Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

Nyt on kyllä sinun kulutustottumuksissa paljon vikaa jos sinulla menee vuosia teininä säästää rahaa kun saat 50€ joka kuukausi. Siitä kerskakulutuksesta kun oli juuri puhe niin olet hyvä esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

Se köyhän lapsi. Sitä mä kysyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein aktivoituu nimenomaan silloin, jos joku köyhä tai

(lainaus katkeaa tyhmästi... mikä näitä sivuja nykyään vaivaa)

Itselläni ainakaan kyse ei ole mistään köyhät vs. rikkaat -asetelmasta vaan siitä, että meidän lapsille ei osteta uusinta iPhonea, koska se ei yksinkertaisesti ole lapselle mikään järkevä ostos. varsinkaan joululahjaksi. Jos muutkin vanhemmat pitäytyisivät kohtuudessa sen suhteen, minkälaisia lahjoja lapsille annetaan, niin lapsetkin tyytyisivät vähään, kun ei kaveritkaan saa mitään ihmeellistä.

Nyt kun kulttuuri on näin sairas, niin ymmärrän, että vähävaraisten lapset toivovat uusinta iPhonea (kuten kaikki muutkin lapset), mutta en oikein usko, että kukaan sellaista heille ostaa, koska monella on aika suuri kynnys ostaa edes omalle lapselleen, vaikka sitten moni saattaa lopulta taipua. Mutta kyllä tuntemattomalle ostamisessa on vielä monta kertaa suurempi kynnys.. Kyse on ihan realiteeteista, mutta ei se minulta ole mitenkään pois, jos joku niin tosiaan kuitenkin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa toivoa muutakin kuin sukkia ja saippuaa. Mutta kohtuudella. Se 30-40e Legopaketti tai Barbie nukke ei ole kohtuuton toivomus. Eikä 40-50e pleikkapelikään tai adidas hupparikaan . Pleikka 5 kone, Ipad tms jo on.

Näin juuri. Typeryyttä niiden lasten vanhemmilta edes ehdottaa lapsilleen että toivokaan vaan niitä kalliita juttuja, kyllä joku ostaa. Järki käteen ja realiteetit kehiin. Ja kiitollinen voi olla siitä kolmenkympin lahjastakin, kun vanhemmat opettavat kiitollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei saa.

Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.

Mikä saa kuvittelemaan, ettei nykypäivänä ole semmoisia kilttejä kunnollisia lapsia, jotka haluaisi sen yhden hienomman asian joskus? Tietenkin on. Mutta se on totta ettei voi tietää mihin se lahja sit lopulta menee.

Vierailija kirjoitti:

Mun teinipojat saa tänä vuonna lahjaksi uudet lakanat. Varaa olisi kalliimpaakin, mutta meillä ei ole koskaan lähdetty vetämään lahjoja överiksi jouluisin. Kummallakin on halvat samsungit puhelimina, minulla, äidillään on iPhone mutta olen ostanut sen omilla, 2. työn palkkarahoillani. Ei ole lapset halunneet käyttää rahojaan kalliisiin puhelimiin ja silti kokevat, että on kavereita ja ovat osa porukkaa.

Köyhillä on kai jotenkin erilainen ajatuksenkulku. Tai ajatellaan kun joku muu maksaa, voi pyytää ihan mitä vaan.

Ai sun teinipojat ei ole koskaan muuta toivonutkaan kuin uusia lakanoita joululahjaksi. Okei. Uskotaan uskotaan. 

Luulisi vanhempien vähän katsovan, mitä lapsensa toivovat ihan vierailta ihmisiltä. Onko parempi toivoa jotakin niin kallista, että kukaan ei hanki ja jää kokonaan ilman, vai toivoa jotakin kohtuuhintaista ja saa sen.

Itse en osallistu mihinkään tällaisiin kerjuujuttuihin, niin paljon häikäilemättömiä hyväksikäyttöyrityksiä niihin liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein aktivoituu nimenomaan silloin, jos joku köyhä tai

Mutta eihän keskustelun aiheena olekaan huoli maailman tilasta, vaan se ikuisuusaihe, mikä on kohtuullinen hinta lahjalle, jota toivoo tuntemattomalta.

