Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla helpottanut masennus kun lopetti lääkityksen?
09.12.2023 |
Mulla oli vahva lääkitys, useampi lääke ja lopetin ne itse kun tuntui ettei niistä ollu mitään hyötyä enää. Alkaa olla 4 viikkoa osittain ilman ja 2 viikkoa kokonaan ilman. Välillä tulee edelleen "sähköiskuja" päähän. Viime viikko oli vaikein ja luulin että kuolen (vieroitusoireita). Yhtäkkiä se loppui ja tuntuu että olisin heräämässä unesta. Voiko masennuslääkkeet ylläpitää masennusta vai onko tää nyt jotain uutta oiretta josta pitäisi olla huolissaan?
Kommentit (42)
Voi ylläpitää masennusta. Ei niitä kuuluisi syödä kuin 6kk maksimissaan muutenkaan.Oma masennukseni myös loppui lääkkeiden lopettamiseen. Kai ne pitkässä käytössä pilaa aivojen oman toiminnan täysin ja ihminen jää siihen masentuneen tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sekava ja epälooginen oli tuo sinun tekstisi. Siis koit pärjääväsi ilman lääkitystä, mutta kuitenkin epäilet sen ylläpitävän masennusta? Eihän se ole ylläpitänyt, jos kerta tunnet olosi hyväksi ennen lopetusta?
Vierailija kirjoitti:
Toki lääkkeet turruttaa myös ilon
Jos on masentunut, niin ei sitä iloa ole mitä turruttaa.
Lopetusoireet muistuttavat masennusoireita. Voi olla itkuisuutta, ahdistusta, aikaansaamattomuutta, yleistä mielenmataluutta. Näiden lisäksi itse koin juuri sähköiskumaisia säpsähdyksiä päässä, päänsärkyä ja aivan karmeaa huimausta. Näiden väistyessä lopettamisen jälkeen saattaa tulla tunne, että lääkitys aiheutti masennuksen, vaikka ihan siitä ei tokikaan ole kyse. Kyllä masennus on ihan oikea sairaus, jossa lääkitys on usein erittäin tarpeellinen.
Lopetin itse siis juuri essitalopram-lääkityksen, ja koville se otti, vaikka ehdin syödä lääkettä vain 7-8 kk. Halusin kuitenkin kestää lopetusoireet, sillä en usko diagnoosin olleen oikea tai lääkityksen olleen tarpeellinen alunperinkään. Minulla diagnosoitiin työuupumuksen jälkimainingeissa "väliaikainen masennus". Uudelle uralle kyllä halusin, mutta muut epämääräiset oireet ovat sittemmin selittyneet kroonisella suolistosairaudella ja matalalla ferritiinillä.
Sinänsä lääkitys kyllä toimi: se kohensi mielialaa ja paransi jaksamista, mutta kyllä alunperin taustalla oli fyysinen sairaus, ei psyykkiset oireet. Sairaus on nyt hoidossa, joten halusin purkaa masennuslääkityksen. Olen kuitenkin valmis aloittamaan uudelleen, jos yleisvointi sen vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olen kyl sitä mieltä että ne määrättiin myös liika hepposesti minulle. Sen 2v minkä niitä söin niin olo vaan paheni. Olin vaan surullinen zombi. Oon melko varma että jos olis määrätty vaan kuuri jotain unilääkettä ja pari kuukautta käyny juttelemassa jossain olis se vaikea kausi ylitetty.
Mulla on ollut diagnoosi 20v ja aina määrätty vaan lisää lääkettä vaikka siinä ei olis mitään järkeä. Hyvin pärjään ilmankin, olo ei koskaan muutu miksikään oli lääkitys tai ei. Enemmän auttaa terapia ja liikunta. Mutta terapiaan ei pääse jos ei ole lääkitystä. Tai jos maksaa itse niin pääsee mutta kenellä on varaa maksaa vähintään 100€/45 min kerran viikkoon vuosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki lääkkeet turruttaa myös ilon
Totaalisesti turrutti ainakin minulla. Lisäksi teki myös sitä että laukeaminen aktissa viivästyi ja mu.a veltostui kesken kaiken, vaimo sitä sitte imee lutkutti.
Sain epävirallisen neuvon eräältä tutulta lääkärilta kokeilla tiukkaa ketokuuria. Keto oli minun pelastus. Lääkeet jäi ja hymy ja hersyvä huumori palasi ukkoon.
>society is destroyed
>your culture is destroyed
>you break your back so that the government can give your money to pedos
>your choice of obtaining a property is either waiting for your parents to die, or get neck deep into debt and fear losing your shitjob forever
>democracy is a scam, nobody actually cares what you want or think, youre just a cog and will always be a cog, working in a machine you despise
>you get tired from pretending youre okay with this all and start expressing your true feelings
>you get told to take SSRIs and everything will get better
>its just brain chemicals bro
They just want you to maintain high level of productivity and obedience. Nobody wants you happy. They just want you to be quiet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi vuotta elin sumussa kun SSRI lääkkeitä söin. Kun lopetin niin oli kuin sumuverho olisi aukaistu edestä pois. Harmittaa että söin niin kauan koska vakuutettiin siitä että aivokemioissani on synnynnäinen vika ja lääkkeitä pitää syödä loppuikä.
