Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista ihmisestä näkee, että hän on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä?
22.12.2023 |
Mistä asioista ihmisestä näkee, että hän on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
katkeruudesta ;S
Ei ole totta. Osa katkeroituu, mutta osa taas osaa kääntää vaikeuksista selviämisen voimavaraksi ja heistä tulee entistä vahvempia.
Kyllä, ei reagoi enää mihinkään, vaikka tulisi kuinka kamalia uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin näkee silmistä tai olemuksesta. Kasvojen uurteista. Jotkut katkeroituu ja jotkut osaa ottaa elämästä ilon irti, eivätkä välitä pienistä murheista.
Mainittakoon, että minulla on aika tuiman näköinen otsarypistys, koska valoherkät silmät, varsinkin kirkkaassa auringonvalossa, joka saa ihmiset luulemaan, että olen vihainen. Sitten he ovat ihan ihmeissään kun nauran ja olenkin sitten ihan eri ihminen, kun mitä päältäpäin voisi luulla.
-winner-
Jotkut ovat todella katkeria ja haluavat viedä toisen onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
En tunnista tällaista itsessäni. Isäni kuoli kun olin 7v ja äitipuoli kun olin 10v.
Ilmeisesti et ole kokenut tarpeeksi vastoinkäymisiä.
Orvoksi jääminen ei ole tarpeeksi vastoinkäymisiä 10-vuotiaalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin henkilön tukiverkosto ratkaisee. Jos se on kunnossa, vaikeistakin hetkistä selviytyy suht kokonaisena. Jos kaiken joutuu kestämään yksin eikä ole kukaan tukemassa, toipumisennuste on huono ja jossain kohtaa katkeaa, kun ei enää kestä.
Ei se nyt noin mene. Ihan kuin vain ekstroverteillä olisi hyvä toipumisennuste.
Mulla on ollut rankkoja kokemuksia elämässä ja kyllä se auttaa, kun on joku, jolle uskaltaa ja voi ne kertoa, vaikka siitä tuleekin sille toiselle kohtuuton taakka, jos ei ole ammatti-ihminen. Mullekin varmasti joku tänäkin jouluna soittaa naru kaulassa ja kysyy: "VMP tätä elämää, miksi jatkaa ensi vuoteen?"
Viimeisimmät kolme kuolintapausta olivat ne, joille minä saatoin asioita kertoa ja enää ei vaan ole sellaisia elossa, jotka ymmärtäisivät millään tasolla tai tietäisivät mun historiaa, miksi asiat ovat mitä ovat ja miksi ne ovat niin ja kuka oikein olen. Ystäviä on, muttei läheisiä. Nyt tulee aika mielenkiintoinen joulu, jos antaa melankolialle vallan, mutta annan itselleni luvan käydä näiden ihmisten haudoilla ja surra heitä ja muistaa myös ne iloiset joulut, vaikka olen sen ketjun viimeinen, joka näin tulee tekemään.
Käy sitten terapiassa tai kirjoittelee anona nettiin, jotenkin ne asiat on hyvä purkaa mieltä painamasta. Täällä vaan siitäkin tulee loukkaantumiskilpailu reviiristä, kenellä on ollut surkein elämä ja ette te mua ymmärrä, senkin nepsyt ja autistit ja narskut ;D
Kunhan muistatte, ettei mikään ole niin vakavaa tai pielessä tai OFFICIAL, etteikö siitä voi korvata yhden sanan pierulla ;D
-winner-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilee kun muut kirkuu lentokoneessa kovan turbulenssin aikana.
Hyvin yksilöllistä. Jotkut hakeutuu hoito-/sosiaalialalle koska haluavat auttaa kärsiviä. Mutta kuitenkin uupuvat työssään ja käyvät terapiassa.
Jotkut ovat tosi arkoja, esim asiakaspalvelussa pelkäävät vaativia asiakkaita.
Toiset nauttivat elämän pienistä asioista, ovat vähään tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kokenut paljon vastoinkäymisiä perheenjäsenten menettämisiä, sairastumisia, väkivaltaisen parisuhteen, koulukiusaamista, lapsuuden seksuaalista hyväkskäyttöä. Oon ihminen joka ei päästä ihmisiä helposti lähelleen ja tavallaan aina on sellainen pieni suojamuuri ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
En tunnista tällaista itsessäni. Isäni kuoli kun olin 7v ja äitipuoli kun olin 10v.
Ilmeisesti et ole kokenut tarpeeksi vastoinkäymisiä.
Sinä tuskin olet kokenut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että kirjoittaa aktiivisesti vauva.fi:llä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
En tunnista tällaista itsessäni. Isäni kuoli kun olin 7v ja äitipuoli kun olin 10v.
Ilmeisesti et ole kokenut tarpeeksi vastoinkäymisiä.
Tarpeeksi mihin? Johonkin elämäm koulu -kerhoon?
Olen käynyt läpi vanhempien kuoleman ja serkkujen kuoleman veljen kuoleman. Käynyt läpi avosydänleikkauksen, kasvohalvauksen ja kaksi psykoosia. Jaksaminen on vähissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
katkeruudesta ;S
Ei ole totta. Osa katkeroituu, mutta osa taas osaa kääntää vaikeuksista selviämisen voimavaraksi ja heistä tulee entistä vahvempia.
Osa taas katkeroituu aika mitättömistäkin asioista.
Ei mistään. Minua pidetään jostain syystä ihan pumpulissa eläneenä enkä tiedä miksi. Vähän outoa sinänsä näin vammaisen lapsen äitinä ja muutenkin elämän kolhimana yksilönä..
Ilmeisesti et ole kokenut tarpeeksi vastoinkäymisiä.