Kysymys kuuluu, markkinoidaanko nämä keräykset lapsille sellaisina "mikä on hurjin toive, mistä unelmoit"? Näin se taisi ainakin joku vuosi takaperin olla, kun jossain keräyksessä toivottiin mopoa ja Korean matkaa.

Suurin osa lapsista (sellaisistakin, joista kasvaa aikuisina ihan fiksuja) on tavalla tai toisella materialistisia otuksia, jotka nenä lelukuvastossa kiinni unelmoivat mieluummin tämän vuoden suosikkikrääsästä kuin yhdessäolosta ja maailmanrauhasta. Mutta SIITÄ HUOLIMATTA köyhäkin lapsi osaa keksiä lahjatoiveen, joka olisi mieluinen eikä poskettoman kallis, mikäli häneltä sellaista kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

Tottakai ne köyhät perheet toivoo sellaista, johon heillä itsellä ei ole varaa. Osa niistä toiveista saattaa olla aikuisten toiveita. Mulla ei ole vieläkään varaa järjestelmäkameraan, mutta jos saisin toivoa lahjaksi, niin toivoisin.

Ostapa tosiaan joku toiveena ollut kallis vaate tai kengät, jotka sitten joulun jälkeen a) päätyvät jälleenmyyntiin tai b) varastetaan/ryöstetään käyttäjänsä päältä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei saa.

Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.

Mikä saa kuvittelemaan, ettei nykypäivänä ole semmoisia kilttejä kunnollisia lapsia, jotka haluaisi sen yhden hienomman asian joskus? Tietenkin on. Mutta se on totta ettei voi tietää mihin se lahja sit lopulta menee.

Mutta miksi jonkun tuntemattoman pitäisi ostaa juuri se hieno ja kallis juttu? 

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma. Alaikäiset toivovat sen hintaluokan lahjoja minkä arvoisia minä aikuisena en ostaisi edes itselleni vaikka varaa sellaisiin olisikin.

Tiedätkö minä näin aikuisena en toivo mitään. Kiva jos te muut olette osanneet pitää yllä sellaista kykyä. Parempi se on äkkiä ilkkua pois köyhiltä lapsilta, miksi niiden pitäisi mitään toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta yrittäkää ymmärtää näitä lapsia ja nuoria. Vaikka keskituloinen tai varakas ei ostaisi lapsilleen kalliita lahjoja, on heillä usein moni muu asia paremmin kuin vähävaraisessa perheessä. Asuminen omakotitalossa kivalla ja rauhallisella alueella, tukiverkko, kuten mummo joka kutoo kivat villasukat, harrastukset, matkailu, eikä välttämättä mikään luksuskaukoreissut, vaan ihan vaikka kylpylä- tai hotelliviikonloppu tuovat turvaa ja mielekkyyttä arkeen. 

Itse muistan vielä nykyisin kolmekymppisenä, kuinka lapsena jouduin stressaan lähteekö auto käyntiin ja jos ei, onko sitä varaa korjata. Rappukäytävä oli välillä aamulla veressä ja paikkoja hajoitettu. Äitini kävi vuorotöissä, ja aika pienestä pitäen olin yksin illlat kotona. Olin muutenkin yksinöinen, eikä ollut oikein kavereita. Sain serkultani vanhan pelikonsolin, joka olikin ihan pelastus. Illat eivät olleet niin yksinäisiä ja sain ajan kulumaan. Nyk

Yrität vain vakuutella, että ihmisten kannattaa ostaa päihdeongelmaisille vanhemmille kalliita lahjoja myytäväksi. On jo lähtökohtaisesti törkeää pyytää kalliita lahjoja - varsinkin lahjoituksena.

Kyllä köyhän perheen lapsi oppii olemaan yksin ja keksimään järkevää tekemistä ilman pleikkaria. Itse asiassa lapsen tulevaisuuden kannalta paras tapa on käydä kirjastossa ja harrastaa lukemista.

Lisäksi lapsi arvostaa ja kohtelee paremmin sellaista tavaraa, jonka eteen on itse nähnyt vaivaa...

Moni muistaa sen lahjan, jota ei saanut. Muistatteko te enää sitä lahjaa, jonka te saitte? Minä en saanut kallita lahjoja, mutta joka vuosi sain toivomani värikynät ja paperia, jonka lisäksi sain paljon muitakin lahjoja esim. karkkia (meillä karkkia sai muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vain syntymäpäivillä, pääsiäisenä ja jouluna).

