Miksi lääkäri suuttuu jos potilaalla on valmis diagnoosi? Menin yleislääkärille saadakseni lähetteen ihopolille

Oikeiden ammattilaisten kanssa on aina keskustelu sujunut. Sitten on niitä tolloja (usein terveyskeskus)tapauksia jotka ei osaa suhtautua ollenkaan että potilas voi tietää jotain vaivoistaan. Pahimmillaan ne aloittaa että miten meidän pitäisi hoitaa sinua. Sitten kun kertoo mikä on mennyt pieleen ja mitä mitä pitäisi tutkia niin alkaakin olla kunnon väittely käynnissä. Mitään apua ei saanut ja jää vain tukeva vitutus. Ihmetyttää miksi tommoset tyypit, joille tärkeintä on päteminen, ovat edes alalla. Siellähän pitäs olla tärkeintä saada potilaat kuntoon. Eikö niillä ole jotain valojakin aiheesta. Jos potilaalla sattuu olemaan esim jotain traumaperäistä tai nepsyjuttuja niin se voi vaikuttaa käytökseen ja epäammattilainen repii herneitä ja provosoi tilannetta hankalammaksi. Henkilökunnan pitää kestää erilaisia tilanteita että oikea hoito toteutuu kaikille.

Veikkaukseni oli, että vika oli molemmissa ja kommunikaatio ne ei vaan onnistunut tällä kertaa. 

Pakkohan sen lääkärin on se iho katsoa, turha siitä on loukkaantua. 

Ja kyllä kokemukseni mukaan lääkärit suhtautuu ihan avoimin mielin potilaan diagnooseihin, se vaan kannatta tuoda esiin niin tyyliin: itse ajattelisin, että voisi olla kyse vaivasta x. Ja sitten kuunnella mitä se koulutettu asiantuntija on mieltä. Ei siis niin, että mulla on tää ja haluan että kirjoitat mulle lääkettä xyz. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yleislääkäri voi tehdä lähetettä ihopolille ilman, että lähetteessä on tarkka anamneesi ja status ja käytetyt lääkkeet, vaikka potilas olisi jo itse tehnyt dignoosin. Ai miksi ei voi? No se palautetaan lähettäjälle, jos siinä ei ole riittävästi faktoja. Potilaan tekemä diagnoosi ei riitä.  

 

Juurikin näin. Ihmiset ei tajua, että voihan sen lähetteen laittaa vaikka sekunnin tapaamisen jälkeen. Lähete tosin palautuu aika nopeasti.  Tämä on just ongelma näiden oman elämänsä asiantuntijoiden kanssa, kun voida vastata asetettuihin kysymyksiin kun ei ole mitään tajua miten nuokin asiat oikeasti menee.

Vierailija kirjoitti:

Ei yleislääkäri voi tehdä lähetettä ihopolille ilman, että lähetteessä on tarkka anamneesi ja status ja käytetyt lääkkeet, vaikka potilas olisi jo itse tehnyt dignoosin. Ai miksi ei voi? No se palautetaan lähettäjälle, jos siinä ei ole riittävästi faktoja. Potilaan tekemä diagnoosi ei riitä.  

 

Voin jo kuvitella ihotautilääkärin ilmeen kun lukee lähetteen: kertoo että on atopia. Ihotautilääkärille, kiitos.

 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaukseni oli, että vika oli molemmissa ja kommunikaatio ne ei vaan onnistunut tällä kertaa. 

 

Pakkohan sen lääkärin on se iho katsoa, turha siitä on loukkaantua. 

Ja kyllä kokemukseni mukaan lääkärit suhtautuu ihan avoimin mielin potilaan diagnooseihin, se vaan kannatta tuoda esiin niin tyyliin: itse ajattelisin, että voisi olla kyse vaivasta x. Ja sitten kuunnella mitä se koulutettu asiantuntija on mieltä. Ei siis niin, että mulla on tää ja haluan että kirjoitat mulle lääkettä xyz. 

Vaikka sanoisi asiansa miten ystävällisesti ja kauniisti vienosti ehdottaen tai pyytäen, lääkäri kuulee sen jostain syystä "mulla on tää ja haluan että kirjoitat mulle lääkettä". Se on iso ongelma.

Hoitajissa tullut vastaan samanlaisia tapauksia, potilas ei voi pyytää mitään edes pientäkään asiaa, heti torpataan, vähätellään ja vielä kiukutellaan päälle. 

Ei ihme että potilaat alkavat olla hoitohenkilökunnan mielestä jatkuvasti hankalampia, kun ei oteta vakavasti, joutuu riitelemään. Ennen asiat hoidettiin yhteistyössä, nykyään ammattilaiset vain suuttuvat.

Aviomieheni on atoopikko ja kun pojalla puhkesi leikki-iässä tiesin  heti mistä on kyse . Mutta auta armias kun erehdyin mainitsemaan lääkärille epäilystäni,herra tohtori tulistui  pahemman kerran että jos antaisin hänen tehdä diagnoosin! 

