Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä hautausmaalla vierailu jouluaattona on niin tärkeää?
19.12.2023 |
Ei siis siinä mitään, että joku tykkää käydä. Mutta miksi ihmeessä sinne pitää yrittää pakottaa kaikki muut mukaan?
Meillä miehen perheessä on ollut tapana käydä hautausmaalla, tai oikeastaan kahdella, aina jouluaattona. Itse en halua, mutta mies ja vanhempansa inttää että kaikkien pitää osallistua. En aio kuitenkaan.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Meidän hautausmaa on keskustassa ja siellä on kirjaimellisesti ihan kuollutta puolen yön aikaan 😅
:D Muistaakseni aattona ei suljeta hautausmaan portteja. Vai olenko ihan hakoteillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo pakko
Ei oo muutakaan pakkoa, PAITSI JUURI TUO KUOLEMINEN. Toivottavasti sinuakaan ei kukaan käy muistamassa tai sytyttämässä kynttilää, hautasi ansaitsee olla sysimusta kuten pimeä talvitaivas.
Tiedätkö että minen piittaa millainen mun hautani tulee olemaan, koska siinä vaiheessa mä olen kuollut. Toivomuksena on toki tuhkaaminen ja tuhkien sirottelu järveen, mutta en tule kummittelemaan, jos toivettani ei täytetä.
Vietän eläkeikäisten vanhempieni kanssa joulua, isän sukulaiset on haudattu noin 80 km päähän, äidin sukulaiset puolestaan 300 km päähän. Isälle on tärkeää käydä jouluna tuolla omien sukulaisten haudoilla, hän myös heittäytyy marttyyriksi jos sinne ei lähde mukaan. Äiti sanoo vain että hänen sukulaiset ei siellä ole eikä lähde. Minä lähden sitten isän seuraksi haudoille että joulurauha säilyy, mutta vähän kyllästyttää koko jouluperinne. Itselleni ei haudoilla käyminen ole tärkeää, vaan voin muistella ihmisiä milloin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vietän eläkeikäisten vanhempieni kanssa joulua, isän sukulaiset on haudattu noin 80 km päähän, äidin sukulaiset puolestaan 300 km päähän. Isälle on tärkeää käydä jouluna tuolla omien sukulaisten haudoilla, hän myös heittäytyy marttyyriksi jos sinne ei lähde mukaan. Äiti sanoo vain että hänen sukulaiset ei siellä ole eikä lähde. Minä lähden sitten isän seuraksi haudoille että joulurauha säilyy, mutta vähän kyllästyttää koko jouluperinne. Itselleni ei haudoilla käyminen ole tärkeää, vaan voin muistella ihmisiä milloin vain.
Kamalaa. Siinä onkin varmaan joulumieli korkealla. Mitä tapahtuisi jos kukaan ei lähtisi hänen mukaansa?
Kukin tekee tavallaan, eikä ketään pitäisi pakottaa. Tärkeämpää mielestäni on muistaa eläviä eikä kuolleita. Erikoisempaa mielestäni on se, että jotain ihmistä ei muisteta hänen eläessään sen enempää jouluna kuin muutenkaan. Sitten kun kuolee, niin on kuin joku kansalaisvelvollisuus juosta siellä haudalla.Vähän taitaa olla myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn hautausmaalla joka päivä.
Huh, miksi? Oletko töissä siellä?
Pidän kyllä hautuumaiden puistoista ja istutukdmsista ja onhan kynttilämeri lunta vasten hieno mutta en ole koskaan käynyt sukuni haudoilla. Jouluna enkä muutenkaan
Mun rakkaat on mun sydämessä, ei hautuumaalla
Helsingin keskuspuistossa on Maunulan uurnalehto ja sen läpi kulkee luontopolku. Aivan joka päivä en siitä kulje, mutta useamman kerran viikossa. Kaunis kävelyreitti.
-eri
Moni on jo kertonut, että on osa perinnettä ja että ne käyvät, jotka tahtovat, ei ole pakko.
Jos jollain kuitenkin on seurueessaan henkilö, joka esittää tämän pakkona, johtunee se menneiden vuosikymmenten erilaisesta ajatusmaailmasta ja tavasta suhtautua perinteisiin muuttumattomina. Suomessa oli pitkään, koko 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon, tapana korostaa kaikkien juhlien yhteydessä arvokkuutta, tietynlaista hartautta ja vakavuutta. Jouluna hiljennyttiin, ei niinkään ilakoitu, pyöreinä merkkipäivinä pidettiin puheita elämän saavutuksista, mutta myös menetyksistä, itsenäisyyspäivänä vakavoiduttiin ja kunnioitettiin sodassa olleita jne. Ei ole kauaakaan siitä, kun itsenäisyyspäivän tv-lähetykset koostuivat lähes ainoastaan vieraille esitetystä "mitä itsenäisyys teille merkitsee" -kysymyksistä, nykyään sellaista ei esitetä enää ollenkaan.
