Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se 16-vuotias voi ihan hyvin harrastaa valokuvausta kännykän kameralla tai jollain halvemmalla kameralla. Ei 16-vuotias tarvitse järjestelmäkameraa. Rahaa päihteiden hankkimiseen tuossa yritetään hankkia.

Noin sanoo ihminen, joka ei itse harrasta tavoitteellisesti valokuvausta.

 

Jos ei ole varaa kunnon kameraan, silloin pitää joko tyytyä siihen mitä on, etsiä jostain muualta rahoitus tai keksiä harrastus, johon on varaa.

 

Järkkäri kuuluu esineisiin, jotka on helppo vaihtaa rahaksi.

Katsopa huvikseen tori.fi, että kuinka paljon siellä on myynnissä järjestelmäkameroita, ja pal

Järjestelmäkamerat ovat vähän kuin autot, ne menettävät arvonsa tosi nopeasti.

Muutaman vuoden vanhan järkkärin saa jo tosi halvalla, mutta sen vähän aikaa kun uudet mallit ovat uusia, niistä uusimmista saa kyllä secondhandina ihan hyvän hinnan, varsinkin käyttämättömässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

 

Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia mutta sekin jäi saamatta.

Tähän kohtaan voin sanoa ajatukseni, että se yhdenkin kerran saat

Mitä hyötyä sulle on elää katkeruudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

 

Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia mutta sekin jäi saamatta.

Tähän kohtaan voin sanoa ajatukseni, että se yhdenkin kerran saatu "luksus" lahja voi jättää hyvän mielen koko loppuelämäksi.

Jos olisit saanut sen Lundby-kodin, olisit leikkinyt sillä muutaman vuoden ja sitten se olisi kerännyt pölyä kaapin päällä. Olisit pyyhkinyt pölyä muovista kunnes olisit vienyt sen vaivalloisena kirpparille.

Luulen, että parhaita ovat ne lahjat, joita ei koskaan saa.

Ei ole ihan tervettä koko elämäänsä lämmitellä jonkun lapsuuden tavaran lämmössä. Sitä kutsutaan materialismiksi.

Minulla oli aina kiva joulu ja sain paljon lahjoja..minua kohdeltiin kuin ainoaa lasta.

Veljeni mielestä joulut oli aina persiistä,eikä hän tykännyt niistä yhtään.

Me ihmiset olemme niin erilaisia, toiset tykkää jouluista toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

Juuri tuollaisia muistoja hyväksikäyttäjät hyödyntävät. Tuon takia ihmiset yrittävät täyttää köyhien lasten kalliitakin toiveita, mutta eivät ymmärrä ettei se kallis lahja päädy heidän mieltämään kohteeseen. Pahimmassa tapauksessa lapsen elämä vaarantuu kun vanhemmat ostavat niiden myynnistä saaduilla rahoilla päihdyttäviä aineita.

Nämä päihdeongelmaiset yrittävät tässäkin ketjussa vakuutta ettei uudesta tavarasta saa niin paljoa rahaa, että kannattaisi ilmaista tavaraa pyytää. Jokainenhan ymmärtää ettei tämä pidä paikkaansa. Röyhkeät kehtaavat kerjätä ja yleensä lahjoitetut lahjat viedään kotiin asti, jossa on jo ostettuna lahjaröykkiö.

Todella köyhät eivät kehtaa pyytää vaan säästävät koko vuoden, että saavat jouluna itse ostettua lapselle lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja. 

Ajan henki on ylikuluttaminen, mutta on harmillista, että sen kritisointi usein aktivoituu nimenomaan silloin, jos joku köyhä tai muuten huono-osainen yhden kerran toivoo jotain vähän kalliimpaa. Suurimman osan vuotta kerskakuluttamisen kritiikki vähän unohtuu (toki ei kaikilla, ja hyvä niin). Tällaisissa ketjuissakin "köyhien kerskakulutusta" saattavat kritisoida monet sellaisetkin, jotka itse kuluttavat ihan surutta, ostelevat sitä ja tätä, ja vaikka eivät just iPhonea, niin älylaitteista ei silti ole pulaa. Heillähän toki on mielestään "oikeus nauttia palkkatyönsä tuloksesta", mutta muistavat sitten köyhien kohdalla, että ihan hulluksi on mennyt maailma ja ihan hirveää ylikuluttamista, kun köyhäkin (!) haluaisi merkkihupparin.



