Lue keskustelun säännöt.
Jumalan kiitos meillä on vaan näitä tyttöjä!
03.09.2008 |
Ja tämä ei ole sitten mikään provo - ihan oikeasti olen tätä mieltä.
Molemmissa raskauksissani suorastaan pelkäsin, että vauva on poika - onneksi sain molemmilla kerroilla tytön. Ajattelin silloin, ja ajattelen yhä, ettei minusta olisi poikalapsen äidiksi! En kestäisi sitä hulinaa, fyysisyyttä leikeissä, testosteronin aiheuttamaa kilvoittelua muiden kanssa yms. juttuja mitä poikalapsen kanssa kuvaan kuuluu.
Etenkin nyt tämä tunne vain vahvistui, kun luin läpi tuon ketjun 5 vuotiaan pojan äidistä ja siitä hädästä, mikä hänellä poikansa puolesta on. Tämän ikäinen tarvitsee jo leikkikaveria (meilläkin on 5 vuotias tyttö) ja kamalaa olisi, jos tarjonta kavereista olisi oikeasti tota luokkaa! :-(
Yritämme kolmatta lasta - arvatkaas vaan ajoitammeko tarkoituksella yhdynnät ennen ovulaatiota? Minä en halua poikalasta, saavat muut kasvattaa ne pojat - minä keskityn näihin tyttöihin.
Kommentit (61)
ainakin ennen kuin olet taas raskaana...
Kuulostat vähän sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos teille ei poikia tule, uskon että se on tarkoituskin. Noin kapeakatseinen ihminen ei voi olla hyvä kasvattaja!
Meillä on siis räväkkä remuava tyttö ja kaksi rauhaa rakastavaa poikaa. Minäkin halusin tyttöjä, mutta olen hyvin onnellinen, että sain myös poikia. Minulla ei kyllä ollut mitään ennakkopelkoja pojan saamisen suhteen. Toivoin vain tyttöä, koska itsekin olen ollut joskus tyttö. Ehkä sinullekin käy näin onnellisesti ja saatkin ihanan pojan? Ihanaa kun veljet suhtautuvat niin rauhallisesti meidän raivottareen...
Niinpä, on tyttöjenkin kanssa omat murheensa - mutta tuudittaudun siihen, että säilyttämällä hyvät puhevälit tyttäriin, pääsee pitkälle. Tytöt kuitenkin pitävät usein ajatusten vaihdosta ja tunteiden jakamisesta.
Tätäkin pelkäisin poikalapsen kanssa sitten, kun hän on murrosiässä, että kun yritän jostakin asiasta huomauttaa, saan vain tämän tyylisen murahduksen vastaukseksi: "meen ny mutsi muualle" ja sen jälkeen kääntyy selkä. Mitäs siinä sitten teet? Tytön kanssa voi (toivottavasti) aina vedota herkkyyteen!
Ap.
Meillä on siis räväkkä remuava tyttö ja kaksi rauhaa rakastavaa poikaa. Minäkin halusin tyttöjä, mutta olen hyvin onnellinen, että sain myös poikia. Minulla ei kyllä ollut mitään ennakkopelkoja pojan saamisen suhteen. Toivoin vain tyttöä, koska itsekin olen ollut joskus tyttö. Ehkä sinullekin käy näin onnellisesti ja saatkin ihanan pojan? Ihanaa kun veljet suhtautuvat niin rauhallisesti meidän raivottareen...
:-).
Itse olen törmännyt (elämäni aikana) vain kahteen rauhalliseen poikaan! Siitä ehkä tämä kammo on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olisit mieltä, jos olisit "vahingossa" saanut pojan? Meillä kaksi tyttöä, ja joskus tuntuu, että kavereiden pojat on paljon rauhallisempia ja ujompia. Toivon kuitenkin, että näin tyhmiä laukova aloitus on provo :)
riehakkaita ? Ja kuka luulee, että kaikki pojat ovat villejä ja tytöt eivät ollenkaan? Kuinka tyhmä voi ihminen olla ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teillä on vain niitä tyttöjä, taitaisi poikalapsi kärsiä teidän perheessänne!!!
kun hän on murrosiässä, että kun yritän jostakin asiasta huomauttaa, saan vain tämän tyylisen murahduksen vastaukseksi: "meen ny mutsi muualle" ja sen jälkeen kääntyy selkä. Mitäs siinä sitten teet? Tytön kanssa voi (toivottavasti) aina vedota herkkyyteen!.
siis onko tämä joku vitsi?
Että tyttöjen kanssa vedotaan herkkyyteen ja keskustellaan ja pojat vaan kääntää selkänsä? Olisikin noin yksinkertaista. Kyllä minä ainakin tiedän monta murrosikäistä tyttöä, joiden käyttäytyminen on aivan häiriintynyttä ja vanhemmat ovat ihan hätää kärsimässä ja apua etsimässä.
