Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.
13.12.2023 |
IS: Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä: Harvalla on varaa ostaa tällaisia lahjoja edes omille lapsilleen
Kommentit (1291)
Vierailija kirjoitti:
Sitähän sen toisen joulukeräyksen järjestäjä sanoi, että liian kalliit toiveet on rajattu pois koska niitä harvoin toteutetaan. Silloin jää vain se paha mieli kun ei tule mitään lahjaa.
Tämä, jos ostan omille lastenlapsille 100-150€ lahjat, voin ostaa sama hintaisen myös vieraalle vähävaraiselle teinille, mutta en kallista puhelinta tai ipadiä 2v, jonka vanhemmat todennäköisesti myyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.
En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.
Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta.
Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta, että hyväosaisilla lapsilla on edes mahdollisuus saada se. Mutta ei se poista sitä kuitenkaan, että todella monessa tällaisessa perheessä lapsi ei näitä saa pistämättä tikkua ristiin. Siksi on hassua olettaa, että samat ihmiset ostaisi vieraalle lapselle jonkun kalliin härpäkkeen täysin ilman tämän lapsen panosta, kun samaan aikaan oma lapsi tekee esim. koko talven lumityöt, että on mahdollisuus keväällä saada se uusin iPhone.
Tottakai varakkaissa perheissä lapsilla on enemmän kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi heille opetetaan mistä raha siihen kaikkeen on tullut ja mitä vaatii ylläpitää sellaista elintasoa. Köyhissä ja näköalattomissa perheissä laitetaan tonnin toive kuuseen eikä ikävä kyllä opita, että mitä kaikkea sen eteen oikeasti pitää tehdä, että tuollaisiin on varaa.
No mitä muita vaihtoehtoja köyhä
Miksi köyhän pitäisi saada jotain kallista? Köyhä on köyhä ja that`s it. Köyhästä lapsesta voi kasvaa keskituloinen tai rikaskin, jos niin haluaa ja näin sitten voi kompensoida köyhän lapsuutensa hukuttamalla itsensä materiaan, jos haluaa näin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mun teinipojat saa tänä vuonna lahjaksi uudet lakanat. Varaa olisi kalliimpaakin, mutta meillä ei ole koskaan lähdetty vetämään lahjoja överiksi jouluisin. Kummallakin on halvat samsungit puhelimina, minulla, äidillään on iPhone mutta olen ostanut sen omilla, 2. työn palkkarahoillani. Ei ole lapset halunneet käyttää rahojaan kalliisiin puhelimiin ja silti kokevat, että on kavereita ja ovat osa porukkaa.
Köyhillä on kai jotenkin erilainen ajatuksenkulku. Tai ajatellaan kun joku muu maksaa, voi pyytää ihan mitä vaan.
Kyllä. Sinun lapsesi ovat mitä mainiompia ja parempia kuin kaikkien muiden.
Tämänhän sinä haluat kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä keskituloisena vanhempana ilman muuta ostaisin 16-vuotiaalle lapselleni järjestelmäkameran, jos tämä sitä todella toivoisi ja haluaisi oppia hyväksi kuvaajaksi. Alkuun joku edullinen, ehkä käytettynä, ja sitä voisi sitten tarpeen mukaan päivittää jos innostus säilyy. Oikeastaan aika surullista, jos joku ei ostaisi vaikka mahdollisuus olisi. On se toki iso toive ja vaatii harkintaa, ja on kieltämättä aika kohtuuton ajatus että joku yksittäisihminen sellaisen toisen lapselle ostaisi.
Kyllä minäkin omalleni ostaisin, jos sille aidosti on tarvetta. Jollekin random teinille ei ole varaa hankkia.
Sitä taas en usko sekuntiakaan, että yksikään 2-vuotias toivoo ipadia. Taitaa olla toivojana joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tuossa oli ideaa, että haaveiden toive ja sitten se realistinen toive. Itse näin pienituloisena karsastan ajatusta, että köyhän pitäisi saada sitä ja tätä. Miksi nämä lapset opetetaan materiaan ja näkemään arvonsa materian kautta? Se kysymys ja ajatus näissä köyhyyskeskusteluissa loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin
Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia.
Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin.
Ei se köyhä lapsi välttämättä TIEDÄ, että pleikka vaatii jonkun hienon telkkarin ja mitä pelit maksavat! En minäkään olisi tajunnut että siinä on joku parempi telkkarikin oltava, olen sentään 43 v perheenäiti. On vain kuullut, että kavereilla on pleikka ja toivoo sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhän pitäisi saada jotain kallista? Köyhä on köyhä ja that`s it. Köyhästä lapsesta voi kasvaa keskituloinen tai rikaskin, jos niin haluaa ja näin sitten voi kompensoida köyhän lapsuutensa hukuttamalla itsensä materiaan, jos haluaa näin tehdä.
