Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikkien keski-ikäisten pitkät parisuhteet oikeasti näin hirveitä?
18.12.2023 |
Olen alle viisikymppinen. Erosin pitkän harkinnan jälkeen viime keväänä liitosta, joka oli ollut käytännössä täysin kuollut ja kylmä jo muutaman vuoden.
Eron jälkeen ja siitä kerrottuani ja puhuttuani on paljastunut, että ilmeisesti todella monen _ siis tekisi mieli sanoa, että lähes kaikkien_ keski-ikäisten vuosikymmeniä jatkuneet liitot ovat onnettomia. Ihmiset ilmeisesti avautuvat jotenkin nyt eronneelle helpommin myös omista parisuhteensa vaikeuksista. Naapurin varakkaan lääkäriperheen rouva melkein purskahti itkuun kertoessaan, kuinka harkitsee eroa ja kuinka paljon heillä riidellään. Ystäväni, jonka liittoa olin oikeasti pitänyt onnellisena ja paria toisilleen sopivana, kertoi pettävänsä puolisoaan useiden kumppanien kanssa ihan sumeilematta - koska vain kaipaa jotakin vaihtelua, huomiota ja ihastuksen huumaa. Yksi pitkään naimisissa oleva, juuri eläkkeelle jäänyt sukulainen lähes itki avioliittonsa tilaa ruotiessaan - ei haluaisi asua enää yhdessä. Todella monet ystävät, työkaverit ja tutut ovat kertoneet miettivänsä eroa.
Olen jotenkin ihan järkyttynyt tästä. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät koskaan kertoneet vaikeuksistaan silloin, kun minä itse olin vielä naimisissa. En olisi koskaan uskonut heistä tällaisia asioita.
Alan kääntymään oikeasti sille kannalle, että yli 20 vuotta kestävä onnellinen liitto on mahdottomuus. Ihmiset kyllästyvät, leipiintyvät, seksi ja hellyys katoavat. Onko ihmistä edes tarkoitettu elämään yksiavioisessa liitossa koko elämänsä? Ehkä ei.
Kommentit (104)
Puolet liitoista päättyy eroon. Joten ei ole kovin vaikeaa löytyy huonoissa suhteissa olevia ihmisiä. Mutta se ei tarkoita että se toinen puoli ei olisi oikeinkin onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa elämää, ainakin monelle ihmiselle. Ei se välttämättä kaikille ole yhtä tärkeää, mutta ongelmahan siitä tulee juuri silloin, jos osapuolten tarpeet eivät parisuhteessa kohtaa. Itse ajattelen myös niin, että parempi lähteä seksittömästä parisuhteesta.
Näinpä, jos ajatellaan, että seksittömyys johtuu lähes aina siitä, että tuntee vastenmielisyyttä tai halveksuntaa toista kohtaan, niin onhan se aika ymmärrettävä syy pakata kimpsut. Yllättävän moni silti kitkuttaa yhdessä pelkän rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että kyseessä on vain se, että samaistuttavuus tuo erilaisia piirteitä esiin ihmisissä.
Kun mä puhun sinkkukaverini kanssa, eläydyn omiin sinkkuaikoihini ja silloin mun puheesta saa oletuksen, että sinkkuelämä on parasta ikinä. Koska minun sinkkuaikani OLI huippua. En todellakaan ala sinkkukaverini naamaa hieromaan siihen miten onnellisessa parisuhteessa olen.
Kun kaverini on eroamassa/vaikeassa suhteessa, eläydyn omaan huonoon ex-suhteeseeni ja eron vaikeuteen ja puhun niistä asioista. Tässäkään tilanteessa en todellakaan ala puhumaan omasta nykyisestä ihanasta suhteestani, vaan exästä ja siitä miten hyvä päätös ero oli.
Kun tapaan onnellisissa suhteissa olevia kavereitani, hehkutan nykyistä miestäni ja onnellista suhdettani. Näytän ulos miten onnellinen olen juuri nyt.
Voin siis samaistua sinkkukaveriin, huonossa suhteessa olevaan kaveriin ja onnellisessa suhteessa olevaan kaveriin ja tarjota heille kaikille ymmärrystä ja samaistuttavuutta, ollen silti aito oikea itseni.
