Puolet minusta, tv - sarja
Onpa hyvä sarja.
toivottavasti hälventäisi pelkoja DNA testejä kohtaan.
Kummastutti miksi ihmiset eivät halua testiä jo ihan uteliaisuuttaan mistä päin suomea tai muualta ovat kotoisin.
Selvästi ohjelman eräs testistä kieltäytyjä pelkäsi valtavasti. Ei tainnut olla omat asiat ihan putipuhtaana, koska laittoi vielä tekstarin älä ota ikinä yhteyttä. Todella tylyä käytöstä .
Vaikenemisen kulttuuri pesii syvällä, mitä ne ihmiset häpeää.
Itse olen testannut ja eipä sieltä mitään ihmeellistä löytynyt. Ei ollut edes sitä Amerikan tätiä..
Itselleni testi oli aikalailla viihdettä ja uteliaisuutta , mutta jos tekisin testin lapselleni, olisiko se oikein ? Varsinkin kun tiedän, että hänen isän puoleinen isoisä on tuntematon.
suosittelen katsomaan 10+
https://areena.yle.fi/1-66874402
Katso lähetysajat : Puolet Minusta - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle ja tämä oli heti paukauttanut vastauksen. Mummoni oli hänelle kertonut. Tämä mies oli kuollut sairauteen 39 v. naimattomana. Ei ollut mummo koskaan vaatinut isyystutkimusta. Tuohon aikaan avioton lapsi oli suuri häpeä."
Eli mummosi katsoi, että se ei ollut sinun asiasi lähteä utelemaan moista, ei kuul
Minut on adoptoitu. Minulle ei ole koskaan
Ja se kaikki oli varmaan noiden testien arvoista...
Mitä hourit. Oletko mahdollisesti adoptioperheelleni asenteestasi päätellen. Asiasta olisi pitänyt kertoa jo muutenkin! Ihmisellä on oikeus tietää alkuperänsä. Se on nykyään kirjattuna lakiinkin. Ja jos katkaistaan välit tuolla perusteella, sellaiset ihmiset saa mennäkin. Minulla ei ole asiassa mitään ongelmia toisin kuin adoptiosisaruksillani.
Aloitusjaksosta en pitänyt, liikaa vilinää ja kummallisia ääniä ja kuvapätkiä. Sitten homma alkoi selkiytymään ja sarja putosi uomiinsa ja lähti hyvin rullaamaan. Pidin päähenkilöistä ja asiantuntijatiimistä. Todella kiehtovaa kun historia alkaa purkautua, mitä kaikkea meidän tavisten sukuihin mahtuukaan. Hyvä hyvä @Yle, tätä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta). Koska sitä miestä ei saa
Sisarpuoli on n 1700 cM ja serkku n 850. Huom NOIN. Vaikka kuinka alapeukutat niin se asia ei muuksi muutu.
Älä vänkytä. Serkku voi olla 396-1397 ja sisaruspuoli 1160-2436 cM. Et taida tietää aiheesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdollista iän puolesta). Koska sitä miestä ei saa
Sisarpuoli on n 1700 cM ja serkku n 850. Huom NOIN. Vaikka kuinka alapeukutat niin se asia ei muuksi muutu.
Sisaruspuolilla on yhteistä perimää noin puolet siitä mitä täyssisaruksilla. Täyssisaruksilla yhteistä perimää on 37-60 %. Sisaruspuolilla siis noin 18-30 %. Serkulla taas yhteistä perimää on noin 12-15 %. Rekombinaation vuoksi määrät voi kuitenkin vaihdella merkittävästikin, joten periaatteessa henkilöllä voi ihan hyvin olla saman verran yhteistä perimää sisaruspuolensa ja serkkunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa kuka oli jo edesmenneen isäni biologinen isä. Kuulin asiasta vasta isän jo kuoltua, isä oli mummon ensimmäinen ja ns. lehtolapsi. Asia oli isälle ilmeisen arka paikka kun se tuli ilmi vasta kuoleman jälkeen.
