Paljasta sinun salaiset työnhakuvinkkisi, joista ei kerrota oppaissa tai puhuta ääneen!

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ikävä todeta, mutta kyllä ihmisen ulkonäkö usein vaikuttaa rekrytoinneissa silloinkin, kun sillä ei ole työtehtävän osalta merkitystä. Vähintäänkin muutoin tasavahvojen hakijoiden välillä ulkonäkö helposti näyttää vaikuttavan lopulliseen valintaan. Sinänsä ymmärrän, että ainakin alitajuisesti hakijan kauneus tai komeus voi luoda voimakkaamman mielikuvan henkilön yleisestä siisteydestä tai jopa jonkinlaisesta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista suhteessa ulkonäöllisesti vaatimattomaan hakijaan. Oman kokemuksen perusteella ulkonäöstä on etua tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa ihan kaikenlaisilla työmarkkinoilla. Tämä on valitettavasti tullut havaittua lukuisia rekrytointeja seuranneena.     

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

Osalla täällä tuntuu olevan melko voimakkaat stereotypiat päässä naissukupuolta kohtaan. En voi kertoa liikaa, mutta sanotaan nyt, että olin ihan hyvissä kesätöissä. Ei mitään ärränkassaa, vaan hyvää sisältöä CV:hen. Se auttoi toki saamaan ekat aikuisten työpaikat, mutta ei vienyt puusta pitkälle. Nyt ollaan tässä.

Voidaan keskittyä teidän vinkkeihin ja kokemuksiinne. Ei tarvitse arvuutella, kuinka naiivi ja kaoottisen hössöttävä naisedustaja minä olen. Kiitos.

- AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaattinen, jännäprojekteista tykkäävä, tai ihan mitä vaan. Jos sellaista kuvausta ei ole lainkaan, se on hyvä, ja jos sellainen kuvaus on todella lavea, se on huono. Minua kiinnostaa mitä osaat, ja jos haet signaalinkäsittelyä sisältävää työtä, minua kiinnostaa että tiedät edes mikä ero on FIR- ja IIR-suodattimella. Tämä ei vielä riitä, mutta jos et tiedä edes sitä, niin voit olla ihan miten pullantuoksuinen tai sporttinen hyvänsä. Ei kiinnosta. Kuten eivät muuten harrastuksesikaan, ellei se ole Arduinolla ohjatun itsekävelevän robotin rakentaminen.

Jos hommat menee rekryfirman läpi, tilanne voi olla eri, mutta meillä haastatellaan työntekijät suoraan. Kyllä se viimeistään puolessa tunnissa on selvää, osataanko perusasiat vai ei. Yleensä ei.

En valehtele. Olen raadollisen realistinen. Nuorempana kirjoitin kaunistellen ja sain kyllä työpaikatkin, jotka oli ulkoapäin kaunisteltu ja kulissien takana raatamista viimeseen asti. 



Toinen on ala. Valitsin heti alussa alan, joka ei ole ehkä unelmatyöni, mutta en kettuunnu liian nopeasti sitä tehdessäni. Vaikka en koskaan oikeastaan valmistunut maisteriksi, niin töitä on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Osalla täällä tuntuu olevan melko voimakkaat stereotypiat päässä naissukupuolta kohtaan. En voi kertoa liikaa, mutta sanotaan nyt, että olin ihan hyvissä kesätöissä. Ei mitään ärränkassaa, vaan hyvää sisältöä CV:hen. Se auttoi toki saamaan ekat aikuisten työpaikat, mutta ei vienyt puusta pitkälle. Nyt ollaan tässä.

Voidaan keskittyä teidän vinkkeihin ja kokemuksiinne. Ei tarvitse arvuutella, kuinka naiivi ja kaoottisen hössöttävä naisedustaja minä olen. Kiitos.

- AP

Olen tähän ketjuun pari viestiä kirjoitellut viimeisen tunnin aikana, mutta väittäisin etten kirjoittele kovinkaan vahvojen stereotypioiden läpi. Suurin osa työntekijöistämme on miehiä, mutta on työhaastatteluista jokunen nainenkin sisälle päässyt. Sekä onnistumisia että epäonnistumisia on tullut molemmista sukupuolista. Lisäksi vaimoni ja hänen paras ystävänsä ovat molemmat dippainssejä ja toinen heistä alallaan jopa kansainvälistä tasoa, että vaikea tässä olisi kovin törkeitä kirjoitella.

