Lue keskustelun säännöt.
Ei minusta ole töihin
16.12.2023 |
En kykene heräämään aikaisin ja kuormitun helposti sosiaalisissa tilanteissa. En ole oikein edes kovin hyvä missään.
Elää minunkin kuitenkin pitäisi ja ahdistaa leikkaukset. Säästöjä ei luonnollisesti ole.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työllistymistä edistää se, että maksetaan kunnon palkkaa, jolla tulee toimeen, ei tukia leikkaamalla. Parasta mitä itse kukin nyt voi tehdä on jatkaa työttömänä pysymistä, jotta eliitti huomaa, ettei leikkaukset ja kyykyttäminen tosiaankaan auta.
Mikä kansalaisvelvollisuus on siis elää valtion maksamana? Miksi kenenkään toisen tulisi maksaa sinun elämäsi, pyri itse siihen eliittiin jos noin katkera olet. Suomessa on kaikki mahdollisuudet menestyä vaikka millaisista olosuhteista tulleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Lomittajille on kyllä hommia, mutta edellyttää aamuisin heräämistä. "Asiakkaat" on kyllä kivoja, mutta työ on suht raskasta vaikka automaatio helpottaakin monilla tiloilla.
Ei välttämättä ole myöskään käymään kaupassa. Tai asumaan talossa. Hyviä laavuja on Suomen metsät täynnä ja ruokaahan voi sitten vaikka metsästellä ja kalastella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Tuommoisella ajattelutavalla ei asiat muutu ollenkaan. On paljon parempi kaikkien kannalta, että ihmiset hakeutuvat omalle kronotyypille sopivaan työhön. Monissa halvempien vuokrien kerrostaloissa sitä paitsi naapurit meluaa pitkälle yöhön, niin ettei aamuisesta aikaisen heräämisestä tule mitään. Taloyhtiön hallituksen on vaikea puuttua asiaan, koska pitäisi olla tarpeeksi monta todistajaa häiritsevälle elämälle ennen kuin voidaan häätää ja miten tämä mahdollista, jos suurin osa on noita öisiä mölisijoitä? Ja nythän meidät kaikki ylipäänsä halutaan saada muuttamaan halvempien vuokra-asuntojen alu
Oho! Siis AP:n pitäisi pysyä työttömässä alhossaan siksi, että naapurit meluavat öisin? Ajatteletko tosiaan näin kapeasti ihmisestä? Ihminen on vain olosuhteiden uhri?
Ja kuka puhui epäasiallisista kollegoista? Kyse on nyt siitä, että ei kaikki ihmiset tykkää kaikista ja se voi kuormittaa, mutta se ei ole mitenkään erikoinen piirre ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, mistä olet oppinut tällaisen "ei minusta ole" -ajattelutavan. Ovatko vanhempasi myös ajatelleet, että ei heistä ole?
Isäni löysi kyllä oman alansa ja teki pitkän työuran. Äitini ei oikein omaansa löytänyt. Meillä on aika sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Pystyy pystyy! Minä uskon sinuun. Minuakin ahdistaa ihmiset, mutta jos en pakota itseäni kohtaamaan muita ihmisiä, pelkään vielä enemmän. Eli parempi nähdä ihmisiä edes töissä, ettei kynnys nouse liikaa. Ja ekat päivät on aina hirveimpiä, mutta kyllä se sitten helpottuu kun alan vähän luottamaan muihin ihmisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Lomittajille on kyllä hommia, mutta edellyttää aamuisin heräämistä. "Asiakkaat" on kyllä kivoja, mutta työ on suht raskasta vaikka automaatio helpottaakin monilla tiloilla.
No en minä mitään lehmiä osaa hoitaa. Eläimistä kuitenkin tykkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala pitkäaikaistyöttömäksi.
No sitähän tässä ollaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Maksetaanko siitä työkkärin paska kokeilusta.
Kyllä siitä saa suuremman työttömyys korvauksen kun ei tekis mitään.
Nää ei todellakaan ole mitään paskaa vaan erittäin hyvä tilaisuus kokeilla mikä ala voi olla sellainen mitä voisi tehdä. 3xviikko 4tuntia työtä. Ei myöskään rasita liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Lomittajille on kyllä hommia, mutta edellyttää aamuisin heräämistä. "Asiakkaat" on kyllä kivoja, mutta työ on suht raskasta vaikka automaatio helpottaakin monilla tiloilla.
No en minä mitään lehmiä osaa hoitaa. Eläimistä kuitenkin tykkään.
