Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kummi ei muista lasta taaskaan jouluna mitenkään.
09.12.2023 |
Lapsen kummi ei muista pientä tyttöämme mitenkään Oltiin sovittu marraskuulle leikkitreffit ja glögit, niin ei otakaan mitään yhteyttä, kun heille piti mennä. Viime vuonna oli aivan sama homma😓😓😓 Katkaistako jo välit, ei tästä tule mitään, yksipuolista yhteydenpitoa.
Kommentit (77)
Mä päätin tänä vuonna olla itse olematta yhteydessä lahjan viemisestä kummilapselle. Vähän huono omatunto itsellä, mutta tuntuu ihan typerältä sekin että veis vaan lahjan sen 1-2 kertaa vuodessa lapselle jonka vanhemmat ei halua olla mun kaa tekemisissä. Korona-ajan ymmärsin ettei tullut kutsua synttäreille tms, mutta kun niitä kumminkin (Facebookin mukaan) juhlitaan niin tuntuu vähän typerältä roikkua epätoivoisesti mukana. Olen sen kummilapselle tarkoitetun lahjan/rahan laittanut hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkutytär sanoi ettei muista kummilapsiaan tästedes, synttäreillä jos kutsuvat, koskeivat edes kiitosviestiä vanhemmat laita. Ei hän isosti kai ole muistanutkaan, kirjoja kuulemma etupöässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa mun lapsen kummit aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta. Heille tuntuu olevan niin vaikeaa ESIMERKIKSI tulla synttärikahville, aina on jotain muuta tärkeämpää. Ois niin paljon helpompaa kun heitä ei tarttis kysellä mihinkään, kun aina tietää vastahakoisuuden.
Tuossa tilanteessa kannattaisi ymmärtää se vink vink ja lakata kyselemästä. Tee heille se palvelus.
Täh? Kummiksi ryhtyminen on elämänmittainen kunnia- ja vastuutehtävä, ei siihen lähdetä kikkelis kokkelis kevytkenkäisesti ja sitten vaan ghostataan pois jos ei asia huvitakaan. Ei todellakaan ole asiallista olettaa että jollain vink vink tapaamisten välttelyllä kuuluisi päästä kummiudesta irti.
Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Miksi ylipäätään pyydetään jotain kummiksi, kun lasta ei saa edes rukoilemaan opettaa, saati että kertoisi lapselle Vapahtajasta.
Ei kummit mitään lahja-automaatteja ole.
Samoilla fiiliksillä ku moni muu täällä. Koska itse en ole saanut yhden ainoaa kutsua syntymäpäiville tai mitään muutakaan niin en viitsi jatkossa mitään pientä muistaa toiseenkaan suuntaan. Kyllä mun mielestä vanhemmilta voi vaatia edes yhteydenoton/kutsun/kuvan jos meinataan että kummi täyttää jonkun vaatimuksen ostaa lahja jouluna, käydä lukemassa raamattua tai vastaavaa. Mietin itse tässä, että tulenkohan jatkossa saamaan kutsua edes rippijuhliin kun muuten ei ole mitään yhteydenpitoa ollut pitkiin aikoihin. Mä olen sen lahjan ostanut tähän asti, mutta nyt tuli mitta täyteen hiljaisuudesta yhteydenpidossa. En odota, että lapsi muhun on yhteydessä enkä itse voi häneen olla (kun en ole saanut puhelinnumeroakaan), mutta vanhemmilta olisin odottanut jotain yhteydenpitoa lapsen näkökulmasta. En katso minun tehtäväksi kun olen jo yrittänyt useamman kerran ehdottaa tapaamista (esim leikkikentällä, vaikka itselläni ei lapsia ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kummit mitään lahja-automaatteja ole.
Itse haluaisin jotenkin muistaa kummilasta esim just jouluna, mutta jos ei muuten ole mitään yhteyttä lapseen/vanhempiin niin tuntuu itsestä aika pinnalliselta kiiltokuvatoiminnalta jos vain sen lahjan veisin ovelle tai lähettäisin lahjakortin viestillä. Haluaisin ihan oikeasti olla yhteydessä kummilapseeni, mutta enhän mä voi sitä väkisin tehdä ja pelkkä lahjan perille toimittaminen on liian pinnallista toimintaa mun mielestä.