Mutta se ammattitaito. Siitä pitäisi olla osoituksia jo ennen kuin valmistuu. Meille on otettu hiljan yksi paikallisen peruskoulun käynyt ulkomaalainen töihin, ja ihan DI:n palkalla, kun osoitti osaavansa alastamme ihan yhtä paljon kuin me työhaastattelijat, ja joistain osa-alueista jopa enemmän - juuri niistä, mitä ratkomaan hänet tänne otettiin. Jokaisella lauseellaan hän huokui ammattitaitoa ja sellaista nippeli- ja makrotietoa, jonka vain syvällisesti asiaan perehtynyt voi hallita. Siinä ei paperit - tai tässä tapauksessa niiden puute - haitannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaattinen, jännäprojekteista tykkäävä, tai ihan mit

Okei, no, en ole ap enkä edes teknisellä alalla. En ollut hakemassa signaalinkäsittelyyn vaan töihin, joissa haetaan (tai ainakin väittävät hakevansa) erityisesti luovia ihmisiä, joten ilmeisesti tämä höpöhöpö-juttu ei varsinaisesti päde minuun.

Tosin on kyllä käynyt selväksi, että vaikka ilmoituksessa kuinka haettaisiin superhyperluovaa ihmistä jonka pää suorastaan räjähtää uusista ideoista, niin ei ketään oikeasti kiinnosta mikään muu kuin CV.

Todennäköisesti teidänkin alallanne käy niin, että joku signaalinkäsittelyn todellinen osaaja lentää jo rekrytoinnin alkuvaiheessa mappi Ö:hön. Kaikkiahan ei tietysti voi haastatella. Eikä ilmeisesti kaikkia hakemuskirjeitäkään lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaattinen, jännäprojekteista tykkäävä, tai ihan mit

Jos ilmoituksessa on siellä teknisen osaamisen lisäksi listattuna mm. itseohjaituvuus, vuorovaikutus- tai tiimityötaidot, niin itse kyllä pyrin sitten vastaamaan hakemuksessani myös niihin. Eli miksi minä henkilönä sovin työhön, jossa noita vaaditaan. Silloin tulee käytettyä itseä ja etenkin omaa työskentelyä kuvaavia adjektiiveja.

Oikeastaan kerron aina lopussa vähintään 2-3 lauseella, millainen kollega ja työntekijä olen ihmisenä. Se ei toki ole siinä kohtaa tieteellistä faktaa, mutta jotenkin koen sen osaksi ilmoitukseen vastaamista.

Mutta multa ei varmaan kannata ottaa neuvosta vaaria.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaat

Okei, no, en ole ap enkä edes teknisellä alalla. En ollut hakemassa signaalinkäsittelyyn vaan töihin, joissa haetaan (tai ainakin väittävät hakevansa) erityisesti luovia ihmisiä, joten ilmeisesti tämä höpöhöpö-juttu ei varsinaisesti päde minuun.

Tosin on kyllä käynyt selväksi, että vaikka ilmoituksessa kuinka haettaisiin superhyperluovaa ihmistä jonka pää suorastaan räjähtää uusista ideoista, niin ei ketään oikeasti kiinnosta mikään muu kuin CV.

Todennäköisesti teidänkin alallanne käy niin, että joku signaalinkäsittelyn todellinen osaaja lentää jo rekrytoinnin alkuvaiheessa mappi Ö:hön. Kaikkiahan ei tietysti voi haastatella. Eikä ilmeisesti kaikkia hakemuskirjeitäkään lukea.

Olen edellinen.

Ja itse asiassa olet väärässä.

Ollaan sen verran pieni firma, että kaikki edes etäisesti varteenotettavat työnhakijat katsotaan ja moikataan. Siihen menee meidän pomoilta aika paljonkin työaikaa, mutta meillä pidetään hyviä työnhakijoita niin harvinaisena resurssina, että olemme valmiit katsomaan hakemuksessa aika paljostakin sormien läpi. Seurauksena sitten on se, että välillä työnhakijat ovat aivan epätoivoisia räpleltäjiä.

Mutta sitten on sekin heppu, joka oli ollut monta vuotta työttömänä ja halusi hirveästi osoittaa osaavansa suunnittelutyötä ja ettei ollut työttömänä ihan omasta syystään. Ja on nyt kolme vuotta ollut ihan kivijalkojamme. Ei hirveän luova heppu, mutta tekee hyvää ja virheetöntä työtä, kun vaan vähän ensin vihjaa mitä nyt tarvitaan. Sopii tänne hyvin.