Näin juuri. Huomasin itsekin liioittelevani parisuhteeni ongelmia, kun vastaeronnut kaveri alkoi tilittää paskoja kokemuksiaan. Oikeasti liittoni on ihan onnellinen, enkä ikinä haluaisi tästä erota. Ongelmia on jokaisella kun aletaan oikein kaivelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa elämää, ainakin monelle ihmiselle. Ei se välttämättä kaikille ole yhtä tärkeää, mutta ongelmahan siitä tulee juuri silloin, jos osapuolten tarpeet eivät parisuhteessa kohtaa. Itse ajattelen myös niin, että parempi lähteä seksittömästä parisuhteesta.
Näinpä, jos ajatellaan, että seksittömyys johtuu lähes aina siitä, että tuntee vastenmielisyyttä tai halveksuntaa toista kohtaan, niin onhan se aika ymmärrettävä syy pakata kimpsut. Yllättävän moni silti kitkuttaa yhdessä pelkän rahan takia.
Oikeestiko joku haluaa seksiä ihmisen kanssa jonka on tuntenut kymmenen kakskyt vuotta jopa? Täytyy olla jotenkin simppeli ajatuksistaan, jäänyt joku oraali anaali vaihe päälle. Joka mainoskatkolla mainostetaan liukkareita, sääliksi käy naiset jotka joutuu levittämään jalkansa että perhesopu säilyy.
Vierailija kirjoitti:
No ei varmaan kaikkien. Itsellä on pian 22 vuotta kestänyt avoliitto, ja edelleen rakastan miestäni hirveästi. Toisaalta meillä ei ole lapsia, ja mitä omaa lähipiiriä olen seurannut, niin useimmissa tapauksissa lasten saannista näyttää alkavan se toisesta erkaantuminen. Meillä on ollut aina paljon aikaa toisillemme.
Sama meillä. Mentiin yksiin miehen kanssa vuonna -98 ja edelleen ollaan onnellisia yhdessä, ja lapsettomia. Monta eroa on tuttavapiirissä nähty, lähes kaikki lasten ollessa pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa elämää, ainakin monelle ihmiselle. Ei se välttämättä kaikille ole yhtä tärkeää, mutta ongelmahan siitä tulee juuri silloin, jos osapuolten tarpeet eivät parisuhteessa kohtaa. Itse ajattelen myös niin, että parempi lähteä seksittömästä parisuhteesta.
Näinpä, jos ajatellaan, että seksittömyys johtuu lähes aina siitä, että tuntee vastenmielisyyttä tai halveksuntaa toista kohtaan, niin onhan se aika ymmärrettävä syy pakata kimpsut. Yllättävän moni silti kitkuttaa yhdessä pelkän rahan takia.
Oikeestiko joku haluaa seksiä ihmisen kanssa jonka on tuntenut kymmenen kakskyt vuotta jopa? Täytyy olla jotenkin simppeli ajatuksistaan, jäänyt joku oraali anaali vaihe päälle. Joka mainoskatkolla mainostetaan liukkareita, sääliksi käy naiset jotka joutuu levittämään jalkan
Arvostan puolisoani päivä päivältä enemmän. Keskusteluyhteys on hyvä ja avoin, pyrimme kuuntelemaan toisiamme ja löytämään yhteiset ratkaisut. Tuemme, lohdutamme ja autamme. Emme puhu halveksivasti tai passiivis-aggressiivisesti. Naurua ja iloa riittää myös. Annamme tilaa myös olla oma itsensä. Kyllä mulla halut pysyy yllä, kun vain ajattelen kuinka ihana ja mahtava ihminen toinen on, ja kuinka onnekas olenkaan. Ei hiipunut pikkulapsiaikana eikä muissakaan kriiseissä. 19 vuotta takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa elämää, ainakin monelle ihmiselle. Ei se välttämättä kaikille ole yhtä tärkeää, mutta ongelmahan siitä tulee juuri silloin, jos osapuolten tarpeet eivät parisuhteessa kohtaa. Itse ajattelen myös niin, että parempi lähteä seksittömästä parisuhteesta.
