Avun pyytäminen on vaikeaa, vielä pahempaa on se kun kukaan ei auta.

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

En ole koskaan saanut elämäni aikana keneltäkään mitään apua.

Joitakin vuosikymmeniä auttelin ihmisiä erilaisissa asioissa, mutta yksipuolisuus alkaa vähitellen tympiä.

Pysynkin nykyään omissa oloissani ja hoidan omat asiani. Pärjätköön muutkin samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä yksinpärjäämisen kulttuuri. Todella surullista. Suomi, muka, onnellisin maa. Näistä kommenteistakin huomaa kuinka kylmiä ja tylyjä ihmiset ovat nykyään. 

Voi hellanlettas sentään. Itsesääli on paras sääli

Tyypillinen suomalainen kommentti, varmaan ivailisit myös sairaskohtauksen saanutta sanomalla lälläslää mitäs kaaduit,en auta.

Niin tyypillistä mutta kertoo tämän päivän yhteiskunnasta jossa raamatun arvot ja Jumalan sana hylätty kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan saanut elämäni aikana keneltäkään mitään apua.

Joitakin vuosikymmeniä auttelin ihmisiä erilaisissa asioissa, mutta yksipuolisuus alkaa vähitellen tympiä.

Pysynkin nykyään omissa oloissani ja hoidan omat asiani. Pärjätköön muutkin samalla tavalla.

Täällä sama. Enkä edes olettanut että saisin mitään rahaa tms en sellaista odottanut. Kun sairastuin kaikkosivat ne ihmiset kokonaan elämästäni kun eivät päässeet hyötymään enää mitenkään. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta ihmistä olet itse vetänyt pinnalle? Miten teit sen?

Omassa lähipiirissäni olen yrittänyt auttaa monia ja epäonnistunut joka kerralla.

Psyykkisesti oireilevalle oli tarjolla terapiaa ja pysyvä hoitosuhde, mutta hän "ei jaksanut" mennä vastaanotoille.

Jatkuvista rahahuolista valittajan neuvoin nettisivuille, joissa opetetaan suunnittelemaan omaa taloutta ja välttämään velkaa. Ei huvittanut opetella.

Tuo on neuvomista, ei auttamista.

Niin no, ei se toisen puolesta tekeminenkään mitään auttamista ole. Se on mahdollistamista.

 

Jos tuttavasi on vaikka kipeä ja teet hänelle ruokaa ja tiskaat niin se on auttamista eikä kipeilyn mahdollistami

 

Selvästikään ET ymmärtänyt pointtia kun seuraava vastauksesi on, että woltti on olemassa. Kyse oli auttamisen määritelmästä. Auttaminen tarkoittaa ihan sitä, että vähentää toisen kuormaa jollain konkreettisella tavalla. Sanaa "mahdollistaminen" käytetään yleensä, kun joku tekee jotain tyhmää minkä voisi lopettaa, kuten käyttää huumeita tai on käyttäytyy vastuuttomasti. Joten oli aika asenteellista yhdistää tuo mahdollistamisen käsite kaikkeen auttamiseen, kun kaikki apua tarvitsevat eivät ole tehneet mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

No huh. Ymmärrän täysin pointin, mutta tuoko on mielestäsi se rakkauden viesti ja tyyli auttaa muitakin aiheessa?

Kun on lapsesta asti kokenut pelkkää pahaa, ei rakkautta, tuo on toso työlästä eikä voimat meinaa siihen riittää. Kai se oli vääränlainen se pieni ihminen kun meni syntymään eikä perhana itse pärjää. Yritetty tässä on koko elämä. Viimeiset vuodet parempaan päin. Yksin pitää pärjätä se on tullut selväksi. Olisin vaan kaivannut tukea. Se, että muilta sitiä ei saa on kyllä näyttänyt maailman pahuuden. Itse olen kasvanut kannatellen perhettäni jo lapsesta saakka. Itsearvostusta ei ole päässyt muodustumaan, joten olen auttanut muita aina oman tilanteen kustannuksella. Olen ollut hyväksikäyttäjille helppo uhri. Koska sisimmissäni olen vieläkin se avuton lapsi vailla rakkautta.

