Paljasta sinun salaiset työnhakuvinkkisi, joista ei kerrota oppaissa tai puhuta ääneen!

Täällä monet kertoo ulkonäön olevan suurin tekijä. En ihan allekirjoita sitä, vaikka uskon että myynti ja edustustehtävissä se varmasti on yksi asioista, joita katsotaan.  

Juteltiin aiheesta juuri kahvipöydässä ja esimerkiksi ylipaino ja ulkonäkö tulisi tässä asiassa eriyttää. Meillä ylipainoiset ovat huomattavasti enemmän sairaana kuin normaalipainoiset ja se vaikuttaa valintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti minkälaista työntekijää yritys hakee. Osassa yrityksiä rekryä tekee joku hr puolen työntekijä, joka ei välttämättä ymmärrä edes mitä palveluita yritys myy. Tässä tapauksessa ensimmäinen askel on päästä hr henkilöstä seuraavaam vaiheeseen ja hr henkilöä ei kiinnosta osaamisesi alalta, vaan se että et ole "vaikea" ihmistyyppi. Seuraavalla kierroksella vastassa on todennäköisesti tuleva esimies, joka tietää tarkalleen mitä on hakemassa ja hänelle voit antaa jo tietoa osaamisesta eri tavalla. 

Meillä etsittiin uutta työntekijää edellisessä yrityksessä. Hr puolen työntekijä huokaili ja valitti kun sopivaa ei löytynyt. Toimari otti asiakseen lukea näitä hakemuksia uudelleen ja löysikin sieltä sopivan henkilön jonka hakemus oli sivuutettu aikaisemmin kun siitä puuttui hr.n mielestä tärkeitä asioita, kuten "kerro itsestäsi" osio oli jätetty tyhjäksi... 

Kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota, kuka ensimmäisen valinnan tekee. Hr-henkilölle tehtävä hakemuksen pitää noudattaa täsmälleen rekryihmisten määräämää kaavaa ja pitää painottaa innokasta luonnetta. Jos pomo tai kollega valkkaa pitää painottaa ammattitaitoa.

Jos olet ollut yli puoli vuotta työttömänä, ilmoita edellisen työsuhteen päättyminen vuoden tarkkuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innokkuudella pääsee työhön mihin vain haluaa. Flegmaatikot eivät pääse.

Hahaha. Innostuin tässä hiljattain yhdestä avoimesta paikasta niin paljon, että satsasin hakemukseeni noin 10000%:sti. Tein todella persoonallisen ja näyttävän hakemuksen, ja esimerkkinä osaamisestani annoin firmalle ilmaiseksi esimerkki-ideoita.

En tiedä miten onnistuin saamaan itseni uskomaan, että saisin tuon paikan, mutta jostain syystä uskoin ihan täysillä, enkä päässyt edes haastatteluun. Ehkä karsiuduin jo heti alussa pois eikä kukaan edes katsonut sitä liitettä. Tai ehkä se oli kaikessa persoonallisuudessaan niin naurettava, että sille hirnuttiin rekryssä porukalla. En tiedä. Yritän päästä pettymyksestä yli - sehän oli vain yksi työpaikka! Mutta joo, jos innokkuudella pääsisi

Kysy vain. Minusta ymmärrettävä ja asiallinen kysymys. Parhaimmillaan valittu henkilö ei aloittanutkaan tuossa työpaikassa ja haastattelevat sinut lennosta korvaajaksi.

Minulla on tutkijankoulutus. Olen hakenut silpputöitä maisterin papereilla, toimii. Vakituista en kehtaisi.

Koko ulkoasu on ulkonäköä tärkeämpi. Osa ihmisistä on tosi visuaalisia ja heillä vaikuttaa se, näyttääkö haastateltava siltä että voisi olla k.o. paikassa töissä. 

Kummallista miten vastauksissa korostuu ulkonäkö ja tyyli, vaikka ap:n ongelma (kuten minunkin) on se, ettei edes pääse haastatteluun asti.

Rukoile jumalaa tai mihin nyt satutkin uskomaan.

Lainaus ei toimi, mutta joo tuttuja ajatuksia nuo, missä menee innokkuuden ja yliyrittämisen raja, ja plan B yrittäjäksi ryhtymisestä.

Olen itsekin hakenut jopa jotain osa-aikatöitä sillä ajatuksella, että käyttäisin lopun ajan sitten itse itseni työllistämiseen. Jotenkin mä hitto vie haluan toteuttaa ammattitaitoani. Jos ei palkollisena eikä kokopäiväisesti, niin edes kevytyrittäjänä sitten.