Et selkeästi tajunnut, mistä tuossa keskusteltiin.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta, että hyväosaisilla lapsilla on edes mahdollisuus saada se. Mutta ei se poista sitä kuitenkaan, että todella monessa tällaisessa perheessä lapsi ei näitä saa pistämättä tikkua ristiin. Siksi on hassua olettaa, että samat ihmiset ostaisi vieraalle lapselle jonkun kalliin härpäkkeen täysin ilman tämän lapsen panosta, kun samaan aikaan oma lapsi tekee esim. koko talven lumityöt, että on mahdollisuus keväällä saada se uusin iPhone.
Tottakai varakkaissa perheissä lapsilla on enemmän kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi heille opetetaan mistä raha siihen kaikkeen on tullut ja mitä vaatii ylläpitää sellaista elintasoa. Köyhissä ja näköalattomissa perheissä laitetaan tonnin toive kuuseen eikä ikävä kyllä opita, että mitä kaikkea sen eteen oikeasti pitää tehdä, että tuollaisiin on varaa.
No mitä muita vaihtoehtoja köyhälle lapselle on saada toivomansa lahja kuin saada se lahjoituksena, jos kerran vanhemmat eivät voi maksaa tiskikoneen tyhjennyksestä kymppiä tai esim. ostaa sitä iPhonea vastineeksi siitä, että lapsi pesee koko talon ikkunat? Pelkäättekö te ihan tosissanne, että köyhillä lapsilla on jotenkin helpompaa, tai että he saisivat kaiken ilmaiseksi tekemättä mitään? Todella omituista, jos näin on. Ja tosiaan moni myös ostaa kalliita härpäkkeitä lapsilleen ilman, että lasten täytyy tehdä mitään sen eteen. Mutta minusta tuo ei edes ole olennainen asia, vaan se lopputulos. Lopulta iPhone kuitenkin ostetaan. Millä lailla köyhä lapsi voi saada mitään kalliimpaa? Yleensä ei mitenkään. Nyt on pari keräystä, jossa niitä voi toivoa. Eli toisin sanoen hän tekee sen, mitä voi
No en tiedä mistä lähtien on pitänyt saada ihan kaikki mitä muutkin saa. Kyllä ne tuloerot ovat näkyneet lasten ja nuorten keskuudessa aina. Ei sitä oikein voi häivyttää. Minusta olisi järkevämpää opettaa, että perheessä on varaa asiaan x ja sitten aikuisena voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä hankkii.
T. Omat unelmansa aikuisena totetuttanut, kun vanhemmilla ei ollut varaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.
En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.
Samoin minä toivoin turhaan, varsinkin kun minua kolme vuotta nuorempi veljentytär sellaisen sai eikä hän minusta osannut leikkiä ollenkaan oikein sen kanssa. Ikuinen katkeruus jäi, vaikka asiasta on jo viitisenkymmentä vuotta.
Näin lapsuus meissä tuntoja kantaa ihan melkein vanhuuteen saakka. Pitäkää mielessä, nykyiset pienten lasten vanhemmat.
Totta. Minäkin muistan tuon toiveeni vieläkin ja koko elämäni olen etsinyt sitä omaa oikeaa lundby-kotia mutta sekin jäi saamatta.
Tähän kohtaan voin sanoa ajatukseni, että se yhdenkin kerran saatu "luksus" lahja voi jättää hyvän mielen koko loppuelämäksi.
Minusta on vain hyvä että vanhemmat pitävät suvun perinteistä kiinni ja opettavat lapsensakin jo pienestä pitäen kerjäämään ja loisimaan toisten kustannuksella.
Mihin tämä maailma menisi, jos perinteitä ei kunnioitettaisi?
Miettikää asiaa niin, että jo sukupolvien ajan nämä ihmiset ovat saaneet kuin taivaanlahjana kaiken eteensä tekemättä yhtään mitään sen eteen. Miksi siis heidän pitäisi kasvattaa omat jälkeläisensä toisenlaisiksi kuin itse ja koko suku ovat olleet jo satojen vuosien ajan?
Olisi vanhemmille häpeäksi jos lapsi ei osaisi kerjätä ja vaatia etuisuuksia.