Minun mielestäni perinteetkin saavat elää ja muuttua, mutta joidenkin mielestä niiden pitää pysyä muuttumattomina, ja "pakko" saattaa saattaa selittyä sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun mielestä veljensä on niin patalaiska, ettei käy vanhempien haudalla. Ei viitsi tehdä mitään toisen hyväksi. Miten voi tehdä mitään enää kuolleen hyväksi. Miten se haudan palvominen sitä kuollutta enää auttaa. Luulen, että ihmiset käyvät haudoille ihan itsensä hyväksi eli ihan itse tuntee siitä tyytyväisyyttä. Vainajaa voi muistella ja kunnioittaa ihan omassa mielessäänkin.
Haudoilla käyminen on kaunis perinne muistaa edesmenneitä rakkaitaan. Ja siellä on tosi kaunista, paljon lunta, ja hirveästi kynttilöitä, todella tunnelmallista ja rauhoittavaa. Me käydään joko aaton aattona tai aatto aamuna aikaisin.. Hämäräähän täällä on koko ajan..
Nykynuoret tai muutkaan eivät kunnioita perinteitä eivätkä osaa olla kohteliaita, se on se kotikasvatus. En ole kuullut että meidän suvussa nuristaisiin hautausmaalle menosta, itsenäisyyspäivänä, pyhäinpäivänä tai jouluna.. Sinne haudatut olivat meille kaikille hyvin rakkaita ja mielellään vievät kynttilät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautausmaallakäynti liittää aiemmat sukupolvet ja aiemmin kuolleet nykyiseen perheeseen eli muodostuu se sukupolvien ketju, ja se tulee konkreettisesti näkyviin näissä perhejuhlissa, muutenhan se jäisi helposti vieraaksi.
Monia saattaa ahdistaa se suru, joka aktivoituu äkillisesti ja äskettäin kuolleiden kohdalla. Mutta juuri siksi on tärkeätä, että kaikki ovat paikalla tukena ja apuna sureville, joille aika on jo muutenkin raskas.
Mukanaololla osoitetaan yhteenkuuluvuutta ja rakkautta perheenjäseniä kohtaan.
Nuorena saattaa tuntua, ettei osattaisi käyttäytyä tai alkaisi itkettää tms. Aivan turhia pelkoja, jokainen menee mukaan omana itsenään, muistellen ja kuunnellen toisten tarinoita. ei se ole sen kummenpaa, juhlavuus vain saa ajattelemaan kaiken vaikeammaksi kuin mitä se on.
Sytytetään kynttilät, ihaillaan kynttilävalomerta, tavataan tuttavia ja toivotetaan "Hyvää joulua". Ja palataan kotiin.
Hautausmaalle mennään kaikki yhdessä ja jokainen auttaa jokaista, joka apua tarvitsee. Puetaan lämpimästi ja varataan jonotuksiin riittävästi aikaa, eikä kukaan hoppuile, vaan käyttäydytään ystävällisesti kaikkia kohtaan. Kiukuttelemaan ja riitelemään eikä tylyiksi ketään kohtaan tietenkään aleta :"Kehoitetaan rauhallisesti käyttäytymään", kuten Joulurauhan julistuksessakin sanotaan. Hautausmaalla voi olla paljon ihmisiä, useita sukupolvia ja jonot voivat edetä silloin tietenkin hitaasti, mutta eihän myöskään ole minnekään kiire.
Onhan siellä valtavan kaunista, kun tuhannet kynttilät palaa. Tullaan muualta kotikulmille joulunviettoon ja edesmenneiden sukulaisten haudoilla käynti on yksi jouluperinteistä. Se viimeistään rauhoittaa joulunviettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodin jouluun ei kuulunut haudoilla käynti, ihan siitä syystä että ne pari hautaa olivat niin kaukana, ettei tullut lähdettyä. Nyt aikuisena asun kaupungissa, johon isovanhempani on haudattu ja minulla on tapana käydä haudoilla myöhään 23.12. illalla. Hautausmailla on todella kaunista silloin! Miehen isovanhempien haudat on tuossa muutaman kilometrin päässä, siellä on tavattu käydä aattona. Ymmärrän hyvin, ettei hautausmaille ole mitään suurta intoa jos siellä ei ketään rakasta ole. Tosin en oikein ymmärrä haudan palvontaa, mennyttä läheistä voi muistella missä vaan!
