Mistä asioista ihmisestä näkee, että hän on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä?
Mistä asioista ihmisestä näkee, että hän on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Ja olen muuten siis ihan positiivinen ja optimistinen luonne. Silti melankolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Ja olen muuten siis ihan positiivinen ja optimistinen luonne. Silti melankolinen.
Mulla tuo sama, että olen ystävällinen mutta melankolinen olemus.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
En tunnista tällaista itsessäni. Isäni kuoli kun olin 7v ja äitipuoli kun olin 10v.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Tämä. Kokenut jotain niin järkyttävää mistä monet eivät selviä. Melankolia on ja pysyy.
Roikkuu Vauvassa, vaikka bad gateway'ta, alapeukkuja ja järjenvastaisia poistatuksia pukkaa...
Ja silti jaksaa kuitata tuon kaiken ;D:lla ja huumorilla, koska mikä ei tapa, se vahvistaa.
-winner-
Joko hajoaa tai sitten jotenkin valaistuu tarkkailemaan elämää eri lailla kiitollisena kaikesta hyvästä mitä on.
Siitä jos puuttuu useampi raaja ja on lasisilmä.
eivät ota asioita itsestäänselvyyksinä, näkevät iloja pienissä asioissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Tämä. Kokenut jotain niin järkyttävää mistä monet eivät selviä. Melankolia on ja pysyy.
Höpö höpö. Sitten kun luulee kokeneensa jo pahimman ja nurkan takana odottaakin kolme vielä pahempaa asiaa sitä kyynistyy.
Mikään ei tunnu enää miltään
Vierailija kirjoitti:
Joko hajoaa tai sitten jotenkin valaistuu tarkkailemaan elämää eri lailla kiitollisena kaikesta hyvästä mitä on.
Kumpi on yleisempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Ja olen muuten siis ihan positiivinen ja optimistinen luonne. Silti melankolinen.
Elämän monimuotoisuus pitää ymmärtää ja hyväksyä se, ettei aina kaikki mene oman mielen mukaan ja vaikka kaikki näyttääkin olevan ok, niin matto voi lähteä alta jo huomenna. Ilo on osa sitä, samoin suru ja ne pitää ymmärtää oman tunne-elämän tasapainottajina ja tarpeellisina osina. Et voi olla jatkuvasti iloinenkaan. Itku pitkästä ilosta on edelleenkin totta, mutta se itku pitää sitten ottaa puhdistavana ja tarpeellisena asiana sun henkiselle tasapainolle.
Eikä sitä vaan tajua, edes omaa paikkaansa tai tekemisiään, ennenkuin on ikää kertynyt ja elämä on näyttänyt kaikki puolensa. Jos lähtee 2-kymppisenä, niin jos olisi afterlife talk show, niin siellä hänellä voisi olla idealistisempi kokemus kuin jos selittäisi saman elämänsä, joka päättyi 9-kymppisenä.
Jotkut välttävät surumielisyyttä ja tekohymy naamalla ottavat pillereitä tai viinaa tai juoksevat terapiaan heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä mieluummin kuin kohtaavat itsensä tunne-elämän kaikki piirteet. Kyllä mieskin saa itkeä, jos on aihetta. Kunhan ei jää siihen kiinni, vaan antaa itselleen luvan olla joskus myös herkkä.
-winner-
Mielenterveysongelmat.
Sosiopatia.
Arkuus.
Päihderiippuvuudet.
Ihminen nämä aina toiselle ihmiselle aiheuttaa
Ihminen on yleensä ystävällinen silloin kun ei ole hakattu kauheasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.
Tämä. Kokenut jotain niin järkyttävää mistä monet eivät selviä. Melankolia on ja pysyy.
Höpö höpö. Sitten kun luulee kokeneensa jo pahimman ja nurkan takana odottaakin kolme vielä pahempaa asiaa sitä kyynistyy.
Mikään ei tunnu enää miltään
Niin sitä luulisi. Mä huomasin, että tuli tämmöiselle ronskille äijällekin tippa linssiin, kun katsoin 1883 tv-sarjan viimeiset minuutit, eikä minulla edes ole lapsia.
-winner-
Ei katso silmiin, on yleensä ollut pilkattu. Ei tee aloitetta, Äskeiseen liittyy myös että pakoitettu kärsimään pakkomaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin henkilön tukiverkosto ratkaisee. Jos se on kunnossa, vaikeistakin hetkistä selviytyy suht kokonaisena. Jos kaiken joutuu kestämään yksin eikä ole kukaan tukemassa, toipumisennuste on huono ja jossain kohtaa katkeaa, kun ei enää kestä.
Ei se nyt noin mene. Ihan kuin vain ekstroverteillä olisi hyvä toipumisennuste.
Joillakin näkee silmistä tai olemuksesta. Kasvojen uurteista. Jotkut katkeroituu ja jotkut osaa ottaa elämästä ilon irti, eivätkä välitä pienistä murheista.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin näkee silmistä tai olemuksesta. Kasvojen uurteista. Jotkut katkeroituu ja jotkut osaa ottaa elämästä ilon irti, eivätkä välitä pienistä murheista.
Miten sen näkee silmistä?!
En tiedä miten se minusta näkyy. Minussa on tietynlainen diippi syvyys. Melankolia. Viisaus. Tulee elämänkokemuksesta. Jos lapsena kokee menetyksen, jonka monet vasta 40-50-vuotiaana, niin niin se menee. Lisänä kiusaaminen. En tiedä. Kyllä nuo piirteet kyllä näkyy.