Stressaako muita pikkulapsille tyypillinen häärääminen?

Mä ymmärrän sua ap. Olen miettinyt miksi kuormitun oman lapseni läsnäollessa. Mua aina välillä alkaa ahdistamaan, stressaamaan ja uuvuttamaan hänen tavallinen oleminen eli edes-takas ramppaaminen, tapa liikkua etc. Mä olen taas huolestuja-/huolehtija-luonne ja ehkä liiankin usein mietin mikä kaikki voi mennä pieleen ja olen alkanut ymmärtämään, että tämä ajattelutapa kuormittaa itseäni ja suhdettani lapseeni. Mietin monet asiat ja mahdolliset sudenkuopat etukäteen. Joku kutsui minua helikopterivanhemmaksi, mutten oikein tunnista siitäkään itseäni, enemmän ylihuolehtivaiseksi ja pelokkaaksi ja se uuvuttaa minut.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Varsinkin jos itsellä sattuu olemaan suuri ja helposti innostuva nuori koira samassa tilassa niin silloin saa olla kuin äärimmilleen venytetty jousi reagoimassa joka hääräykseen. Lapsi heiluu ja säntäilee ja huudattaa leluja, vaikka kuinka on ohjeistettu käyttäytymään rauhallisesti. Joka toisella sanalla komennat koiraa ja joka toisella sanalla yrität selittää lapselle, ettei kannata juoksennella kiljuen koiran ohi. Samaan aikaa lapsen vanhemmat hörppivät pöydän ääressä kahvia ja ihmettelevät ääneen, että kyllä se heidän naapurin 15-vuotias tiibetinspanieli on paljon rauhallisempi ja paremmin koulutettu se sinun yksivuotias amstaffinpenikkasi.

Miksi et laita koiraa eri tilaan? Lasta ei voi lukita eti tilaan mutta koiran voi. 

Vierailija kirjoitti:

 

Ei nyt kovin paljon ärsytä, mutta voisi lapsille opettaa myös tavallista puhumista, eikä jostain amerikkalaisesta lasten elokuvasta  aikuisen lukijan korostettua keinolässytystä.

Kyllä, mutta esimerkiksi päivähoidossa olevat lapset joutuvat kilpailemaan huomiosta ja joutuvat korottamaan ääntään tullakseen kuulluksi. Siksi monille lapsille huutaminen on luonnollista. Uskon että jokainen vanhempi koittaa opettaa puhumaan hiljaa, mutta lapset elävät tunteessa. Heille ilo on puhdasta iloa joka näytetään kaikilla elementeillä. Samoin kuin suru ja pettymys, vasta lapsen kasvaessa vanhemmaksi kehittyy itsehillintä, jolloin lapsi oppii paremmin olemaan huutamatta vihaisena. Tässäkin on temperamenteissa eroa. 

 

Lapsi on luonnostaan aktiivinen, toimelias ja touhukas. Käytöstapoja pitää opettaa, mutta sallien tunteet ja tunteiden näyttäminen. 

Vinkki kaikille äideille: jos haluat rauhallisen lapsen, tee lapsi rauhallisen miehen kanssa. 

 

Oma mieheni on rauhallisuuden perikuva ja pojasta on tullut samanlainen. Uhmaikäisenä taaperonakin tykkäsi rauhassa lukea kirjoja ja kasata palikoita. Ei koskaan mitään riehumista ja sekoilua. Perusluonne taitaa periytyä melko pitkälti. 

Vierailija kirjoitti:

Vinkki kaikille äideille: jos haluat rauhallisen lapsen, tee lapsi rauhallisen miehen kanssa. 

 

Oma mieheni on rauhallisuuden perikuva ja pojasta on tullut samanlainen. Uhmaikäisenä taaperonakin tykkäsi rauhassa lukea kirjoja ja kasata palikoita. Ei koskaan mitään riehumista ja sekoilua. Perusluonne taitaa periytyä melko pitkälti. 

No ei toiminut meillä. Ollaan molemmat rauhallisia ja yksi lapsista on älytön hunsvotti, levoton sielu. 

Vierailija kirjoitti:

Vinkki kaikille äideille: jos haluat rauhallisen lapsen, tee lapsi rauhallisen miehen kanssa. 

 

Oma mieheni on rauhallisuuden perikuva ja pojasta on tullut samanlainen. Uhmaikäisenä taaperonakin tykkäsi rauhassa lukea kirjoja ja kasata palikoita. Ei koskaan mitään riehumista ja sekoilua. Perusluonne taitaa periytyä melko pitkälti. 

