Mikä vaivaa ihmistä joka sanoo työttömälle, että "mene vaikka kassalle tai hoitoalalle?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kenelläkään ei ole mitään oikeutta tuomita toisen työttömyyttä. Et voi tietää miksi joku oikeesti on työtön ja yleensä se on joku muu syy kuin pelkkä laiskuus.

 

Aivan. Kas kun näillä menkää töihin -huutelijoilla, eikä hallituksella ole mitään halua vilkaista niitä syitä.

Useimmilla ihmisillä toi kaikki-on-yhteiskunnan-syytä asenne helpottaa kun on täyttänyt 30 vuotta

Mene nyt sinne kassalle kakara

Vierailija kirjoitti:

Miksi meidän muiden pitää elättää ihmisiä jotka eivät ole riittävän kyvykkäitä heidän unelma-alalleen? Kyllä silloin voi mennä töihin ihan vaan  johonkin jos ainut mikä kiinnostaa olisi helikopterilentäjä mutta äly ja näkökyky ei riitä juuri siihen. 

Siksi, että töihin ei voi vain mennä. Ei omalla päätöksellä. Se on työnantaja, joka valitsee. Kassatöihin on tunkua. Hoitoalan töihin varsinkaan ei ihan ketä tahansa oteta.

Moni on ihan tarpeeksi kyvykäs unelma-alalleen, mutta ei se sitä tarkoita, että unelma-alan töitä olisi tarjolla. 

Aloituksessa muuten sanotaan "Sama kuin sanoisin vaikka rekkakuskille että "no hae kampaajaksi" ",

eihän se noin mene kun pitää sanoa että "no MENE kampaajaksi", kaikki työttömät kun kuulemma voi vaan MENNÄ töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin jos ei kassalle niin vaikka hyllyttämään tai varastoon.Kaikille joku työ sopii,ellei ole oikeasti sairas (silloin pääsee varmaan työkyvyttömyys eläkkeelle?).Kannattaa ainakin kokeilla.

Fyysisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen on nykyisin erittäin vaikeaa. Tämä on tavallaan ymmärrettävääkin, koska yhteiskunnalle tulee halvemmaksi roikottaa työkyvyttömiä peruspäivärahalla kuin maksaa työkyvyttömyyseläkettä. 

Hoitajilta kuulee niin usein tätä "ei kukaan ole alalla kutsumuksen, vaan rahan takia", ja tämä ikävä kyllä näkyy. Teillä, jotka olette lähteneet alalle vain rahan takia, on kuitenkin joku sellainen ominaisuus, joka itseltäni puuttuu. Onko se sitten tunteettomuus vai mikä? Itse hajoaisin ihan just ihmisläheisessä työssä, jos sitä ei pystyisi tekemään sydämellä. Teen nyt asiakaspalvelua ja neuvontaa, ja teen sitä kutsumuksesta ja halusta auttaa, neuvoa, innostaa. En voisi kuvitellakaan, tekeväni hoitajan työtä hädässä olevien ihmisten parissa ilman tunteita. Joku tulee tähän kuitenkin sanomaan, että kyllä siinä ajan kanssa tunteet turtuu, mutta sitä en itselleni halua. Eli ei, minusta ei ole tunnekylmäksi hoitajaksi robottina suorittamaan työtehtäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajilta kuulee niin usein tätä "ei kukaan ole alalla kutsumuksen, vaan rahan takia", ja tämä ikävä kyllä näkyy. Teillä, jotka olette lähteneet alalle vain rahan takia, on kuitenkin joku sellainen ominaisuus, joka itseltäni puuttuu. Onko se sitten tunteettomuus vai mikä? Itse hajoaisin ihan just ihmisläheisessä työssä, jos sitä ei pystyisi tekemään sydämellä. Teen nyt asiakaspalvelua ja neuvontaa, ja teen sitä kutsumuksesta ja halusta auttaa, neuvoa, innostaa. En voisi kuvitellakaan, tekeväni hoitajan työtä hädässä olevien ihmisten parissa ilman tunteita. Joku tulee tähän kuitenkin sanomaan, että kyllä siinä ajan kanssa tunteet turtuu, mutta sitä en itselleni halua. Eli ei, minusta ei ole tunnekylmäksi hoitajaksi robottina suorittamaan työtehtäviä. 

Ei hoitaja ole tunteeton, vaikka olisikin töissä vain rahan takia. Onko sun mielestä kaikki hoitoalalla työsken

Jo jokusen vuoden hoitoalalla töitä tehneenä täytyy vastata näihin, että se kollegan "tunteettomuus" ja pelkän rahan vuoksi töissä olo näkyy myös työyhteisössä kun katsotaan, ketkä oikeasti pohtii potilaan parasta ja on valmiit näkemään vähän vaivaa sen eteen ja ketkä on "vaan töissä täällä". Kyllä minuakin raha motivoi ja työ välillä risoo, mutta en tulisi päiväksikään töihin jos raha olisi ainoa syy olla alalla.