Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

Olen jo mummoikäinen ja muistan vieläkin lapsuudesta, että toivelahjaa en saanut koskaan. Toiveeni eivät olleet edes suuria. Monena vuonna toivoin päiväkirjaa. Yhtenä vuonna toivoin tiettyä lakkia, puhuin varmaankin loka-marraskuulta siitä. Yksi veljistäni sai sellaisen. Minulle se olisi ostettu huhtikuussa, mutta en enää halunnut sitä. 

Monet kertovat, että kasvatuksellisista syistä eivät hanki 'kallista' lahjaa omillekaan lapsille, mutta eikö siinä lannisteta lasta ja kerrota, ettet ole sen verran arvokas, että toiveestasi kannattaa välittää-

Oletan että olet aikuinen? Ei Hopelta perheellisetkään aikuiset tai edes täysi-ikäiset lapset saa mitään. Meidän perheessä ainakaan ei anneta aikuisille joululahjoja ollenkaan.



Ymmärrän, että elämäntilanteesta riippumatta vähävaraisuus on aina vaikeaa. Mutta en ymmärrä, miten tämä liittyy lasten joululahjakeräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hope tekee köyhille lapsille ison karhunpalveluksen kannustamalla heitä toivomaan ökykalliita lahjoja. En laita euroakaan tällaiseen keräykseen!

Tämä tekee ihan kaikille osapuolille karhunpalveluksen.

Toistan sen mitä sanoin muutama sivu sitten: "epävirallinen" hyväntekeväisyys on täynnä kaikenlaisia epämääräisiä huijauksia, Facebookin jouluapuryhmistä lelu-Rameihin.

On vastenmielistä, että Hopen kaltainen yhdistys antaa sitten vielä ikäänkuin "virallisen" leiman tällaiselle toiminnalle ja mahdollistaa systemaattiset väärinkäytökset - ja vieläpä kannustaa sinisilmäisiä ihmisiä lahjoittamaan mahdollisimman kalliita toiveita. Lahjatoive on pelkkä anonyymi tavarapyyntö. Lahjoittaja ei tiedä mistään, onko toiveen takana todellinen tarve vai vanhempi joka pelaa toiverulettia kuin lottoa. Eipä tiedä sitäkään, tuleeko joskus ilmi skandaali, että Hope

Lahjakorttien osalta Hopellahan oli jo skandaali, jossa henkilökunta varasti niitä itselleen runsaasti.

"Vähävaraiset perheet jäivät ilman avustuksia poliisi: Hope-yhdistyksessä kavallettiin lahjakortteja lähes 30 000 euron edestä"

https://yle.fi/a/74-20049950

Valitettavasti ainakin minua mietityttää ovatko nämä "ps5 ja iPhonen uusin malli"-tyyppiset toiveet tulleet osittain myös henkilökunnalta. Viestintä, jossa näitä kehotettiin ostamaan vaikka sitten kimpassa ei ainakaan vähennä tätä mielikuvaa. Ylipäätään nimenomaan Hope tuntuu olevan kovin eri linjalla näissä keräyksissä.

Ymmärrän ihmisten turhautumisen ja tympeän suhtautumisen näihin kalliisiin lahjatoiveisiin. En itsekään kehtaisi pyytää tuollaisia lahjoja (vaikka samalla ymmärrän lasten tarpeen kuulua joukkoon) ja onneksi omat lapset ymmärtävät jo, mitä asiat maksavat, eivätkä pyydä järjettömiä. 

Itse saimme viime vuonna joululahjat lapsille keräyksen kautta (toivoivat kirjoja, leffalippuja ja duploja), olin aivan sanaton ja itku kurkussa kun näitä lapsille kotona paketoin. Kiitos keräykseen osallistuneille, teitte lapseni onnellisiksi! 

Onneksi olen nyt päässyt töihin ja pystyn itse toteuttamaan omien lasteni toiveet, sekä muutaman keräyksen kautta toivotun (kohtuullisen) toiveen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

Olen jo mummoikäinen ja muistan vieläkin lapsuudesta, että toivelahjaa en saanut koskaan. Toiveeni eivät olleet edes suuria. Monena vuonna toivoin päiväkirjaa. Yhtenä vuonna toivoin tiettyä lakkia, puhuin varmaankin loka-marraskuulta siitä. Yksi veljistäni sai sellaisen. Minulle se olisi ostettu huhtikuussa, mutta en enää halunnut sitä. 

Monet kertovat, että kasvatuksellisista syistä eivät hanki 'kallista' lahjaa omillekaan lapsille, mutta eikö siinä lannisteta lasta ja kerrota, ettet ole sen verran arvokas, että toiveestasi kannattaa välittää-

On eri asia opettaa kohtuuteen, eli ostaa joku vähemmän kallis toivelahja. Näin meillä tehdään. Suurimmalla osalla lapsista kuitenkin on useita juttuja mitä he haluavat. 

