Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen kovasti, että kaksivuotiaat toivoisivat joulupukilta ipadia tai sähköhammasharjaa. 16-vuotias toivoo vähävaraisena järjestelmä kameraa, joka on ymmärrettävä toive, mutta jo ajatuksenakin aivan kohtuuton.

Eiköhän kyseessä ole päihdeongelmaisten vanhempien tavoite saada mahdollisimman kallis lahja, jotta tavaran myydessä saa mahdollimman paljon rahaa päihteiden ostamiseen. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että hyvätuloiset perheet haluavat sijoittaa omat rahansa ja hankkia omat joululahjat llmaiseksi, hyväksikäyttäen köyhiin lapsiin kohdistuvaa sääliä.

Toki toivoisin, että köyhäkin lapsi saisi toivomansa lahjan, mutta epäilen kovasti, että sellainen lahja päätyy vääriin kässiin.

Kyllä köyhien lasten lahjatoiveet pitäisi järjestää siten ettei jää epävarmuutta siitä, kuka lahjan ottaa.

Minä kyllä toivoisin, että se 16v saisi järjestelmäkameransa. Ei se ole enää nykypäivänä semmoinen ihan helposti rahaksi muutettava asia, ne ei oikein ole muodissa enää. Valokuvaus taas on hyvä harrastus. Toki iso todennäköisyys on että toive jää toteutumatta, kun käytettyjä lahjoja ei taida saada antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

Tähän on vastattukin jo monesti, mutta tietenkin toivoo ja saa toivoakin. Hänelle se on se saavuttamaton haave, rikkaampien perheiden lapsiltahan se löytyykin jo.

Kyllä minäkin toivoin lapsena levysoitinta ja suosikkibändini levyjä (käytettyinä, divarista!). Lahjapaketista saattoi silti löytyä shampoopullo ja toisesta hoitoaine. Joulun jälkeen kouluun palatessa luokkakaverit kertoivat, kuinka olivat saaneet sitä, tätä ja tuota arvokasta, laskettelusukset ja päälle matkan Alpeille päästäkseen testaamaan niitä uusia suksia...

Vähän ohi aiheen, mutta yrittäkää ymmärtää näitä lapsia ja nuoria. Vaikka keskituloinen tai varakas ei ostaisi lapsilleen kalliita lahjoja, on heillä usein moni muu asia paremmin kuin vähävaraisessa perheessä. Asuminen omakotitalossa kivalla ja rauhallisella alueella, tukiverkko, kuten mummo joka kutoo kivat villasukat, harrastukset, matkailu, eikä välttämättä mikään luksuskaukoreissut, vaan ihan vaikka kylpylä- tai hotelliviikonloppu tuovat turvaa ja mielekkyyttä arkeen. 

Itse muistan vielä nykyisin kolmekymppisenä, kuinka lapsena jouduin stressaan lähteekö auto käyntiin ja jos ei, onko sitä varaa korjata. Rappukäytävä oli välillä aamulla veressä ja paikkoja hajoitettu. Äitini kävi vuorotöissä, ja aika pienestä pitäen olin yksin illlat kotona. Olin muutenkin yksinöinen, eikä ollut oikein kavereita. Sain serkultani vanhan pelikonsolin, joka olikin ihan pelastus. Illat eivät olleet niin yksinäisiä ja sain ajan kulumaan. Nykyisinkin pelaaminen on rakas harrastus. Ja kyllä, minulla on nykysin ihan hyvä työpaikka ja aviomies. Tulevaisuudessa toivottavasti pystyn tarjoamaan omille lapsille paremman lähtökohdan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se 16-vuotias voi ihan hyvin harrastaa valokuvausta kännykän kameralla tai jollain halvemmalla kameralla. Ei 16-vuotias tarvitse järjestelmäkameraa. Rahaa päihteiden hankkimiseen tuossa yritetään hankkia.

Noin sanoo ihminen, joka ei itse harrasta tavoitteellisesti valokuvausta.

 

Jos ei ole varaa kunnon kameraan, silloin pitää joko tyytyä siihen mitä on, etsiä jostain muualta rahoitus tai keksiä harrastus, johon on varaa.

