Ystävä pilkkasi lastani
Oltiin ystävän kanssa heidän lomaosakkessaan kauan suunniteltu mökkiviikonloppu. (Asumme eri puolella Suomea, joten näemme harvoin.) Hänen lapsensa ovat jo täysi-ikäisiä, eivätkä olleet mukana, mutta he ovat harrastaneet kaikenlaista urheilua nuorempana. (Meidän perhe harrastaa arkiliikuntaa, mutta emme varsinaisesti mitään urheilulajia, enemmän kiinnostaa instrumentit ja lukeminen.) Aktiviteettina mökkipaikkakunnalla meillä oli seinäkiipeily, mitä 13v teinipoikani ei ollut koskaan ennen kokeillut, en tosin minäkään. Selvitin joten kuten alkeistason radan, mutta poikani putosi monta kertaa. Lopulta onnisti kuitenkin. Olin tyrmistynyt, kun ystäväni alkoi nauramaan ja pilkkaamaan. Itse koitin olla tilanteessa rohkaiseva ja kannustava. Ystäväni jatkoi tuota pilkkanaurua vielä illallakin, että ei ole KOSKAAN ennen nähnyt kenenkään putoavan alkeisradalla. Hän vieläpä soitti niille aikuisille lapsilleenkin, että arvaa miten kävi, ette voi uskoa...! Kaikenlisäksi hän oli ottanut tilanteesta hassunhauskan valokuvan, jonka jakoi someen, että "oltiin vähän kaveriperheen kanssa alkeisradalla kiipeilemässä".
Minulle tuli todella paha mieli poikani puolesta, yritin puolustella häntä, mutta näin kuinka häntä hävetti. Ystäväni ei ole ilkeä, ei koskaan. Hän ei ole myöskään kateellinen, tai pahansuopa, ei mitään sellaista. En ymmärrä miksi hän ei itse tajunnut tällaisen pilkkaamisen tekevän hallaa herkässä iässä olevan nuoren itsetunnolle.
Ehkä joku räväkämpi lapsi olisi nauranut itselleen pudottuaan, mutta minun lapseni häpesi kun on kömpelö, eikä ole koskaan liikunnassa loistanut. Oikeasti häntä vähän pelottikin aluksi ja olin itse niin ylpeä, kun hän suoritti radan.
Minua itkettää nyt kun kirjoitan tätä. Halusin vain sanoa, että nyt kun joulukin tulee ja näette sukulaisia ja ystäviä, niin olkaa tilannetajuisia, älkääkä arvostelko ja pilkatko ketään.
Kommentit (77)
Tämän uuden palstan lainaustoiminto ei toimi kunnolla.
Ehkä ajatteli vain että lapsenkin on hyvä oppia nauramaan itselleen, kun kaikenlaisia epäonnistumisia tulee ihmisen elämään nyt ja aina jossain vaiheessa. Ei kaikkea pidä ottaa niin kuolemanvakavasti ja jokainen meistä kämmää jossakin. Todennäköisesti tarkoitti vain hyvää. Nykyäänhän on todettu että nuorilla mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä koska vanhemmat ovat ylenpalttisesti suojelleet heitä kaikilta pettymyksiltä, ja sitten m kun mennään työelämään ja palautetta annetaan , niin sitten ollaan ihan rikki ja saadaan bönäri alle 30v. Että vähän karaistumista lisää lapsillekin pitäisi saada ennen aikuisikää.
Niin kovin suomalaista tuollainen moukkamaisuus ja pilkka. Kaikkien pitää olla mestareita jo syntyessä. Ei osata ymmärtää, että ihmisillä on eri taustat ja mahdollisuudet, kyvyt ja kiinnostuksen koheet.
Itse en myöskään pärjännyt koululiikunassa, koska en saanut kotoa mitään eväitä liikkumiseen. Isä suunnilleen puolihukutti minut kerran järveen, kun ajatteli, että niin opin uimaan. No en oppinut. Vasta aikuisiällä olen löytänyt itselleni sopivat lajit, liikun päivittäin ja olen paremmassa kunnossa kuin useimmat ikäiseni.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ystäväni lapsuudesta saakja, hän ei koskaan ole ollut tahallaan ilkeä. Uskon, että hän ei vain ymmärtänyt tilannetta. Näemme nykyisin niin harvoin, että ehkä tällainen käytös on hänen nykyisessä kaveripiirissään normaalia, mutta minä kuitenkin pahoitin mieleni.