Että sinänsä näistä ketjuista ei niinkään välity huoli maailman tilasta, ja onhan moni sanonutkin tässä suoraan, että heistä tuntuisi vain epäreilulta, jos köyhä lapsi saisi ilmaiseksi jonkun hienomman lahjan. No, se oli ainakin rehellistä puhetta - kokisivat ilmeisesti, että totuttu maailmanjärjestys ja luokka-asetelma hetkellisesti horjahtaisi, jos köyhän lapsen joulupaketista tulisikin se toivottu lahja - etenkin, jos samaan aikaan oma lapsi on joutunut "raatamaan" saadakseen merkkihupparin (tyhjensi tiskikoneen) tai iPhonen (se oli kiitos hyvästä 8,5 keskiarvon todistuksesta), pleikkarin (leikkasi kesällä pari kertaa isoäidin nurmikon) tai kuulokkeet (hoiti pikkusiskoa, kun isä ja ja äiti olivat teatterissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa oli ideaa, että haaveiden toive ja sitten se realistinen toive. Itse näin pienituloisena karsastan ajatusta, että köyhän pitäisi saada sitä ja tätä. Miksi nämä lapset opetetaan materiaan ja näkemään arvonsa materian kautta? Se kysymys ja ajatus näissä köyhyyskeskusteluissa loistaa poissaolollaan. 

Siis kuka opettaa? Miksi luulet että ne näkee itsensä materiaalin kautta?

Jestas miten itseriittosta porukkaa täällä kirjoittelee. Kaikki tietää mitä joku tuntematon lapsi ajatellee ja tuntee.

Mut... Elämä on. Toiset pojat saa ja toiset pojat ei saa.

Näin se vaan menee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta, että hyväosaisilla lapsilla on edes mahdollisuus saada se. Mutta ei se poista sitä kuitenkaan, että todella monessa tällaisessa perheessä lapsi ei näitä saa pistämättä tikkua ristiin. Siksi on hassua olettaa, että samat ihmiset ostaisi vieraalle lapselle jonkun kalliin härpäkkeen täysin ilman tämän lapsen panosta, kun samaan aikaan oma lapsi tekee esim. koko talven lumityöt, että on mahdollisuus keväällä saada se uusin iPhone.

Tottakai varakkaissa perheissä lapsilla on enemmän kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi heille opetetaan mistä raha siihen kaikkeen on tullut ja mitä vaatii ylläpitää sellaista elintasoa. Köyhissä ja näköalattomissa perheissä laitetaan tonnin toive kuuseen eikä ikävä kyllä opita, että mitä kaikkea sen eteen oikeasti pitää tehdä, että tuollaisiin on varaa. 

Voi luojani. Etkö tajunnut että kyse on lasten TOIVEISTA? Porukka ei nyt ihan osaa sisäistää mitä on joulujatoive. Näiden pikkuprinsessat taitaa saada joka joulu uuden ponin kun ne sitä toivoo kun näille toisen on sama kuin että pakko se saada. Lapsena pilalle hemmotellut aikuiset täällä kiihottaa itseään sosiaalipornolla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

Tämä. Ei pelkällä pelikonsolilla pötkitä pitkälle ilman näyttöä,  riittävän nopeaa nettiä ja pelejä jotka eivät todellakaan ole ilmaisia, edes myös maksullisella PlayStation+ -jäsenyydellä. Kukahan ne muut oheistarvikkeet mahtaa kustantaa pelikonsolin toivojalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

 

Mistä se sen säästää? Sikäli kun tiedän, niin toimeentulotukea saavan vanhemman työssä käyvän lapsen tulot alentavat toimeentulotukea.

 

Saa kuukausirahan 50e. Leikkasi kesällä naapurin nurmikon, kympin kerta, maksu käteisellä. Sai synttärilahjaksi rahaa, samoin joululahjaksi, kymppejä, ei satasia. Vuosi siinä meni niin oli järkkärirahat kasassa.

Onko ideoita, miten köyhä lapsi voisi säästää? Jos oletetaan, että ei saa yhtä avokätisesti kuukausirahaa ja rahalahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinipojat saa tänä vuonna lahjaksi uudet lakanat. Varaa olisi kalliimpaakin, mutta meillä ei ole koskaan lähdetty vetämään lahjoja överiksi jouluisin. Kummallakin on halvat samsungit puhelimina, minulla, äidillään on iPhone mutta olen ostanut sen omilla, 2. työn palkkarahoillani. Ei ole lapset halunneet käyttää rahojaan kalliisiin puhelimiin ja silti kokevat, että on kavereita ja ovat osa porukkaa.