Näinpä, jos ajatellaan, että seksittömyys johtuu lähes aina siitä, että tuntee vastenmielisyyttä tai halveksuntaa toista kohtaan, niin onhan se aika ymmärrettävä syy pakata kimpsut. Yllättävän moni silti kitkuttaa yhdessä pelkän rahan takia.
Oikeestiko joku haluaa seksiä ihmisen kanssa jonka on tuntenut kymmenen kakskyt vuotta jopa? Täytyy olla jotenkin simppeli ajatuksistaan, jäänyt joku oraali anaali vaihe päälle. Joka mainoskatkolla mainostetaan liukkareita, sääliksi käy naiset jotka joutuu levittämään jalkan
😁 Mä olen himoinnut miestäni 37 vuotta ja hän minua:) Vieläkin samat perhoset vatsassa kuin ensitapaamisella. Seksikkäin ja haluttavin mies maailmassa vieläkin vaikka elämä on tuonut kiloja ja harmaannuttanut hiukset:)
Liukkaria ei ole vielä tarvittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat olleet naimisissa nyt yli 60 vuotta. En muista yhtään kunnollista riitaa heidän välillään. Toki joskus ovat neuvotelleet vähän kärkkäämminkin jostain asiasta mutta aina on sopu löytynyt. Heillä oli vielä yhteinen yrityskin niin ovat eläneet elämänsä oikeasti yhdessä. Ihan onnellisilta vaikuttavat vieläkin.
Itse olen ollut naimisissa reilun 20 vuotta. Lapsien kanssa oli todella rankkaa kun meillä on monta lasta pienellä ikäerolla ja kaikilla oli sairauksia jotka aiheuttivat paljon ongelmia normaali arjessa ja työllistivät meitä vanhempia. Mutta siitäkin ajasta selvittiin yhdessä toisiamme tukien. Suhde on edelleen hyvä. Riitoja on harvoin. Viimeksi tänään kävimme treffeillä.
Kaikki kolme sisarustani on myös olet naimisissa noin 30 vuotta kukin tahollaan. Tiedän että kaikilla on ollut välillä vaikeitakin aikoja mutta tahto olla yhdessä on vienyt voiton eron mahdollisuudelta.
Yhdessä kohdatut vaikeudet vaan vahvistaa suhdetta ja lisää rakkautta. Siis oikeat vaikeudet, ei se että "on tylsää" tai "on kasvettu erilleen".
Omassa tuttavapiirissä ne harvat eroajat ovat niitä, jotka ovat saaneet elämältä runsain mitoin hyvää, mutta kun mikään ei riitä. Kaiken pitäisi olla huippukokemusta, mutta itse ei olla mitenkään vastuussa omasta onnellisuudesta.
Osa ihmisistä vaan vanhenee, ei kypsy.
Olemme kuusikymppisiä ja naimisissa oltu jo 38 vuotta. Kolme lasta, jotka jo aikaa sitten lähteneet maailmalle. Edelleen olemme onnellisia, hellyys kuuluu jokaiseen päivään ja seksiäkin on monta kertaa viikossa. Tarvetta ei ole kummallakaan ollut lähteä etsimään muuta. En tiedä, olemmeko vain niin sopivat toisillemme vai missä lienee onnemme avaimet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme olleet yhdessä yli 33 vuotta, aviossa reilu 30 vuotta. Meillä on kaksi aikuista lasta. Rakastamme, arvostamme ja haluamme toisiamme edelleen ja meillä on hyvin onnellinen liitto. Elämässämme on yksi suuri ja raskas asia, toisen lapsen sairastuminen murrosiässä ja siitä seuranneet raskaat, vaikeat ja traumatisoivat kokemukset. Vaikka lapsi on jo aikuinen ja asuu omillaan, hänestä on edelleen kovasti huolta ja huolenpitoa monella tavalla. Syy ei ole lapsen, hän vain sattui sairastumaan ja on sen takia joutunut elämässään monenlaisiin vaikeisiin ja raskaisiin tilanteisiin. Olen tehnyt havainnon, että vaikeudet joko yhdistävät tai erottavat pareja. Meitä ne ovat aina yhdistäneet, vaikkakin myös riitoja ja raskaita aikoja aiheuttaneet. Mieheni on ihana, luotettava, ahkera, rakastava puoliso ja isä enkä ikinä haluaisi erota hänestä eikä hän minusta. Elämä voi olla hyvinkin raskasta erottamatta puolisoita ja niin, että aito rakkaus säilyy. Sitten voi olla myös niin, että erotaan liiankin helposti esimerkiksi pikkulapsiajan raskauden keskellä. Pikkulapsiaika menee ohi ja sen varmasti kyllä moni myös ymmärtää. Meillä on aina ollut tukiverkkoja, jotka auttoivat jaksamaan pikkulapsiajan valvomiset ja sairastamiset. Kaikilla ei ole, jolloin erokin voi tulla helpommin. Mutta summa summarum: kyllä on pitkiä, aidosti onnellisia liittoja ihmisillä.