Opetellen rakastamaan itseäni. Vaikeaa on. Hetki kerrallaan. Mutta kaltaisesi muka hienot oivallukset viestittävät juuri päin vastaista, ei tuo ole rakkautta, mitä yrität jakaa. Lähin yrität kerätä irtopisteitä.

Rauhaa sinunkin sieluusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

No huh. Ymmärrän täysin pointin, mutta tuoko on mielestäsi se rakkauden viesti ja tyyli auttaa muitakin aiheessa?

Kun on lapsesta asti kokenut pelkkää pahaa, ei rakkautta, tuo on toso työlästä eikä voimat meinaa siihen riittää. Kai se oli vääränlainen se pieni ihminen kun meni syntymään eikä perhana itse pärjää. Yritetty tässä on koko elämä. Viimeiset vuodet parempaan päin. Yksin pitää pärjätä se on tullut selväksi. Olisin vaan kaivannut tukea. Se, että muilta sitiä ei saa on kyllä näyttänyt maailman pahuuden. Itse olen kasvanut kannatellen perhettäni jo lapsesta saakka. Itsearvostusta ei ole päässyt muodustumaan,

Olet oikeassa että kirjoitin tarpeettoman tylysti. Taustalla vain tällainen ihminen joka on uponnut itsesäälin ja marttyyriuden ja avunpyyntöjen suohon, vaikka suurin ongelma on hän itse eikä kenelläkään ole aikaa riittävään apuun ts. siihen että joku muu uhraa elämänsä hänen puolestaan.Se on kohtuuton pyyntö kun itse ei halua tehdä mitään itsensä auttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta ihmistä olet itse vetänyt pinnalle? Miten teit sen?

Omassa lähipiirissäni olen yrittänyt auttaa monia ja epäonnistunut joka kerralla.

Psyykkisesti oireilevalle oli tarjolla terapiaa ja pysyvä hoitosuhde, mutta hän "ei jaksanut" mennä vastaanotoille.

Jatkuvista rahahuolista valittajan neuvoin nettisivuille, joissa opetetaan suunnittelemaan omaa taloutta ja välttämään velkaa. Ei huvittanut opetella.

Tuo on neuvomista, ei auttamista.

Niin no, ei se toisen puolesta tekeminenkään mitään auttamista ole. Se on mahdollistamista.

 

Jos tuttavasi on vaikka kipeä ja teet hänell

Ei väkisin voi välittää. Vai haluaisitko oikeasti, että joku pakottaa itsensä välittämään sinusta, tai teeskentelemään välittämistä?

Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka aina sanovat muita kylmäksi, jos nämä ovat realistisia tai rationaalisia -tai ylipäänsä jotain muuta kuin laalaa-maassa tunteilla käyviä "välittäjiä" -jotka eivät sitten kysyttäessä koskaan osaa selittää, miten tämä heidän suuri välittämisensä on ketään auttanut.

eri

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä yksinpärjäämisen kulttuuri. Todella surullista. Suomi, muka, onnellisin maa. Näistä kommenteistakin huomaa kuinka kylmiä ja tylyjä ihmiset ovat nykyään. 

On ne kyllä ollut sitä ennenkin. Vrt. miten lapsia kasvatettiin pellossa ennen.

Onnejsi itse voi valita olla lämmin ja välittävä.

Jos minun ongelmani on työn ja rahan puute, siihen auttaa ainoastaan raha, jota yleensä saa palkallisista töistä.

Jos joku sen sijaan yrittää "auttaa" joutavalla huulienheilutuksella, se saa pelkästään murhanhimoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta ihmistä olet itse vetänyt pinnalle? Miten teit sen?