Mutta en ole saanut paikkaa. On niin paljon "turvallisempiakin" hakijoita, jotka eivät "edes teoriassa karkaa heti pois".

Tää menee vähän ohi, mutta alkaa tuntua, että keskinkertaisuus jyrää (onko ihme, että firmoilla menee huonosti). Ensin olin kokematon, nyt olen jotenkin liikaa. Pelottavan tietoinen (vaikka haluaisin tehdä kaikkeni firman voiton eteen). Pitäisi ainakin päälleliimatusti ottaa vähän eri suunta. Nämä vinkit täällä on todellakin tarpeen.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla pomon sukulainen jos hakee töitä firmasta.

Verkostot, verkostot ja verkostot. Minä olen esim työllistynyt harrastuksen kautta, joka oli tavoitteellista kilpaurheilua. 

Verkostot? Minä olen luullut, että olemalla hyvä siinä mitä tekee.

Paras voittaa vain urheilussa, eikä aina edes siinä?

Vierailija kirjoitti:

Flirttailen röyhkeästi ekan HR haastattelijan kanssa. Olen komea, pitkä mies ja ainakin 3 kertaa olen tullut luultavasti valituksi siksi että HR ensihaastattelija on antanut niin hyvät suositukset. Asian tekee koomisemmaksi se että työskentelen perinteisellä insinöörialalla jossa tällaisen ei pitäisi merkitä ollenkaan. Silti kun kiertoilmauksin ja hyvällä maulla kerron haaravälini pullottavan koska haastattelija on mieleeni, niin se todella auttaa! Tiedän ettei tätä moni usko mutta ihan sama.

Diplomi-insinööri 35v

Minä kyllä jättäisin tuolla perusteella palkkaamatta vaikka muuten olisi miten pätevä, selvästikään tuollainen henkilö ei tiedä miten työpaikalla käyttäydytään.

Jos haet tietotekniikan alalle, varmistu siitä, että sinulla on myös jonkin verran harrastuspohjaa alalta, esim. omia koodailuprojekteja. Koulun paperilla ei tee mitään, jos konkreettinen osaaminen puuttuu. Lähtökohtaisesti osaaminen havaitaan parin simppelin ohjelmointitehtävän avulla jo haastattelussa ja silloin on turha enää muistella kursseilla opittuja täkyjä.

Madalla rimaa. Olet ollut pitkään työtön ja jokainen kuukausi on miinusta. Ota selvää palkkatuki tms töistä ja mene vaikka VTT:lle tai muualle valtion virastoon harjoittelijaksi. Kysy myös jonkinlaista tukityötä sieltä, mihin teit opinnäytteen. Tässä tilanteessa selvittäisin myös jatko- opiskelua työttömyysturvalla um mahdollisuuksia.

Voisitkohan lähteä ulkomaille töihin, johonkin tekniseen asiakaspalveluun vaikka ja yrittää hakea sieltä käsin töitä Suomesta? Se antaa yritteliään kuvan ja ainakin oppisit kieltä jne.

Vuokrafirmat ja hae laajasti vähän kaikkea. 

Nyt sun kannattaa hakeutua puolustusvoimille töihin. Vaikka harjoittelijaksi, jos et muuten pääse. Sitten siirryt huoltamaan Naton kalustoa.

Tässä mitään vinkkejä voi antaa. Työhön ottaja oli tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun kolmekymppisenä naisena hain työpaikkaa, niin cv:ssäni oli maininta siviilisäädystä (naimaton) ja lapsista (ei lapsia) ja jos haastatteluun pääsin, kerroin itse että en ole hankkimassa lapsia, koska halua keskittyä uraani.

Tämä kun on asia joka työnantajaa kuitenkin kiinnostaa, mutta sitä ei saa kysyä. Väitän myös, että nykyisen työni sain nimenomaan, kun en lapsia halua. Mutta harmaalla alueellahan tämä taitaa neuvona olla.

Harmi vaan, että juuri tämä on tehty käytännössä mahdottomaksi. Lapsista kun ei saa kysyä; lapsettomuudesta kertominen on käytännössä arvotonta, koska siihen ei voi kuitenkaan vedota. Tavallaan kaikki naiset on laitettu samalle viivalle, kun miehet viipottavat siellä jossain edellä (aiemmin lapsettomat naiset olivat miesten kannoilla ja äidit viimeisenä).



