Lue keskustelun säännöt.
Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.
13.12.2023 |
IS: Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä: Harvalla on varaa ostaa tällaisia lahjoja edes omille lapsilleen
Kommentit (1290)
Meidän perhe sai toivoa lapselle lahjaa Hopelta. Siitä tuli sähköpostiin viesti, joten mielestäni vähän hölmöä vedota lapsen toiveeseen. Vanhemmat pystyivät miettimään lapsen toiveita, ja pohtia mikä olisi kohtuullinen ja mahdollista saada. Itse laitoin Barbie-nuken lapselleni, niitäkin on hyvin eri hintaisia niin mahdollinen lahjoittaja voi oman budjetin mukaan ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eikös ne lahjatoiveet ole lapsille? Eli sinulla on lapsesi nimissä joku tonnin puhelintoive vetämässä?
Melko pummia.
Ne kalliit lahjat myydään vanhempien päihteitä varten, lapset saavat jouluna luunapin.
Vierailija kirjoitti:
olemme hyvin toimeentuleva perhe ja meillä on lapsia. Lapsemme eivät toivo joululahjana mitään ökykallista. Tämä johtuu siitä, että olemme opettaneet lapsillemme, että se ei ole lahjan saamisen idea.
Olemme myös halunneet opettaa lapsillemme rahan käyttöä. Joten jos haluavat puhelimen, me ostamme perusmallin, kohtuuhintaisen. Lapsi saa kyllä itse valita puhelimensa, mutta siten, että kerromme summan, jonka puhelimesta maksamme ja lapsi saa sitten valita puhelimen itse. Jos lapsi haluaa kalliimman, hän saa itse sitten säästää rahaa erotuksen verran. Kaikki lapsemme ovat näin oppineet säästämään itse pienestä kuukausirahastaan ja kaiken kukkuraksi oppineet kunnioittamaan ja pitämään huolta omaisuudestaan, koska tietävät miten pitkään joskus on pitänyt jotain varten säästää.
Niinpä! Meillä myös lapsi on joutunut ihan pienestä saakka säästämään itse, jos on jotain kalliimpaa halunnut. Sen seurauksena ymmärtää rahan arvon ja myös osaa arvostaa asioita, joita omistaa, kun on tehnyt niiden eteen töitä. Varaa olisi ostaa muutenkin, mutta haluamme kasvattaa lapsesta järkevän rahankäyttäjän, joka ymmärtää, ettei kalliit jutut tule käyttäjälleen ilmaiseksi.
Arvokkaat lahjatoiveet on merkki siitä, että vähävaraisen elämä on jo hyvällä tolalla, ja kaikki normaalit tarpeet on tyydetetty, ja ollaan siirtymässä sinne ylellisemmän elämän puolelle.
Hyvä tietää että asiat on näin mallillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.
Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.
Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.
Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa tavaroiden omistamiseen kytkeytyy luonnottoman suuri arvostus. Ns. statussymbolit, jotka ovat statussymboleja siksi, ettei niihin ole varaa kuin tietyntyyppisillä ihmisillä, on haluttuja. Varaton luulee, että omistamalla yksittäisiä statussymboleita tulee osaksi arvostettua ryhmää. Todellisuudessa status ei ole yksittäisiä tavaroita vaan kokonaisuus, mutta varattomien piireissä yksittäinenkin statussymboli riittää hetkeksi nostamaan omaa arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.
En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.
Toivoin hevosta. Kamalinta, kun isä huijasi pitkään, että saan hevosen. Voi sitä pettymystä, kun paljasti ettei mitään hevosta ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin
Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia.
Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin.
Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.
Kerrotko mulle missä on näin yleispätevästi asiaa tutkittu? Ky
Jouluperinteet nyt ei vielä kerro yhtään mitään koko kasvatuksesta. Meillä lapset saa jouluna kalliita lahjoja. Piste. Ihan ilmaiseksi, ilman työntekoa, ilman syyllistymistä. Ilman nöyristelyä. Ilman hintalappuja. I
Se ei tarkoita, ettei se loput 364 päivää opeteta ja edellytetä vastikkeellisuutta, vastuunkantoa ja vaivannäköä, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta, jne.
Mutta jouluna juhlitaan.
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eli maailmassa ei ole mitään kohtuuhintaista, mikä ilahduttaisi sinua? Joko tonnin puhelin tai ei mitään?
Minä olen vähävarainen työtön, ja ilahtuisin ihan älyttömästi, jos saisin yhden kirjan jota olen monta kuukautta katsellut mutta ei budjetti anna periksi (35 e), lahjakortin intialaiseen päähierontaan mitä olen aina halunnut kokeilla (40 e) tai yhden vaatteen (50 e) johon ihastuin mutta en ole ostanut koska ostan kaikki vaatteet kirppikseltä. Kaikki nuo ovat minulle ns. turhaa luksusta, johon minulla ei ole arjessa varaa.
Ja kysehän ei ole sinusta ja minusta, vaan lapsista ja nuorista. Eikö heillä tosiaan tule mieleen mitään muutaman kympin lelua tai hupparia tai palvelun lahjakorttia, johon ei arjessa ole ollut varaa mutta joka ilahduttaisi silti kovasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet.
Asia ei ole ollenkaan näin mustavalkoinen. Kyllä sitä kiusaamista tapahtuu toisinpäin! Suomessa vaan on sallittua ns ylöspäin lyöminen, joten jopa aikuiset sanoo lapselle tai nuorelle, jota kiusataan VANHEMPIENSA varallisuuden ja valintojen perusteella, että "no helppoahan se sulla on"
Kiusaaminen on aina väärin, tai tulisi olla. Mutta tässä yhteiskunnassa on aina toisia sallitumpaa kliusata kuin muita.