Muistan myös itse omasta lapsuudesta, kun ikinä ei saanut sitä mitä haluaa. Äidin mielestä määrä korvasi laadun eli osti ennemmin 50 markan tavaraa kuin yhden toivotun 50mk tavaran tai 2x 25mk tavaraa. Ymmärrän siis hyvin miten tärkeää on saada niitä toivottuja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lapsi ansaitsee lahjan, mutta toiveet on mennyt ihan överiksi eikä kukaan kontrolloi kuinka moneen keräykseen sama lapsi ilmoitetaan. Laitankin tänä vuonna lahjoitusrahani Luonnonperintösäätiölle, joka ostaa luonnonalueita ja rauhoittaa ne pysyvästi: https://luonnonperintosaatio.fi/

 

Minä laitan aina joulurahaa kodittomien kissojen hyväksi 

Minä taas annan lahjoitukseni ylipäänsä eläinten hyväksi. Ihmisiin mennyt usko jo aikoja sitten.

Niin, on siinä sekin mahdollisuus, ettei toiveet ole varsinaisesti lasten esittämiä, vaan esimerkiksi lasten vanhemmat haluavat niitä myytäväksi eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Ja taas kerran meidät yksinasuvat lapsettomat pienituloset unohdetaan,olen onnellinen etten ole yksinäinen vanhus jota kukaan ei käy katsomassa,täällä kitistään lahjoista ja kuinka kalliita pitää olla yms ja me pienituloset lapsettomat sinkut ei saada mitään keneltäkään saatikka se vanhus joka makaa jouluaaton märissään ja syö jos pystyy puuroa tai näkkäriä.

Pelastusarmeija taitaa olla yksi vaihtoehto. En tiedä muita, joita olisi kohdennettu muillekin kuin lapsiperheille. 



Aikoinaan Facebookissa oli useitakin avustusryhmiä, mutta nyt määrä on vähentynyt. Eikä enää löydy sellaista ryhmää, jossa avustus ei tavalla tai toisella menisi ryhmän ylläpitäjien kautta. Sellaista suoraa avustusmahdollisuutta ei juurikaan ole. Vielä toissakesänä ostin yli kuukauden ruuat eräälle yksin asuvalle rollaattorilla liikkuvalle vanhukselle. Tuli  kuappakeskukseen invataksilla ja ostettiin Citymarketin ostoskärryt aivan kukkuroilleen. Paluumatkan invataksikuski oli kantanut kaikki ostokset tämän vanhuksen keittiöön asti. Sitten ryhmä muuttui sellaiseksi, että piti mennä ylläpidon kautta, mutta avustajat lopettivat ja lopulta ylläpitäjä sulki koko ryhmän. Harmi, koska tämä ryhmä oli sellainen, jossa pystyi yleensä aika nopeasti auttamaan, kun siinä ei ylläpito sohlannut välissä. 

Ihme revittelyä, sosiaalipornokauhistelua ja suoranaista ihmisvihan lietsontaa täällä taas. Näitä lehtijutun ammattijärkyttyjiäkin riittää joka jouluksi. Jos kuusesta löytyy omasta mielestä jokin selvä valetoive, sen voi kylmän viileästi ohittaa ja ottaa ihan tavallisen toiveen. Jos jokin toive on älytön, ei sen tarttis antaa omaa pehvaa kutittaa. Mutta ei, pitää tarrata juuri sellaisiin toiveisiin jotka itseä epäilyttää, jäädä vellomaan niihin, tehdä ulostulo Ilta-Puluun tai keskustelupalstalle ja julistaa sitten hyveellisesti, että koko hyväntekeväisyyshomma on niin epäilyttävää ja korruptoitunutta että parempi jättää ihan kokonaan välistä, semminkin kun kaikki köyhien lasten vanhemmat kuitenkin vain vetävät päihteitä, eivätkä ne Suomen köyhät edes mitään kunnolla köyhiä ole, onhan niillä katsos vaatteetkin päällä ja varaa sanoa etten tykkää lanttulaatikosta.

Mua muutenkin niin tympäisee se, että suureen ääneen mesotaan ja opetetaan, mitä köyhän perheen lapsen on soveliasta toivoa.

Meillä vanhempi lapsi toivoo jotain mitä lie älypuhelinmallia, eikä hän sitä tule saamaan, mutta en minä häntä toivomasta kiellä. Omassakin vähävaraisessa lapsuudessa osa joululahjatoiveistani oli selvästi mahdottomia tai muuten älyttömiä, mutta toivoin niitä silti. Ai miksikö? No koska olin lapsi, ja haaveet ja toiveet, epärealistisetkin, kuuluvat lapsuuteen. Ihan selväjärkinen aikuinen ja varsin hyvä veronmaksaja minusta silti tuli.