Äitini lupasi silloin, että hän yrittää selvittää asiaa, jottei meille lapsille jää mitään epäselvyyksiä, mutta asia olikin hankalampi kuin mitä äiti luuli. Mummokin oli jo kuollut eivätkä isän sisarukset tietäneet mitään asiaa valaisevaa. Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että biologinen isä oli hukkunut kevätjäihin ennen isäni syntymää saman vuoden heinäkuussa.Ainahan tällainen asia kutkuttaa varsinkin kun olen utelias luonteeltani. Nimenomaan kiinnostaisi mummon ja ko. miehen tarina, kun siitä nyt ei kukaan ole kertomassa.
Ymmärrän kyllä hyvin Heliä ja JP:tä, heillä kun on kyse isästä. Jos minullakin olisi nimen
Kevätjäihin hukkuminen heinäkuussa kuulostaa epäilyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdolli
Miksi sinulla on noin hankala asenne? Tämä ketju on ollut pääsääntöisesti hyvää keskustelua täynnä, mutta aina pitää tulla mukaan joku pään aukoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdolli
No periaatteessa voi. Mutta onhan nuo luvut nyt keskimääräisesti ihan erilaisia.
Perimä jakautuu satunnaisesti joten sen vuoksi erot yhteisen perimän määrässä voi olla suuriakin.
Vierailija kirjoitti:
Perimä jakautuu satunnaisesti joten sen vuoksi erot yhteisen perimän määrässä voi olla suuriakin.
No kai sen nyt jokainen tajuaa jos yhtään on asiaan perehtynyt. Joissain suvuissa on myös nus sittu niin ristiin, että on lopulta mahdoton sanoa kuka on kukakin kun serkku voikin olla äitikin tai ihan mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa kuka oli jo edesmenneen isäni biologinen isä. Kuulin asiasta vasta isän jo kuoltua, isä oli mummon ensimmäinen ja ns. lehtolapsi. Asia oli isälle ilmeisen arka paikka kun se tuli ilmi vasta kuoleman jälkeen.
Äitini lupasi silloin, että hän yrittää selvittää asiaa, jottei meille lapsille jää mitään epäselvyyksiä, mutta asia olikin hankalampi kuin mitä äiti luuli. Mummokin oli jo kuollut eivätkä isän sisarukset tietäneet mitään asiaa valaisevaa. Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että biologinen isä oli hukkunut kevätjäihin ennen isäni syntymää saman vuoden heinäkuussa.Ainahan tällainen asia kutkuttaa varsinkin kun olen utelias luonteeltani. Nimenomaan kiinnostaisi mummon ja ko. miehen tarina, kun siitä nyt ei kukaan ole kertomassa.
Ymmärrän kyllä hyvin Heliä ja JP:tä, heil
Kevätjäihin hukkuminen heinäkuussa kuulostaa epäilyttävältä.
Opettele lukemaan. Isä kuoli kevätjäihin, lapsi syntyi heinäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.
Joo, eihän sinun tarvitse olla yhteydessä. Kummallinen asenne vain sinulla ja monella tässä ketjussa; ikäänkuin lapset olisivat syyllisiä omien vanhempiensa tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolesta), täti tai täysveljen/siskon tytär (ei mahdolli
Mitähän näillä lukemilla mielestänne on sukua: 12,8% 909cM ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.
Omassa suvussa oletetun siskopuolen testitulos näytti, että hän on etsijän siskopuoli, isoäiti tai lapsenlapsi (ei mahdollista iän puolest
Ehkä serkku, iso-isovanhempi, isoeno, isosetä, isotäti.... Täällä on niin asiantuntevaa porukkaa, että joku varmaan tietää ihan tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.
Joo, eihän sinun tarvitse olla yhteydessä. Kummallinen asenne vain sinulla ja monella tässä ketjussa; ikäänkuin lapset olisivat syyllisiä omien vanhempiensa tekoihin.