Järkkäri kuuluu esineisiin, jotka on helppo vaihtaa rahaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tässä pointtina on se että alkaa kuulostaa siltä ettei apu mene todelliseen tarpeeseen.Missä voi aittaa niitä joilla oikeasti tarve?Jos ostellaan Ipadeja ja Pleikkoja niin enemmän karhunpalvelus saajalle. Oppii vaan vaatimaan jakossakin enemmän (tekemättä mitään).

Hmm, itse pikemminkin uskoisin, että köyhä ja rahaton nimenomaan EI ole tottunut siihen, että saa kaiken "tekemättä mitään". Useimmitenhan köyhät tottuvat osattomuuteen ja siihen, että mitään ei koskaan saa, ihan sama tekikö jotain vai ei. Joten en olisi huolissani siitä, että yksittäinen lahja saa kuvittelemaan, että kaiken saa ihan tuosta noin vaan - kyse kuitenkin on ihmisistä, joilla yleensä ei ole juuti mitään, eli juuri mitään ei ole saatu.



Ja miten sekin sitten määritellään, kenellä on oikea tarve? Ja oikea tarve mihin?

Valitettavasti en usko, että kaikki lahjat edes menee köyhille lapsiperheille. Montakohan välistävetäjää noissakin hommissa on. JA jos lapsi toivoo iPadia tai jotain tietyn merkkistä ylellisyystavarat niin taitaa vanhempien ahneus olla syynä. Lapsia pitää kasvattaa eritavalla. Jos ollaan lahjoitusten varassa jouluna niin jotain rajaa pyyntöihin. Se pitää ekana lapsille opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nykyisten vanhempien lapsuudessa ne toiveet eivät olleet mitään yli tonnin iPhonea, MacBookeja tai sähköpotkulautoja. En minäkään lapsena joutunut säästämään jokaiseen haluamaani juttuun omaa rahaa, mutta kyllä ne isommat ja kalliimmat jutut piti ansaita vähintään hyvällä koulutodistuksella. Ilman sitä olisi jäänyt myös ilman niitä kalliimpia toiveita. 

Tahallinen väärinymmärrys on siinä kohtaa, kun köyhien lasten toiveet leimataan kohtuuttomaksi väittäen, että "ei hyvätuloinen lapsikaan niitä ilmaiseksi saa", ja näin yritetään antaa ymmärtää, että köyhä lapsi on vain saamaton tai laiska, ja hyväosainenkin lapsi saa ne vain siksi, että tekee jotain lahjansa eteen. Kun näinhän se ei mene. Hyväosainen lapsi ei saa niitä ahkeruutensa ansiosta, vaan vanhempiensa varallisuuden ja maksukyvyn ansiosta. Köyhällä lapsella ei käytänn

On totta, että hyväosaisilla lapsilla on edes mahdollisuus saada se. Mutta ei se poista sitä kuitenkaan, että todella monessa tällaisessa perheessä lapsi ei näitä saa pistämättä tikkua ristiin. Siksi on hassua olettaa, että samat ihmiset ostaisi vieraalle lapselle jonkun kalliin härpäkkeen täysin ilman tämän lapsen panosta, kun samaan aikaan oma lapsi tekee esim. koko talven lumityöt, että on mahdollisuus keväällä saada se uusin iPhone.

Tottakai varakkaissa perheissä lapsilla on enemmän kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi heille opetetaan mistä raha siihen kaikkeen on tullut ja mitä vaatii ylläpitää sellaista elintasoa. Köyhissä ja näköalattomissa perheissä laitetaan tonnin toive kuuseen eikä ikävä kyllä opita, että mitä kaikkea sen eteen oikeasti pitää tehdä, että tuollaisiin on varaa. 

Kyllä minä keskituloisena vanhempana ilman muuta ostaisin 16-vuotiaalle lapselleni järjestelmäkameran, jos tämä sitä todella toivoisi ja haluaisi oppia hyväksi kuvaajaksi. Alkuun joku edullinen, ehkä käytettynä, ja sitä voisi sitten tarpeen mukaan päivittää jos innostus säilyy. Oikeastaan aika surullista, jos joku ei ostaisi vaikka mahdollisuus olisi. On se toki iso toive ja vaatii harkintaa, ja on kieltämättä aika kohtuuton ajatus että joku yksittäisihminen sellaisen toisen lapselle ostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nykyisten vanhempien lapsuudessa ne toiveet eivät olleet mitään yli tonnin iPhonea, MacBookeja tai sähköpotkulautoja. En minäkään lapsena joutunut säästämään jokaiseen haluamaani juttuun omaa rahaa, mutta kyllä ne isommat ja kalliimmat jutut piti ansaita vähintään hyvällä koulutodistuksella. Ilman sitä olisi jäänyt myös ilman niitä kalliimpia toiveita. 

