ongelmaisia.
Aistiyliherkkyys on pään sisällä kehitetty huomiohakuinen sairaus. Tai siis eihän sillä taida olla vielä edes tautiluokitusta. Ihmiset vaan kehittävät itse itselleen näitä "yliherkkyyksiä" jotta saavat huomiota.
Meluherkkyys on todella yleistä ja nykymaailman ympäristöt ovat epäluonnollisen meluisia. Melulla on todettu lukemattomia terveyshaittoja.http://www.is.fi/kotimaa/art-2000009896099.html
"Meluherkkyys on yleistä: suomalaistutkimusten mukaan meluherkkiä ihmisiä on yli kolmannes, ulkomaisten tutkimusten mukaan jopa puolet. Miehet ovat useammin meluherkkiä kuin naiset.
Tunnetusti kova melu vahingoittaa kuuloa, mutta melulla on paljon muitakin terveysvaikutuksia. Melun voimakkuus selittää vain osan meluherkkien haitoista."
Meluhaitat koskevat myös niitä, jotka eivät välttämättä tiedosta asiaa.
"Uuden ruotsalaisen ja norjalaisen tutkimuksen mukaan melu voi lisätä myös lihavuutta. Jokainen kymmenen desibelin kasvu melussa lisää vyötärön mittaa sentillä. Melu aiheuttaa ihmisessä hormoni-cocktailin jopa tämän itsensä tiedostamatta.
- Melualtistus näyttäisi vaikuttavan siten, että paino nousee. Erään toisen tutkimuksen mukaan taas jos äiti altistuu melulle, sillä voi olla sikiön painoa pienentävä vaikutus, sanoo Marja Heinonen-Guzejev."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, oletteko koskaan tavanneet aistiyliherkkää joka olisi muuten ns normaali terve ja tervejärkinen. Ette!
Aistiyliherkkyys syntyy aina sellaisille jotka ovat jo muuten henkisesti jotenkin neurootikoja, allergisia monille asioille niin fyysisesti kuin henkisestikin tai mt ongelmaisia.
Aistiyliherkkyys on pään sisällä kehitetty huomiohakuinen sairaus. Tai siis eihän sillä taida olla vielä edes tautiluokitusta. Ihmiset vaan kehittävät itse itselleen näitä "yliherkkyyksiä" jotta saavat huomiota.
Meluherkkyys on todella yleistä ja nykymaailman ympäristöt ovat epäluonnollisen meluisia. Melulla on todettu lukemattomia terveyshaittoja.http://www.is.fi/kotimaa/art-2000009896099.html
"Meluherkkyys on yleistä: suomalaistutkimusten mukaan meluherkkiä ihmisiä on yli kolmannes, ulkomaisten tutkimusten mukaan jopa puolet. Miehet ovat useammin meluherkk
Ja tässä linkki tuohon YLE:n uutiseen:
Tuo on muuten yllättävä tieto, että miehet ovat meluherkempiä kuin naiset.
Aistiyliherkkyys, kuten moni täällä on kommentoinut, korreloi autismin ja ADHD:n kanssa. Moni autisti on hyvin ujo eikä tuo aistiyliherkkyyttään esille. Toki on henkilöitä, jotka tuovat. On kuitenkin outoa, jos kuvitellaan, että kaikki aistiyliherkät olisivat huomionkipeitä, jos joku on sattunut aiheesta sanoa. Miten muuten asiaa voisi korjata, jos siitä ei sano?
Esim. itse lapsena kärsin vuosia englanninopettajani luokassa. Silmät valuivat kyyneleitä ja päänsärky jyskytti niin etten nähnyt piirtoheitinkalvoa, kun opettajan hajuvesi oli niin voimakas.
Oireet ovat opettaneet elämän saatossa välttämään tiettyjä tilanteita, esim. toimistolla jos joku käyttää voimakasta hajuvettä, menen toiseen huoneeseen. Onneksi sellaisia urpoja on nykyään työelämässä harvoin ja hajusteettomuus on lisääntynyt. Sporissa tulee valitettavasti näitä tilanteita vielä vastaan ja loppupäivä menee oksennusta pidätellessä pimeässä huoneessa, työkyvyttömänä. Fyysiset oireet eivät jousta, koska eivät ole tahdonalaisia.
Voimakas empatiakyky korreloi autisminkirjon kanssa myös. Valitettavasti kaikkia muita ihmisiä ei ole sillä siunattu.
Vierailija kirjoitti:
Loisteputket saa olla päällä, migreeni on luulotautia.
Mutta sovitaanko, että kahvipisteelle ostetaan vaan juhlamokkaa, kun muut eivät sovi vatsalleni?
Minä taas en millään pysty juomaan kuin kaikkein parasta kiinalaista vihreää teetä tai sitten sivettikissan paskomaa kahvia.