Näillä lapsilla on jopa velvollisuus opetella ulkoa sosiaaliturvajärjestelmä ja opettaa se myös jälkipolville.
Hetimulle kaikkitänne NYT!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teinipojat saa tänä vuonna lahjaksi uudet lakanat. Varaa olisi kalliimpaakin, mutta meillä ei ole koskaan lähdetty vetämään lahjoja överiksi jouluisin. Kummallakin on halvat samsungit puhelimina, minulla, äidillään on iPhone mutta olen ostanut sen omilla, 2. työn palkkarahoillani. Ei ole lapset halunneet käyttää rahojaan kalliisiin puhelimiin ja silti kokevat, että on kavereita ja ovat osa porukkaa.
Köyhillä on kai jotenkin erilainen ajatuksenkulku. Tai ajatellaan kun joku muu maksaa, voi pyytää ihan mitä vaan.
Kyllä. Sinun lapsesi ovat mitä mainiompia ja parempia kuin kaikkien muiden.
Tämänhän sinä haluat kuulla.
Eivät ole, mutta heille on opetettu ettei raha kasva puissa ja asioiden eteen pitää tehdä töitä. Jos jotain haluaa ja se vaatii rahaa, se raha pitää ensin tienata. heidän kanssaan on paljon keskusteltu rahasta, sen arvosta ja käytöstä. On katsottu kaupassa lelua kun olivat pieniä, ja kerrottu, että äidin tarvitsee tehdä näin ja näin monta tuntia töitä jotta lelun voisi ostaa. Ja ovat saaneet niitä toiveleluja, haaveet on sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
On siinä jeesustelija. Tietenkin ympäröivä maailma heijastuu myös lasten toiveisiin. Näissä keräyksissä on se hyvä puoli, että osallistuminen on vapaaehtoista.
Kaksivuotiaan toive tuskin on hänen oma toiveensa. Joten kyynisenä ihmisenä uskon vakaasti että vanhemmat haluavat kalliinpuoleisen laitteen jälleenmyytäväksi ja rahat menevät.... minne menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei saa.
Tuossa vain yritetään hyväksikäyttää köyhyydessä kasvaneiden ihmisten omia lapsuusmuistoja, kuinka he itse eivät saaneet jotain kovasti toivomaansa lahjaa. Nyt he haluavat antaa jollekin lapselle heidän toivoman lahjan, mutta lahja ei päädy heidän kaltaiselle lapselle vaan huonosti käyttäytyvälle, röyhkeälle ja ahneelle kakaralle - tai myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta yrittäkää ymmärtää näitä lapsia ja nuoria. Vaikka keskituloinen tai varakas ei ostaisi lapsilleen kalliita lahjoja, on heillä usein moni muu asia paremmin kuin vähävaraisessa perheessä. Asuminen omakotitalossa kivalla ja rauhallisella alueella, tukiverkko, kuten mummo joka kutoo kivat villasukat, harrastukset, matkailu, eikä välttämättä mikään luksuskaukoreissut, vaan ihan vaikka kylpylä- tai hotelliviikonloppu tuovat turvaa ja mielekkyyttä arkeen.
Itse muistan vielä nykyisin kolmekymppisenä, kuinka lapsena jouduin stressaan lähteekö auto käyntiin ja jos ei, onko sitä varaa korjata. Rappukäytävä oli välillä aamulla veressä ja paikkoja hajoitettu. Äitini kävi vuorotöissä, ja aika pienestä pitäen olin yksin illlat kotona. Olin muutenkin yksinöinen, eikä ollut oikein kavereita. Sain serkultani vanhan pelikonsolin, joka olikin ihan pelastus. Illat eivät olleet niin yksinäisiä ja sain ajan kulumaan. Nyk
Minä ainakin ymmärrän kyllä ihan näitä lapsia, mutta kritisoin ajan henkeä. Nykyajan lapsille se iPhone on kaikki kaikessa ja tottakai he silloin haluavat niitä. Mutta se on tosi surkea juttu, että meidän yhteiskunta toimii nykyään näin. Itse sain joululahjoiksi pienempänä tyttönä joskus yhden barbin (arvokkaana lahjana) ja sen lisäksi kaikenlaista pientä, sukkia, suklaata, pieniä muita leluja. Paketteja oli kyllä paljon ja niitä oli ihana avata, mutta eivät olleet kalliita juttuja. Myöhemmin teini-iässä sain videokasetteja, kirjoja, pelejä, uuden pyjamasetin, kiharrusraudan (arvokkaana lahjana) ja sen sellaista. Eli edelleen aika edullisia juttuja. Ja olin niihin oikein tyytyväinen, kun kaverit sai ihan samanlaisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vain hyvä että vanhemmat pitävät suvun perinteistä kiinni ja opettavat lapsensakin jo pienestä pitäen kerjäämään ja loisimaan toisten kustannuksella.