Jälkeenpäin puhuin poikani kanssa tilanteesta, niin hän vain lannistuneesti totesi, että oikeassahan tuo ystävä oli; hän nyt vaan on niin huono kiipeilijä ja ylipäätään huono missään urheilussa.
Ap
Joskus kannattaa olla vähemmän hyväuskoinen ja hölmö.
Ihme tollo. Olisit antanut samalla mitalla takaisin. Nolannut ja nauranut lapsesi kanssa hänelle.
Ehkä hän riemastui, kun koki kerrankin ylemmyyttä teitä kohtaan. Et voi tietää, jos on aina ollut salaa kateellinen. Puhuit instrumenteista, ehkä olisi toivonut omille lapsilleen soittoharrastusta?
Tai sitten vain olette kasvaneet erillenne. Ehkä hänen ystäväpiirissään ollaan kilpailuhenkisiä ja vahingoniloisia? Seura tekee kaltaisekseen.
Minulle on käynyt joidenkin vanhojen kavereiden kanssa niin, että kun heillä on tullut uusi elämäntilanne, he ovat muuttuneet kuin toisiksi ihmisiksi. Yhtäkkiä meillä ei enää ollutkaan mitään yhteistä, kun toisen arvomaailma on mennyt kokonaan uusiksi.
Sinä et ole tehnyt tässä väärin vaan kaverisi on, ja siinä teet väärin nyt kun puolustelet kaveriasi etkä suostu uskomaan toisen käytöstä sellaisena kuin sen on: törkeänä. Älä ole LIIAN KILTTI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin parhaani mukaan puolustaa koko ajan!
En vain ole ihminen, joka huutaisi tai sanoisi rumasti kenellekään.
Millä tavalla puolustit? Mitä siis sanoit tälle ns. ystävällesi? Et kertonut.
Sanoin montaa kertaa, että ekakertalaiseksi meni hyvin. Ei olla koskaan ennen kiipeilty. Tärkeintä on kokeilla ja yrittää ja sai hyviä onnistumisia ja lopulta suoritti hienosti. Ja että ei varmaan ole ainoa aloittelija, joka tippuu jne. Varmaan ihan normaalia aluksi jne. Poikani oli siis koko ajan siinä kuulolla, niin yritin kannustaa ja rohkaista.
Eli jätit sanomatta tälle tyypille itselleen että lopettaa ja käytös ei ole ok. Annoit jatkaa samalla kun yritit paikata lapsen suuntaan.
Estoon menisi. Vaikka olisi ainoa ystävä, niin en olisi tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.
Ei aikuinen ihminen ole tuollainen, että vielä soittelee asiasta omille pennuilleen. Kyllä on jotain pielessä vaikka et usko. Miksi otti poikasi silmätikuksi? Kyllä minä panisin välit jäähylle, ei hänen tarviisi omaa egoaan nostella tuolla tavalla. Nuori poikasi ikäinen voi todella saada strauman, olipa se pieni tai iso sellainen. Puhu pojallesi ja sano että hän on hyvä jossain muussa jos ei tuo kiipeily ole hänen valttinsa ja voipi harjoitella sitäkin mielensä mukaan. Jokainen on jossain hyvä, kuka laulaa, kuka urheilee, kuka sitten kiipeilee?? Mikä mitäkin tekee, se on oma tahtonsa ei muiden, eikä tarvii ollakkaan.
Kyllä minäkin olen tottunut tulkitsemaan eleitä ja ilmeitä ja sovittamaan käytökseni vastapuolen sanattoman viestinnän mukaisesti. Käsitykseni mukaan normaalisti ihmiset toimivat juuri täten. Aloittajahan oli voimakkaasti ilmaissut paheksuntansa ja pyytänyt ilmeillään lopettamaan. Millainen ihminen ei reagoi tällaiseen? -Etenkin kun ystävykset yleensä peilaavat toisteinsa ilmeitä ja eleitä. Nyt kuullostaa vahvasti siltä, että aloittaja ei ole enää ystävänsä kanssa samalla aaltopituudella. Tuliko muita outoja tilanteita? Miten viikonloppu muutoin sujui?
Porvoossa sattuu ja tapahtuu taas.
Vaikka olisit tuntenut "ystäväsi" lapsuudesta, voi olla ettet ole juuri tuosta syystä kiinnittänyt asiaan huomiota ennen. Lapsena saattaa sietää omituisiakin asioita kaveriltaan ja kaikkeen tottuu. Toisaalta ihmiset myös muuttuvat, joten tämä henkilö voi nyt olla täysin erilainen ihminen kuin tutustuessanne.
