Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että elämäni muuttuu tästä enää yhtään mihinkään
17.12.2023 |
Ikää 44v, eronnut ja sinkkuna jo 4v ilman yhtään mitään säätöjä. Vuodet vain vierii ja naama ja kroppa rupsahtaa päivä päivältä enemmän. Ei mitään toivoa enää löytää ja saada ketään.
Työn suhteen ei mitään muutoksia näköpiirissä.
Asumisen suhteen korkeintaan heikennystä tiedossa.
Sosiaalinen elämä jo nyt olematonta. En usko sen tästä enää tällä iällä vilkastuvan.
Tällaista siis loppu elämän? En näe yhtään mitään muutosta edessä, en varsinkaan positiiviseen suuntaan. Mistä sen kumppaninkin löytäisin, kun en koskaan missään yöelämässä käy? Yksin kun ei kiinnosta lähteä. Ja kaikki fiksut ja kiinnostavat tämän ikäiset ovat varattuja.
Ahdistus iskee kun ajattelee tulevaisuutta.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka et näe muutosta edessä, niin ei se tarkoita etteikö sellaista vois tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota ketään riippakiveksi.
Ei ole ihmistä yksin tarkoitettu. Loppujen lopuksi KAIKKI parittomat ovat pohjimmiltaan onnettomia.
Vanha klisee, mutta edelleenkään harva tullaan kotoaan hakemaan. Jotain saavuttaakseen pitää olla valmis näkemään vaivaa. Tuossa iässäkin voi opiskella, vaihtaa työpaikkaa, aloittaa uusia harrastuksia ja tavata uusia ihmisiä.
Itsestähän tuo on kiinni.
Toki on eri lähtökohdat kun on puoliso ja 4 lasta tuossa vaiheessa mutta on paljon asioita joita olen tehnyt vasta tuon jälkeen - esim vaihtanut työpaikkaa 5x aina parempaan, opiskellut uuden kielen, saanut vähintään 5 ihanaa uutta ystävää ja vähintään tuplasti mukavia tuttavia, kokeillut uusia harrastuksia. Seuraakin olisi tarjolla jos ei olisi puolisoa, ikääntymisestä/rupsahtamisesta huolimatta olen yhä se sam avoin, hymyilevä ja seurallinen nainen kuin ennenkin .
Asun nyt osittain ulkomailla ja nautin eläkepäivistä. Yöelämässä en ole ollut teinivuosia ja työn kautta pakollisia tilaisuuksia lukuunottamata ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele nauttimaan ensin omasta seurastasi ja arvostamaan itseäsi.
Ei meillä suurimmalla osalla samani ikäisistä ole juurikaan enää sosiaalista elämää. Itse tykkään kyllä tehdä asioita käydä paikoissa yksinkin. Esim. baareissa tulee oltua enemmän kontaktissa vieraiden ihmisten kanssa kuin ns. omalla porukalla/kaverin kanssa liikkeellä ollessa. Elokuvissa, museoissa, ostoksilla ja uimahallissa on jopa mukavampi käydä itseksekseen.
Tinderissäkin on miehiä, jotka kaipaavat parisuhdetta. Voisit aloittaa treffeillä käymisen, jos haluat juttuseuraa vaikkapa kahvilaan tai ulkoiluun. Ei sieltä välttämättä kumppania löydä, mutta on välillä ainakin vaihtelua arkeen ja mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Opettele nauttimaan ensin omasta seurastasi ja arvostamaan itseäsi.
Ei meillä suurimmalla osalla samani ikäisistä ole juurikaan enää sosiaalista elämää. Itse tykkään kyllä tehdä asioita käydä paikoissa yksinkin. Esim. baareissa tulee oltua enemmän kontaktissa vieraiden ihmisten kanssa kuin ns. omalla porukalla/kaverin kanssa liikkeellä ollessa. Elokuvissa, museoissa, ostoksilla ja uimahallissa on jopa mukavampi käydä itseksekseen.
Tinderissäkin on miehiä, jotka kaipaavat parisuhdetta. Voisit aloittaa treffeillä käymisen, jos haluat juttuseuraa vaikkapa kahvilaan tai ulkoiluun. Ei sieltä välttämättä kumppania löydä, mutta on välillä ainakin vaihtelua arkeen ja mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.