Lopetin koska en jaksanut elää sumussa ja halusin tietää miltä tuntuu tuntea.
15 vuotta ilman lääkkeitä ja elämä on todella hyvää. Tuli myöhemmin hieman vaikea elämäntilanne ja nukkumisen kanssa häongelmia. Lähdin hakemaan tähän apua ja ottivat esiin tuon _20 vuotta sitten _ olleen lääkitysjakson ja sanoivat jos lähdetään tuolla lääkityksellä kokeilemaan jos uniongelmat poistuisi.
Sanoin että en ole masentunut vaan vaikea nukahtaa enkä niitä lääkkeitä enää ikinä syö kun tekee hallaa vaan. Ei muita vaihtoehtoja tarjonnut joten lähdin ja totesin pitäkää tunkkinne.
Nyt jatkuvalla sairaslomalla uniongelmien vuoksi koska oikeaa apua ei saa
Mulla ei ole ollut koskaan lääkitystä, mutta itselläni masennus helpottaa kun en yritäkään elää ns kuin normaali ihminen. Sitten taas jos skarppaan, alan lenkkeillä ja liikkua, syön terveellisesti ja nukun normirytmillä jne niin masennus iskee voimalla ja olen tyytymätön aivan kaikkeen ja mitä enemmän elän "normisti" niin sitä enemmän kaikki tuntuu turhalta ja sellaiselta päänsä seinää hakkaamiselta.
Sitten taas kun annan vaan olla, käyn suihkussa ehkä kerran viikkoon enkä katso mitä syön tai syönkö mitään jne niin on huomattavasti helpompi olla vaikka tuijottaa vaan seinää. Ei helppoa eikä kivaa, mutta helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisi vuotta elin sumussa kun SSRI lääkkeitä söin. Kun lopetin niin oli kuin sumuverho olisi aukaistu edestä pois. Harmittaa että söin niin kauan koska vakuutettiin siitä että aivokemioissani on synnynnäinen vika ja lääkkeitä pitää syödä loppuikä.
Lopetin koska en jaksanut elää sumussa ja halusin tietää miltä tuntuu tuntea.
15 vuotta ilman lääkkeitä ja elämä on todella hyvää. Tuli myöhemmin hieman vaikea elämäntilanne ja nukkumisen kanssa häongelmia. Lähdin hakemaan tähän apua ja ottivat esiin tuon _20 vuotta sitten _ olleen lääkitysjakson ja sanoivat jos lähdetään tuolla lääkityksellä kokeilemaan jos uniongelmat poistuisi.
Sanoin että en ole masentunut vaan vaikea nukahtaa enkä niitä lääkkeitä enää ikinä syö kun tekee hallaa vaan. Ei muita vaihtoehtoja tarjonnut joten lähdin ja totesin pitäkää tunkkinne.
Nyt jatkuvalla sairaslomalla uniongelmien vuoksi koska oikeaa apua ei saa
Itsellekin tyrkytetään mielialalääkkeitä jännitykseen tietyissä tilanteissa, vain siksi koska niitä ennenkin syönyt. En kylläkään jännitykseen vaan juurikin masennukseen ja sumuinen olo tuttua myöskin niiltä ajoilta
Ennen ei syöty roskaruokkaa ja sokeria aamusta iltaan, eikä myöskään porukka masennellu.
Kyllä masentelu ja kakkos diapetes on ihan itse aiheutetua. Viksu saa poiskin ihan ite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kokeilin useat lääkkeet, hetkeksi joku auttoikin, venlafaxin ja voxra. Sitten oli joku pahempi kausi, että määrättiin kaksi eri valmistetta ja sanottiin että elä ikinä lopeta, tulet loppuelämäsi tarvitsemaan näitä.
Oli pakko lopettaa, koska olisin t.pp.nut itseni! Kaikki oli ihansama ja kuolema tuntu ihan yhtä hyvältä vaihtoehdolta kuin ruisleipä keiton kanssa.
Nyt puoli vuotta ilman, olo ihan ok ainakin vielä, tosin käyn terapiassa. Terapeutti ei onneksi ole ollut sitä mieltä että lääkkeitä nyt tarvitsisin, tai että terapia uhattaisiin lopettaa jos en lääkkeitä syö. Ja ihme jos joku lääkäri niitä enää mulle kirjottaa, kun itsemurhariski niitä syödessä mulla kasvaa.
Muutaman kuukauden kesti lopetttaessa nuo sähköiskut.