Mun mieheni sisko järkeili noin. Hän sai hyvin rauhallisen miehensä kanssa kaksi ylivilkasta ja superäänekästä lasta, joita se hyvin rauhallinen isä kutsuu vampyyreiksi. Me sukulaiset tiedetään miksi. 

Äiti ei aiemmin uskonut, millainen itse oli ollut lapsena, eiköhän nyt usko. Hermojen rauhoittaminen tissuttelemalla on alkanut näkyä naamasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vinkki kaikille äideille: jos haluat rauhallisen lapsen, tee lapsi rauhallisen miehen kanssa. 

 

Oma mieheni on rauhallisuuden perikuva ja pojasta on tullut samanlainen. Uhmaikäisenä taaperonakin tykkäsi rauhassa lukea kirjoja ja kasata palikoita. Ei koskaan mitään riehumista ja sekoilua. Perusluonne taitaa periytyä melko pitkälti. 

Jaah. Minä ja mies ollaan molemmat rauhallisia eikä todellakaan mitään aktiivisia juoksemaan harrastuksissa tms muutenkaan. Mutta lapsellamme vauhtia riittää.

Katsoin tarkemmin omien lasten perään, kun olivat pieniä. Parissa kyläpaikassa jopa vähän stressasin, kun oli sisäuima-allas ja toisessa lattiasta kattoon koristeita ja kasveja. Muiden lasten perään en katso, enkä stressaa yhtään kenenkään  omaisuusvahingoista. Lapset kolhivat itseään ja vahinkoja sattuu. Siitä he oppivat. 

 

Tuota en kyllä ymmärrä, että eläimiä pitää tuoda kyläpaikkaan ja nillitetään muista vieraista. En ole koskaan vienyt omaa koiraa kenenkään luo, vaan koira laitetaan hoitoon reissun ajaksi. Ja jos meille tulee vieraita, niin koira on talon takatiloissa kodinhoitohuoneessa. 

Siis kyllä, nuori koira ja pienet lapset ON huono yhdistelmä. Meidän koira on pieni, mutta vähän myös pelkää lapsia (vaikka meillä on omiakin...), joten on aika stressaavaa on jos tulee vilkkaampia lapsen kavereita käymään. 8-vuotiaan tytön kaverit vielä menee, mutta 5v poikia jos tulee niin huh. Ei se ole lasten eikä koiran vika, aikuisten pitää sit vaan olla tosi tarkkana ja tarvittaessa siirtää koira eri tilaan. Varsinkin jos lapset on tottuneet johonkin leppoisaan koiravanhukseen niin ei he vaan osaa olla nuoren koiran kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Varsinkin jos itsellä sattuu olemaan suuri ja helposti innostuva nuori koira samassa tilassa niin silloin saa olla kuin äärimmilleen venytetty jousi reagoimassa joka hääräykseen. Lapsi heiluu ja säntäilee ja huudattaa leluja, vaikka kuinka on ohjeistettu käyttäytymään rauhallisesti. Joka toisella sanalla komennat koiraa ja joka toisella sanalla yrität selittää lapselle, ettei kannata juoksennella kiljuen koiran ohi. Samaan aikaa lapsen vanhemmat hörppivät pöydän ääressä kahvia ja ihmettelevät ääneen, että kyllä se heidän naapurin 15-vuotias tiibetinspanieli on paljon rauhallisempi ja paremmin koulutettu se sinun yksivuotias amstaffinpenikkasi.

Miksi et laita koiraa eri tilaan? Lasta ei voi lukita eti tilaan mutta koiran voi. 

On vanhempien asia huolehtia kylässä, että omat lapset käyttäytyy. Talo elää tavallaan. En minäkään mene lapsiperheeseen koirani kanssa ja sano, että pitäkää pentunne kurissa. Omassa kodissa oon joutunut joskus sanomaan.... Toki nätlmmim sanavalinnoin kuin tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tarkemmin omien lasten perään, kun olivat pieniä. Parissa kyläpaikassa jopa vähän stressasin, kun oli sisäuima-allas ja toisessa lattiasta kattoon koristeita ja kasveja. Muiden lasten perään en katso, enkä stressaa yhtään kenenkään  omaisuusvahingoista. Lapset kolhivat itseään ja vahinkoja sattuu. Siitä he oppivat. 

 

Tuota en kyllä ymmärrä, että eläimiä pitää tuoda kyläpaikkaan ja nillitetään muista vieraista. En ole koskaan vienyt omaa koiraa kenenkään luo, vaan koira laitetaan hoitoon reissun ajaksi. Ja jos meille tulee vieraita, niin koira on talon takatiloissa kodinhoitohuoneessa. 

Riippuu kyläpaikasta. On paikkoja, joihin koira jopa pyydetään ottamaan mukaan. 

