Lapsen kummi ei muista lasta taaskaan jouluna mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kummina olo on ollut seuraavaa: lahjojen ja rahan antamista. Vanhemmat ottaa yhteyttä aina kun ovat saajapuolella. Muuten ei mitään yhteydenpitoa. Enää en ala kummiksi kellekään.

Näinhän se on. Minulla on useampi kummilapsi ja en ole keneltäkään saanut ikinä edes joulukorttia. Olisi se muistaminen joskus mukavaa toisinkin päin. Ihan vaikka itse piirretty kuva tai joku viesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummina olo on ollut seuraavaa: lahjojen ja rahan antamista. Vanhemmat ottaa yhteyttä aina kun ovat saajapuolella. Muuten ei mitään yhteydenpitoa. Enää en ala kummiksi kellekään.

Näinhän se on. Minulla on useampi kummilapsi ja en ole keneltäkään saanut ikinä edes joulukorttia. Olisi se muistaminen joskus mukavaa toisinkin päin. Ihan vaikka itse piirretty kuva tai joku viesti. 

Lapsille ei ole luontaista lähetellä kiitoksia ja kortteja ihmiselle, jota näkee ehkä kerran vuodessa ja joka täten on hänelle aivan vieras. Jos haluaa olla osa kummilapsen elämää niin sitten on oikeasti oltava siinä osallisena. Se on turha sitten myöhemmin valittaa, kun kummilapsi ei kiittänyt lähetetyistä lahjoista. Aikuisen vastuulla on luoda ja ylläpitää suhdetta. 

Siis ihanko totta kummiutta pidetään negatiivisena asiana? Itsellä syntyy tyttö kohta ja kummit on valittu. Me kyllä pidämme säännöllisesti yhteyttä ja näemme. Olemme painottaneet että haluamme kummilta läsnäoloa, lahjoja ei tarvitse antaa (ellei halua)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummina olo on ollut seuraavaa: lahjojen ja rahan antamista. Vanhemmat ottaa yhteyttä aina kun ovat saajapuolella. Muuten ei mitään yhteydenpitoa. Enää en ala kummiksi kellekään.

Näinhän se on. Minulla on useampi kummilapsi ja en ole keneltäkään saanut ikinä edes joulukorttia. Olisi se muistaminen joskus mukavaa toisinkin päin. Ihan vaikka itse piirretty kuva tai joku viesti. 

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Kummina olo on ollut seuraavaa: lahjojen ja rahan antamista. Vanhemmat ottaa yhteyttä aina kun ovat saajapuolella. Muuten ei mitään yhteydenpitoa. Enää en ala kummiksi kellekään.

Meillä sama. Ollaan yksipuolisesti kummeja. Kaksi kertaa vuodessa ovat yhteydessä, synttäreitä ja jouluna. Kummius on ok silloin, kun se on molempiin suuntiin. Silloin ei tule tätä ikävää asetelmaa, että oomme puhtaasti lahja-automaatti.

Olen ystäväni esikoisen kummi ja hän minun esikoiseni kummi. Olen nyt 21 vuotta muistanut jokaisen kumipoikani syntymä- ja nimipäivän sekä antanut joululahjan.

Ystäväni on muistanut tytärtäni vuosien varrella ainoastaan muutaman kerran.

Tasan ei käy jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kummeja on helppo lisätä. Ap, uusi kummi tytölle.

Meinaat että innokkaita löytyy pilvin pimein. En ois ikinä halunnut kummiksi, harmi kun en oo aikoinaan kehdannut kieltäytyä. Kauhee riesa 

Kyllä niitä löytyy. Katsos kun kaikki eivät ole noin itsekkäitä kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Oispa mun lapsen kummit aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta. Heille tuntuu olevan niin vaikeaa ESIMERKIKSI tulla synttärikahville, aina on jotain muuta tärkeämpää. Ois  niin paljon helpompaa kun heitä ei tarttis kysellä mihinkään, kun aina tietää vastahakoisuuden.

Tuossa tilanteessa kannattaisi ymmärtää se vink vink ja lakata kyselemästä. Tee heille se palvelus.

Vierailija kirjoitti:

Kummi on siis jonkinlainen lahja-automaatti?

