Onko muilla helpottanut masennus kun lopetti lääkityksen?

Todellakin!! Heräsin unesta ja sos.til.pelko helpotti huomattavasti. Osaan ja uskallan pitää nykyään puoleni

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta en niin tiedä, mutta paniikkihäiriö palaa aina uudestaan ja uudestaan jos olen ollut masislääkkeistä pidemmällä katkolla.

Sama kokemus liittyen paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ne eivät muka enää auta kun oot käyttänyt lääkettä jonkin vuoden, mutta lopettamisen jälkeen pikkuhiljaa huomaat että oli elämä kuitenkin aika paljon helpompaa niiden kanssa ja aloittaa taas uudestaan.

Paljon taitaa siis vaikuttaa sairaus mihin lääkkeitä käytetään. Vaikea paniikkihäiriö harvoin varsinaisesti paranee, masennus taas voi olla, ehkä useimmiten onkin? tilapäinen elämäntilanteeseen liittyvä oire (esim läheisen kuolema). 

Itse olin myös turrutettuna ssri-lääkkeillä kunnes tajusin, että en todella tunne mitään. Kun lopetin lääkityksen olo oli eufoorinen noin kolme kuukautta kunnes lähes menin psykoosiin.

Syön edelleen joitain lääkkeitä muihin mt-ongelmiin ja uniongelmiin, mutta olen saanut vaikuttaa jonkin verran itse lääkitykseen. Masennukseen pyysin lääkäriltä lopulta voxraa ja se auttoi. Nyt jo sen olen lopettanut eikä masennus ole palannut vaikka välillä olenkin alakuloinen.

Ole tarkkana vointisi vuoksi ja voit tarvittaessa ehdottaa lääkärille vaihtoehtoista lääkitystä esim. Tota voxraa joka ei ole ssri-lääke. 

ainakin koronarokotteet rakennettiin niin että käyttäjät jäävät koukkuun niiden kanssa ja tarvitsevat yhä lisää koronarokotteita vaikka ne eivät vaikuttaneet lainkaan koronaan vaan päinvastoin niiden vaarallisuus on tuotu viime aikoina hyvin esille... siihen lääkkeet perustuvat että niillä luodaan riippuvuus joka takaa valtavan rahastuksen...

Monta vuotta olen ollut ilman lääkitystä. Jaksaminen on näin heikompaa.

Näissä lääkkeissä on se, että lääkäreiden on aika turvallista määrätä niitä koska vakavia haittavaikutuksia ei ilmene, tai vakavaa riippuvuutta pääse syntymään. Onhan tuo tunteiden latistuminen tietenkin vakava haittavaikutus, jos lääkitys on aloitettu lähinnä turhaan, todellisessa tarpeessa se on kuitenkin pienempi paha. 

Lääkitystä ja sen vaikutuksia on siinä mielessä hankala arvioida, että samaa lääkettä määrätään aivan eriasteisiin tapauksiin samalla taudinkuvalla. 

1. Minua masentaa (itkee vastaanotolla, syynä kissan kuolema 1kk sitten, muuten elämä opiskeluineen, ulkoiluineen ja sosiaalisine kuvioineen on kuitenkin kunnossa, ei kuitenkaan kerro näistä selkeästi)

2. Minuakin masentaa (vaikea hoitamaton traumatausta, ei toimintakykyä, makaa lähes 24h sängyssä, lähes akuutisti vaarassa tehdä itsemurhan)

Tai

1. Minua ahdistaa ja jännittää kovin (oireina lievä punastuminen ja hento käsien tärinä joita potilas kuvaa puutteellisesti, jännitys ilmenee lähinnä suurissa juhlissa tai esiintyessä, lievänä, hieman kuitenkin liioittelee oireitaan ja kuinka usein niitä ilmenee)

2. Minuakin ahdistaa ja jännittää kovin (ei käy kaupassa, ei uskalla ulkoilla, ei työ- tai opiskelukykyinen, ei voi syödä muiden seurassa, ei sosiaalista elämää sairauden takia)