Omassa lähipiirissäni olen yrittänyt auttaa monia ja epäonnistunut joka kerralla.

Psyykkisesti oireilevalle oli tarjolla terapiaa ja pysyvä hoitosuhde, mutta hän "ei jaksanut" mennä vastaanotoille.

Jatkuvista rahahuolista valittajan neuvoin nettisivuille, joissa opetetaan suunnittelemaan omaa taloutta ja välttämään velkaa. Ei huvittanut opetella.

Tuo on neuvomista, ei auttamista.

Niin no, ei se toisen puolesta tekeminenkään mitään auttamista ole. Se on mahdollistamista.

 

Jos tuttavasi on vaikka kipeä ja teet hänelle ruokaa ja tiskaat niin se on auttamista eikä kipeilyn mahdollistamista. Sinulla on selvästi asenne, että kaikki avun

Tuttava on tiedätkö aika etäinen. Epäilenpä, menetkö sinä tuttavan kotiin kokkaamaan ja tiskaamaan. Valtaosa meistä ei nimittäin haluaisi tuttaviaan tekemään sellaista.

Muutenkin, jos on niin terve että ruoka maittaa, on yleensä sen verran vähän sairas, että jaksaa kyllä jotain ruokaakin laittaa ja paranee niin pian, että tiskit voi odottaa siihen.

En ole ikinä kuullut, että kukaan olisi mennyt kenenkään luo tiskamaan ja kokkaamaan kun tämä on sairas. Siis muun kuin lähiomaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kukaan tällä maapallolla ei ole velkaa toiselle mitään, olemme lopulta aika yksin. Siksi oma aloitteellisuus on tärkeätä avun hakemisessa, on yhteydessä apua tarjoaviin palveluihin yms. Ei voi odottaa että joku tulee kotoa hakemaan.

aina tätä samaa... hae apua sieltä järjestelmästä mikä ei toimi tai järjestelmistä, kun oikeasti tarvitsisi vaan ihminen ihmistä..

"toivottavasti joku muu auttaa sua"

Miten voisin sinun yksinäisyyttäsi lievittää täällä vauvapalstalla? Olen pahoillani että olet yksinäinen, mutta valitettavasti sen oman sosiaalisen verkoston luominen vaatii aloitteellisuutta. Nyt odotat että joku tulee hakemaan kotoa ja "pelastaa" sinut.

Ihan perinteisestikin auttaminen on perheen ja suvun vas

No, ei sinun auttamisesi silti meidän muiden vastuulla ole. Katsos kun me autamme jo niitä sukulaisiamme, jotka eivät ole hirviöitä. Ja ehkä ystäviämmekin. Niin ei resurssit riitä enää sinun auttamiseesi.

Tämän takia meillä on ns. hyvinvointiyhteiskunta, joka pyrkii huolehtimaan kaltaisistasi väliinputoajista, joilla ei ole mitään. Ei sukua, ei puolisoa, ei edes ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

Mitääh 🤣🤣 Ei kannata leikkiä mitään filosofia, kun kyse on oikeasti ihan konkreettisesta asiasta:

- ihminen pyytää apua

- häntä ei auteta ja/tai vähätellään/pilkataan 

- pahimmassa tapauksessa hänet jopa hylätään kokonaan läheisenä.

Jos ilmiö ei kosketa sinua itseäsi, ei se tarkoita etteikö sitä olisi olemassa. Tuskin olet tavannut Yhdysvaltain presidenttiäkään, mutta kyllä hänkin on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

No huh. Ymmärrän täysin pointin, mutta tuoko on mielestäsi se rakkauden viesti ja tyyli auttaa muitakin aiheessa?