Kyllä. Nykyään siis vielä kalliiden lahjojen automaatti. Jouluna lahjoilla moni muistaa muitakin, kuten sisarustensa lapsia ja omia vanhempia. Olisi kiva, jos kummilapsen vanhemmat huomioisi, että se kummilapsi ei ole ainoa lahjan saaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kummeja on helppo lisätä. Ap, uusi kummi tytölle.

Meinaat että innokkaita löytyy pilvin pimein. En ois ikinä halunnut kummiksi, harmi kun en oo aikoinaan kehdannut kieltäytyä. Kauhee riesa 

Sama täällä. 

En ole IKINÄ saanut ns. ystävältäni edes korttia, saati kiitosta lahjasta kummilapselleni. Lapsi nyt 3v. eikä osaa itse mitään kiitostekstareita laittaa. En tiedä mikä mielenhäiriö tuli, kun suostuin kummiksi. Minuun ei pidetä mitään yhteyttä, paitsl joulun ja synttäreiden aikaan, minun viesteihin ei vastata ja vedotaan "kiireisiin", minä sain reilu vuosi sitten vauvan eikä mitään muistamista. Mietin, että vienkö ostamaani lahjaa tänä vuonna. 

Kannattaa muistaa tossa välinkatkaisuhuumassa, että kummisuhde on yksipuolista lypsämistä. Ts. kummi joka saa potkut on vain helpottunut.

Se on kyllä jännä miten kummilapsen vanhempien ahneus kasvaa eksponentiaalisesti. Ei pidä uskoa, kun nämä kummiksi kinutessaan vakuuttelevat uhriaan, että "ei meillä ole mitään odotuksia" ja "saat olla just sellainen kummi kuin haluat". Kun hormonihuurut haihtuvat tilalle tulee laskelmoiva ahneus.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko totta kummiutta pidetään negatiivisena asiana? Itsellä syntyy tyttö kohta ja kummit on valittu. Me kyllä pidämme säännöllisesti yhteyttä ja näemme. Olemme painottaneet että haluamme kummilta läsnäoloa, lahjoja ei tarvitse antaa (ellei halua)

Että oikein läsnäoloa haluatte. Paljonko maksatte tuntipalkkaa?

Kummius on tyhjä muodollisuus, joka ei sido mihinkään. On siinä sekin riski, että kummilapsi vanhempineen osoittautuu mulkeroksi. Silloin kummi häipyy varmasti.

Ei se kummius vakava asia ole.  Lapsemme tuskin tietävät, ketkä heidän kumminsa ovat. Itse olen huomioinut kummilapset ristiäisissä ja rippijuhlissa ja yo- juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa tossa välinkatkaisuhuumassa, että kummisuhde on yksipuolista lypsämistä. Ts. kummi joka saa potkut on vain helpottunut.

Se on kyllä jännä miten kummilapsen vanhempien ahneus kasvaa eksponentiaalisesti. Ei pidä uskoa, kun nämä kummiksi kinutessaan vakuuttelevat uhriaan, että "ei meillä ole mitään odotuksia" ja "saat olla just sellainen kummi kuin haluat". Kun hormonihuurut haihtuvat tilalle tulee laskelmoiva ahneus.

Kyllä. Itselläni ei kummilapsia ole, koska olen eronnut kirkosta heti, kun täytin 18 ja ei silloin vielä kaverit saaneet lapsia. Mutta olen kuullut ja nähnyt niin paljon röyhkeää ja itsekästä ahneutta lasten vanhemmilta ja lapsiltakin! Lasta kehotetaan "pyytämään kummilta", "kysymään, jos kummitäti/-setä ostaa", ruinataan lapsenvahdiksi, laitetaan lahjalistoja, joissa myös ihan törkeän kalliita juttuja jne. Ei välttämättä edes kiitetä eikä olla yhteydessä muuten kuin ollaan lahjoja vailla. Aito ystävyys monesti häviää tässä vaiheessa, kun lapsia tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa tossa välinkatkaisuhuumassa, että kummisuhde on yksipuolista lypsämistä. Ts. kummi joka saa potkut on vain helpottunut.