Lisäksi lapsettomuudesta kertominen voi vaikuttaa epäsolida

Perheelliset nimenvaihtajat heikentää KAIKKIEN asemaa ja silti vain kiljutte vapautta. Minä aion kertoa että en ole synnytyskone, en anna teidän perheellisten reikien ja isännän kaulapannassa olevien nimenvaihtajien pilata uraani.

Että heteroakka voi olla itsekäs!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mä arvaan. Sun vanhemmat maksoi ne sun opinnot, että saat keskittyä niihin? 

Hieman ontuva logiikka sulla. Ikää yli 30 ja puoli vuotta työnhakua = olen varmaan joskus ennättänyt tienata ihan aikuisten rahaa, joten mitähän väliä mun opintojen rahoituksella on? Suomessa on ilmainen koulutus.

Nyt ei vaan oikeen suksi tahdo luistaa tässä työnhaussa. Viimeksi olin toki halpa ja kakskymppinen.

Tässä työnhaun vinkki, joka olisi pitänyt noudattaa jatkuvasti: tee töitä.

Jos vain kouluttaudut jollekin alalle ja osaat vain kirjatiedon - tai ehket sitäkään, koska luit vain kilttinä tyttönä tentteihin ja olet sen jälkeen unohtanut kaiken, et pärjää yhdessäkään työhaastattelussa. Siis sellaisessa, jossa joku ihan oikea ihminen sinua haastattelee. Ja oikealla ihmisellä en tarkoita mitään rekrytoijaa tai HR-pelleä, vaan ihan oikean työpaikan oikeita pomoja jotka haluavat osaavan työntekijän.

Meille tulee vaikka minkälaisia työnhakijoita. Mutta ei auta mitään vaikka olisit kuinka pitkän ammattiaineen lukenut, jos et osaa työhaastattelussa lukea edes yksinkertaista kaaviokuvaa, joka itse asiassa opetettiin signaalinkäsittelyn alkeiskurssilla, mutta jonka olet unohtanut heti tentin jälkeen ja sitten "rakentanut" opintosi olemattomien perustusten päälle ymmärtämättä mitään. On jotenkin raskasta tämmöisen totaalisen epäonnistuneen työhaastattelun jälkeen sanoa aika suoraan, että ei tästä kuule tullut yhtään mitään. Älä ota yhteyttä, emme mekään ota.

Sitten taas joskus tulee työhaastatteluun tyyppi, joka alkaa heti väitellä kanssani suodatinrakenteiden toteutustapojen hyvistä ja huonoista puolista, ja ihan yhtä lailla hänelle on suoranainen ilo kertoa, että joo, eiköhän lopeteta työhaastattelu tähän ja ruveta sovittelemaan aikatauluja.

Ero saman koulutuksen ja samankaltaisten arvosanojenkin välillä on valtava, kyllä sen hyvin nopeasti näkee, onko hakija innostunut aiheesta vai onko vain hakemassa töitä. Toki, parhailla hakijoilla on usein aspergerin piirteitä tai ovat muuten erikoisia persoonoita. Mutta tekniikan alalla tämän ei tarvitse olla mikään este, kyllä meille erikoisia tyyppejä mahtuu. Syntyypähän suuria suunnitelmia, ja joskus ne suunnitelmat muuttuvat ihan tuotteiksi.

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

.... ai niin, ja jos meille hakee töihin, niin avoin kaula-aukko sitten *ei* ole bonus. Meille haetaan tekniikan osaajia, ei rahareikiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haet tietotekniikan alalle, varmistu siitä, että sinulla on myös jonkin verran harrastuspohjaa alalta, esim. omia koodailuprojekteja. Koulun paperilla ei tee mitään, jos konkreettinen osaaminen puuttuu. Lähtökohtaisesti osaaminen havaitaan parin simppelin ohjelmointitehtävän avulla jo haastattelussa ja silloin on turha enää muistella kursseilla opittuja täkyjä.

Juuri näin.

Jos ei oikeasti osaa alansa alkeita, niin työhaastattelu voi päättyä todella lyhyeen. Eikä se meillä vie silloinkaan maaliin, jos vähän on muistavinaan jotain mutta väärin. Jos hakee rautaohjelmoijaksi eikä C:n osoittimet ole selvää kauraa, voi mennä pariksi vuodeksi kotiin harrastamaan.