Mihin tämä maailma menisi, jos perinteitä ei kunnioitettaisi?
Miettikää asiaa niin, että jo sukupolvien ajan nämä ihmiset ovat saaneet kuin taivaanlahjana kaiken eteensä tekemättä yhtään mitään sen eteen. Miksi siis heidän pitäisi kasvattaa omat jälkeläisensä toisenlaisiksi kuin itse ja koko suku ovat olleet jo satojen vuosien ajan?
Olisi vanhemmille häpeäksi jos lapsi ei osaisi kerjätä ja vaatia etuisuuksia.
Näillä lapsilla on jopa velvollisuus opetella ulkoa sosiaaliturvajärjestelmä ja opettaa se myös jälkipolville.
Hetimulle kaikkitänne NYT!!
Typerys!
Vierailija kirjoitti:
Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.
Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.
Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.
kyllä niistä lahjoista pitäs keskustella onko ne ittelle vai kaveripiiriä varten. ja sitten ohjeistaa että tää piiri katoo parissa vuodessa, älä elä elämääs muitten odotuksien mukaan. Mieti mitä itte tahdot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä keskituloisena vanhempana ilman muuta ostaisin 16-vuotiaalle lapselleni järjestelmäkameran, jos tämä sitä todella toivoisi ja haluaisi oppia hyväksi kuvaajaksi. Alkuun joku edullinen, ehkä käytettynä, ja sitä voisi sitten tarpeen mukaan päivittää jos innostus säilyy. Oikeastaan aika surullista, jos joku ei ostaisi vaikka mahdollisuus olisi. On se toki iso toive ja vaatii harkintaa, ja on kieltämättä aika kohtuuton ajatus että joku yksittäisihminen sellaisen toisen lapselle ostaisi.
Kyllä minäkin omalleni ostaisin, jos sille aidosti on tarvetta. Jollekin random teinille ei ole varaa hankkia.
Sitä taas en usko sekuntiakaan, että yksikään 2-vuotias toivoo ipadia. Taitaa olla toivojana joku muu.
2v ei edes tiedä mikä ipad on.. villi veikkaus että toiveen on esittänyt jälleen joku jäätävä yyhhoo joka haluaa viedä lapseltakin joululahjat ja hyötyä niistä itse.
Ei ole mitään sen ahneempaa, röyhkeämpää ja itsekkäämpää kuin yksinhuoltaja Nainen.
- Totuus Velvoittaa -
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi parempi, että tuonne saisi myös lahjoittaa omia käyttämättä jääneitä tavaroita? Voisin lahjoittaa järjestelmäkameran tai vanhan pelikonsolin jollekin sitä toivovalle. Kierrätys kunniaan!
Sellainen voisi olla vaikka erillinenkin projekti, kun kerran moni loukkaantuu niin kovasti siitä, että edes ehdotetaan käytettyä joululahjaksi.
Monella on sellaista tavaraa, mitä ei haluaisi laittaa esimerkiksi Torin annetaan-palstalle, kun siellä se todennäköisesti joutuu jollekin jobbarille tai sellaiselle, joka muuten vaan keräilee ilmaista tavaraa ympäri kaupunkia. (En tajua niitä, jotka tuota harrastavat. Olen joskus laittanut annetaan-ilmoituksia, ja samalle tyypille olisi kelvannut ihan kaikki vanhasta sängystä koiran vitamiineihin.)
Pitäisi olla jokin taho, joka kerää ihmisiltä perusteltuja toiveita. "Tarvitsisin järjestelmäkameran, koska..." ja sitten sinne saa ilmoittaa jos sellaisen haluaa lahjoittaa. Perustelut pitäisi olla siksi, että tosiaan joillekin ihmisille kelpaa kaikki kunhan se on ilmaista.
Alue: Aihe vapaa
Katsopa huvikseen tori.fi, että kuinka paljon siellä on myynnissä järjestelmäkameroita, ja paljonko niistä edullisimman pään perusmalleista pyydetään. Tarjontaa on paljon enemmän kuin kysyntää, ei sellaista kannata rahaksi muuttamisen takia toivoa. Tosin käytettynähän tämänkin 16-vuotiaan kannattaisi kameransa hommata, toivottavasti hänelle järjestyy jotain kautta rahoitus käytettyyn kameraan.