Ja juu, meille ai haeta "superluovia" tai muillakaan adjektiiveilla ihmisiä. Paitsi ehkä "ammattitaitoinen" ja "osaava". Mutta me olemmekin pienehkö firma, jossa jokaisella osakkaalla on omat rahat pelissä ja motivaatio onnistua korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaat

Jos ilmoituksessa on siellä teknisen osaamisen lisäksi listattuna mm. itseohjaituvuus, vuorovaikutus- tai tiimityötaidot, niin itse kyllä pyrin sitten vastaamaan hakemuksessani myös niihin. Eli miksi minä henkilönä sovin työhön, jossa noita vaaditaan. Silloin tulee käytettyä itseä ja etenkin omaa työskentelyä kuvaavia adjektiiveja.

Oikeastaan kerron aina lopussa vähintään 2-3 lauseella, millainen kollega ja työntekijä olen ihmisenä. Se ei toki ole siinä kohtaa tieteellistä faktaa, mutta jotenkin koen sen osaksi ilmoitukseen vastaamista.

Mutta multa ei varmaan kannata ottaa neuvosta vaaria.

-AP

Olen edellinen.

Kirjoittamasi kuulostaa aivan järkevälle. Siihen kannattaa tietenkin vastata, mitä työhakemuksessa pyydetään.

Jos ne vaikeudet työnhaussa ovat alkaneet vasta nyt, veikkaan että ongelma on siinä että ala on miesvaltainen ja kolmekymppisellä naisella alkaa lastenteko olla ajankohtaista. Sitä vikaa onkin sitten jo vaikeampi korjata.

Kokemuksesta tiedän että sillä ei ole mitään merkitystä, että perheasioiden ei saisi vaikuttaa siihen kenet palkataan. Mutta sen varmaan on jokainen nainen huomannutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaattinen, jännäprojekteista tykkäävä, tai ihan mit

Jos hakijoista selviää usein vasta haastattelussa että ei osata edes perusasioita, silloin yrityksen hakuprosessissa on jotain vialla.

Oletko soittanut yritykseen kysyäksesi avoinna olevasta paikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukematta, on se sitten yhteistyökykyinen, iloinen, empaat

Jos hakijoista selviää usein vasta haastattelussa että ei osata edes perusasioita, silloin yrityksen hakuprosessissa on jotain vialla.

Kyllä meille voi lähettää ihan fiktiivisen työhakemuksen. Jos se näyttää edes siedettävälle, niin hankilö kutsutaan jutustelemaan. Vähemmän siinä loppujen lopuksi aikaa menee kuin kovin pitkään viestien vekslaukseen.

Sitten sisään astuu tyyppi, jolla on korkeakoulutodistuksessa ammattiaineiden kohdalla nelosia ja vitosia ja papereiden mukaan mukamas vähän työhistoriaakin. Eikä osaa yhtään mitään. Edes alkeita siitä hommasta, mitä hakee. Esimerkiksi Sähkö-DI ei tajua edes miten RC-suodatin lasketaan, minkä sähkäriammattikoululaisenkin pitäisi osata. Tai signaalinkäsittelyalan DI ei osaa lukea XY-plottausta, jossa vaaka-akselilla on hertsit ja pystyakselilla desibelit.

Silloin lakataan tuhlaamasta kaikkien aikaa. Minusta epäonnistuminen on itsestään valheellisen kuvan antaneen hakijan, ei meidän. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska aikaa ei loppujen lopuksikaan keneltäkään tuhrautunut hirveän paljoa. Energiaa toki.

Vierailija kirjoitti:

Oletko soittanut yritykseen kysyäksesi avoinna olevasta paikasta?

En, onko sinulla joku hyvä kokemus tästä?

Olen kerran elämässäni soittanut työpaikan perään (tiedustelin, onko hakemukseni tullut perille ja kyselin ihan aiheellisesti, minkälaista pohjaa tai kokemusta on ajateltu). En kysellyt tyhmiä, mutta tilanne oli superkiusallinen. Esihenkilö ei jotenkin ottanut sitä luontevasti, vaikka soittoaika oli tarjottu. En jäänyt mitenkään positiivisesti mieleen eli en saanut paikkaa. Enkä hevin soittele. -AP

Laitan ensimmäiseksi lähes loputtoman siarauslistani, lisäksi kerron että olen tuomittu pedofiili ja raiskaaja jostain syystä eivät koskaan kutsu työhaastatteluun?