Täällä on yksi onnellisessa liitossa elävä viisikymppinen. Olemme puolison kanssa olleet yhdessä teini-ikäisistä, jo 41 vuotta. Me olemme toistemme parhaat kaverit, toistemme tukijat ja hyvä tiimi. Meillä on kolme aikuista lasta, yhteinen harrastus, joka vie mahtiosan elämästämme ja harrastuksen kautta tulleet yhteiset ystävät. Meillä puhutaan, pussataan ja nauretaan paljon. Välillä tietysti myös itketään; elämä on heittänyt eteen sairautta ja isoja kipeitä menetyksiä, mutta yhdessä ne on aina kohdattu ja toinen toisiamme tuettu. Meillä nuoruuden ystävät sanovatkin, että niin kauan kuin me kaksi pysymme yhdessä, he jaksavat uskoa elämään ja rakkauteen.
Meillä on aina nostettu kissa heti pöydälle, jos jotain ryppyä on tullut. Keskusteluyhteys on säilynyt. On tärkeä kuunnella toista ja kunnioittaa hänen näkemystään - tai ainakin oikeutta siihen - vaikkei olisikaan samaa mieltä. Olemme poliittisesti vähän eri linjoilla, mutta meillä keskustellaan ja väitellään hyvässä hengessä, omat näkemykset rauhallisesti perustellen ja toista kuunnellen. Perusarvot ovat meillä samat. Väittäisin, että olemme aidosti tasa-arvoisessa suhteessa; jaamme kotityöt ja rahat, kumpikin hemmottelee toista ja antaa toisen vastavuoroisesti hemmotella itseään.
Joskus toki pinna kiristyy ja äänenpainot kohoavat, mutta koko nelikymmenvuotisen historiamme aikana meillä ei ole koskaan edes pikaistuksissa puhuttu erosta tai oltu edes mykkäkoulua. Asiat käsitellään tässä ja nyt. Jos toinen kiihtyy liikaa, toinen vetäytyy sen verran, että saadaan vähän perspektiiviä. Asiaan palataan heti, kun liika kiihtymys on laantunut. Asia myös käsitellään niin, ettei jää mitään väärinkäsityksiä, epäselvyyksiä tai käsittelemättömiä loukkaantumisen tunteita. Kumpikin osaa myös myöntää erehtyneensä ja pyytää anteeksi - minkä tärkeyttä ei voi turhaan korostaa! Luottamus ja toisen kunnioitus pysyy, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kasvaa noin 25 ikävuoteen asti. Jos pistetään hynttyyt yhteen liian nuorina (alle 25v) niin siinä ehtii kasvamaan ihan eri ihmiseksi kuin kumppani. Mutta kun on tottunut siihen kumppaniin vierellä, jonka kanssa ei välttämättä ole enää mitään, niin ei oikein erotakkaan kehtaa.
Juurikin näin. Nuorena oltiin jo erilaisia, mutta ikä se vasta selväksi teki, miten paljon. Mutta koska nuoret aivot päätti mennä naimisiin, niin olisiko ne edes kuunnelleet jos tällä nykyviisaudella olisin vinkannut odottamaan? Ehei!