Onneksi loppuu kummin velvollisuus muistaa kun lapsi pääsee ripille. Tai jos ei kuulu kirkkoon niin on rippikouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kummi on lapselle nykypäivänä lähinnä sellainen aikuinen ystävä tai muu vastaava. Tämän olen myös sanonut kummeille kun heitä kyseiseen tehtävään olen pyytänyt. Sanoin myös että on ok kieltäytyä jos ei halua, ja harkintaa saa käyttää rauhassa.
Esikoiseni kummi halusi kummiksi, oli ylpeä kummiudestaan. Hän on aina ollut vähissä baroissa emmekä ole ikinä toivoneet tai pyytäneet häneltä mitään lahjaa. Sen sijaan hän on sanonut että haluaa antaa lapselle aikaa ja tukea. Tuntuu lapsen puolesta pahalta kun hän kerta toisensa jälkeen toistelee vievänsä kummipojan kalaan tai pyöräilemään, retkille tms. Näitä lapsi sitten odottaa kovasti, mutta hyvä jos kerran kahdessa vuodessa muistaa lupauksensa ja käy kesällä lapsen kanssa uimassa.
Nyt lapsi ei saanut häneltä edes jouluntoivotusta viestillä kun toinen lapsemme sai kaikilta kummeilta useita lahjoja, viestejä yms. Huomasin lapsen surun ja se teki myös minut surulliseksi. Totta kai 11-vuotias miettii miksi kummi ei enää pidä häntä niin tärkeänä että vaivautuisi edes viestin laittamaan jouluna. Lapsi ei odota materiaa vaan muistamista edes jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ehtii huomenna erota kirkosta. Ei tarvitse kuunnella kummiksi kinuamista.
Ei tarvitse katkaista välejä, kun kuvauksesta päätellen ne välithän on jo poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kummeja on helppo lisätä. Ap, uusi kummi tytölle.
Meinaat että innokkaita löytyy pilvin pimein. En ois ikinä halunnut kummiksi, harmi kun en oo aikoinaan kehdannut kieltäytyä. Kauhee riesa
Samat fiilikset, olisinpa tajunnut kieltäytyä.
En ollut lapsena tai nuorena sosiaalisesti kovinkaan taitava, enkä osannut itse luoda yhteyttä kummeihin. Jokainen pienikin muistaminen tuntui silti tärkeältä vaikka en koskaan osannut kiittää kylliksi. Tunsin itseni merkitykselliseksi edes joskus.
Vaikka välit omien kummilasteni vanhempiin on saattanut väljähtyä aikojen saatossa, olen pyrkinyt pitämään kummilapsiini silti yhteyttä ja mielestäni vähintä on muistaa jollain tavalla. Joskus lähetän pienen lahjan, joskus pari kymppiä rahaa, joskus kortin jne. Pääasia että lapsi tuntee itsenä tärkeäksi ja muistamisen arvoiseksi.
Olisin ollut todella onnellinen lapsena jos joku kummeista olisi vienyt minut joskus vaikka retkelle. Se, että tunsin itseni lapsena arvottomaksi aikuisten silmistä, olisi voinut muuttua jollain esimerkiksi kummin tekemällä pienellä eleellä.