Oli miten oli. Tuollainen törkeä, kiusaava ja toista pilkkaava käytös on täysin käsittämätöntä varsinkin, kun kohteena on LAPSI. Sitä suuremmalla syyllä, että olette lapsuudesta asti tunteneet tuo toiminta on silläkin mittapuulla aivan kamalaa. Olettamus on että välitätte toisistanne ja perheistänne. Lapsen kuvan julkaisu someen on myös täysin ala arvoista.
Sanoisin tuolle henkilölle, että onneksi poika voi harjoittelulla, hyvällä opastuksella ja kannustuksella oppia kiipeilyä. Mutta hän ei saa tuota moukkamaista käytöstään millään enää tekemättömäksi.
Olin kerran vähän vastaavassa tilanteessa, kun olin kaverini luona yötä ja hän yhtäkkiä sanoi jotain todella loukkaavaa lapsistani. Jäädyin täysin. Mietin illan mittaan miten ottaisin asian puheeksi, mutta en saanut suutani auki ja pelkäsin riidan aiheuttamista, kun olin kerran jäämässä yöksikin. Tilanne meni ohi ja muuten oli ihan mukavaa. Minua jäi kuitenkin vaivaamaan, mutta en saanut koskaan kysyttyä asiaa kaveriltani. Kaveruus hiipui sitten, kun en enää välittänyt pitää yhteyttä. Jälkeenpäin olen miettinyt monta kertaa, että kumpa olisin saanut suuni auki siinä tilanteessa. Olisin sanonut näin ja näin. Mutta sillä hetkellä en saanut sanotuksi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuinen ihminen ole tuollainen, että vielä soittelee asiasta omille pennuilleen. Kyllä on jotain pielessä vaikka et usko. Miksi otti poikasi silmätikuksi? Kyllä minä panisin välit jäähylle, ei hänen tarviisi omaa egoaan nostella tuolla tavalla. Nuori poikasi ikäinen voi todella saada strauman, olipa se pieni tai iso sellainen. Puhu pojallesi ja sano että hän on hyvä jossain muussa jos ei tuo kiipeily ole hänen valttinsa ja voipi harjoitella sitäkin mielensä mukaan. Jokainen on jossain hyvä, kuka laulaa, kuka urheilee, kuka sitten kiipeilee?? Mikä mitäkin tekee, se on oma tahtonsa ei muiden, eikä tarvii ollakkaan.
No tämä!!
Kuvat jaetaan someen ja ei haluta poistaa jne, kun oli "niin siitä tilanteesta sopiva" kuva kuulemma.
Ei ole normaalia käytöstä, tuossa ap:n aikuinen "kaveri" kiusaa 13 vuotiasta.
Ja ap ei saa ärähdettyä, että tukihan turpasi?!
Ja lisättyä, että me lähdemme ja tämä "ystävyys" oli tässä??!
AP HOI:
Kai ymmärrät, että asiaa voi yhä käsitellä??
Laitapa sille kaverillesi (tarkkaan harkittu, koska on selkeä kiusaaja) viesti, jossa katkaiset välit ja kerrot syyn.
Kerro, miltä tuntuu kun jo lastakib toinen kiussa
Kuulostat melkoiselta vässykältä AP. Heivaa tuollaiset ihmiset elämästäsi kokonaan ja opettele sanomaan vastaan näissä tilanteissa. Kyllä, se on taito jonka voi opetella. Muuten sinusta tulee jossain vaiheessa masentunut ja passiivisaggressiivinen kun muut ihmiset jatkuvasti hyödyntävät kynnysmattouttasi.
Jaahas, taattua av-palstaa tämä. Ap on lapsensa kanssa joutunut kiusatuksi, mutta yllättäen vika onkin ap:ssa itsessään. Näinhän se menee koulumaailmassakin; uhrin oma vika, mitäs on niin vässykkä!!! Kiusataan vaikka porukalla lisää haukkumalla ap munattomaksi tolloksi! Tämä palsta ei koskaan petä tässä suhteessa. Hävetkää!
Turvallisen tilan periaatteeseen kuuluu ettei toisista oteta kuvia ilman lupaa.
Ap taisi nyt uhrata lapsensa omalle turhamaisuudelleen. Nousukasmaista viehättyä jonkun toisen lomaosakkeesta.
Pysykää omavaraisina. Vaikka elämä olisi ulkoisesti köyhempää, sen on oltava oma. Ap ole läsnä lapsellesi.
Niitten "ystävien" kanssa ei tarvi enää olla. Toki öykkärit tarvii jonkun jota kyykyttää, jotta tuntisivat itsensä tärkeämmäksi.
Sä et tuu saamaan edes säälipusua