Köyhillä on kai jotenkin erilainen ajatuksenkulku. Tai ajatellaan kun joku muu maksaa, voi pyytää ihan mitä vaan.

 

Kyllä. Sinun lapsesi ovat mitä mainiompia ja parempia kuin kaikkien muiden.

Tämänhän sinä haluat kuulla. 

Eivät ole, mutta heille on opetettu ettei raha kasva puissa ja asioiden eteen pitää tehdä töitä. Jos jotain haluaa ja se vaatii rahaa, se rah

Kyllä kyllä, sinä olet maailman paras kasvattaja ja lapsesi upeimpia ihmisiä mistä olen koskaan kuullut.

Tämän sinä halusit kuulla.

Mikähän tämä juttu näiden iPodien ja pädien kanssa oikein on? Kävin nimittäin taannoin Myyrmannissa Vantaalla ja olin aikeissa lahjoittaa jotakin joulupuukeräykseen. Itselläni on 9-vuotias tyttö ja arvelin, että löytäisin hänen ikäisensä lahjan toivojan ja lahjatoive olisi tyyliin Barbie tai Schleich-eläin tai Hatchimals tai muuta vastaavaa. Sellaista en löytänyt, vaan juuri näitä pädejä ja podeja ja kameroita ja merkki-talvitakkeja ym. tosi kallista tavaraa. En ostanut sitten mitään, koska en tosiaan omallenikaan ostele niin kalliita lahjoja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa oli ideaa, että haaveiden toive ja sitten se realistinen toive. Itse näin pienituloisena karsastan ajatusta, että köyhän pitäisi saada sitä ja tätä. Miksi nämä lapset opetetaan materiaan ja näkemään arvonsa materian kautta? Se kysymys ja ajatus näissä köyhyyskeskusteluissa loistaa poissaolollaan. 

 

Siis kuka opettaa? Miksi luulet että ne näkee itsensä materiaalin kautta?

Jestas miten itseriittosta porukkaa täällä kirjoittelee. Kaikki tietää mitä joku tuntematon lapsi ajatellee ja tuntee.

Ilmeisesti näin nyt kuitenkin on. Joku täällä vielä surkuttelee, kun ei 50 vuotta sitten saanut nukkekotia. Kyllä se on materialismia 

Tottakai saa toivoa muutakin kuin sukkia ja saippuaa. Mutta kohtuudella. Se 30-40e Legopaketti tai Barbie nukke ei ole kohtuuton toivomus. Eikä 40-50e pleikkapelikään tai adidas hupparikaan . Pleikka 5 kone, Ipad tms jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.

En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää. 

Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta. 

Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat. 

 

 

Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia mutta sekin jäi saamatta.

Tähän kohtaan

Noin puhuu ihminen, joka on aina saanut kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi parempi, että tuonne saisi myös lahjoittaa omia käyttämättä jääneitä tavaroita? Voisin lahjoittaa järjestelmäkameran tai vanhan pelikonsolin jollekin sitä toivovalle. Kierrätys kunniaan! 

Sellainen voisi olla vaikka erillinenkin projekti, kun kerran moni loukkaantuu niin kovasti siitä, että edes ehdotetaan käytettyä joululahjaksi.

Monella on sellaista tavaraa, mitä ei haluaisi laittaa esimerkiksi Torin annetaan-palstalle, kun siellä se todennäköisesti joutuu jollekin jobbarille tai sellaiselle, joka muuten vaan keräilee ilmaista tavaraa ympäri kaupunkia. (En tajua niitä, jotka tuota harrastavat. Olen joskus laittanut annetaan-ilmoituksia, ja samalle tyypille olisi kelvannut ihan kaikki vanhasta sängystä koiran vitamiineihin.)

Pitäisi olla jokin taho, joka kerää ihmisiltä perusteltuja toiveita. "Tarvitsisin järjestelmäkameran, koska..." ja

Samaa mieltä, tämmöinen keräys olisi tosi hyvä. Siinä on kai vaan se ongelma, että jonkun pitäisi testata ne käytetyt tuotteet toimiviksi, koska noitten himohamstraajien ja jobbareiden lisäksi on ihmisiä, jotka lahjoittaa ties mitä roskaa. 

Mikä siinä on että osa toitottaa että saa toivoa ihan mitä vaan? Miksi sellaiseen opetetaan?Lapsenikin toivoo oikeaa ponia. Laitanko sen tuollaiseen joulupuuhun? Mikä järki. Totta kai saa ja pitää olla unelmia, mutta onko tuollainen köyhän lahjakeräys oikea paikka?