Puolet minusta, tv - sarja

Onhan dna bisneksellä oikeus saada omistaa sun koodi ja tehdä sillä mitä haluaa. 

Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on 

On paljon " toisen käden tietoa" mm omasta suvustani, jossa isovanhemmat kuolivat varhain. Olen silti kiitollinen kaikesta mitä on kerrottu ja siitä on muodostunut " kuva" millaisia ihmisiä ovat olleet eläissään. 

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa kuka oli jo edesmenneen isäni biologinen isä. Kuulin asiasta vasta isän jo kuoltua, isä oli mummon ensimmäinen ja ns. lehtolapsi. Asia oli isälle ilmeisen arka paikka kun se tuli ilmi vasta kuoleman jälkeen. 



Äitini lupasi silloin, että hän yrittää selvittää asiaa, jottei meille lapsille jää mitään epäselvyyksiä, mutta asia olikin hankalampi kuin mitä äiti luuli. Mummokin oli jo kuollut eivätkä isän sisarukset tietäneet mitään asiaa valaisevaa. Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että biologinen isä oli hukkunut kevätjäihin ennen isäni syntymää saman vuoden heinäkuussa.

Ainahan tällainen asia kutkuttaa varsinkin kun olen utelias luonteeltani. Nimenomaan kiinnostaisi mummon ja ko. miehen tarina, kun siitä nyt ei kukaan ole kertomassa. 

Ymmärrän kyllä hyvin Heliä ja JP:tä, heillä kun on kyse isästä. Jos minullakin olisi nimenomaan isästä kysymys, niin varmasti alkaisin selvi

Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä.

"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä."

Eli mummosi katsoi, että se ei ollut sinun asiasi lähteä utelemaan moista, ei kuulu sinulle. Mutta sen sijaan hän oli kertonut siitä sille, jolla katsoi olevan enemmän oikeutta tietoon ja asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Milä olisi oikea paikka tehdä dna testi. Etsin isäni isää... Jos vaikka joskus  löytyisi? 

FamilyTreeDNA, siellä on eniten suomalaisia. Tuloksen voi ladata Gedmatch-palveluun. MyHeritagen testi on aika kuraa ja sekin on kevytversio tuosta FTDNAn testistä. FamilyFinder (FTDNA) on aika halpakin.

Olen harrastanut sukututkimusta ja kaikki kolme DNA-testiäkin on tullut tehtyä.

Odottelen sitä päivää kun erään naapurin lapset tai lapsenlapset alkaa tehdä testejä. Olen aika varma että isäni on naapurin joidenkin lasten isä.

Vierailija kirjoitti:

Olen harrastanut sukututkimusta ja kaikki kolme DNA-testiäkin on tullut tehtyä.

Odottelen sitä päivää kun erään naapurin lapset tai lapsenlapset alkaa tehdä testejä. Olen aika varma että isäni on naapurin joidenkin lasten isä.

Vähän samaa. Kuljin muutaman tytön seurassa lukiolaisena ja joudun isäni että erään kaverini kaverin äidin käskytettäväksi. Juorukellot kun olivat kertoneet minun tapailevan kaverini kaveria. Se oli aika mielenkiintoista. Mitähän johtopäätöksiä tuosta voidaan vetää?

Toisen käden tietoon on syytä suhtautua varauksella, koska perheen ulkopuoliset ei useinkaan tiedä totuutta. Moni, esimerkiksi hänen serkkunsa ja lapsuudenkaverinsa, piti ja pitää varmaan edelleen isäpuolta hyvänä ja hienona ihmisenä joka oli hauskaa seuraa.

Todellisuudessa kotona ei vaan ollut niin hauskaa seuraa. Olin 6-vuotias kun pelkäsin ensimmäistä kertaa joutuvani henkirikoksen uhriksi isäpuolen toimesta. Hän oli käytökseltään arvaamaton, lapsellinen, väkivaltainen ja sai mitättömistä asioista raivokohtauksia. Suuttuessaan uhosi, miten minä olen vain nyrkillätapettava ja hän voi tehdä mitä haluaa. Uhkaili itsemurhalla ja esimerkiksi kun sai raivarin autoa ajaessaan, uhkasi ajaa päin kallionseinää ajaessaan ylinopeutta.

Vierailija kirjoitti:

"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä."

 

Eli mummosi katsoi, että se ei ollut sinun asiasi lähteä utelemaan moista, ei kuul

Minut on adoptoitu. Minulle ei ole koskaan kerrottu asiaa. Selvisi vasta kun tein geenitestin. Sisarukseni eivät suostuneet testeihin mutta moni serkku kyllä. Emme olleet mitään sukua. Yksi siskoni ei enää suostu pitämään mitään yhteyttä, muut joutuin myöntämään totuuden. Sittemmin olen saanut tietää että kaikki tiesivät, naapurit, opettajat yms Kaikki muut paitsi minä. Vahvistipa luottamusta (adoptio)perheeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä."

