Miksi jotkut ihmiset ahdistuu herkemmin? Miksi jotkut ihmiset ei juuri murehdi mistään?

Alkukantainen selviytymiskeino. Ihmiskunta olisi joutunut petojen suuhun jo heti alkumetreillä, jos kaikki olisivat vaan rentoilleet huolettomina.

Ihmiskunnan selviytymisen ja kehittymisen takia on tarvittu kaikenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka rohkeana liikoja murehtimatta lähtevät valloittamaan uusia mantereita ja syövät uusia ruoka-aineita jne.

Ja toisaalta on tarvittu myös niitä arkoja, jotka murehtimisellaan takaavat eloonjääntiä. 

Narsisti pärjää aina 💰💰💰📈🚀

Kyllä se on pitkälti geeneissä tuo murehtiminen ,kuin moni muukin asia. Sen huomaa siitä, kun on itse ja samoin vaimo suurilapsisesta perheestä. ( ne suuret ikäluokat mm).

Itse en murehdi asioita ,kuin sen akuutin ajan ja sitten murheet unohtuu aika nopeasti. Koskaan en muista ,että minua olisi kukaan esim kiusannut tai sanonut pahasti ja olen kohta seitenkymppinen. On ollut vanhemmilla ja omassakin perheessä sairauksia ym vahinkoa, jotka vaan unohtuu,ilman että niistä murehtuu,kun asiat on ohi. Vanhemmat kuolleet ,kun olin nuori jne.

Puoliso on sitä kaliperiä ,että muistaa , miten kiusattiin ja ( vieläkin aina joku😂 kiusaa) . Murehtii ja muistaa kun se sanoi niin ja niin  ikävästi. Ei voi mitään. 

Sota-asioita en mieti,  tulee jos tulee . Ei voi pieni ihminen tällä iällä mitään. Kiitos Luojalle ,kun on antanut tällaisen luonteen- helppoa.

Itse en oikein ahdistu ja en hirveesti murehdi.

Elän enimmäkseen nykyhetkessä, enkä hirveemmin osaa ajattella tai sitten ei vain kiinnosta ajatella enemmän tulevaisuutta. Varsinkaan en murehdi tai ahdistu muitten ihmisten asioista. Olen minä keskeinen. Te kutsuisitte minua itsekkääksi, kun minua ei kiinnosta ketään ja mikään muu kuin oma elämäni. Jos joku mun läheisistä kuolisi, niin en surisi samalla tavalla kuten yleensä ihmiset surevat, vaan olisin suurimmaksi osaksi vihainen, koska se läheinen jättäisi minut ja tekisi omasta elämästäni hankalampaa. Olen hyvin itsetuhoinen. En osaa "suojella" itseäni, vaan menen suojatien yli katsomatta ja menen vaara tilanteisiin, koska ei kiinnosta oma henkeni ja koska siitä tulee jännitystä.

Kadehdin sellaisia huolettomia positiivareita, kun itse olen kaikesta stressaava pessimisti. En ole edes elämässäni kokenut yhtä pahoja asioita kuin he, joten tämä tuntuu vähän typerältä.

Erich Fromm jossain kirjassaan  totesi, että eihän normaali ajatteleva ja  tunteva ihminen voi olla ahdistumatta jos omassa elämässä  ja maailmassa tapahtuu kauheita asioita. 

Yritän miettiä vain asioita, joihin voin vaikuttaa.

Esimerkiksi vakavaan sairastumiseen ei voi vaikuttaa, joten sitä on aivan turha pohtia.

Koska fiksut ihmiset osaavat ohjata tunteitaan. Tiedän ettei murehtiminen tuo mitään hyvää niin ajattelen muuta. Käytös muuttaa myös ajatteluasi. 

Vierailija kirjoitti:

Koska fiksut ihmiset osaavat ohjata tunteitaan. Tiedän ettei murehtiminen tuo mitään hyvää niin ajattelen muuta. Käytös muuttaa myös ajatteluasi. 

Semmonen itsekehu sitten sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska fiksut ihmiset osaavat ohjata tunteitaan. Tiedän ettei murehtiminen tuo mitään hyvää niin ajattelen muuta. Käytös muuttaa myös ajatteluasi. 

Semmonen itsekehu sitten sieltä.

Jos totuus sitä on. Vähän sama asia miten tyhmät ihmiset ovat useimmiten masentuneita, fiksut löytävät siitä tiensä ulos

Keskuspankit mahdollistivat niin kovan sosialismin että huonot geenit ovat päässeet lisääntymään rajusti maailmassa.

Sen murehtimatta olemisen voi opetalle. Niin minä tein. Yksi burnout riitti siihen, että aloin opetella. Olisi minulla nytkin monta asiaa, mitä voin murehtia, mutta en murehdi niitä. Elän päivän kerrallaan ja ratkon ongelmat kun ne tulee kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska fiksut ihmiset osaavat ohjata tunteitaan. Tiedän ettei murehtiminen tuo mitään hyvää niin ajattelen muuta. Käytös muuttaa myös ajatteluasi. 

Semmonen itsekehu sitten sieltä.