Tästä on jo 25 vuotta mutta ikinä en unohda.

Voin kertoa vain omasta puolestani. Lääkäri voi suuttua, kun tietää, että tiedät mistä on oikeasti kyse, vaikka lääkäri yrittää niin asiantuntevasti ja mutkattomasti esittää jotain muuta.

Lääkärin toive olisi, että pääsee näpäyttämään mahdollisista mt-ongelmista, huonosta epäterveellisistä elintavoista joistain "tuiki tavallisista vaivoista, jotka ihan itsestään tupsahtaneet" tai muuta paskaa, jonka itse tietää myös paskanjauhannaksi.

Kun vähän kyseenalaistat asioita, jotka tiedät valheiksi, tulee myös todiste hankalasta luonteesta tai jostain persoonsllisuushäiriöstä tai sitten niistä mt-häiriöistä. 

Kun tuo ei mene läpi kunnolla alkaa ärsyttää lääkärikin. Onhan järjestelyissä ollut mukana jopa törkeitä rikoksiakin, joten turhauttavaahan se on, jos ei ihan niin vsikuta miten piti, tai jos ei ihan kaikkiin uskotteluihin uskota. 

Menit loukkaamaan lääkärin arvovaltaa. Etkö sinä tiedä, että lääkärithän ovat Jumalasta seuraavia.

Miksi sinun piti ihopolille päästä jos kerran tiesit diagnoosin. Olisit varannut ajan ihotautilääkärille ja kertonut hänelle minkä lääkityksen haluat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun piti ihopolille päästä jos kerran tiesit diagnoosin. Olisit varannut ajan ihotautilääkärille ja kertonut hänelle minkä lääkityksen haluat.

Ei julkisella puolella ole ihotautilääkäriä jolle noin vain marssitaan. Tarvitaan lähete.

Lääkäriksi opiskelemaan hakeutuvat yleensä varakkaan perheen hemmotellut kakarat, pääsevät sisään isukin vapaamuurari-veljien suosituksella. Sitten kun kohtaavatkin todellisen elämän ja huomaavatkin, että kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa kuten he itse, se onkin jo sitten itsemurhan paikka. Lääkärin ammatti ei tosiaankaan sovi kaikille.

Toinen atopikko tahtoo kysyä mikä he""tti on kun jopa lääkärit kysyy että oletko rasvannut? Mullekin yksi lääkäri sanoi että ihoa pitää rasvata,vastasin että mulla on kuule kotona aqualania ja ceralania ja hydrocrtisonia!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika tyypillistä. Lääkärit eivät kykene normaaliin keskusteluun potilaan kanssa, vaikka potilas hyvin usein on täysin kykenevä keskustelemaan omasta tilanteestaan ja joskus tietää omasta sairaudesta jopa enemmän kuin terveyskeskuslääkäri. Jotenkin aina sellainen fiilis, että pitää esittää jotain bimboa.

Tämä johtuu ehkä siitä, että lääkäri törmää jatkuvasti ihmisten mutu-tietoon jota uskotaan paermmin, kuin lääkäriä, joka on alansa ammattilainen. Jos naapurin Pekka o sanonut, että tauti on sitä, niin sitä se on, vaikka lääkäri tietäisi, että noille samoille oireille on olemassa  100 muutakin tautia, joihin se pätää. naapurin Pekka vain ei tiedä sitä, kun hänellä on kokemus vain siitä yhdestä ja siksi hän luulee, että kaikki tuollaisilla oireilla oleva sairaus on juuri sitä samaa tautia, kuin hänelläkin.

on ihan sama, mitä ammattia ihminen edustaa, niin kyllä häntä harmittaa, jos joku, jolla ei ole mitään koulutusta/oikeata tietoa  tuon alan asioista tulee neuvomaan ja pätemään , että se ja tämä tässä nyt on vikana jne.

Kyllä kirvesmiestäkin harmittaa, jos joku, joka ei ole koskaan mitään rakentanut, tulee häntä neuvomaan, miten asiat kuuluu tehdä. 

Itse olen kuntoutusalalla ja joskus asiakas luulee tietävänsä tarkalleen, miten hänen leikattu olkapäänsä tulisi kuntouttaa, vaikka hänen tietämyksellään olkapää olisi täysin  paskana vähän ajan jälkeen ja leikkauksesta saatu hyöty tuhottu. 

Tyttärelläni on atooppinen iho. Se tulehtui tämän tästä. Lääkärit tekivät diagnoosin aina uudestaan ja saatiin hoito-ohjeet moneen kertaan, mutta lähetettä ihotautipolille ei millään. Pahimpina aikoina nukuin tyttären huoneen lattialla rasvatuubi kourassa, kun ihoa piti yölläkin rasvata. Elämänlaatu oli koko perheellä huono, kukaan ei nukkunut kunnolla ja jos nukkuikin, niin tytär raivosi kaikki päivät, väsynyt kun oli. Yksityisestä ihotautilääkäristä oli yhtä vähän hyötyä kuin muistakin, saatiin ne saakelin hoito-ohjeet. Lopulta sanoin lääkärille, että me ollaan kohta laitoksessa koko sakki, jos ei apua löydy. Sitten päästiin ihotautipolille ja tytär sai kunnon voiteet. Siinä meni useampi vuosi. Tyttären univaikeudet ehtivät kuitenkin kroonistua ja hän ei edelleenkään nuku kunnolla. Melko kallis hinta viivyttelystä.