Toinen rajapyykki häämöttää 50 vuoden kohdalla. Toinen jos alkaa vanheta nopeasti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja jos toinen ei, niin eihän siitä mitään tule. Itsellä erot tuli 28v (olin hautonut lähtöä 3 vuotta) ja toinen sitten 49 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Puolet liitoista päättyy eroon. Joten ei ole kovin vaikeaa löytyy huonoissa suhteissa olevia ihmisiä. Mutta se ei tarkoita että se toinen puoli ei olisi oikeinkin onnellisia.
Ensimmäisistä liitoista eroon päätyy 40 prosenttiä, toisista ja sitä useammista liitoista eroon päätyy useampi, mutta en nyt muista niiden prosentteja. Joka tapauksessa puolet liitoista ei pääty eroon, vaan suurin osa ensimmäisistä liitoista kestää. Toisten ja kolmansien liittojen purkautumisprosentti on korkeampi eli avioerot kasaantuvat samoille ihmisille.
Googlaamalla löytyy helposti faktaa tästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten ihana kuulla, että teidä perheessänne avioliitot ovat olleet noin onnellisia ja tasapainoisia! Rakkautta ja hyvyyttä on siis vielä olemassa - ja toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä keski-ikäisillä on onnellinen liitto, takana nyt 19 vuotta. Ei ole puutetta seksistä eikä hellyydestä, muttei myöskään puolison kunnioittamisesta, molemmin päin. Tahdon asiahan se on varsin pitkälle, minkä pistää elämässään priolistan ykköseksi.
Koko ajan saman pillun pistäminen ykköseksi on kyllä elämän hukkaan heittämistä.
Mikään ihmissuhde ei pysy pystyssä jos se suhteen ylläpitää kaadetaan vain toisen vastuulle.
Ikävä kyllä nykypäivänä naiset ei millään tavalla panosta suhteeseen eikä mieheen mutta ihan jokainen nainen vaatii suhteelta eli mieheltä itselleen todella paljon. Parisuhteesta ei tule miehelle kuin vastuita ja velvoitteita samalla kun naiselle tulee kaikki edut ja oikeudet. Jotenkin vielä sairaammin nykypäivänä naiset vaativat lapsia ja perheen mutta sillä tavalla että mies maksaa ja tekee kaiken että naisen ei tarvitse maksaa eikä tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ihmissuhde ei pysy pystyssä jos se suhteen ylläpitää kaadetaan vain toisen vastuulle.
Ikävä kyllä nykypäivänä naiset ei millään tavalla panosta suhteeseen eikä mieheen mutta ihan jokainen nainen vaatii suhteelta eli mieheltä itselleen todella paljon. Parisuhteesta ei tule miehelle kuin vastuita ja velvoitteita samalla kun naiselle tulee kaikki edut ja oikeudet. Jotenkin vielä sairaammin nykypäivänä naiset vaativat lapsia ja perheen mutta sillä tavalla että mies maksaa ja tekee kaiken että naisen ei tarvitse maksaa eikä tehdä mitään.
Kuvailet omituisesti nykytilannetta, jossa molemmat vanhemmat käyvät ansiotyössä, mutta naisella on päävastuu kodista ja lapsista. En tunne miestä, jolta lapsia olisi vaadittu, vaan miehet ovat kyllä ihan itse tahtoneet lapsia ja ehdotelleet lisälapsien hankkimista.
Mutta ehkä on liikaa vaadittu mieheltä olla tasa-arvoinen ja -väkinen kumppani.
Kyllä on juurikin niin kauheita.
Lapsettomana sinkkuna on taivaallista *bliss*
Tätä idioottimaista höpinää. Ihmiset ovat aina olleet samanlaisia ja tulevat olemaan. Isoisäni petti jatkuvasti isoäitiäni, joka sitten vanhuudessa maksoi potut pottuina olemalla kylmä ja kieltämällä kosketuksen ja hellyyden. Ja btw, isoisäni oli uskovainen kuten isoäitikin. Että se siitä.