Jos totuus sitä on. Vähän sama asia miten tyhmät ihmiset ovat useimmiten masentuneita, fiksut löytävät siitä tiensä ulos

Lienet näitä tällaisia jotka esittää muille pelastajaa ja auttajaa mutta tosiasiassa halveksuvat kaikkia muita ja pitävät itseään maailman valtiaana.

Minä luulin olevani tasapainoinen, onnellinen luonne. Sitten sairastuin syöpään.

Ahdistus on aivan järkyttävä. Ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja saa fyysisesti tärisemään. 

Huolettomuus voi johtua siitä, ettei ole kokenut mitään oikeasti pelottavaa.

Mulla on kaksi lasta: Toinen huolton, joka ei paljoa stressaa. Toinen taas huolissaan kaikenlaisesta.

Täytyy sanoa, että se huolettomampaa ei muutenkaan aina ajattele kovin pitkälle eteensä. Kokeet tulevat kerta toisensa jälkeen yllätyksenä ja kotitalouden kotiläksyjä aletaan kotona leipomaan edellisenä iltana nukkumaanmenoaikaan. Välillä talvella paleltaa, kun bussi olikin myöhässä, eikä tullut mieleen pukeutua riittävästi, jos pitääkin olla ulkona yli 5 minuuttia. Mutta melko stressitöntä sen elämä näyttää olevan noita viime hetken paniikkeja lukuunottamatta, kun seuraavana päivänä onkin koe aivan "yllättäen".

Toinen taas on huolissaan paljon enemmän, mutta hän myös ajattelee syvällisemmin. Hänellä myös voimakkaampi mielikuvitus, joka ilmeisesti myös auttaa häntä miettimään ennalta eri skenaarioita. Se saa joskus hänet olemaan huolissaan kaikenlaisesta, mutta osaa myös paremmin miettiä tilanteita ennalta ja varautua niihin.

En osaa sanoa, kumpi on parempi, mutta molemmissa hyvät ja huonot puolensa. En siis pidä huonona kohtuullista huolissaan oloa, koska se selkeästi auttaa varautumaan tilanteisiin. Ja myös vaikuttamaan niihin.

Itse olen samanlainen kuin  joku muu aiemmin: Olen huolissani ennalta kaikenlaisesta, mutta kriisin tullessa usein rauhallinen. Ehkä juuri siksi, että olen päässäni käynyt läpi tilanteita ja sieltä usein löytyy valmiiksi "harjoiteltu" skenaario.

Samasta syystä, kuin yhdellä on ruskeat silmät ja toisella siniset, yksi on pitkä ja toinen pätkä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on pitkälti geeneissä tuo murehtiminen ,kuin moni muukin asia. Sen huomaa siitä, kun on itse ja samoin vaimo suurilapsisesta perheestä. ( ne suuret ikäluokat mm).

Itse en murehdi asioita ,kuin sen akuutin ajan ja sitten murheet unohtuu aika nopeasti. Koskaan en muista ,että minua olisi kukaan esim kiusannut tai sanonut pahasti ja olen kohta seitenkymppinen. On ollut vanhemmilla ja omassakin perheessä sairauksia ym vahinkoa, jotka vaan unohtuu,ilman että niistä murehtuu,kun asiat on ohi. Vanhemmat kuolleet ,kun olin nuori jne.

Puoliso on sitä kaliperiä ,että muistaa , miten kiusattiin ja ( vieläkin aina joku😂 kiusaa) . Murehtii ja muistaa kun se sanoi niin ja niin  ikävästi. Ei voi mitään. 

Sota-asioita en mieti,  tulee jos tulee . Ei voi pieni ihminen tällä iällä mitään. Kiitos Luojalle ,kun on antanut tällaisen luonteen- helppoa.

Kiva, mutta kiinnitä huomiota välimerkkien käyttöön. Pilkun, pisteen, yms. jälkeen tulee välilyönti, ei ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunnan selviytymisen ja kehittymisen takia on tarvittu kaikenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka rohkeana liikoja murehtimatta lähtevät valloittamaan uusia mantereita ja syövät uusia ruoka-aineita jne.

Ja toisaalta on tarvittu myös niitä arkoja, jotka murehtimisellaan takaavat eloonjääntiä. 

Avoimuus ja neuroottisuus ovat erillisiä luonteenpiirteitä. Ihminen voi olla utelias ja neuroottinen tai rutiineihin taipuvainen ja rauhallinen. 

Ahdituneisuuden syntyy vaikuttaa

- perimä (samassa paketissa tulee yleensä myös positiivista herkkyyttä, ja kyky havainnoida ja ennakoida uhkia on ollut evoluutiossa selviytymistaito)

- oppimiskokemukset (malli ja omat kokemukset, miten läheiset suhtautuu elämän haasteisiin ja on niistä selvinnyt, onko itse saanut sopivasti tilaisuuksia harjoitella vai onko jäänyt yksin liian isojen asioiden kanssa vai onko hössötetty niin ettei ole saanut huomata että itsekin selviytyy)

- stressi: sekä äkillinen voimakas (trauma) että jäytävä pitkäaikainen, molemmat virittää hermostoa reagoimaan vahvemmin ja tekee säätelyn vaikeammaksi

Kahteen jälkimmäiseen voidaan vaikuttaa taitoja harjoittelemalla (esim. ajatusten realisointi, hermoston rauhoittaminen) ja uusia suotuisampia kokemuksia hankkimalla.