Tahallinen väärinymmärrys on siinä kohtaa, kun köyhien lasten toiveet leimataan kohtuuttomaksi väittäen, että "ei hyvätuloinen lapsikaan niitä ilmaiseksi saa", ja näin yritetään antaa ymmärtää, että köyhä lapsi on vain saamaton tai laiska, ja hyväosainenkin lapsi saa ne vain siksi, että tekee jotain lahjansa eteen. Kun näinhän se ei mene. Hyväosainen lapsi ei saa niitä ahkeruutensa ansiosta, vaan vanhempiensa varallisuuden ja maksukyvyn ansiosta. Köyhällä lapsella ei käytänn

joo mutta mikään ei tarkoita sitä, että kerjätään toisilta ylikalliita joululahjoja. Se on törkeää. Oppii tienaamaan sitä rahaa ja olemaan kiitollinen vähemmästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa puhuttiin, että pitäisi olla kaksi puuta. Yksityisille ja yrityksille omansa. Yrityksenä voisimme tuon kameran 16 vuotiaalle sponsoroida, mutta ei tablettia 2 vuotiaalle. 

Ihan hyvä idea. Tai sitten siihen lappuun saisi merkitä kaksi toivetta, se unelmien toive ja sitten realistisempi toive. Koska nythän suurin osa näistä toiveista jää toteutumatta, koska ovat niin kalliita, mutta silti pitäisi myös varattomien lapsilla olla oikeus unelmoida. 

Mutta tuosta iPadista kaksivuotiaalle olen samaa mieltä. Jokainen tajuaa että se on vanhemman toive, kukaan kaksi- tai edes 3 - 4 -vuotias ei osaa tuollaista toivoa ilman vanhemman ohjausta. 

 

Tähän vielä lisäisin että se toivominen on tosi tärkeää ja ihanaa. Muistan omasta lapsuudesta miten ihanaa oli selata lelumainoslehteä ja merkata siihen kaikki, mitä toivoi lahjaksi. Kyllä sitä tajusi että tietenkään ei kaikkea saa tai että sitä kallleinta Barbien taloa ei ole lahjaksi tulossa, mutta se haaveilu ja unelmointi oli tosi ihanaa. Se kutkuttava mahdollisuus että jos sittenkin sen saisi. Jouluaattona ei kuitenkaan mitään kamalaa pettymystä tullut, koska ne elämän realiteetit oli silloin jo aika selvät. Lapset kyllä tajuaa paljon enemmän kuin aikuiset aina käsittääkään. Mutta jo se unelmointi oli hienoa, älkää viekö sitä pois lapsilta ja nuorilta!

Kyllähän monet aikuiset haaveilee lottovoitostakin. Sehän on noilla lapsien epärealistisilla toiveilla vähän sama tarkoitus kuin lottoamisessa, että jospa sittenkin saisi! Siksi olisi hyvä että siihen lappuun voisi merkitä kaksi toivetta, sen unelman ja sitten sen realistisemman. 

Haavelevathan niiden vanhemmatkin paremmista sosiaalieduista,miksi sitten lasten ei pitäisi haaveilla nälkäisinä resuisissa kirpputori vaatteissaan iphoneista ja muista kunnon ihmisten tavaroista? Like father,like son.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen miettinyt koittaisiko jotain kautta pyytää jouluapu, juurikin että lapset saisi joskus jotain muuta kuin käytännöllisiä pitkiä kalsareita ja hanskoja. Noita ne saisi muutenkin mutta menee valitettavasti lahjaksi kun en turhaa voi ostaa.

En sitten ole ikinä ole etsinyt mitä kautta sitä apua edes saisi. Mikä on hyvä koska aina näin joulun alla saa lukea miten ne lapseni eivät edes saa toivoia muuta kuin niitä käytännöllisiä tavaroita.

Ei, en vaivaudu lukemaan tuota juttua. Ne on aina paisuteltu ja unohdetaan kokonaan että siellä oli muitakin toiveita. Nämä keräykset ja lasten toiveet on nykyään sosialliapornoa, sama kuin joku tempparit, pääsee paremmat ihmiset kauhistelemaan ja tuntemaan itsensä paremmiksi.