Toivekuusissa on ainakin Tampereella runsain mitoin myös ihan tavallisia ja kohtuullisia toiveita. Tiedän sen, kun joka vuosi puista useamman toiveen valitsen. Olen ostanut kympillä parilla esim. hyviä tusseja, värityskirjoja, pienen kauko-ohjattavan auton ja nuortenkirjan. Ja kyllä siellä niitä vaatetoiveitakin on ihan geneerisinä, tyyliin M-koon huppari teinipojalle, ei merkkivaatimuksia. Ettei mammojenkaan ole ihan huutava pakko jäädä omahyväis- moralistisesti rypemään niihin iPhoneihin sun muihin.

Arvaan, oliko kokoomuslainen äiti? Köyhänhän pitää tyytyä makarooniin ja velliin!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä pointtina on se että alkaa kuulostaa siltä ettei apu mene todelliseen tarpeeseen.Missä voi aittaa niitä joilla oikeasti tarve?Jos ostellaan Ipadeja ja Pleikkoja niin enemmän karhunpalvelus saajalle. Oppii vaan vaatimaan jakossakin enemmän (tekemättä mitään).

Oikeasti tarpeessa olevia lapsia löytyy jostain afrikkalaisesta hökkelikylästä tai moskovalaisesta viemäristä.

Mutta miksi siellä niitä överilahjoja pitää roikkua? Ne voitaisiin olla ihan hyvin laittamatta sinne kuuseen. Siksi tästä suututaan. Ja mielestäni ihan syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin yhdessä kotikaupunkini automarketeista ja siellä sattui olemaan joulupuu-keräys menossa. Olin tosi yllättynyt kuinka kohtuullisia toiveita siinä oli merkattuna, muutaman kympin maksavia leluja ja perus hygieniatarvikkeita ja Axe lahjapakkaus esimerkiksi. Odotin tosi yliampuvia ja kalliita lahjapyyntöjä (niitä on nähty vähän liikaakin viime vuosina). Kerrankin näin päin. 

Riippuu siitä minkä järjestön joulupuu on. Yleensä ne ovatkin aitoja ja hyvin yksinkertaisia ja halpoja lahjatoiveita. Mutta jos puu Hopen, ne lisäävät toiveeseen Hope-lisän.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi siellä niitä överilahjoja pitää roikkua? Ne voitaisiin olla ihan hyvin laittamatta sinne kuuseen. Siksi tästä suututaan. Ja mielestäni ihan syystä. 

Siksi, että Hope ei halua lahjoittaa mitään halpaa. Jos joku toivoo puhelinta, Hope ei halua antaa Samsungia, joten laittaa iPhonen

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

Yleensä lapsilla on enemmän kuin yksi ainokainen toive. Sellainen, josta ilahtuu yhtälailla. Tosin monen suurimpana toiveena voi olla, että vanhemmat olisivat selvin päin jouluna, sellaista toivetta ei joulupuu voi toteuttaa.

Jos lapsen lähes yhtäläisinä toiveina on joku pleikka vitonen tai kohtuuhintainen muotilelu, niin kummankohan saaminen keräyksestä on todennäköisempää?

Onko kukaan kokeillut toivoa Polaris-mönkkäriä 15-vuotiaalle tai ihan vaan reilusti vaikka Teslaa 17-vuotiaalle. Kun Hope ei kerran laita ylärajaa toiveille? 

Olen nuori aikuinen, jolla oli aikoinaan juuri tuollainen toivomusunelma. Ripustin joulupuuhun lappusen, jossa toivoin omaa puhelinta. Mun unelmissa joku varakas ja hyväsydäminen ohikulkija olisi sitten huomioinut mun toiveen ja tytön sen takana. Vaikka toivoinkin puhelinta, sen sijaan saamani lahja oli mulle yhtä rakas. Se oli pieni posliininen enkeli, jolla oli kullanväriset siivet ja hieno samettinen puku. Se on mulla yhä edelleen :) 

"Toivomusunelma", oksetus mikä epäsana. Se on (unelmien) lahjatoive, eikä mikään fu*king toivomusunelma. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, on siinä sekin mahdollisuus, ettei toiveet ole varsinaisesti lasten esittämiä, vaan esimerkiksi lasten vanhemmat haluavat niitä myytäväksi eteenpäin?

Tai sitten ihan omaan käyttöön, kuten 2v:n iPad.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi siellä niitä överilahjoja pitää roikkua? Ne voitaisiin olla ihan hyvin laittamatta sinne kuuseen. Siksi tästä suututaan. Ja mielestäni ihan syystä. 

Siksi, että Hope ei halua lahjoittaa mitään halpaa. Jos joku toivoo puhelinta, Hope ei halua antaa Samsungia, joten laittaa iPhonen

Mikä idea tässä on? Käykö ne Hopen työntekijät nappaamassa parhaat päältä ja siksi ei haluta kuin kalleinta?