Itselleni on todella tärkeää käydä haudoilla. Miehen sukulaiset on haudattu 15 km päähän ja omat vanhempani 400 km joten viedään aina muualle haudattujen muistomerkille myös kynttilä. Hyvä ystäväni menehtyi aivoinfarktiin 5 v sitten joulun alla ja haudalla käynnillä on itselleni iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haudoilla käyminen on kaunis perinne muistaa edesmenneitä rakkaitaan. Ja siellä on tosi kaunista, paljon lunta, ja hirveästi kynttilöitä, todella tunnelmallista ja rauhoittavaa. Me käydään joko aaton aattona tai aatto aamuna aikaisin.. Hämäräähän täällä on koko ajan..
Nykynuoret tai muutkaan eivät kunnioita perinteitä eivätkä osaa olla kohteliaita, se on se kotikasvatus. En ole kuullut että meidän suvussa nuristaisiin hautausmaalle menosta, itsenäisyyspäivänä, pyhäinpäivänä tai jouluna.. Sinne haudatut olivat meille kaikille hyvin rakkaita ja mielellään vievät kynttilät...
Poikani lähtee kavereidensa kanssa joka joulu lahjojen avaamisen jälkeen viemään kynttilän kuolleen ystävänsä haudalle.
Ei ole pelkästään vanhojen juttu.
Vainajienpalvontaa? Raamatussa kielletään varsinkin yhteydenotto vainajiin. Eikö voitaisi keskittyä eläviin? Heitä voi vielä evankelioida, kuolleille se on jo myöhäistä.
Katolisethan rukoilevat jo kuolleiden sielujen pelastumista, mikä on harhaoppi.
Koska silloin on helppo hankkia kynttilät koko vuodeksi ja ihan ilmaiseksi !
Meillä ei ole ikinä ollut mitään kynttiläperinnettä koska kaikki hautausmaat on olleet niin kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He, jotka eivät vaivaudu EDES jouluna hautausmaalle sytyttämässä kynttilää, on todella itsekeskeisiä paskiaisia, en kunnioita pätkän pätkää. Ainoat kenen haudalle en mene, ovat eläessään olleet viholliset ja kurjistajat. He saavat levätä ilman minun kynttilöitä.Ei p-reikäihmiset kuollessaan pyhimyksiksi muutu. Tällainen sääntö minulla ja hyvä sääntö onkin!
Lähdenkin tästä sitten jouluaattona Dubliniin Irlantiin kahdelle hautausmaalle sekä erääseen Britannian eteläosassa sijaitsevaan pikkukaupunkiin viemään kynttilöitä.
Mikäs siinä, jos sulla kerran on sinne sukulaisia haudattuna.
Lisäksi on sukulaisia mm. Lapissa ja Etelä-Ruotsissa. Asumme Helsingissä. Kyllä siinä koko joulu kuluisi rattoisasti kun kaikille kus
Tietääkseni seurakunnissa jokaisessa on muistoalttari minne voi viedä kynttilän muualle haudattujen muistolle.Ei tarvitse Britanniaankaan ajella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He, jotka eivät vaivaudu EDES jouluna hautausmaalle sytyttämässä kynttilää, on todella itsekeskeisiä paskiaisia, en kunnioita pätkän pätkää. Ainoat kenen haudalle en mene, ovat eläessään olleet viholliset ja kurjistajat. He saavat levätä ilman minun kynttilöitä.Ei p-reikäihmiset kuollessaan pyhimyksiksi muutu. Tällainen sääntö minulla ja hyvä sääntö onkin!
Lähdenkin tästä sitten jouluaattona Dubliniin Irlantiin kahdelle hautausmaalle sekä erääseen Britannian eteläosassa sijaitsevaan pikkukaupunkiin viemään kynttilöitä.
Mikäs siinä, jos sulla kerran on sinne sukulaisia haudattuna.
Lisäksi on sukulaisia mm. Lapissa ja Etelä-Ruotsissa. Asumme Helsingissä. Kyllä si
Tietääkseni seurakunnissa jokaisessa on muistoalttari minne voi viedä kynttilän muualle haudattujen muistolle.Ei tarvitse Britanniaankaan ajella.
Miksi sitten tarvitsisi mennä sinne minkä tahansa seurakunnan muistopaikallekaan, kun ihan yhtä hyvin sitä läheistä voi muistaa ihan kotona?
Kiitos vastauksestasi!
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/