Usein lääkäri tekee ratkaisunsa lääkkeen aloittamisesta aika "sokkona", lähinnä potilaan kertomaan luottaen. Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvin ihmiset osaavat kuvailla tilannettaan ja kuinka paljon lyhyen lääkäriajan puitteissa on mahdollista edes käsitellä potilaan tilannetta. Tämän takia joskus varmasti aloitetaan lääkitys varmuuden vuoksi turhankin päiten, toisinaan taas ehdottoman todelliseen tarpeeseen. Lääkärillä on kuitenkin suuri vastuu potilaasta ja monesti voi olla vaikea päätellä, onko ihminen akuutisti vaarassa esim tehdä itsemurhaa tai mikä on hänen todellinen toimintakykynsä jolloin on turvallisinta määrätä lääkitys varmuuden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta olen ollut ilman lääkitystä. Jaksaminen on näin heikompaa.

Sama. Tein ratkaisun tähän suuntaan, vaikka se vei työkykyni. En ole varma, suosittelisinko samaa valintaa muille. 

Komppaan muita eli vasta pidempi aika (puolesta vuodesta vuoteen) näyttää todellisen tilanteen. Ainakin SSRI-lääkkeet jäävät lopettamisen jälkeen vielä joksikin aikaa vaikuttamaan. Hyvällä onnella korjaavat tilannetta pysyvästi, omalla kohdalla kävi juuri niin, ainakin oletettavasti.

Kun ekan kerran lopetin sertralinin, luulin myös ensin, että olin syönyt niitä turhaan, kun olo oli niin hyvä. Kuitenkin puoli vuotta lopettamisesta alkuperäiset oireet palasivat, ja korkojen kera. 

Toisen kerran lopetin, kun olin syönyt lääkettä yhtäjaksoisesti 3 vuotta. Nyt on lopettamisesta niin ikään kolme vuotta, ja oireet eivät ole palanneet (kop kop). Satunnaisia psykologikäyntejä huomioimatta en ole ollut terapiassa, joten lääke oli ainoa hoito. 

Muutenkin olen ollut "hyvän onnen masentunut", koska ensimmäinen lääke auttoi niin hyvin, eikä tullut mitään sivuvaikutuksia. Lähipiirissä on (ollut) ihmisiä, jotka ovat kokeilleet montaa eri lääkettä, joista parhaimmatkin auttavat vain välttävästi ja huonoimmat ajavat sivuvaikutuksillaan aivan raiteiltaan. Raiteiltaan joutuivat ennen pitkää myös ilman lääkkeitä, nähty on. 

Nuo ketjussa mainitut "sähköiskut" päässä niin onko ne vaan lääkkeen/lopettamisen sivuoireita vai kuuluuko nuo masennuksen fyysisiin oireisiin?

Ei. 

Lopettaa saisi vain lääkärin yms jatkuvassa valvonnassa!

Moni on kuollut lopettamisen jälkeen, oikeasti

Vierailija kirjoitti:

Nuo ketjussa mainitut "sähköiskut" päässä niin onko ne vaan lääkkeen/lopettamisen sivuoireita vai kuuluuko nuo masennuksen fyysisiin oireisiin?

Ainakin minulla oli niitä lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen aikaan, ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ketjussa mainitut "sähköiskut" päässä niin onko ne vaan lääkkeen/lopettamisen sivuoireita vai kuuluuko nuo masennuksen fyysisiin oireisiin?

Ne ovat lääkkeen lopettamiseen liittyviä sivuoireita. Ne eivät satu, mutta tuntuvat epämiellyttäviltä. Saatat aivan sätkähtää fyysisesti kun sellainen salama "iskee" aivoihin. Ei näitä lääkkeitä kannata huvikseen aloittaa, siis normaaliin murheeseen/alakuloon.

Mä lopetin lääkkeen syömisen koska koen että ei ole masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin lääkkeen syömisen koska koen että ei ole masennusta.

Lääkärin ohjeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei syöty roskaruokkaa ja sokeria aamusta iltaan, eikä myöskään porukka masennellu.

Kyllä masentelu ja kakkos diapetes on ihan itse aiheutetua. Viksu saa poiskin ihan ite.