Mikä on mielestäsi kummallista? Sekö ettei koe velvollisuudekseen alkaa selittää koko kuviota jollekin tuntemattomalle?
Eiköhän dna-näyte aleta jossakin vaiheessa ottamaan jo vauvalta ja lisätään järjestelmään. Ihmisten on aika ryhtyä ryhtyä ottamaan vastuuta tekemisistään ja tämä on varmaan ainoa tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JPn jälkeen äidille tehtiin sterilaatio tai sukupuolitaudit tukkivat munanjohtimet.
Mikä on sterilaatio? Ei pitäisi käyttää sanoja, joita ei hallitse.
Ehkä kirjoitusasu ei ollut hällä ihan oikea, mutta kyllä tuosta nyt pitäisi normiälyisen tajuta mitä tarkoitetaan. Ei siis pitäisi takertua sanoihin, jos ei itse tajua mistä puhutaan.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tarinasi oli melkein samanlainen kuin omani on. Ensi alkuun katsoin, että olenko minä tuon kirjoittanut joskus. No, en sentään. Minä selvitin isäni kuoleman jälkeen, kuka oli hänen isänsä, kun mummo ei suostunut kertomaan minulle. Mitä sie sil tiijol tiet? Hyvin pienillä tiedoilla lähdin liikkeelle ja lopulta oli kaksi isäehdokasta, veljestä. Kysyin tädiltäni, että tiesikö hän, kumpi on oikea isä. Hän ei tiennyt, mutta soitti veljelleen, isäni velipuolelle
Ja se kaikki oli varmaan noiden testien arvoista...
Mitä hourit. Oletko mahdollisesti adoptioperheelleni asenteestasi päätellen. Asiasta olisi pitänyt kertoa jo muutenkin! Ihmisellä on oikeus tietää alkuperänsä. Se on nykyään kirjattuna lakiinkin. Ja jos katkaistaan välit tuolla perusteella, sellaiset ihmiset saa mennäkin. Minulla ei ole asiassa mitään ongelmia toisin kuin adoptiosisaruksillani.
En ole, luojan kiitos 😄. Nykyään on kirjattu lakiin, mutta oliko silloin kun sinut adoptoitiin?
Ja kommentistasi välittyi, että jollain tasolla tämä on kyllä sinullekin ongelma. Jos näin ei ole, niin kommenttisi antoi aivan eri kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamia vuosia sitten saanut yhteydenoton jossa eräs henkilö esitteli itsensä meidän biologisen isän lapseksi ja pyysi dna-testiä asian varmistamiseksi. Kieltäydyin, myös siskoni kieltäytyi. Emme ole olleet tekemisissä biologisen isän kanssa noin 30 vuoteen, eikä hän ole juridisestikaan isä, ja siihen on aika hyvät syyt. Tämä on aikoinaan tuomittu lapsensa, eli siis siskoni, hyväksikäytöstä. En tosiaan olisi halunnut alkaa selvittää asiaa tälle yhteydenottajalle, tuskin isosiskonikaan.
Joo, eihän sinun tarvitse olla yhteydessä. Kummallinen asenne vain sinulla ja monella tässä ketjussa; ikäänkuin lapset olisivat syyllisiä omien vanhempiensa tekoihin.
Eihän tuossa mitään tuollaista asennetta ollut. Se asenne on ihan vain sun omassa päässäsi.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JPn jälkeen äidille tehtiin sterilaatio tai sukupuolitaudit tukkivat munanjohtimet.
Mikä on sterilaatio? Ei pitäisi käyttää sanoja, joita ei hallitse.
Ehkä kirjoitusasu ei ollut hällä ihan oikea, mutta kyllä tuosta nyt pitäisi normiälyisen tajuta mitä tarkoitetaan. Ei siis pitäisi takertua sanoihin, jos ei itse tajua mistä puhutaan.
Eri
Joku varsinaissuomalainen kielipoliisi siellä kiukuttelee..
Mikä on sterilaatio? Ei pitäisi käyttää sanoja, joita ei hallitse.