Se on kyllä jännä miten kummilapsen vanhempien ahneus kasvaa eksponentiaalisesti. Ei pidä uskoa, kun nämä kummiksi kinutessaan vakuuttelevat uhriaan, että "ei meillä ole mitään odotuksia" ja "saat olla just sellainen kummi kuin haluat". Kun hormonihuurut haihtuvat tilalle tulee laskelmoiva ahneus.

Kyllä. Itselläni ei kummilapsia ole, koska olen eronnut kirkosta heti, kun täytin 18 ja ei silloin vielä kaverit saaneet lapsia. Mutta olen kuullut ja nähnyt niin paljon röyhkeää ja itsekästä ahneutta lasten vanhemmilta ja lapsiltakin! Lasta kehotetaan "pyytämään kummilta", "kysymään, jos kummitäti/-setä ostaa", ruinataan lapsenvahdiksi, laitetaan lahjalistoja, joissa myös ihan törkeän kalliita juttuja jne. Ei välttämättä edes kiit

Meitä alettiin kohdella kuin palvelijoita kummiksi nakittamisen jälkeen. Esim. Mut tyrkättiin lastenvaunujen kanssa pihalle tyyliin "kierrä taloa, se nukkuu parhaiten vaunuissa". Eli vanhemmat virnisteli ikkunan takana, kun meitsi työnsi pilttiä vaunuissaan sateessa. 

Tämä oli vain yksi esimerkki. Lisäksi vihjailtiin kaikenmaailman rakennus- ja siivousprojekteista heidän mökillään. Homma meni nopeasti v*ttuilun puolelle. Onneksi asuivat satojen kilsojen päässä, että häirintää oli harvakseltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oispa mun lapsen kummit aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta. Heille tuntuu olevan niin vaikeaa ESIMERKIKSI tulla synttärikahville, aina on jotain muuta tärkeämpää. Ois  niin paljon helpompaa kun heitä ei tarttis kysellä mihinkään, kun aina tietää vastahakoisuuden.

Tuossa tilanteessa kannattaisi ymmärtää se vink vink ja lakata kyselemästä. Tee heille se palvelus.

Täh? Kummiksi ryhtyminen on elämänmittainen kunnia- ja vastuutehtävä, ei siihen lähdetä kikkelis kokkelis kevytkenkäisesti ja sitten vaan ghostataan pois jos ei asia huvitakaan. Ei todellakaan ole asiallista olettaa että jollain vink vink tapaamisten välttelyllä kuuluisi päästä kummiudesta irti.

Mulla on 3 kummilasta. Toki niistä onneksi jo kaksi ohi lahjottavan iän. Toinen on 20 ja toinen pääsi juuri kesällä ripiltä, luojan kiitos! Mitään en ole juuri koskaan saanut kummilasten vanhemmilta. Minusta se on noloa, että lähetetään lahjapyyntö (tarkkakin toive edes minun kysymättä asiaa, silloin asia olisi eri). Minusta olisi kiva juuri saada kummilapsen perheeltä joku pieni muistaminen takaisin.. Kiitos ja vaikka se kortti, suklaata tms.. Tsi ärsyttävää pienistä rahoistaan ostaa synttäri- ja joululahjat ja synttärikutsu saattaa tulla viikkoa ennen synttäreitä.. Mulla on kolmivuorotyö eikä ole kovin helppo irroittautua lauantaina klo 14 synttärikahveille jos on aamu/iltavuorossa, kun se on päällekkäin kummankin vuoron suhteen.

Minulla on 7 kummilasta ja olen vienyt lahjan jos kutsu tullu esim. Synttäreille. Muuten olen avannu jokaiselle kummitilin jossa minulla käyttöoikeus siihen asti kun ovat 18 v ja sinne laittanu jonku kympin jouluna ja syntymäpäivinä. Näillä rahoilla maksoin mm. Yhdelle kummipojalle autokoulun ja ne kummilapset jotka ei ole pitäneet yhteyttä saa rahat kun kuolen. Nykyään en tiedä pystyykö noin tiliä avaamaan mutta kummilapset on osa jo 40 v.

Minua ei aikanaan kummit muistaneet mitenkään, eikä siitä kyllä mitään traumoja jäänyt.