 

Eli mummosi katsoi, että se ei ollut sinun asiasi lähteä utelemaan moista, ei kuul

Minut on adoptoitu. Minulle ei ole koskaan kerrottu asiaa. Selvisi vasta kun tein geenitestin. Sisarukseni eivät suostuneet testeihin mutta moni serkku kyllä. Emme olleet mitään sukua. Yksi siskoni ei enää suostu pitämään mitään yhteyttä, muut joutuin myöntämään totuuden. Sittemmin olen saanut tietää että kaikki tiesivät, naapurit, opettajat yms Kaikki muut paitsi minä. Vahvistipa luottamusta (adoptio)perheeseeni.

Ja se kaikki oli varmaan noiden testien arvoista...

Vierailija kirjoitti:

Juu, onneksi eivät olleet fas-lapsia.

Ainakin Helillä on FAS-piirteitä ; lovi nenän ja huulten välistä puuttuu, ohuet huulet ja neliskulmainen korvien yläosa. Hänen älykkyyteensä synnyttäjän päihteidenkäyttö ei ole onneksi vaikuttanut. Älykäs, aikaansaava ja hyvin miellyttävä persoona.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.

Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli,  isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta).  Koska sitä miestä ei saa haudasta kaivettua, pitää vaan tyytyä siihen ajatukseen, että näillä kahdella on sama isä. On epätodennäköistä että se olisikin sitten joku aivan muu. Tässä tapauksessa saatu tulos riitti ja kaikki olivat tyytyväisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.

Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli,  isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta).  Koska sitä miestä ei saa haudasta kaivettua, pitää vaan tyytyä siihen ajatukseen, että näillä kahdella on sama isä. On ep

Ps sisarpuolella on paljon enemmän yhteistä perimää kuin serkulla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, onneksi eivät olleet fas-lapsia.

Ainakin Helillä on FAS-piirteitä ; lovi nenän ja huulten välistä puuttuu, ohuet huulet ja neliskulmainen korvien yläosa. Hänen älykkyyteensä synnyttäjän päihteidenkäyttö ei ole onneksi vaikuttanut. Älykäs, aikaansaava ja hyvin miellyttävä persoona.

Ei sillä mitkään ohuet huulet ollut, ihan ne normaalit ne on. 

JPn jälkeen äidille tehtiin sterilaatio tai sukupuolitaudit tukkivat munanjohtimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisis

Sama kokemus omasta suvusta. Mistä sitä muutoin saisi tietoa edesmenneistä kuin seuraavilta sukupolvilta. Moni on sanonut, että pitäisi puhua enemmän ja muistella paljon. Veljeäni on kaduttanut kun ei aikoinaan haastatellut isääni hänen elämänsä taipaleesta. Olisi saanut vaikka kirjan tai kaksi niistä koottua. Ihmisten elämien historia on mielenkiintoinen alue ja vanha sanonta pitää totta: Jokaisen elämästä saisi koottua kirjan. Olen eläkeiässä hyvinkin ja koko sukuni on. Meidän suvussa on tehty molempien vanhempien puolella sukututkimusta ja se jatkuu edelleen. On ilmennyt, että sukuun on kuulunut hyvinkin merkittäviä henkilöitä maamme historiassa. Dna testiä olen harkinnut ja varmaan joskus tartun tilaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.

Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli,  isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta).  Koska sitä miestä ei saa haudasta kaivettua, pitää vaan tyytyä siihen aja

Sisarpuoli on n 1700 cM ja serkku n 850. Huom NOIN. Vaikka kuinka alapeukutat niin se asia ei muuksi muutu.  

Vierailija kirjoitti:

"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä."

 

Eli mummosi katsoi, että se ei ollut sinun asiasi lähteä utelemaan moista, ei kuul

Miksi asia kuului enemmän sedälleni kuin minulle tai isälleni, jonka isästä oli kyse? Aika outo päätelmä. Hänhän ei ollut sedälleni mitään sukua. Hän ei ollut isällenikään kertonut koskaan. Huhuja oli ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.

Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli,  isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta).  Koska sitä miestä ei saa haudasta kaivettua, pitää vaan tyytyä siihen aja

Ps sisarpuolella on paljon enemmän yhteistä perimää kuin serkulla.

Ei välttämättä. Heti kun mennään vanhempi-lapsi-suhteen ulkopuolelle, tulee väliin lisää sukupolvia ja joka sukupolvessa satunnaisuuden vaikutus kasvaa. Serkun ja puolisisaruksen lukemat menee osittain päällekäin.