Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikkien keski-ikäisten pitkät parisuhteet oikeasti näin hirveitä?
18.12.2023 |
Olen alle viisikymppinen. Erosin pitkän harkinnan jälkeen viime keväänä liitosta, joka oli ollut käytännössä täysin kuollut ja kylmä jo muutaman vuoden.
Eron jälkeen ja siitä kerrottuani ja puhuttuani on paljastunut, että ilmeisesti todella monen _ siis tekisi mieli sanoa, että lähes kaikkien_ keski-ikäisten vuosikymmeniä jatkuneet liitot ovat onnettomia. Ihmiset ilmeisesti avautuvat jotenkin nyt eronneelle helpommin myös omista parisuhteensa vaikeuksista. Naapurin varakkaan lääkäriperheen rouva melkein purskahti itkuun kertoessaan, kuinka harkitsee eroa ja kuinka paljon heillä riidellään. Ystäväni, jonka liittoa olin oikeasti pitänyt onnellisena ja paria toisilleen sopivana, kertoi pettävänsä puolisoaan useiden kumppanien kanssa ihan sumeilematta - koska vain kaipaa jotakin vaihtelua, huomiota ja ihastuksen huumaa. Yksi pitkään naimisissa oleva, juuri eläkkeelle jäänyt sukulainen lähes itki avioliittonsa tilaa ruotiessaan - ei haluaisi asua enää yhdessä. Todella monet ystävät, työkaverit ja tutut ovat kertoneet miettivänsä eroa.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt tästä. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan kertoneet vaikeuksistaan silloin, kun minä itse olin vielä naimisissa. En olisi koskaan uskonut heistä tällaisia asioita.
Alan kääntymään oikeasti sille kannalle, että yli 20 vuotta kestävä onnellinen liitto on mahdottomuus. Ihmiset kyllästyvät, leipiintyvät, seksi ja hellyys katoavat. Onko ihmistä edes tarkoitettu elämään yksiavioisessa liitossa koko elämänsä? Ehkä ei.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska valtaosa ihmisistä ei tunne enää Jumalaa eikä halua noudattaa kymmentä käskyä niin tokihan tämä vaikuttaa kaikkeen, myös avioliittoon. Syntinen luontomme vetää meitä jatkuvasti hairahtumaan eli pettämään, ym jos annamme sille vallan. Elämällä sopusoinnussa Jumalan tahtoa noudattaen, myös avioliitot olisivat onnellisempia.
Ei entisinä aikoina erottu jatkuvasti kuten nykyään. Media ym opettaa meidät noudattamaan mielihalujamme, se on tämän ajan henki. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Raamattuun ja mitä siellä opetetaan avioliitosta
Entisajan ihmiset ei olleet sen hurskaampia kuin nykyisetkään. Silloin ei erottu, koska se oli usein käytännössä mahdotonta. Suurella osalla naisista ei ollut ammattia eikä paikkaa minne mennä, varsinkaan lapsilauman kanssa. Avioeroa ei voitu ottaa noin vain, vaikka asiasta olisi ollut yhteisymmärrys, vaan piti olla joku syy,
Peesi tälle. Mummoni pilasi omansa ja lastensa elämän väkivaltaisessa liitossa sotaveteraanin kanssa. Tietyssä mielessä kunnioitettavaa, muttei millään tavalla mitään sellaista, mistä pitäisi nykyaikana ottaa oppia muuten kuin varoittavana esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat käsitykseni vastaavat pitkälti ap:n mielikuvaa siitä, että harva pitkäkestoinen liitto on onnellinen. Varmuudella onnellisiakin pitkiä liittoja on. Näin keski-ikäisenä voin kuitenkin todeta, että kovin moni ystäväni tai tuttuni on eronnut. Näissä eroissa näyttää usein toistuvan se, että yhteys puolisoiden välillä syystä tai toisesta katoaa ajan kuluessa. Tästä sitten seuraa läheisyyden ja seksin katoaminen, mikä tuntuu usein olevan jonkinlainen konkreettinen sysäys joko itse eroon tai ainakin sen vakavalle harkitsemiselle. Tietysti osa parisuhteista kariutuu johonkin selvemmin yksilöitävämpään ongelmaan, kuten vaikkapa päihdeongelmaan, talousongelmiin tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Oman kokemukseni mukaan suhteellisen monen on kuitenkin kovin vaikea edes itse sanoittaa niitä konkreettisia syitä, joiden vuoksi se toimivalta parisuhteelta vaadittava yhteys ja toisen kunnioitus katosi. Vaikuttaisi siltä, että kumppanista
Monesti se on harhainen kuvitelma että pystyisi tuosta vaan vaihtamaan lennosta tai lähes lennosta uuteen suhteeseen jossa kaikki toimii ja olisi luottamusta ja syvää, aitoa henkistä yhteyttä. Alkuhuuman hormonihöyryillä selviää aikansa mutta vain henkisesti vajaa kuvittelee sen olevan tavoiteltavaa rakkautta.