No toivoa toki saa vaikka kuun taivaalta, mutta jos sen takia ei sitten saa mitään joululahjaa, niin onhan se aika kurjaa. Meillä ei käytetä yli 50 euroa per nuppi lahjoihin. Enkä ostaisi muiden lapsillekaan sen kalliimpaa. Joulussa on meillä kyse aivan muusta kuin lahjoista.

En laittaisi mitään keräykseen, jos toiveet ovat tuota tasoa. Ahneus ei siis ole kenenkään etu näissä toiveissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?

 

Olet täysin oikeassa. Ei lapsilla saa olla toiveita. Niiden kuuluu ajatella vain järjellä.

Mitä jos se poni on ainoa asia mitä lapsi toivoo? Olisiko sen silti pakko pyytää niitä sukkia että joku muu voisi saada antamisen ilon?

Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: opeta sille lapsellesi että se ei saa ihan mitä vaan keksii pyytää, kuten ei suurin osa lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai saa toivoa muutakin kuin sukkia ja saippuaa. Mutta kohtuudella. Se 30-40e Legopaketti tai Barbie nukke ei ole kohtuuton toivomus. Eikä 40-50e pleikkapelikään tai adidas hupparikaan . Pleikka 5 kone, Ipad tms jo on.

Näin juuri. Typeryyttä niiden lasten vanhemmilta edes ehdottaa lapsilleen että toivokaan vaan niitä kalliita juttuja, kyllä joku ostaa. Järki käteen ja realiteetit kehiin. Ja kiitollinen voi olla siitä kolmenkympin lahjastakin, kun vanhemmat opettavat kiitollisuutta. 

Miksi sen pitäisi väkisin toivoa jotain että sinä pääset leikkimään että jonkun nyt kuuluu sinulle olla kiitollinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

 

 

Nyt on kyllä sinun kulutustottumuksissa paljon vikaa jos sinulla menee vuosia teininä säästää rahaa kun saat 50€ joka kuukausi. Siitä kersk

Oletko romani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me katselimme 11v tyttären kanssa yhdestä puusta noita toiveita. Oli ihan kohtuullisiakin, mutta myös mm. Pleikka 5 ja tiettyjä Nintendo Switch-pelejä, UGGit koossa 39 jne. Oma tytär säästi juuri itse ja osti Nintendo Switchin. Totesi siinä, että ei voi olla kovin köyhä, jos on ollut varaa ostaa se konsoli ylipäätään.

Ei sitten otettu mitään toivetta puusta toteutettavaksi, kun meni vähän maku. Valtaosa hyvätuloisten perheidenkään lapsista ei saa mitään kallista maksamatta osaa siitä itse. 

Itse asiassa hyvätuloisten lapset lähes poikkeuksetta saavat hyvinkin leveän elintason maksatta sitä itse. Myös kalliita lahjoja ja kulutustavaroita. Se, jos joskus näön vuoksi joutuu säästämään satasen verran saadakseen tonnin puhelimen (vanhemmat siis maksavat lopu

mitähän ne asiat ovat, joita meidän rikkaan perheen lapsi saa mutta köyhän ei saa?

ruokaa on köyhilläkin (ei. en ota vastaan valitusta, mutta kun ruokaan ei ole rahaa. se on tekosyy, jolla paikataan tai yritetään salata todellista rahareikää, jota ei tarvitsisi  olla, mutta jota jostain syystä perheen aikuiset pitävät elossa). terveyenhuollon saa melkein ilmaiseksi (meilläkin käydään ihan julkisella, työterveyshuollossa ja kouluterveydenhuollossa. vaatteet voisimme toki käydä ostamassa kirppareilta, mutta ollaan ajateltu, että kun voidaan ostaa itse, niin olisi moraalisesti ehkä arveluttavaa käydä viemässä köyhiltä mahdollisuus löytää halpoja ja hyviä vaatteita.  Ei lennellä ympäri palloa loman saamisen vuoksi, käydään sähköttömällä ja vesiverkkoon littämättömällä mökillä "aina" (paitsi talviaikaan) ja eletään siellä karua arkea, kerätään sienet ja marjat jne.

Ei tuhlailla.

Elämän perustaitoihin kuuluu oppia hallitsemaa talouttaan. Se kuuluu niin köyhille kuin rikkaammillekin.