Joo. Ainakin minun tuttavapiirissäni ainoat kiusatut ovat niitä hyvien perheiden lapsia. Ydinperhe, hyvätuloiset vanhemmat, lapset jotka harrastaa tavoitteellisesti.
R-u-p-u-sakin p-e-n-i-kat sitten kiusaavat näitä, kun eivät muuta osaa. Ja hyvien perheiden lapset eivät osaa itseään puolustaa, koska ovat liian hyvin kasvatettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eikös ne lahjatoiveet ole lapsille? Eli sinulla on lapsesi nimissä joku tonnin puhelintoive vetämässä?
Melko pummia.
Ei, ei mulla ole mitään eikä ole koskaan ollutkaan. Mietin vain miten itse toimisin jos jotain alkaisin pyytelemään.
Elämästä olen oppinut sen, että ne saa, jotka on riittävän röyhkeitä pyytämään. Vähään tyytyvät ei saa mitään ja heiltä mielellään vietäisiin se vähäkin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin tuon tyrmistymisen nimenomaan siksi, että monella keskituloisella perheellä ei ole varaa ostaa näitä kalliita toiveita edes omille lapsilleen.
Minä ihmettelin myös Hopen joulukuusessa olevia toiveita. Siellä oli tosi kalliita lahjatoiveita esim. useampi toivoi iPhonea. Kellä on tänä päivänä varaa ostaa tuntemattomalle lapselle noin kallista lahjaa, omillakaan ei ole noin kalliita puhelimia. Lopputulos oli siis se etten ostanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki kaikki yli kahden sadan euron lahjat vähennyksiin vanhempien toimeentulotuesta loppuu se kalliiden kamojen kinuaminen.
Itse köyhän perheen lapsena oisin kuollut onnesta jos oisin saanut joskus 40e lahjakortin seppälään henkkamaukkaan tai tiimariin. Todella iso raha ois ollut ja hyödyllinen ja ilahduttanut isosti.
Ehkä noiden kalliiden toiveiden taustalla on ajatus, että joku yritys tai yhteisö ostaa kalliin lahjan? Ja tavalliset työssäkäyvät sitten niitä kohtuullisempia lahjoja? En siis tiedä, kunhan mietin. Mietin myös, että jos on tärkeää toteuttaa lapsen kallis lahjatoive, eikö näiden Hopen ja muiden kannattaisi kerätä enemmin rahaa ja sitten niillä rahoilla ostavat lasten toivomat jutut. Jotkut lahjoittaisi kympin ja jotkut satasen, mutta kun tarpeeksi moni lahjoittaisi, kertyisi summa, jolla niitä iPadeja yms voisi ostaa.
Mä laitan 8- ja 9-vuotiaille karkkipussit ja kirjekuoreen kummallekin 50€ setelit. Ovat ihan tyytyväisiä ja käyvät sitten joulun jälkeen ostamassa itselleen jotain mieluisaa tai laittavat rahat säästöön ja ostavat sitten, kun on kertynyt isompi summa. Tiedän, että eivät odotakaan saavansa sukulaistädiltä mitään satojen eurojen lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Arvokkaat lahjatoiveet on merkki siitä, että vähävaraisen elämä on jo hyvällä tolalla, ja kaikki normaalit tarpeet on tyydetetty, ja ollaan siirtymässä sinne ylellisemmän elämän puolelle.
Hyvä tietää että asiat on näin mallillaan.
Jos toivoo merkkikenkiä eikä pelkästään kenkiä, niin voi olettaa, että lapsella on jo perustarve (säähän sopivat kengät) kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On siinä jeesustelija. Tietenkin ympäröivä maailma heijastuu myös lasten toiveisiin. Näissä keräyksissä on se hyvä puoli, että osallistuminen on vapaaehtoista.
2-vuotias toivoo iPadia? Onko sulla mitään kosketusta lapsiin jos kuvittelet että 2 v osaa ihan itsekseen toivoa nimenomaan pädiä?
Tai ylipäänsä mitään. Tai voihan ne toivoa jos johdattelevasti kysellään, mutta loppujen lopuksi päätyvät leikkimään lahjapapereilla ja nauhoilla.
Tuon ikäisellä on vähemmän älliä päässään kuin bordercolliella, vaikka se ei saisi yhtään lahjaa, se ei tiedä olevansa mitään vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.
En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.
Toivoin hevosta. Kamalinta, kun isä huijasi pitkään, että saan hevosen. Voi sitä pettymystä, kun paljasti ettei mitään hevosta ole tulossa.
Hieno homma, sait isältäsi kultaakin arvokkaampaa opetusta elämää varten. Esim." Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa" ja "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin
Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia.
Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin.
Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.
Kerrotko mulle
Jouluperinteet nyt ei vielä kerro yhtään mitään koko kasvatuksesta. Meillä lapset saa jouluna kalliita lahjoja. Piste. Ihan ilmaiseksi, ilman työntekoa, ilman syyllistymistä. Ilman nöyristelyä. Ilman hintalappuja.
Eli annatteko nimenomaan kalliita lahjoja vai ilman hintalappuja?
😂😂😂
Ihmeellistä joulu-uhoa. Ei teidän tarvitse viettää yhtään mitään muuta kuin sitä teidän omaa jouluanne. Ei kukaan tule pisteitä jakelemaan.
Aika erikoinen kommentti. Nuo merkkihupparit ja merkkilenkkarit on nimenomaa poikien juttuja.