Allekirjoitan kaiken mitä ap sanoo.
Havainnot pitävät täysin paikkansa yli 20v liitoissa. Eroaville mahdollinen yksin kuoleminen on pienempi paha kuin pystyyn kuollut elämä yhdessä.
Kokonaan eri keskustelu on se, miksi koko elämän kestävää liittoa pitäisi edes tavoitella. Mihinkään muuhun asiaan ihmiselämässä ei lataudu yhtä epärealistista odotusta.
Onhan tuossa aloituksessa perääkin, mutta selvästi väritettyä tarinaa osittain. Tänä päivänä kaikensorttinen seksi hallitsee uskomattoman paljon ihmisiä. Ilmapiiri pettämiselle on salliva ja kaikenmaailman "sisällöntuottajat" eli ne, lähinnä naiset, joille on on olemassa ihan oma termikin, tarjoavat itseään joka tuutissa. Tässä on iso syy eroamisille, seksin puutteesta ei tarvitse kärsiä eikä hävetä, että käyttää käyttää näitä itseään myyviä aviorikkojia. Lehdistä sitten saadaan lukea kuusinumeroisista summista, joita nämä julkisuudenkin henkilöt tienaavat, just sinunkin miehelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi erotaan? Kuka oikeasti jaksaa sitä samaa naamaa katsella vuosikymmeniä? Aika harva, siksi erotaan ja petetään, ei se sen kummempaa ole.
Minä aikanani erosin 20-vuotisesta avioliitosta, niin sain myös paljon avautumisia. Mutta ei, ei minulle tuollaista kuvaa tullut. On hyvin paljon onnellisiakin pareja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mutta m o lo kasvaa vielä pitkään
Me olemme erittäin onnellisia ja olemme olleet yhdessä muutaman kuukauden kuluttua 35 vuotta. Omat vanhemmat ovat olleet naimisissa 57 vuotta ja edelleen heistä näkee, että viihtyvät yhdessä ja rakastavat toisiaan.
Tutkimukset eivät tue sinun käsitystäsi siitä, että kaikki pitkäst avioliitot olisivat onnettomia. Asia on kutakuinkin päinvastoin eli kun avioliitto on kestänyt vuosikymmeniä, nämä parit ovat muita pareja tyytyväisempiä. 50:n ikävuoden jälkeen todennäköisyys erota laskee myös hurjasti (juuri eilen Kunto Plus -lehdestä luin tästä asiasta). Yleisellä tasolla yli puolet parisuhteessa elävistä suomalaisista ilmoittaa olevansa joko tyytyväinen tai melko tyytyväinen parisuhteeseensa.