Ymmärrän hyvin aistiyliherkkiä. Ja se ei ole epänormaalia. Jos ei aisti mitään missään ja syyttää herkkiä, se tuntuu aika kummalliselta. Ymmärrän jos joku ei jaksa olla herkän seurassa tai jonkun ihmisen draamailua, mutta tuskin jokainen on sellainen.
Minulla on pahimpana ääniyliherkkyys, muita aistiyliherkkyyksiä sitten ei niin pahana. Arjessa se tarkoittaa sitä, että äänet, varsinkin kovat, terävät äänet ja kaikenlainen meteli televisioista kovaäänisiin ihmisiin tuntuu kehossani kipuna. Väsymys pahentaa asiaa entisestään. Kuitenkin, kuten muitakin kipuja, minun on mahdollista sietää sitä. Mitään mukavaa se ei ole ja tauotta jatkuessaan huonontaa elämänlaatua, mutta samoin kuin vaikka päänsäryssä, ääniyliherkkyyden kanssa voi elää. Molempiin pätee varmasti sama: kunhan se ei ole jatkuvaa.
En ymmärrä niitä ihmisiä, yleensä ääniyliherkkien lasten vanhempia, jotka ajattelevat, että koko maailman pitää pysähtyä, koska jollain on aistiyliherkkyys. Melkein kaikilla ihmisillä on jotain: kutinaa, päänsärkyä, hengenahdistusta, särkyä, jne jne. Ihan samoin kuin niitä, myös aistiyliherkkyyttä voi opetella sietämään. Kaiken a ja o on, että itse opin tunnistamaan ne tilanteet, joihin ei kannata hankkiutua ja toimin sen mukaan. Ihan sama kuin vaikka pahasti eläinallerginen ei ehdoin tahdoin mene hevostallille tai koirakerhoon, mutta ei kenellekään tule sen takia mieleen vaatia kaikkien hevosten ja koirien hävittämistä.
Voi apua näitä keskusteluja :) ! <3
Harmillista kyllä jos yleistetään jos on 1 negatiivinen kokemus aistiherkästä persoonasta.
Ei mua silleen aivan hirveästi kiinnosta jos joku tuntematon ei usko tai kirjottelee täällä jotaki ihme settiä mutta sen verta näköjään että piti ihte kirjottaa! Rakastan kirjottamista.
Yleensä jos ei osaa suhtautua erilaisuuteen on vielä melko kesken asiat omassa elämässä ja ne jotka on ymmärtäväisiä ja on ystävällisiä sekä käyttäytyy aikuismaisesti pääsee usein elämässä pitkälle :) Työkavereita oon ihtekkin kokenut laidasta laitaan vaan kaikkien kans aina koitan tulla toimeen.
Paskaa en puhu kenestäkään jos on tosi ikävä tyyppi eikä anna mitään hyvää omaan elämään niin en ole tekemisissä.
Ei sitä sen kummempi tyyppi ole. en itse usein mainitse heti ongelmastani. Joskus tuntuu että on se ilon pilaaja eikä viihti sanoa kylässä että telkku kiinni koska häiritsee keskittymistä. Hierojalla radio kiinni yms.
Sillon vaan kun tuntuu ettei oikeasti pysty olemaan siinä tilanteessa niin sanon.
Sitä välttää tilanteita ja ihmisiä jotka ei ymmärrä tai joille ei osaa selittää asiaa ja viettää aikaa niiden kanssa joille uskaltaa sanoa että lähden nyt kotiin,vaikka olin kylässä vain tunnin.
Tosi puheliaat tyypit kuormittaa vaikka ne olis mukavia. Ei halua olla ilkeä mutta ei välttis vaan halua liian pitkää yhteistä aikaa sellasen puheliaan kanssa.
Kaikista ihanampaa on ne jotka huomioi sillä omalla toiminnallaan minua kylässä että on kivempi olla💗
Reagoin ennen herkästi tuoksuihin. Tuntui etten saanut henkeä. Jouduin pyytämään miestänikin välttämään partaveden käyttöä. Vaihdettuani työpaikkaa pääsin pois yhdestä sisäilmaongelmaisesta sädesienivaurioisesta rakennuksesta terveeseen. Epäilen, että entisessä asunnossamme oli myös jotain homeongelmaa. Kun muutimme eri asuntoon aloin vähitellen parantua. Muutama vuosi siinä meni. Enää eivät pesuaineiden ja kosmetiikan tuoksut haittaa. Reagoin vain pelkkään homeen/kosteuvaurion hajuun ihmisten vaatteissa tai rakennuksissa. Töissä ei silti voi välttää ihmisiä/asiakkaita. Miettikää tuoksuherkät, onko teilläkin joku altistava asia, johon voisi puuttua.
Allergioista huolimatta, ei ole tullut mieleen kieltää koivuja, koiria ja kissoja naapureita.
Itse olen ratkaissut asian niin, että mahdollisimman harvoin menen sinne bussiin.