Miten oppia oikein laiskaksi? Ettei jatkuvasti ole jaksamisen äärirajoilla?

Sohvalle pitkälleen vaan niin usein kun mahdollista. (Se on oikeastaan tosi usein mahdollista)

En tee mitään ylimääräistä. Töissä käyn , siivoan ja laitan ruokaa. Mihinkään kissanristiäisiin en osallistu. Rakastan leppoisaa ja yksinkertaista elämää

Oon lopettanut jo vuosia sitten turhan kimpoilun. Antaa niiden vöyhöttää ketkä sitä jaksaa harrastaa .

Kehitä ensin teflonpinta syyllistämistä ja kanssaeläjien vihaisia murhaavia katseita vastaan. Tämän jälkeen pärjäät vallan loistavasti laiskotellen - olet vain tekemättä mitään ja teeskentelet (?) tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Sohvalle pitkälleen vaan niin usein kun mahdollista. (Se on oikeastaan tosi usein mahdollista)

Olin juuri tulossa kirjoittamaan, että heittäydyt selällesi sohvalle. Kaksi ääntä nyt siis sohvalle ja makuuasennolle. Helppoa, kuin heinänteko...

Paikallaan olemonen täytyy opetella. Se on kovaa hommaa aluksi, mutta kun pysyy sinnikkään niin pian jo luonnistuu. Alku on vaikeeta, vie ainakin muutaman viikon. Tsemppiä!

Opettele sanomaan ei. Ja tunnistaa omat rajasi. Helpommin sanottu kun tehty!

Tule viikoksi minun luokse. En jaksa laittaa sinulle petiä, mutta voit nukkua sohvalla. Lupaan näyttää hyvää esimerkkiä kunnon laiskottelusta.

Burn out auttoi kovasti asiassa. Sen jälkeen minulta  on ollut turha vaatia liikoja. Tärkeää on järjestää ympäristö sopivaksi: pois kuormittavat ihmissuhteet, työn vaihto sopivampaan, kotityöt mahdollisimman vähälle (ellei nauti niistä), lupa valmisruokiin, lupa maata sohvalla kirjoja lukien ja sarjoja katsellen jne. On oikeasti sisäistettävä, että lepo on itsensä hoitamista. 

Tee itsellesi joku lukkari. Alkuun opettelet olemaan sohvalla tunnin, sitten kaksi jne.. Lupaa itsellesi että et suunnittele mitään ylimääräistä menoa ja tekemistä. Organisoi arki sujuvaksi ja kaiken ylimääräisen ajan laiskottelet. Polla ja kroppa kiittää 👍

Irtisanoutuminen auttoi mulla. Teen nykyään hyvin vähän töitä ja vapaata on paljon. Uupumus pakotti tekee isoja ratkaisuja.

Myönnän että edelleen ruoskin itseäni koska en jaksa enää samaan tahtiin kuin ennen, mutta lepään silti. Ei ole vaihtoehtoja.

Se on kyllä jännä miten hirveästi sitä on elämässä tullut rimpuiltua ja stressattua asioista , joilla ei näin jälkeenpäin katsottuna ole ollut mitään merkitystä.

Lepo vaan.

Karsii kalenterista kaiken joutavan,joillakin on rennompi asenne elämään luonnostaan,mutta siihenkin voi oppia. Kaiken ei tarvitse aina olla tip top,jos ei ole vieraita tulossa. Siivouksessa siivoa vähän joka päivä,tänään tuolta,huomenna toisaalta. Priorisoi vaikka siivouksessa,mikä on tärkeintä,tee tärkein ensin,vähemmän tärkeät voit jättää myöhemmäksi. Ota enemmän aikaa itselle useammin. Se ei tarkoita vain sitä,että opettelet olemaan tekemättä mitään makaamalla sohvalla,toki sohvallakin kannattaa välillä huilia ja katsoa vaikka tv:tä. Voi mennä myös lenkille tai tehdä mitä ikinä huvittaa ja josta tulee hyvä olo ja ikävät asiat unohtuu. Jos kotona asuu muitakin,jaa hommia toisten kanssa. Opettele sanomaan ei ,ettei tule sellaisia hetkiä,että joudut valittamaan,eikö täällä muut tee kuin minä. Siinä kertyy pikkuhiljaa katkeruus. Lepo on itsensä hoitamista välillä,että jaksaa paremmin painaa töissä ja kotona.

Vierailija kirjoitti:

Burn out auttoi kovasti asiassa. Sen jälkeen minulta  on ollut turha vaatia liikoja. Tärkeää on järjestää ympäristö sopivaksi: pois kuormittavat ihmissuhteet, työn vaihto sopivampaan, kotityöt mahdollisimman vähälle (ellei nauti niistä), lupa valmisruokiin, lupa maata sohvalla kirjoja lukien ja sarjoja katsellen jne. On oikeasti sisäistettävä, että lepo on itsensä hoitamista. 

Tämä oli konkreettinen ohje, kiitos siitä. Minä olen jo toista kertaa uupumaisillani. On ollut todella kuormittava ihmissuhde, stressaan kotitöistä, en osaa antaa itselleni tarpeeksi lupaa sohvailla, vaadin herkästi itseäni kokkaamaan valmisruokien sijaan. Nämä kaikki siis pitäisi ottaa käyttöön, koska oikeasti on tehtävä jotain. Toivottavasti työpaikan suhteenkin tapahtuu jotain, yritystä ainakin on.