Ei se sukupuoli oikeasti takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yksi tyttö ja yksi poika. Poika on se kiltti, rauhallinen ja ajattelevainen. Tyttö on se villi, fyysinen, kilvoitteleva, tahallaan härnäävä, erittäin helposti tulistuva... että näin meillä. Ja meidän kiltti poika tykkää leikkiä muiden kilttien poikien kanssa. Villi tyttö sen sijaan valitsee kavereikseen villejä tyttöjä ja myös erittäin villejä poikia (hui).
Että kyllä ne tytötkin osaa... joskus enemmän kuin pojat.
Itselläni oli itse asiassa aiemmin samantapaisia ajatuksia kuin sinullakin ap, mutta ei enää! :) Tällä kokemuksella toivoisin mieluummin pojan kuin tytön jos vielä lapsia saisin (ei ole suunnitteilla kun etenkin tyttö työllistää niin kovin).
en tiedä mistä johtuu, mä en vaan jaksa/kestä niitä yhtään!! Toki tulee joskus joku poikkeus vastaan, mutta suurin osa poikalapsista on ihan hirveitä, sorry vaan! Ihan pienet vielä menee, mutta sellaiset 8-15-vuotiaat pojat... auts!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten ehkä lastenlapsiakaan, eihän ap mummona ainakaan voi jaksaa poikalapsia.
poikalapset vaan ärsyttää mua jostain syystä, just nuo tietyn ikäiset. 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai halutaanko näin uskotella?
Mulla kolme poikaa ja ihan nuo ovat rauhallisia. Tykkäävät autoleikeistä, palapeleistä ja leipomisesta. Hyvin tulevat juttuun keskenään ja puolustavat toisiaan. Eivät ole riehujia (no, ehkä joskus iltavilli iskee, mutta sekin taittuu, kun käyttää vähän rappusilla istuskelemassa).
Enempi mua pelottas tyttölapset. Ne juonikot - puukottavat kavereitaan selkään ja keksivät mitä häijyimpiä kiusaamisleikkejä. (Yleistetään nyt täälläkin sitten!).
Meillä 16v tyttö ja 15v poika ja kyllä tuon tytön kaa on hankalaa.
meillä on maailman suloisin poika joka on juuri alkanut juttelemaan.haluaisin vielä toisen samanlaisen POJAN
Tyttöjen murrosikä on yleensä etenkin äideillä paljon rankempi kuin poikien. Ja eivät todellakaan ole läheskään aina puheväleissä äitiinsä ja se herkkyyteen vetoaminenkin aiheuttaa todennäköisesti käskyn suksia v*****n kuin rauhallisen ja sydämeenkäyvän keskustelun.
Itse olen neljän pojan äiti ja yksi ehdoton hyvä puoli tässä on juuri se, että murrosiässä pahimmat riidat ja ongelmat tulevat yleensä sen samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa, jota ennen murrosikää palvottiin ja josta siksi pitää irrottautua. Vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan monella on paremmat välit. Ja tämä sääntö tuntuukin pätevän suurimmassa osassa tuntemiani perheitä. Murrosiässä tytöt tappelevat "sen ämmän" kanssa, vaikka samalla ovat vielä isin prinsessoja ja pojat ottavat yhteen "äijän" kanssa, mutta ovat silti vielä ihan mammanmussukoita. Pääsääntö tuttavilla ainakin on, että tyttö koetaan poikaa selvästi hankalammaksi murrosiässä.
Itse nautin myös pienten poikieni fyysisyydestä, kilpailunhalulla heitä on helppo ohjata haluamaansa suuntaan ja kun meillä tosiaan on ainoastaan poikia, on aika helppo rajata itselleen tietynlainen naisen paikka ja tila (suurilla etuoikeuksilla) itselleen tässä huushollissa.
Ja kyllä se vaan usein menee niin että niiden tyttöjen kanssa saa murrosiässä enemmän vääntää kuin poikien. Tosin yksilöitä on niin tytöt kuin pojakin. Pienistä tytöistä löytyy yhtä lailla remuajia kuin pojista rauhallisia ajattelijoita. Ja taas murrosiässä on niin helppoja kuin vaikeitakin nuoria sukupuoleen katsomatta.
tytöt ja tytöt
tiedätkö mitä ? tytöt karkailee kotoota paljon enemmän kuin pojat!!
mulla on 4 poikaa ja vanhemman kanssa ei ole helppoa mutta eipä näytä tuolla alakerran äidillä olevan helppoa tyttönsä kanssa ;(
en halua olla pahanilmanlintu, mutta valitettavasti olen nähnyt tapauksia, joissa kilteistä tytöistä tuleekin teini-iässä tai sen jälkeen vanhempiaan paljon työllistäviä, on masennusta, syömishäiriöitä, itsemurha-ajatuksia, ei-toivottuja raskauksia, rakkaushuolia ja ties vaikka mitä.