Mutta mahtuu avioliittoihin niitä onnettomiakin tietysti. He uskaltavat avautua nyt, kun olet eronnut, mikä selittää kokemuksesi. Onnelliset taas pitävät onnensa salassa, en itsekään ole milloinkaan hehkuttanut liittoani kenellekään. En myöskään haukkunut - joillakin ihmisillä on se tapa, että he valittavat jatkuvasti puolisostaan muille. Se ei ole mitenkään mukavaa kuuntelijalle, joka yleensä tuntee myös sen toisen osapuolen. Minusta se on epäreilua eikä ongelmia sillä tavalla ratkaista. Nämä parit ovatkin eronneet sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toissa viikolla oli juttua rakkaudesta Hesarin sunnuntaisivuilla ja siinä Osmo Kontula ja joku muu tutkija totesi, että onnellisimpia rakkaudessa ovat nuoruudesta asti yhdessä eläneet parit. He ovat siis juuri näitä vuosikymmeniä yhdessä eläneitä pariskuntia.
Selittynee sillä, että onnettomat ovat eronneet aikaisemmassa vaiheessa. Jos avioliitto on kestänyt yli 10 vuotta, niin todennäköisyys eroamiseen vähenee. Suurin osa eroista tapahtuu ensimmäisen 10 vuoden aikana.
Kohta 28v yhdessä, lukuisia ystäväpareja jotka ovat olleet yhdessä 30-35v
Täydellistä parisuhdetta tuskin onkaan mutta meitä ja ystäviämme yhdistää se että olemme myös parhaita kavereita puolisoittemme kanssa. Arvostettuja ja rakastettuja. Paljon naurua, yhteisiä unelmia ja yhteistä tekemistä. Viihdymme yhdessä jopa niin hyvin että olemme molemmat etätöissä saman katon alla, tosin saatan olla 4-5kk vuodesta myös ulkomailla joten emme elä symbioosissa. Fyysinen puoli valitettavasti on lopahtamassa miehen terveydellisistä syistä mutta se on vain yksi osa suhdettamme. Iso ja merkittävä mutta ei vähennä suhteemme arvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olen seurannut omien vanhempieni huonoa liittoa aivan liian läheltä heidän ollessa kahdeksankymppisiä, sanon että erotkaa lasten lähdettyä jos mitään yhteistä ei ole. Sitä katkeruuden määrää kun joutuu hoitamaan 24/7 ihmistä jonka kanssa ei tule toimeen yhtään.
Ellei asuminen olisi niin kallista Suomessa ihmisten olisi helpompi erota ja päästä parempiin liittoihin nopeammin. Ei tarvitsisi kituuttaa pakosti yhdessä vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olen seurannut omien vanhempieni huonoa liittoa aivan liian läheltä heidän ollessa kahdeksankymppisiä, sanon että erotkaa lasten lähdettyä jos mitään yhteistä ei ole. Sitä katkeruuden määrää kun joutuu hoitamaan 24/7 ihmistä jonka kanssa ei tule toimeen yhtään.
Kunto Plussan artikkelissa sanottiin, että yksi eropiikki on pikkulapsiaika ja toinen lasten lähtö kotoa. Myös vakava sairastuminen tai elämäntilanteen muuttuminen ovat riskejä, jos pariskunta ei pysty luovimaan uudessa tilanteessa.
Jutussa ei puhuttu siitä mitään, mutta eiköhän kiintymyssuhdemalli selitä suuren osan eroamisista. On sen vuoksi valittu jo alun perin vääränlainen kumppani ja turvallisesti kiintyneet vastaavasti ovat valinneet paremmin ja osaavat myös paremmin luovia ongelmatilanteissa. Tästä olen lukenut muualta, monistakin lähteistä.
Toisesta liitosta erotaan herkemmin kuin ensimmäisestä ja eiköhän se johdu siitä, ettei kiintymyssuhdeasioita ole käsitelty, jolloin samat virheet toistuvat herkästi uudestaan. Kun parisuhteita on ollut enemmän, suhteeseen ehkä myös asennoituu kevyemmin, kun huomaa, ettei ero ole mikään maailmanloppu, vaan siitä selviää ja uusikin löytyy.
"Nainen on yksin onnellisimmillaan ja elää silloin pidempään."
Silti täälläkin on jatkuvasti ketjuja siitä kuinka emät ovat huolissaan huoliiko heitä poljettavaksi kukaan enää.
Oletko varma ettet vaan sekoita "seinän" ylittämistä huonoksi parisuhteeksi?
Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilu 20 vuotta ja lapsemme ovat jo teinejä. Me olemme onnellisia ja haluamme molemmat edelleen olla yhdessä. Me rakastamme, arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Me hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Meillä ei ole paljoa yhteisiä harrastuksia paitsi kesällä hoidamme pihaamme ja omakotitaloamme. Vapaa-ajalla me usein teemme sitä mitä kumpikin haluaa tehdä, mutta silti me keskustelemme paljon erilaisista asioista, nauramme ja hassuttelemme. Eli kyllä niitä pitkiä onnellisia parisuhteita on olemassa. Harva alkaa eronneelle hehkuttamaan omaa parisuhdeonneaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä keski-ikäisillä on onnellinen liitto, takana nyt 19 vuotta. Ei ole puutetta seksistä eikä hellyydestä, muttei myöskään puolison kunnioittamisesta, molemmin päin. Tahdon asiahan se on varsin pitkälle, minkä pistää elämässään priolistan ykköseksi.
Näillä eväillä olemme myös eläneet onnellista liittoa jo 55 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu naimisissa 27 vuotta ja vähän päälle. Ollaan molemmat melko laiskoja vetelyksiä eikä jakseta tapella ja vääntää asioista, joskaan seksiäkään ei paljoa ole. Mutta yhdessä ollaan ja ilman toista ei osaisi olla. Ollaan vaan hitsauduttu yhteen eikä sopivampaa kumppania taatusti löytyisi tuolta maailman myrskyäviltä parisuhdemeriltä.
N48
Meillä on samankaltainen meininki. Vaikka välillä on vähän "tylsää", niin kumpikin silti näkee, että ei kannata lähteä menemään. Seksiä tosiaan on edelleen ehkä 2 kertaa kuussa, joten sinänsä seksitön tämä liitto ei ole, mutta onpahan lähinnä sellaista arkiseksiä, eikä tosiaan kummankaan toimesta kovin usein. Parisuhteessa oltu noin 20 vuotta.
M42
Omat käsitykseni vastaavat pitkälti ap:n mielikuvaa siitä, että harva pitkäkestoinen liitto on onnellinen. Varmuudella onnellisiakin pitkiä liittoja on. Näin keski-ikäisenä voin kuitenkin todeta, että kovin moni ystäväni tai tuttuni on eronnut. Näissä eroissa näyttää usein toistuvan se, että yhteys puolisoiden välillä syystä tai toisesta katoaa ajan kuluessa. Tästä sitten seuraa läheisyyden ja seksin katoaminen, mikä tuntuu usein olevan jonkinlainen konkreettinen sysäys joko itse eroon tai ainakin sen vakavalle harkitsemiselle. Tietysti osa parisuhteista kariutuu johonkin selvemmin yksilöitävämpään ongelmaan, kuten vaikkapa päihdeongelmaan, talousongelmiin tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Oman kokemukseni mukaan suhteellisen monen on kuitenkin kovin vaikea edes itse sanoittaa niitä konkreettisia syitä, joiden vuoksi se toimivalta parisuhteelta vaadittava yhteys ja toisen kunnioitus katosi. Vaikuttaisi siltä, että kumppanista usein etäännytään pidemmän ajan saatossa, vaikka lopullinen eropäätös saattaakin lopulta olla jonkin suhteellisen vähäisen yksittäisen tapahtuman laukaisema.
Onnellinen pitkä parisuhde vaikuttaa kyllä olevan kaikkea muuta kuin helppoa. Etenkin some erilaisine deitti- ja kumppaninhakusovelluksineen on tuonut eroa miettivien tai muuten parisuhteessa tyytymättömien ulottuville aivan uudenlaisen välineen ruokkia mielikuvaa uusista ihmissuhteista ja mahdollisuuksista.
Erot ovat pahimmassa tapauksessa olla äärimmäisen raskaita, mutta kyllä itsekin toisinaan mietin, onko onnellisuus helpommin saavutettavissa useissa lyhyemmissä parisuhteissa.