Ei stressaa, arkisin niitä häärää ympärillä kymmenittäin 🥰 

Laita vaan koriste-esineet piiloon. Jos joku kuusi kaatuu niin ei hajoa mikään.

Just tuon takia lapset on kivoja silloin kun ne ei ole omia. Leikin mielelläni lasten kanssa ja olen heille läsnä, mutta olen tyytyväinen kun pääsen muutaman tunnin sisällä omaan rauhaan. En jaksaisi omia lapsia kun tarvin niin paljon omaa rauhaa. 

Minä en voi sietää niitä teidän kakaroitanne. Pitävät meteliä ja haisevat useimmiten todella pahalle. Räkääkin levittävät kun ette ole niitä edes niistämään opettaneet.

Ärsyttää toisinaan. Sekä oma että muiden lapset erityisesti. Ja meillä on omasta takaa kolme koiraa, joista yksi (vanhin) on jäänyt vissiin ikuiseksi pennuksi. Tuossa se rahaa ympäriinsä lapsen (5v) kanssa. 

 

Kolhut ja muksautukset kuuluvat elämään, en niitä nyt ylimääräinen stressaa mutta kyllä olen tässä pari päivää kadehtinut rauhallisia ja hiljaisia lapsiaperheitä..

Tuleeko siitä lasu jos lapsen kasvattaa vanhaan malliin niin, että lapsi saa näkyä mutta ei kuulua?

Ajatelkaa, mä olin tuollaisessa työssä lasten kanssa 39 vuotta. Meni pari vuotta eläkkeellä, ennen kuin toivuin. Nytkin kun lastenlapset tulee yökylään,  kestää toipuminen pöiväkausia.

Vierailija kirjoitti:

Laita vaan koriste-esineet piiloon. Jos joku kuusi kaatuu niin ei hajoa mikään.

Lapset penkovat kaapit ja jo 1-vuotiaat osaavat kiivetä kaapinhyllyjä pitkin tai pinota tavaroita joiden päälle kiipeävät ylettyäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tarkemmin omien lasten perään, kun olivat pieniä. Parissa kyläpaikassa jopa vähän stressasin, kun oli sisäuima-allas ja toisessa lattiasta kattoon koristeita ja kasveja. Muiden lasten perään en katso, enkä stressaa yhtään kenenkään  omaisuusvahingoista. Lapset kolhivat itseään ja vahinkoja sattuu. Siitä he oppivat. 

 

Tuota en kyllä ymmärrä, että eläimiä pitää tuoda kyläpaikkaan ja nillitetään muista vieraista. En ole koskaan vienyt omaa koiraa kenenkään luo, vaan koira laitetaan hoitoon reissun ajaksi. Ja jos meille tulee vieraita, niin koira on talon takatiloissa kodinhoitohuoneessa. 

Riippuu kyläpaikasta. On paikkoja, joihin koira jopa pyydetään ottamaan mukaan. 

Niin pyydetään joo, mutta jos yhtään tunnet eläinten sielun elämää, niin ymmärtäisit että ne eivät todellakaan nauti mistään kyläilyistä. Toki koiran voi kouluttaa käyttäytymään tilanteessa, kuin tilanteessa, mutta miksi niin pitäisi tehdä? Ei eläin ole mikään lelu.

 

Laumaeläin kuten koira ei mene luontaisesti vieraan lauman reviirille. Koirat hermostuvat ja jos koiran käytöstä tulkitsee, niin tietää että utelias nurkkien tutkiminen, läähätys, ihmiseltä toisen luo kiertely, alistuva asento, pälyileminen jne. ovat stressin merkkejä. Koira tekee itsestään miellyttävän, jottei vieras lauma hyökkää. Paikkasidonnainen yksineläjä, kuten kissa ei myöskään mene vieraaseen laumaan. Kissa kuin kissa piiloutuu stressin takia, sillä sama juttu -vieras omalla reviirillään hyökkää todennäköisesti sen kimppuun, kissan mielestä siis. Saaliseläin, kuten kani on suorastaan kauhuissaan, jos se joutuu vieraaseen paikkaan ja laumaan. Kanit pysähtyvät ja koittavat olla herättämättä huomiota, sillä ne pelkäävät henkensä edestä kaikissa uusissa tilanteissa. Se on niiden perusluonne.

 

Yleensä ne ihmiset jotka noita eläimiänsä roudailee ovat vähän omanlaisiaan. Kokevat kai itse saavansa niistä jonkinlaista henkistä tukea, kun ei toisista ihmisistä tahdo sitä löytyä. Harmi ettei sitä henkistä tukea suoda lemmikille jättämällä sitä omaan rauhalliseen kotipaikkaan.