Miten englanti, jota kirjoitetaan tärkeimmissä asioissa, voi olla niin käsittämättömän vaikeaa vai väitättekö, että ihan helppoa? Montako vu

Englannin sanojen kirjoittaminen voi olla hankalaa koska se on syntynyt useamman erilaisen kielen yhteentörmäyksenä. Sen takia esimerkiksi Yhdysvalloissa on "spelling bee" kilpailuja joissa lapset kisaavat sanojen kirjainten osaamisessa. Ei toimisi Suomessa koska tässä kielessä sanat kirjoitetaan ihan niin kuin ne sanotaankin.

Mulle englanti on aina ollut helppoa. Kolmannella luokalla taisi meillä alkaa opiskelu, arvosana aina väh. 9, lukiossa kaikki kurssit 10 ja L:n kirjoitin ylppäreissä. Yliopistossa opiskelin englantia pääaineena.

Helppoa kuin heinän teko. L kirjoitin, täydet kuullun- tai luetunymmärtämisessä, toisessa yksi virhe. En edes osaa käyttää tietokonetta tai kännykkää suomeksi, kun terminologia on niin vierasta. Puhun sujuvaa englantia ja ruotsia, kohtalaista saksaa ja ravintolaranskaa ja venäjää. Kielet ovat aina olleet minulle helppoja, samoin matematiikka, vaikka se ei nyt tähän liitykään. .

Minulla on aina ollut hyvä kielipää. Kieliä olen opiskellut koulun jälkeen omatoimisesti ja asunut useammassa maassa eri pituisia aikoja. Nykyään käytän englantia päivittäin ja kirjoitan paljon englanniksi. Tulen toimeen myös ruotsilla, norjalla ja tanskalla, sekä espanjalla että saksalla.

Ylppäreissä kirjoitin E:n ja tuon jälkeen muutin englanninkieliseen maahan ja pärjäsin ihan hyvin. Toki uusia sanoja ihminen oppiin läpi elämän, mutta kaikki asiat olen onnistunut hoitamaan englanniksi ilman väärinkäsityksiä. Skottiaksenttia on muutaman kerran ollut vaikea ymmärtää. 

Koulussa kieliä ei opi, vaan käyttämällä sitä. Aluksi puhuin siansaksaa, enkä ymmärtänyt juuri mitään kun olin tekemisissä ulkomaisten kollegoiden kanssa.

Vuosien myötä aloin ymmärtämään paremmin ja paremmin sekä ilmeisesti myös puhumaan paremmin.

Englannin luku- ja kirjoitustaito kehittyi samalla tavalla lukemalla ja kirjoittamalla englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen ruotsin kanssa. Sitähän opiskellaan koulussa alaluokilta lähtien. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan osaa omien sanojensa mukaan puhua ruotsia. Miten se on mahdollista?

 

Mulla ainakin motivaatio sen opiskeluun oli alunperinkin alhainen, joten opiskelin vain sen verran että pääsin rimaa hipoen läpi. Enkä ole tarvinnut ko. kieltä lukion jälkeen missään, joten on unohtunut se vähän minkä opin aikoinaan.

Mulla sama juttu. Ei kiinnostanut ruotsi yhtään, ja opin vain just sen verran kuin oli pakko päästäkseen läpi. Espanja tai ranska olisi kiinnostanut enemmän. 

Ruotsia olen käyttänyt todella satunnaisesti ja olenkin unohtanut melkein kaiken. Englantia luen ja kuuntelen päivittäin, ja puhunkin aika usein. Ei kieltä oikeastaan opi siellä oppitunneilla, vaan sieltä saadaan pohja sille, että oppii kieltä käyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei vaikeaa, pärjään esim matkoilla tällä kielitaidolla . 10v kaikkineen opiskellut, ylppäreissä M joka oli siihen aikaan toiseksi paras. Auttaa sekin että sitä näkee ja kuulee niin paljon koko ajan 

Turistitason englanti ei tosiaankaan ole vaikeaa. Sillä ei tosin pääse monimutkaisemmista teksteistä jyvälle lainkaan.

Vaikka olisi ollut vaihto-oppilaana ja kuulostaisi natiivilta niin todellinen kielitaito on silti korkeintaan teinin tasolla...

On ihan eri asia osata englantia sen verran ja sillä tasolla, että esim. matkoilla pärjää. Ja sitten on erikseen se taso, että pystyy keskustelemaan natiivien, koulujakäyneiden ihmisten kanssa. Erityisesti briteillä kielen käyttö on yhteiskuntaluokasta riippuvaa, se liittyy vahvasti maan pitkään kulttuuriin ja sisältää paljon ilmaisuja, sanontatapoja ja idiomeja, joita ei löydy edes sanakirjoista eivätkä käännösohjelmat tunnista niitä. 

Ja sitten on tietysti vielä erityisalojen omat "slanginsa", mutta on ymmärrettävää, että alan X termistöä ei voi tuntea vieraalla kielellä, kun ei tiedä niitä suomeksikaan. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan eri asia osata englantia sen verran ja sillä tasolla, että esim. matkoilla pärjää. Ja sitten on erikseen se taso, että pystyy keskustelemaan natiivien, koulujakäyneiden ihmisten kanssa. Erityisesti briteillä kielen käyttö on yhteiskuntaluokasta riippuvaa, se liittyy vahvasti maan pitkään kulttuuriin ja sisältää paljon ilmaisuja, sanontatapoja ja idiomeja, joita ei löydy edes sanakirjoista eivätkä käännösohjelmat tunnista niitä. 

Ja sitten on tietysti vielä erityisalojen omat "slanginsa", mutta on ymmärrettävää, että alan X termistöä ei voi tuntea vieraalla kielellä, kun ei tiedä niitä suomeksikaan. 

Ei kaikkea tarvitsekaan osata. Ihan samalla lailla koko elämänsä Jenkeissä asunut saattaa kummastella brittien idiomeja ja jos britti matkustaa Australiaan niin hän taas voi siellä törmätä sanontoihin, joita ei ymmärrä. Tuossa tilanteessa vaan pyydetään sitten sitä toista osapuolta selittämään mitä hän tarkoittaa sanomallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut 7 tiedekirjaa englanniksi ja lisäksi joukon tieteellisiä artikkeleita englanniksi. Kirjoittaminen sujuu toki. Mutta minulla onkin tutkijan koulutus.

Nice. Minkä alan? 

Naistutkimus...

Tuskin kuitenkaan kvanttifysiikka tai tekoälytutkimus.

Natiivitkaan eivät aina ymmärrä kaikkea. Entisessä työpaikassani sopimuspaperit jne dokumentit laitettiin aina lakiosastolle, koska se niiden kieli on sellaista, että sitä ei tavallinen kuolevainen ymmärrä. Toisaalta lakiosasto ei varmaankaan ymmärtänyt meidän teknistä dokumentaatiota.