Kun on lapsesta asti kokenut pelkkää pahaa, ei rakkautta, tuo on toso työlästä eikä voimat meinaa siihen riittää. Kai se oli vääränlainen se pieni ihminen kun meni syntymään eikä perhana itse pärjää. Yritetty tässä on koko elämä. Viimeiset vuodet parempaan päin. Yksin pitää pärjätä se on tullut selväksi. Olisin vaan kaivannut tukea. Se, että muilta sitiä ei saa on kyllä näyttänyt maailman pahuuden. Itse olen kasvanut kannatellen perhettäni jo lapsesta sa

Esimekiksi hänellä on herttainen ja empaattinen ystävä joka on kohta jo vuosikymmeniä kuunnellut joka ikinen päivä puhelimeessa hänen valitusvirsiään. Vasta viime aikoina olen tullut ajatelleeksi että minkälainen tämän ihmisen elämä on ollut, ottaa joka päivä vastaan raskas lasti valitusta ja pahaa mieltä. Paljonko on auttanut? Hyvin vähän, jos lopputulosta katsoo. Kun se muiden ihmisten taholta tuleva kannattelu ei ole se ratkaisu, ei likimainkaan. Tietenkään terapia ei tule kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

No huh. Ymmärrän täysin pointin, mutta tuoko on mielestäsi se rakkauden viesti ja tyyli auttaa muitakin aiheessa?

Kun on lapsesta asti kokenut pelkkää pahaa, ei rakkautta, tuo on toso työlästä eikä voimat meinaa siihen riittää. Kai se oli vääränlainen se pieni ihminen kun meni syntymään eikä perhana itse pärjää. Yritetty tässä on koko elämä. Viimeiset vuodet parempaan päin. Yksin pitää pärjätä se on tullut selväksi. Olisin vaan kaivannut tukea. Se, että muilta sitiä ei saa on kyllä näyttänyt maailman pahuuden. Itse olen kasvanut kannatellen perhettäni jo lapsesta saakka. Itsearvostusta ei ole päässyt muodustumaan,

Minä lähetän sinulle etänä rakkautta Olet fiksu, ajattelevainen, viisas, lempeä ja hyvä ihminen! Olet arvokas! 

Sitten ihmetellään että miten se nyt noin, kun joku ei oikeasti kestä enempää ja murtuu taakkansa alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monien vastaukset täällä ovat ilkeitä. Ei ihme että yksinäiset tuntee häpeää ja noloutta. Suomalaiset taas osoittivat miksi tämä yhteiskunta on oikeasti pahoinvointivaltio.

Niin on. Olen ihan järkyttynyt näistä vastauksista. Sitä häpeää pitäisi näiden kylmien kusipäiden tuntea, eikä apua tarvitsevien ja heikkojen. 

Äläpä muuta 😳 Me olemme yksinäisiä ja traumatisoituneita, ja kun lukee ketjua, on asenneilmapiiri aivan uskomattoman _sairas_! Itsemurhien luvattu maa, kiusaajakansa! 

 

Minäkin luin eilen tätä ketjua ja täytyy kyllä myöntää ja ihan tosielämässäkin kuinka kylmiä,empatiakyvyttömiä ja täysin myöntätunnottomia suurin osa on ja kaikissa ikäluokissa ja asemasta riippumatta.

Tiedät varmaan sen vanhan sadun, missä mies kulki kaupungista toiseen, ja kohtasi matkalla viisaan vanhuksen. Kysyi, millaisia ihmisiä on tuossa uudessa kaupungissa? Vanhus kysyi, että millaisia oli vanhassa paikassa. Mies vastasi, että kylmiä ja tunteettomia. Vanhus vastasi, että no, samanlaisia tulet uudessakin paikassa kohtaamaan.

Jos kohtaa aina vain tietynlaisia ihmisiä, se kertoo eniten sinusta itsestäsi, ei muista ihmisistä. ihminen saa tässä elämässä yleensä ja ihmissuhteissa erittäin tasan sitä niittää, mitä kylvää. Ja tuolla asenteella, että kaikki muut on kylmiä ja kamalia, ja sinä yksin hyvä ihminen, kylvät aika tavalla kielteisyyttä.

