Miksi jotkut ihmiset ahdistuu herkemmin? Miksi jotkut ihmiset ei juuri murehdi mistään?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksen vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn riippuvat melko voimakkaasti älykkyydestä: mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän ahdistuksella on häneen negatiivisia vaikutuksia.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25316093/

Vääristelet pahasti, tai et ymmärtänyt lukemaasi. Julkaisussa puhutaan vaikutuksista työmuistiin (lyhytkestoiseen muistiin), joka voi olla älykkäämmällä vähäisempi. Abstractissa selvästi sanotaan myös: "Although intelligence moderated the impact of anxiety on WM, it was only weakly related to anxiety." (Vaikka älykkyys lievensi ahdistuksen vaikutusta työmuistiin, se on oli vain heikosti yhteydessä ahdistukseen." Siis älykkyys ei ole kovin selvästi missään  yhteydessä ahdistukseen.

Kun ei mene niin kuin Strömsössä, en jää murehtimaan, että miten tässä näin kävi ja mitä kamalaa tästä seuraa, vaan alan välittömästi miettimään miten tilanteesta selvitään.

Etukäteen en murehdi mitään. Enkä vatvo jälkikäteen. Tapahtunut mikä tapahtunut, suunta välittömästi  parempaan. Toki sillä tavoin analysoin, että en tekisi samaa mokaa uudelleen.

Kai tää on aivorakenteesta kiinni. Ja kun tietää, että selviytyy, on itseluottamus hyvä eikä tarvitse panikoida.

Isältä perittyä, koska äiti ja useimmat sisaruksensa ovat murehtijoita ja ongelmissa panikoivia masentujia.

Ahdistus kuuluu elämään jossain vaiheessa. Se EI ole mikään sairaus. Nykyään vaan ollaan niin herkkänahkaisia. Mulla on ollut vaikea, traumaattinen lapsuus enkä itseasiassa koskaan ole ahdistunut. Elämässä mennään eteenpäin, ei jäädä murehtimaan liikaa, se kun ei vie minnekään. Ryhdistäytykää!

Tapahtui niin iso p aaka elämässä, ettei sen jälkeen ole juuri mikään enää ollut murehtimisen arvoista. Otetaan vastaan se mitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Erich Fromm jossain kirjassaan  totesi, että eihän normaali ajatteleva ja  tunteva ihminen voi olla ahdistumatta jos omassa elämässä  ja maailmassa tapahtuu kauheita asioita. 

Suuri kiitos tästä. Kyllä koetut tragediat ja monet menetykset ja vakava sairaus vielä  saa empaattisen ja herkän ihmisen murehtimaan, ja sen myöyä kasvaa myös ahdistus.

Ahdistuin ennen helposti, mutta kun masennuin, ahdistuksen tunteet loppuivat kuin seinään. Jotain hyvää tässäkin.

Yksi keskeinen persoonaa määrittävä tekijä on taipumus neuroottisuuteen. Se on pitkälti perinnöllistä ja myös sukupuoli vaikuttaa, naiset ovat keskimäärin neuroottisempia.

Joskus tällaista voi aiheuttaa myös äärimmäisen traumaattiset kokemukset.

Narsisti ei masennu. Tämä on tutkittu asia.

Neurootikkojen kannattaisi pysyä poissa netistä ja keskustelupalstoilta.

Perusturva! Itse jouduin jo alle vuoden ikäisenä päivähoitoon, minkä jälkeen hyvin epäempaattinen ja helposti ärtyvä isäni hoiti minua, kun äiti kävi töissä. Aina on sellainen vähän hukassa oleva ja epätervetullut tunne, ja pelkkä ajatuskin neuvon tai avun pyytämisestä joltain nostaa ahdistuksen tappiin. Koen että koko olemassa oloni on häiriöksi muille, koska niin aivoni ovat kehittyneet uskomaan. Jollain toisella on saattanut perusturvan kehittymisiässä olla vaikka äkkipikaiset tai aggressiiviset vanhemmat, ja he ovat myöhemmin jatkuvasti varpaillaan ja siksi ahdistuneita.

Olen luonteeltani positiivinen ihminen. Jos tulee ongelmia tai sairauksia, selvitetään, mitä voidaan tehdä ja sitten jatketaan elämää sen mukaan, toisin sanoen ei jäädä tuleen makaan,  eletään niillä eväillä, jotka sillä hetkellä meillä on. Surraan vasta, kun on surun aika.

Mitä se murehtiminenkaan auttaa? Jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu, ei se murehtimalla muutu. Katotaan siinä vaiheessa mitä voi tehdä kun seuravan kerran käy huono tsägä. Menee elämä hukkaan murehtiessa.

Vierailija kirjoitti:

Monesti he jotka eivät ahdistu mistään ovat hieman... No yksinkertaisia. 

Päinvastoin, herkästi ahdistuvat ovat useimmiten niitä tyhmänsorttisia.