Tämä alkaa jo olla vuotuinen jouluperinne. Kansalle sosiaalipornoa köyhien lasten kustannuksella. Jos jotakuta ei aiemmin oksentanut iltis niin joko alkaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nykyisten vanhempien lapsuudessa ne toiveet eivät olleet mitään yli tonnin iPhonea, MacBookeja tai sähköpotkulautoja. En minäkään lapsena joutunut säästämään jokaiseen haluamaani juttuun omaa rahaa, mutta kyllä ne isommat ja kalliimmat jutut piti ansaita vähintään hyvällä koulutodistuksella. Ilman sitä olisi jäänyt myös ilman niitä kalliimpia toiveita. 

Tahallinen väärinymmärrys on siinä kohtaa, kun köyhien lasten toiveet leimataan kohtuuttomaksi väittäen, että "ei hyvätuloinen lapsikaan niitä ilmaiseksi saa", ja näin yritetään antaa ymmärtää, että köyhä lapsi on vain saamaton tai laiska, ja hyväosainenkin lapsi saa ne vain siksi, että tekee jotain lahjansa eteen. Kun näinhän se ei mene. Hyväosainen lapsi ei saa niitä ahkeruutensa ansiosta, vaan vanhempiensa varallisuuden ja ma

Näihin joulupuihin tosiaan lahjoittaa myös yritykset, joten ne kalleimmat toiveet ei ehkä ole niitä joita kenenkään yksityishenkilön odotetaan ostavan. Kuvittelisin kyllä, että ne kalleimmat toiveet ei tule niiltä joilla on isoin puute, koska onhan se selvää että on iso todennäköisyys jäädä ilman jos laittaa toiveeksi pleikkarin. Että ehkä niitä toiveita laitetaan sitten vähän niinkuin arpalipukkeeksi, jos vaikka sattuisi tuuri kohdalle. 

Jos perhe on todella köyhä eikä pelkästään turhasta ruikuttaja, niin kyllä ne lahjatoiveetkin olisi kohtuullisia. Kyllä vanhemmilla tai ainakin lahjoitusten välittäjällä pitäisi olla sen verran järkeä, että kohtuuttomat toiveet kohtuullistetaan ennen kuin pyynnöt laitetaan eteenpäin.

On ihan eri asia toivoa kallista asiaa kuin köyhyyden perusteella esittää sellainen lahjatoive tuntemattomille lahjoittajille.

Muistelisin, että Hopella oli jotain ongelmia rahan käyttämisessä vai muistanko väärin?

Vierailija kirjoitti:

On totta, että hyväosaisilla lapsilla on edes mahdollisuus saada se. Mutta ei se poista sitä kuitenkaan, että todella monessa tällaisessa perheessä lapsi ei näitä saa pistämättä tikkua ristiin. Siksi on hassua olettaa, että samat ihmiset ostaisi vieraalle lapselle jonkun kalliin härpäkkeen täysin ilman tämän lapsen panosta, kun samaan aikaan oma lapsi tekee esim. koko talven lumityöt, että on mahdollisuus keväällä saada se uusin iPhone.

Tottakai varakkaissa perheissä lapsilla on enemmän kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi heille opetetaan mistä raha siihen kaikkeen on tullut ja mitä vaatii ylläpitää sellaista elintasoa. Köyhissä ja näköalattomissa perheissä laitetaan tonnin toive kuuseen eikä ikävä kyllä opita, että mitä kaikkea sen eteen oikeasti pitää tehdä, että tuollaisiin on varaa. 

No mitä muita vaihtoehtoja köyhälle lapselle on saada toivomansa lahja kuin saada se lahjoituksena, jos kerran vanhemmat eivät voi maksaa tiskikoneen tyhjennyksestä kymppiä tai esim. ostaa sitä iPhonea vastineeksi siitä, että lapsi pesee koko talon ikkunat? Pelkäättekö te ihan tosissanne, että köyhillä lapsilla on jotenkin helpompaa, tai että he saisivat kaiken ilmaiseksi tekemättä mitään? Todella omituista, jos näin on. Ja tosiaan moni myös ostaa kalliita härpäkkeitä lapsilleen ilman, että lasten täytyy tehdä mitään sen eteen. Mutta minusta tuo ei edes ole olennainen asia, vaan se lopputulos. Lopulta iPhone kuitenkin ostetaan. Millä lailla köyhä lapsi voi saada mitään kalliimpaa? Yleensä ei mitenkään. Nyt on pari keräystä, jossa niitä voi toivoa. Eli toisin sanoen hän tekee sen, mitä voi.