Ajatus juoksi kirkkaammin lopetettuani ssri lääkkeet, muistikin hieman parani, mutta minullakin ahdistus lisääntyi ja sosiaalinen elämä ja työelämä kärsivät. Nuo lääkkeet vievät parhaimman terän niin ilolta kuin surultakin.
Sanoisin, että jos elämä näyttää kovin kiireiseltä ja stressaavalta, tai että ahdistusta ja surua on huomattavasti enemmän kuin iloa ja onnea, ei välttämättä kannata lopettaa lääkitystä ellei satu omaamaan muita tehokkaita mielenhallintakeinoja vaikeiden tuntemustensa hoitamiseksi. Eihän oireita aiheuttaneet juurisyyt ole välttämättä vielä mihinkään kadonneet lääkityksen aikana, jos niitä ei ole käsitellyt huolellisesti esim terapian avulla.
Lopettaa kannattaa vasta sitten, kun muu elämäntilanne tukee tuota ratkaisua. Kannattaa myös muistaa, että jos lääkkeen joutuu aloittamaan uudelleen, vaikutuksen alkamisessa menee 2vk - 2kk. Se on pitkä aika, jos oireet ovat voimakkaita ja pitäisi pärjätä työelämässä ja arjessa.
Tyypillistä on myös se, että lääkkeiden avulla ihmiset tuntevat olonsa "terveeksi" ja ajattelevat voivansa lopettaa lääkkeen. Ssri vaikutus positiivisessa mielessä kun on aika huomaamaton, koska vaikutus alkaa niin hitaasti, samoin oireet lopetettaessa. Kun he lopettavat lääkkeen, alkuperäiset oireet ja sairauden tunne voivat hiljalleen palata takaisin. Jotkut tarvitsevat ssri lääkkeitä hetkelliseksi avuksi, ehkä kuukausiksi tai muutamaksi vuodeksi elämän kriiseissä, osalle se on elinikäinen lääkitys jos haluaa säilyttää työ-ja toimintakyvyn, tai jopa elämänsä.
Hyödyt ja haitat kannattaa siis puntaroida tarkoin.
Masennuksesta en niin tiedä, mutta paniikkihäiriö palaa aina uudestaan ja uudestaan jos olen ollut masislääkkeistä pidemmällä katkolla.
Vierailija kirjoitti:
Voi ylläpitää masennusta. Ei niitä kuuluisi syödä kuin 6kk maksimissaan muutenkaan.Oma masennukseni myös loppui lääkkeiden lopettamiseen. Kai ne pitkässä käytössä pilaa aivojen oman toiminnan täysin ja ihminen jää siihen masentuneen tilaan.
En ole kyllä aivan samaa mieltä tästä. Väittäisin, että ssri lääkkeet tuskin itsessään aiheuttavat varsinaista masennusta, tunteiden yleistä latistumista ja mielen "tylsyyttä" kylläkin jossain määrin, siis sellaista robottimaisuutta. Jossain määrin itsetuhoalttius voi ilmeisesti voimistua nuorilla ihmisillä lääkkeiden käytön alkuvaiheessa ja osalla ihmisistä lääkkeiden lopettamisen jälkeen.
Jos vaihtoehtona voi olla itsetuhoinen masennus tai yleisen toimintakyvyn romahdus, kannattaa harkita hyvin tarkkaan kestääkö oma psyyke lääkkeiden lopettamista. Toisilla kyllä kestää ja monethan syövätkin näitä lääkkeitä lähes turhaan kuten lievään ohimenevään masennukseen johon hoidoksi riittäisi lähinnä ulkoilu ja lepo. On kuitenkin paljon myös heitä, joille nämä lääkkeet ovat elämänlanka ja toimintakyvyn ylläpitäjä.
Lääkkeetön elämä on kyllä aina parempi vaihtoehto, mutta aina se ei ole mahdollista. Oikeasti sairas tarvitsee lääkkeensä, terve ei. Näiden lääkkeiden kanssa asian puntarointi on tietysti hankalaa, kun niitä käytetään niin kovin erilaisiin ja etenkin eriasteisiin sairauksiin, eikä lopettamisen vaikutuksia näe kunnolla kun vasta kuukausien päästä.
Mulla masennuslääkkeet pahensi masennusta, sähköhoito auttoi.
Minulla kyllä palaa pahat ahdistus- ja masenusoireet, jos yritän lopettaa Brintellixin. Olen kiitollinen lääkkeestä, se pitää pääni kasassa.
Alue: Aihe vapaa
Mä kun lopetin pitkäaikaisen käytön niin ekat muutaman kuukauden oli ihanaa, sitten alkoi ahdistaa ja se ahdistus vaivihkaa paheni niin, että kaksi vuotta lopettamisen jälkeen pamahti melkein psykoosi päälle ekaa kertaa elämässä. En tiedä mikä on sattumaa ja mitä lääkkeistä/lopettamisesta johtuvaa, mutta kannattaa seurata omaa vointia tarkkaan ja aloittaa lääkitys ajoissa uudelleen jos olo alkaa taas huonontua.