Tuosta on onneksi mahdollista kouluttaa itsensä pois. Minäkin kohtasin ennen enimmäkseen ihmisiä, jotka ovat tyhmiä ja ärsyttäviä eivätkä pidä minusta. Nykyään oikein hämmästelen, miten mukavia, välittäviä ja avuliaita 90 % ihmisistä onkaan.

Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että päätin tietoisesti valita toisenlaisen asenteen.

Pikkuisen vastuuta siitä omasta elämästä, niin alkaa lutviutua.

Vierailija kirjoitti:

Mä autan mielelläni muita, tietyin ehdoin. Yritän aavistaa, tuoko se apu mitä voin antaa, toiselle mitään hyvää vai päinvastoin. Koska liian monta kertaa on käynyt niin, että jos pystyn auttamaan muutaman kerran, sitä odotetaan siitä eteenpäin jatkuvasti ja tulee vain pettymys tai jokin "hylkääminen " kun en voikaan jatkaa apua loputtomiin. Ja siihen en vain pysty. Mikä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että mun apuni olikin vain negatiivinen asia, joka pahensi toisen elämää. Jos mulla on pienikään aavistus, että näin voisi käydä, peräännyn heti alussa.

Niinhän siinä tuppaa käymään. Nämä ammattivalittajat kun eivät koskaan edes yritä sen avun turvin ponnistaa uuteen elämään. Sen takia ne niin karsastavat neuvojakin, kun eivät tahdo tehdä itse mitään. Ne tahtovat, että joku tekee kaiken niiden puolesta.

Siinä sitten jokaisesta auttajasta tulee vain mahdollistaja.

Itse autan aina, jos vaikuttaa siltä, että kyse on kertaluontoisesta jutusta. Siis että ihminen on tilapäisessä avuntarpeessa. Mutta nämä, jotka aloituksen sanoisin tahtoisivat, että joku ottaa kädestä ja vetää pinnalle -ne vaan vetää sinut mukanasi pohjaan.

Koska aikuista ihmistä nyt ei vaan kukaan muu voi pinnalle vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä yksinpärjäämisen kulttuuri. Todella surullista. Suomi, muka, onnellisin maa. Näistä kommenteistakin huomaa kuinka kylmiä ja tylyjä ihmiset ovat nykyään. 

Voi hellanlettas sentään. Itsesääli on paras sääli

 

Tyypillinen suomalainen kommentti, varmaan ivailisit myös sairaskohtauksen saanutta sanomalla lälläslää mitäs kaaduit,en auta.

Niin tyypillistä mutta kertoo tämän päivän yhteiskunnasta jossa raamatun arvot ja Jumalan sana hylätty kokonaan.

Raamattu ei kannusta itsesääliin ja jatkuvaan avun pyytämiseen. Raamattu käskee luottamaan Herraan ja jättämään huolet hänen kannettavakseen -ei muiden ihmisten.

Kaikenlainen murehtiminen on itse asiassa suurta syntiä, kun se kertoo epäluottamuksesta Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TÄMÄ:

"Se tunne, että "kukaan ei auta" on viime kädessä vain sitä, että ihminen ei rakasta itseään."

Asian ytimessä. Jos et usko, oma moka. On annettu ratkaisun avaimet eikä vain yritetty kantaa vettä kaivoon. 

Mitääh 🤣🤣 Ei kannata leikkiä mitään filosofia, kun kyse on oikeasti ihan konkreettisesta asiasta:

- ihminen pyytää apua

- häntä ei auteta ja/tai vähätellään/pilkataan 

- pahimmassa tapauksessa hänet jopa hylätään kokonaan läheisenä.

 

Jos ilmiö ei kosketa sinua itseäsi, ei se tarkoita etteikö sitä olisi olemassa. Tuskin olet tavannut Yhdysvaltain presidenttiäkään, mutta kyllä hänkin on olemassa. 

Millaista apua olet pyytänyt, eikä annettu?