Mun teinipojat saa tänä vuonna lahjaksi uudet lakanat. Varaa olisi kalliimpaakin, mutta meillä ei ole koskaan lähdetty vetämään lahjoja överiksi jouluisin. Kummallakin on halvat samsungit puhelimina, minulla, äidillään on iPhone mutta olen ostanut sen omilla, 2. työn palkkarahoillani. Ei ole lapset halunneet käyttää rahojaan kalliisiin puhelimiin ja silti kokevat, että on kavereita ja ovat osa porukkaa.

Köyhillä on kai jotenkin erilainen ajatuksenkulku. Tai ajatellaan kun joku muu maksaa, voi pyytää ihan mitä vaan.

Mun lapsi osti omilla rahoillaan käytetyn järkkärin, ei edes pyytänyt sellaista lahjaksi. Säästi ja keräsi rahaa, että sai ostettua. Miksi köyhän lapsi ei voi tehdä samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nykyisten vanhempien lapsuudessa ne toiveet eivät olleet mitään yli tonnin iPhonea, MacBookeja tai sähköpotkulautoja. En minäkään lapsena joutunut säästämään jokaiseen haluamaani juttuun omaa rahaa, mutta kyllä ne isommat ja kalliimmat jutut piti ansaita vähintään hyvällä koulutodistuksella. Ilman sitä olisi jäänyt myös ilman niitä kalliimpia toiveita. 

Tämä oli teidän perheen käytäntö, ei mikään yleinen tyyli 80-90-luvulla (oletan, että niistä vuosikymmenistä puhut). Elämä oli silloin aika erilaista, kun ei ollut kännyköitä yms, mutta kyllä silloinkin osa sai kalliimpia lahjoja kuin toiset, osa jopa todella kalliita. ja ihan ilman hyvää todistustakin.



Tuohon todistukseen vielä - nythän voi olla hyvinkin, että joku köyhä lapsi saa koko ajan kymppejä, mutta ei saa siitä mitään palkintoa. Tällaisissa pienissä a

No tämä on tavallaan köyhän ja varakkaan ero, että toisella on varaa ja toisella ei. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Tuo ajattelu, että kun saa kymppejä todistukseen niin sitten saa hienoja lahjoja on kyllä aika outoa. Jos on kaksi lasta, joista toinen pärjää koulussa ja toinen ei, niin saavatko sitten aivan eritasoisia lahjoja? Eihän ne lapset ole vanhemmillaan töissä.

Lahjat ovat lahjoja eivätkä mitään palkintoja.

Eikö olisi parempi, että tuonne saisi myös lahjoittaa omia käyttämättä jääneitä tavaroita? Voisin lahjoittaa järjestelmäkameran tai vanhan pelikonsolin jollekin sitä toivovalle. Kierrätys kunniaan! 

Nro 233: "Näihin joulupuihin tosiaan lahjoittaa myös yritykset, joten ne kalleimmat toiveet ei ehkä ole niitä joita kenenkään yksityishenkilön odotetaan ostavan. Kuvittelisin kyllä, että ne kalleimmat toiveet ei tule niiltä joilla on isoin puute, koska onhan se selvää että on iso todennäköisyys jäädä ilman jos laittaa toiveeksi pleikkarin. Että ehkä niitä toiveita laitetaan sitten vähän niinkuin arpalipukkeeksi, jos vaikka sattuisi tuuri kohdalle. "

Näin mäkin vähän ajattelen, että ne kalleimmat jutut on ajateltu yritysten hankkivan. Aika harva taitaa ehdottaa esimerkiksi lastensa kummille, että tämä ostaisi lapselle jonkin tonnin puhelimen joululahjaksi. Tällaiset lahjat ostavat yleensä vanhemmat itse tai korkeintaan isovanhemmat, jos ovat varakkaita. Muille sukulaisille tai muille lähipiiriin kuuluville ehdotetaan jotain muuta.