Olen huomannut sen että sokerilla on ahdistusta aiheuttava vaikutus jos syö usein ja sille oli ihan tieteellinen selityskin miksi sokeri aiheuttaa masennusta. Ehdottomasti kannattaa vähentää sokerisia herkkuja. Ruokavaliolla voi mielestäni aika tehokkaastikin säädellä hormonitoimintaansa, joka oleellisesti liittyy tunne-elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei. 

Lopettaa saisi vain lääkärin yms jatkuvassa valvonnassa!

Moni on kuollut lopettamisen jälkeen, oikeasti

Miksi tuotakin puppua aina hoetaan. Ei koske mitenkään ns. tervepäistä masentunutta. Sen kuin lopettaa jos lääkitys tuntuu huonolle.

Olen käsittänyt että saadakseen oikeuden käyttää sähkölamautinta, poliisien ja vartijoiden on otettava itse altistus siitä sähköstä niin tietää miltä tuntuu.

Kannatan seuraavaa, lääkäreiden ja psykiatrien on syötävä vuoden ajan ketipinoria 150mg, venlaflaxiinia 300mg ja vaikka mirtatsapiniä siihen päälle. Sitten saa vasta oikeudrn määrätä mitään mielialalääkkeitä ja sanoa että ei näistä ole haittaa.

Söin vuosia sitalopraamia ja kun lopetin niin tuli sähköiskun jne, mutta muuten vointi oli hyvä. 10kk lopettamisesta alkoi tulla psyykkisiä oireita, mutta 4kk jälkeen nelin väistyivät. Tiesin että se masennus johtui omien aivojen toipumisesta jotennen hätääntynyt vaan annoin olon mennä ohitse panikoimatta.

Vierailija kirjoitti:

Näissä lääkkeissä on se, että lääkäreiden on aika turvallista määrätä niitä koska vakavia haittavaikutuksia ei ilmene, tai vakavaa riippuvuutta pääse syntymään. Onhan tuo tunteiden latistuminen tietenkin vakava haittavaikutus, jos lääkitys on aloitettu lähinnä turhaan, todellisessa tarpeessa se on kuitenkin pienempi paha. 

Lääkitystä ja sen vaikutuksia on siinä mielessä hankala arvioida, että samaa lääkettä määrätään aivan eriasteisiin tapauksiin samalla taudinkuvalla. 

1. Minua masentaa (itkee vastaanotolla, syynä kissan kuolema 1kk sitten, muuten elämä opiskeluineen, ulkoiluineen ja sosiaalisine kuvioineen on kuitenkin kunnossa, ei kuitenkaan kerro näistä selkeästi)

2. Minuakin masentaa (vaikea hoitamaton traumatausta, ei toimintakykyä, makaa lähes 24h sängyssä, lähes akuutisti vaarassa tehdä itsemurhan)

Tai

1. Minua ahdistaa ja jännittää kovin (oireina lievä punastumine

"Näissä lääkkeissä on se, että lääkäreiden on aika turvallista määrätä niitä koska vakavia haittavaikutuksia ei ilmene, tai vakavaa riippuvuutta pääse syntymään. "

Nyt tuli täyttä puppua. Vakava riippuvuus syntyy siitä koska et voi lopettaa, vaikka ei niitä tarvitse. Koska vieroitusoireet ovat niin pahoja. Söin Venfaxinia vain kuukauden ja jos lääke unohtui ottaa minuuteilla alkoi tuntumaan siltä että tarvitsee fyysisesti sen ja ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin että nyt tiedän mitä narkkarit tuntee kun pitää saada annos. Lopettaminen oli yhtä helvettiä kun teki mieli nirhata joku jos ei saanut sitä nappia mitä keho vaati. Muutenkin se laukaisi manian kaltaisen tilan ja totesi lääkärikin että lopetetaan ettei mene pahemmaksi kun kuvailin oireita. (holtiton rahankäyttö yms)

Itsellä myös venla laukaisi manian kaltaisen tilan mutta rakastan sitä energiaa ja kevyttä oloa mitä se aiheuttaa. Tavallaan laillista huumetta, kuin pöllyssä koko ajan. Nyt tuntuu että teho laskenut ja ajattelin pyytää lääkäriltä lupaa annoksen nostoon että saisi saman tilan kuin alussa. Toki pitää jotenkin selittää että ei toimi tms että siksi annoksen nosto