No luuletko, että kukaan osaa ilman harjoittelua tai koulutusta? Ihan vaan sormia napsauttamalla? Nyt vähän niskasta kiinni ja uskallusta tehdä jotain asian eteen, se nyt vaan vaatii poistumista omalta mukavuusalueelta ja ajatusmaailman muuttamista muotoon "minä osaan ja pystyn kyllä". Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, mistä olet oppinut tällaisen "ei minusta ole" -ajattelutavan. Ovatko vanhempasi myös ajatelleet, että ei heistä ole?
Isäni löysi kyllä oman alansa ja teki pitkän työuran. Äitini ei oikein omaansa löytänyt. Meillä on aika sama tilanne.
Okei, naisilla on sitä paitsi tavallaan vähemmän erilaisia potentiaalisia ammatteja, kun ei ole saatu esimerkkiä siitä että meistä on moneen. Naisvaltaisilla aloilla on myös enemmän niitä ihmisiä, joten sosiaalisia tilanteita joutuu harjoitella enemmän ja se on vähän raskasta.
Jouduin itse etsiä itselleni sopivaa työnkuvaa kauan, ja matka on vielä kesken. Mutta luulen löytäneeni sopivan työn, ja olen siitä niin iloinen ja huojentunut. Toivottavasti sinäkin löydät vielä itsellesi kivan työn, joka tuottaa sulle iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinusta on. Usko omaan sopeutumiskykyyn. Ei meistä kenestäkään ole hauskaa herätä aamuvuoro on, ja töissäkin odottaa joku raskas kollega. On ihan normaalia, että se tuntuu raskaalta. Mutta ei se ole sairaus. Se on vain elämää. Pystyt kyllä!
Mutta kun en pysty. Tai ainakin se kuormittaa niin paljon, etten jaksa sitten töiden jälkeen tehdä enää mitään. Eläinten kanssa voisin olla mutta ihmiset ahdistaa.
Ap
Onko paikkakunnalla löytöeläinhoitolaa, näissä on yleensä vaa ihan yks ihminen pyörittämässä. Voisit sitä työkokeilua pyytää tämmöiseen. Ilmainen työvoima kyllä kelpaa aina.
Ahdistuksesta pääsee eroon kun menee sinne epämukavuus alueelle ja tekee asioita, aluksi vaikeaa. Mä oon tässä viimeisen 10vuoden aikana päässyt eroon kaikista ahdistukseen määrätyistä lääkkeistä tällä tavalla. Oon 40v ja erittäin tyytyväinen tähän. Elämää on vielä niin paljon edessä että vihdoinkin voin siitä nauttia täysin.
Oletko autisti/Asperger? Kuulostat ihan siltä. Itse olen ja kuormitun nykyään jopa omasta parisuhteestani että harkitsemme asumiseroa. En ole kyennyt töihin kunnolla koskaan kaiken kuormituksen takia koska en pelkästään kuormitu sos.tilanteista vaan esimerkiksi myös äänistä, valosta ja kosketuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta pääsee eroon kun menee sinne epämukavuus alueelle ja tekee asioita, aluksi vaikeaa. Mä oon tässä viimeisen 10vuoden aikana päässyt eroon kaikista ahdistukseen määrätyistä lääkkeistä tällä tavalla. Oon 40v ja erittäin tyytyväinen tähän. Elämää on vielä niin paljon edessä että vihdoinkin voin siitä nauttia täysin.
Joo, ja odotusarvo itselle nollaan! Eli se riittää, että jaksoit tehdä minimin. Juhli aina sitä! Jos tuntuu, että olet mokannut, esim. asiakas valitti sinusta yms - silloinkin juhli sitä, että edes jaksoit raahautua tänään töihin. Se riittää!
Vierailija kirjoitti:
Oletko autisti/Asperger? Kuulostat ihan siltä. Itse olen ja kuormitun nykyään jopa omasta parisuhteestani että harkitsemme asumiseroa. En ole kyennyt töihin kunnolla koskaan kaiken kuormituksen takia koska en pelkästään kuormitu sos.tilanteista vaan esimerkiksi myös äänistä, valosta ja kosketuksesta.
Add ja masennus. Molemmat periaatteessa ihan hallinnassa mutta sosiaaliset tilanteet vaan ahdistaa liikaa. Myös elämän aikatauluttaminen on minulle haastavaa. Siksikään en oikein koe sopeutuvani työelämään.
Ap
Olet niin ahkera että susta ei ole töihin.
Mietin, mistä olet oppinut tällaisen "ei minusta ole" -ajattelutavan. Ovatko vanhempasi myös ajatelleet, että ei heistä ole?