Teen paljon asioita yksin. Käyn siis yksin eri paikoissa ja harrastan jne. Mutta kaikki tapahtuu päivisin ja selvinpäin. Ei suomalainen (näköjään) mitään aloitetta tee keskellä kirkasta päivää selvänä oudolle ihmiselle. Tai sitten minussa vain on joku vika, kun edes uusia ystäviä en ole saanut enää vuosiin. Ei ole kuin yksi ja hänkin kaukana.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia aloitteita olet itse tehnyt?
Mun elämäs tapahtui melkoinen muutos sinä vuonna, ku täytin 44 😎 Että mitä vaan voi vielä tapahtua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia aloitteita olet itse tehnyt?
En ole törmännyt sellaiseen jolle voisin jonkun aloitteen tehdä. En koskaan tapaa ketään edes harrastuksieni kautta. Kaupassa ehkä saattaa joku kiinnostavan näköinen tulla vastaan, mutta olen se ujo suomalainen.
ap.
No ei tuo vielä mitään. Olen 39v ja ollut käytännössä koko elämäni sinkku. Lyhyt avosuhde 25v ja lyhyt seurustelu 32v. Siinä kaikki. Sinullahan on ollut vientiä minuun verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mun elämäs tapahtui melkoinen muutos sinä vuonna, ku täytin 44 😎 Että mitä vaan voi vielä tapahtua!
En jaksa odottaa. Elämä tuntuu niin puurolta ja harmaalta ja tulevaisuus vielä harmaammalta.
ap.
Jos ap sun elämässä ei tapahdu kymmeniin vuosiin minkäänlaista muutosta, olet kyllä maailman erikoisin ihminen. En ole sellaisesta koskaan kuullut. Toki ne muutokset voi olla huonompaan suuntaan, osaksi se on vaan kohtaloa jolle ei mitään voi, mutta kyllä siinä oma osuuskin on, että mihin suuntaan ottaa askeleen, koska se pitää tehdä, itse pitää mennä jonnekin, että on mahdollisuus saada jotain. Mitä sinä menetät jos alat enemmän jutella ihmisille, myös miehille, siellä harrastuksissa? Ei sitä koskaan tiedä vaikka kohdalle osuisi samassa elämäntilanteessa oleva mies. Tai vaikka saisit uuden ystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia aloitteita olet itse tehnyt?
En ole törmännyt sellaiseen jolle voisin jonkun aloitteen tehdä. En koskaan tapaa ketään edes harrastuksieni kautta. Kaupassa ehkä saattaa joku kiinnostavan näköinen tulla vastaan, mutta olen se ujo suomalainen.
ap.Sitten on varmaan vaan parempi vaan hyväksyä tosiasiat ja niiden nykytila. Harvan elämä muuttuu ulkoisista syistä.
Kehtaatkin naukua, kun sulla kuitenkin työ ja talous kunnossa. Tai no, ehkä valitat aiheesta, koska kukaan ei halua kumppanikseen marisevaa märylaukkua.
Oma asenne ratkaisee paljon. Jos todella uskot noin kuin kirjoitat, niin tottahan se silloin on. Mutta entäs jos opettelisit uskomaan itseesi? Opettelisit katsomaan elämää positiivisesti?
Helppoa se ei ehkä ole, mutta se todella kannattaa. Lopputulos voi olla aika ihana ja onnellinen elämä. Sitä kannattaa tavoitella! Voit aloittaa vaikka lainaamalla kirjastosta jonkun kirjan. Suosittelen Taina Laanun kirjaa Kesytä sisäinen kriitikkosi.
T. 46v onnellinen ja elämään tyytyväinen, ylpeästi keski-ikäinen ja harmaantuva nainen
Alue: Aihe vapaa
No vanha neuvo: mee harrastuksiin, jotka sua kiinnostaa! Siellä voi tutustua kiinnostaviin ihmisiin. Ja pysyy virkkuna vaikka naama rupsahtaisikin. Hymyilevällä naamalla on rypyt kauniimpia.