Välinpitämätön kummi murentaa lapsen oman arvon tuntoa siinä missä kuka tahansa läheiseksi koettu aikuinen, joka ei huomioi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin alussa otettu kummiudesta. Nyt kummilapsia on viisi eikä mulla riitä voimavarat heidän kaikkien kanssa aktiiviseen yhteydenpitoon - kun on työ, ystävät ja olen introvertti eli kaipaan paljon yksinoloa. Lisäksi koko vuosi on täynnä syntymäpäiviä, varsinkin kesät jolloin olisi muutakin tekemistä viikonloppuisin, ja sitten tietenkin joulu jolloin pitäisi jokaiselle ostaa 50 euron lahja + muistaa muutkin lähisuvun lapset. Maksan monta kuukautta sitä joulun Visalaskua joka vuosi ja olen tosi kyllästynyt tilanteeseen. Aito yhteys mulla on yhteen kummilapseen, josta oikeasti pidän. Muut on tosi kylmiä tyyppejä kuten vanhempansakin ja hymyilevät sekä käyttäytyvät tasan niin kauan kun heitä lahjoo. Itse olen lapseton, joten olen täysin ulkona siitä ringistä joka tästä mafiasta hyötyy. Ja tosiaan kuten aiemmin joku ketjussa kertoi, aika kylmää kun vanhemmat ottavat yhteyttä aina kun ovat saamapuolella eli jotain vailla kummilta. Ihan niin kuin ihmisten velvollisuus olisi niille pyhille ja paremmille ihmisille jotka lisääntyvät kantaa lahjoja selkä vääränä.. Mulle välillä tulee jopa lahjalistoja, josta "saan" valita mitä ostan ja ne kaikki lahjat on tosi kalliita. Ja kummihan on myös automaattinen ilmainen päivähoito. Viimeksi yksi vanhempi yritti saada mua valvomaan kaverisynttäreitä koko päiväksi. Väistin tämän luodin vaihtamalla aihetta. Varmasti suuttui, mutta en välitä enää. Miksi minun elämäni on vähempiarvoinen kuin niiden joilla on lapsia? Ja jos joku tulee sanomaan "että ymmärrät sitten kun sinulla on lapsia" niin ei helvetti en kyllä ymmärtäisi. Että asioilla on aina todellakin kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa mun lapsen kummit aikoinaan kieltäytyneet kummiudesta. Heille tuntuu olevan niin vaikeaa ESIMERKIKSI tulla synttärikahville, aina on jotain muuta tärkeämpää. Ois niin paljon helpompaa kun heitä ei tarttis kysellä mihinkään, kun aina tietää vastahakoisuuden.
Tuossa tilanteessa kannattaisi ymmärtää se vink vink ja lakata kyselemästä. Tee heille se palvelus.
Täh? Kummiksi ryhtyminen on elämänmittainen kunnia- ja vastuutehtävä, ei siihen lähdetä kikkelis kokkelis kevytkenkäisesti ja sitten vaan ghostataan pois jos ei asia huvitakaan. Ei todellakaan ole asiallista olettaa että jollain vink vink tapaamisten välttelyllä kuuluisi päästä kummiudesta irti.
Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta.
Mistäs kivikaudelta tämä kommentoija tupsahti 😂 Usko on henkilökohtainen asia eikä joku mitä tuputetaan lapselle jolla ei ole vielä ajatusta ja keinoja kriittisesti suhtautua asioihin. Minä osaan kyllä virret ja rukoukset ulkoa kun kummit ja mummot pelotteli helvetillä, sekö on sitä rakkautta??
Vierailija kirjoitti:
Kummijutut on turhaa nykyaikana.
Perusteena... mikä?
Alue: Aihe vapaa
Tosi vierasta lukea näitä huonoja kummikokemuksia ketjusta. Ehkä helpommin tulee postattua, kun on jotain jäänyt hampaan koloon, jos näin harvalla on hyviä kummimuistoja. Vai haettiinko aloituksella vain huonoja kokemuksia?
Minulla on kaksi kummia. Toisen (verisukulainen) kanssa en niinkään ole yhteydessä. Hänen exänsä on minulle hyvä ystävä näin aikuisenakin. Muistamme toistemme merkkipäivät ja lähetämme tervehdyksiä.
Omalla lapsellani on kolme kummia. Hän saa kummeilta oikeastaan enemmän lahjoja kuin tarvitsisikaan, koska emme ehdi kovin usein nähdä ja kummit haluavat häntä aina muistaa. Lähetän kummeille kuvia ja videoita lapsesta aina kun muistan. (Lapsi on vielä pieni.) Yritetään aina muistaa kiittää lahjoista ja muistaa kummien juhlapäiviä. Kummit on pyydetty omista ystävistämme, jotka tiesimme etukäteen mukaviksi tyypeiksi.