Minä olin nelikymppisenä akateemisesti koulutettuna viisi kuukautta työttömänä ja meinasin jo vaipua epätoivoon, sillä nuorempana töitä sai aina heti, kun niitä haki. Sitten tein vähän erilaisen työhakemuksen; tein mainoksen itsestäni. Perustelin siinä vähän pilke silmäkulmassa lyhyesti, ytimekkäästi ja rehellisesti (ilman hypetystä ja ylisanoja), miksi haen kyseistä paikkaa. Annoin perustelut sille, miksi minä olisin työssä hyvä, ilman että sanoin sitä suoraan. Ilmeisesti tuo tavallisesta kaavasta poikkeava hakemus herätti työnantajan huomion ja pääsin useamman kymmenen hakijan joukosta haastatteluun. Ja sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mitään vinkkejä voi antaa. Työhön ottaja oli tuttu.

Tämähän on se kaikkein toimivin vinkki. Eli luo suhteita työnantajiin. Helpoiten tulet palkatuksi, kun sinut tiedetään jo ennalta hyväksi tyypiksi.

Minä tein lähes vuoden työttömyysaikana niin, että kirjoitin pari juttua ammatilehteen (niillä on yleensä pulaa teksteistä, joten jutun läpisaaminen ei luultavasti ole ongelma), ja osallistuin alani yhdistyksen tapahtumiin. Näin sain nimeäni ja naamaani esiin. Uskon että se auttoi työpaikankin saamisessa. 

En tiedä onko se niin salaista tai edes harmaalla alueella, mutta sain oman työpaikkani kun kysyin faijalta suoraan, en joutunut tekemään mitään erillistä hakemustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha, moneen kertaan kuultu vinkki on edelleen mielestäni se, joka ratkaisee. Eli vastaa hakemuksessa siihen työpaikkailmoitukseen. Ei tarvita muuta kuin että pystyy osoittamaan hakemuksessa osaamista siihen haettavaan tehtävään. Kaikki taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset tippuu listoilta heti pois, jos ei ole muuta sanottavaa. T. Rekrytoija 

Miten määrittelet "taivaanrannanmaalarit ja muut höpö höpö aktiiviset ja pirteät ihmiset"?

Olisi hauska tietää, miten voin itsestäni tunnistaa, olenko tällainen höpö höpö.

En ole edellinen, vaan vähän aiempi pitkän viestin kirjoittaja.

"Olen xxxxxx", jossa xxxxxx on adjektiivirykelmä, jää aina lukemat

No joo, tässä on tietysti valtavat erot eri alojen välillä. Esimerkiksi niissä työpaikoissa, jotka minua eniten kiinnostavat, on ihan yleistä hakea ilmoituksessa jotain "mahtavaa tyyppiä" tai muuta epämääräistä. Se saa aina silmänurkkani nykimään, koska tiedän heti, että se tarkoittaa "ei ainakaan sinä".

On aika masentavaa, koska haluaisin tehdä vaikutuksen nimenomaan osaamisellani, mutta töihin pääsee joko tuntemalla oikeat ihmiset, olemalla se epämääräinen "mahtava tyyppi" joka persoonallaan kerää verkostoa (eli => tuntee oikeat ihmiset), tai sitten täydellisellä unelma-CV:llä, jolla pääsee heittämällä haastatteluun.

Koen olevani osaava tekijä hakemiini töihin, mutta en koskaan pääse sinne asti että voisin osoittaa osaamistani, koska olen keski-ikäinen, jolla on hämmentävä CV. CV:ni puutteille on kyllä hyvä selityskin, mutta ei se tietysti ketään kiinnosta, kun tarjolla on myös liuta 25-vuotiaita "mahtavia tyyppejä", joista valita parhaat haastatteluun.

Siksi yritin uutta lähestymistapaa - olen siis se kirjoittaja, joka panosti täysillä hakemukseen ja laittoi liitteeksi esimerkkejä ideoistani. Ei tullut kutsua haastatteluun siltikään.

Kuten aiemmassa viestissä sanoinkin, ei oikein kiinnostaisi tämä pelleily enää. Alkaisin heti yrittäjäksi, jos voisin olla varma, etteivät tuloni heti putoaisi sataseen kuussa.