Minäkään en ymmärrä miten lääkäreillä ei ole mitään kykyä enää KUUNNELLA potilasta, edes kahta minuuttia. Jos lääkäri kuuntelisi, selviäisi monta perustietoa saman tien. Sen lisäksi potilaalle on tärkeää tuntea tulleensa kuulluksi, jotta syntyy hyvä hoitosuhde. Ei kukaan halua hoidattaa itseään jollain tylyllä ja jyräävällä päällepäsmärillä, vaan ihmiset haluavat lääkärin jonka kanssa pystyy vuorovaikuttamaan kuin aikuiset ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yleislääkäri voi tehdä lähetettä ihopolille ilman, että lähetteessä on tarkka anamneesi ja status ja käytetyt lääkkeet, vaikka potilas olisi jo itse tehnyt dignoosin. Ai miksi ei voi? No se palautetaan lähettäjälle, jos siinä ei ole riittävästi faktoja. Potilaan tekemä diagnoosi ei riitä.  

 

Juurikin näin. Ihmiset ei tajua, että voihan sen lähetteen laittaa vaikka sekunnin tapaamisen jälkeen. Lähete tosin palautuu aika nopeasti.  Tämä on just ongelma näiden oman elämänsä asiantuntijoiden kanssa, kun voida vastata asetettuihin kysymyksiin kun ei ole mitään tajua miten nuokin asiat oikeasti menee.

Mutta eikö sen lähetteen kirjoittaminen ja diagnoosin varmentaminen olisi helpompaa, jos potilas kertoo taustatiedot (annetut diagnoosit, hoito, miten oirekuva muuttunut, nykystatus)? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aika tyypillistä. Lääkärit eivät kykene normaaliin keskusteluun potilaan kanssa, vaikka potilas hyvin usein on täysin kykenevä keskustelemaan omasta tilanteestaan ja joskus tietää omasta sairaudesta jopa enemmän kuin terveyskeskuslääkäri. Jotenkin aina sellainen fiilis, että pitää esittää jotain bimboa.

 

Tämä johtuu ehkä siitä, että lääkäri törmää jatkuvasti ihmisten mutu-tietoon jota uskotaan paermmin, kuin lääkäriä, joka on alansa ammattilainen. Jos naapurin Pekka o sanonut, että tauti on sitä, niin sitä se on, vaikka lääkäri tietäisi, että noille samoille oireille on olemassa  100 muutakin tautia, joihin se pätää. naapurin Pekka vain ei tiedä sitä, kun hänellä on kokemus vain siitä yhdestä ja siksi hän luulee, että kaikki tuollaisilla oireilla oleva sairaus on juuri sitä samaa tautia, kuin hänelläkin.

on ihan

Näin kroonisesti monisairaana kerron oman epäilyni diagnoosista vain sellaisissa tapauksissa, kun oikeasti uskon tietäväni mistä on kyse. Eikä asia perustu mihinkään googletteluun tai naapurin Pekkaan, vaan siihen että minulla on aiemmin ollut joku tietty sairaus ihan samalla oirekuvalla. Miksi en kertoisi epäilyäni? Haluan helpottaa lääkärin työtä ja haluan varmistaa nopean ja oikeanlaisen hoidon saannin. Omituista, jos lähtisin panttaamaan tietoa siitä, että joo minulla oli viime vuonna ihan sama oirekuva ja silloin todettiin sairaus X mitä hoidettiin lääkkeellä Y. 

On parempi vain ettei kerro mitään äidin,mummon ja isomummon migreenistä vaan antaa lääkärin itse todeta että silmissä vilisevät salamat,oksentelu ja valoherkkyys on migreeni.

Tai jos lapsena ollut maitorupea ja vastaavaa ilmestyy aikuisena niin pitää suun kiinni siitä lapsuuden ihottumsta ja antaa lääkärin selvittää.

Näin emme astu lääkärien varpaille emmekä loukkaa heidän ammattiylpeyttään.

Kai tiesit, että se terveyskeskuslääkäri olisi voinut määrätä ne vahvemmat kortisonit? Ja ilman niiden kokeilua tuskin pääset julkisella ihotautilääkärille. Atooppinen ihottuma on lähes täysin perusterveydenhuollossa hoidettava vaiva. Ihotautipoliklinikoille kuuluvat vain vaikeahoitoisimmat atooppiset ihottumat, joihin eivät reseptillä saatavat vahvemmat kortisonivoiteet eivät auta.

Jos terveyskeskuslääkäri tekee lähetteen ilman vahvempien kortisonivoiteiden kokeilua, se palautuu perusterveydenhoitoon.