Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miisa Nuorgamin autistien pilkkaaminen tuntuu pahalta
09.12.2023 |
Olen autismin kirjolla olevan lapsen äiti. Miisa Nuorgam on nyt omien sanojensa mukaan autisti ja hän perustelee sillä ilkeää ja itsekästä käytöstä. Hän myös kuvailee, että mediassa autistit ovat hänen mielestään hupsuja hassuttelijoita.
On jotenkin voimaton olo, kun 31 000 seuraajaa saa kuunnella tätä ilosanomaa. Autismin ei pitäisi olla mikään leikin asia. Tämä Miisa ei kärsi autismista, vaan nauttii ja kerjää huomiota sekä ihmisten seuraa.
Hän ei tajua, miten pahalta tuo pilkkaaminen ja sketsien tekeminen autisteista tuntuu, kun oma lapseni ei pysty koskaan olemaan esim. työelämässä.
Kommentit (550)
Mä olen pitänyt omaa stimmaamistani adhd:n oireena, eli hyperaktiivisuutena siksi, että aivot ns. kestävät käynnissä... mä heiluttelen varpaitani ja hiron/nakuttelen sormiani yhteen. Kyllähän nämä toki voi kai mennä päällekkäinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tällaisen lapsen ongelma selvästi ovat perheen vuorovaikutussuhteet ja rakkaudettomuus, jos hän kerran jo pienenä on yksinäinen ja hyljeksitty. Jos hän ei ole saanut hyväksyntää vanhemmiltaan ja joutuu esittämään saadakseen sitä, totta kai lapsesta kehkeytyy "maskaaja". Autismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä."
Voi hyvänen aika. Rakastavat vanhemmat ei pysty lasta suojaamaan koulukiusaamiselta.
Yhäkin, mun maskaamisella on ihan kaikki tekemistä mun autismin kanssa, eikä minkään muun. Tiedän tämän itse, ja sinä et.
Pieni lapsi, josta puhuit, ei ole vielä koulussa (ymmärrän pienenä lapsena alle kouluikäiset). Nykyään tykätään syyttää koulusta ja kaikkea, mutta kouluikäisellekin perheen pitäisi kuitenkin olla merkittävämpi kuin koulu. Ja kyllä, vanhemmat voivat suojella lasta myös koulukiusaamiselta vahvistamalla itsetuntoa, tarjoamalla turvallisen kodin ja puuttumalla kiusaamiseen.
Pahoittelut sekaannuksesta, mutta kun ensin sanoit, että kyse on automaattisesta selviytymiskeinosta eikä tietoisesta päätöksestä, ja sitten, ettei se olekaan automaattista. Sinulla on toki oikeus kokemukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt omaa stimmaamistani adhd:n oireena, eli hyperaktiivisuutena siksi, että aivot ns. kestävät käynnissä... mä heiluttelen varpaitani ja hiron/nakuttelen sormiani yhteen. Kyllähän nämä toki voi kai mennä päällekkäinkin?
Joo voi olla jommasta kummasta tai molemmista johtuvaa.
Siis jos hänellä itsellään on autismi, niin saahan sitä omasta sairaudestaan vitsailla. Se voi olla monille tapa käsitellä sairauttaan. Itsekkin vitsailin syövästä, kun minulla oli syöpä. Eikä kukaan internetistä voi diagnosoida, että onko toisella joku sairaus vai ei. Jos hän sanoo että hänellä on autismi, niin olettaisin että niin on
Vierailija kirjoitti:
Pakko tulla sanomaan vielä. Olen tuo aikaisempi käsistimmaaja, jonka tapa stimmata on saanut kaverit, opettajat, vanhemmat, kämppikset ja puolison raivon partaalle. En tätä pysty lopettamaan täysin, olen kyllä pystynyt lieventämään tätä ja siirtämään sen pienemmäksi toiminnoksi vuosien saatossa. Mutta täyttä lopettamista en pysty tekemään.
Minulle on huudettu, siis HUUDETTU ala-asteella tästä, vanhempani eivät voi sietää tätä, entinen kämppikseni sekosi kerran ihan täysin että älä tule keittiöön jos teet tuota. Puoliso pyytää aina lopettamaan ja ollaan käyty 100000 "en vaan pysty" keskustelua. Stimmaan käsillä siis nykyään hieromalla paria sormea yhteen, hieromalla kynnen päätä peukalolla ja niin edespäin. Pieniä äänettömiä liikkeitä. Silti tämä ärsyttää ihmisiä ihan räjähtävyyteen asti. En pysty maskaamaan tätä pois ja "tää on mun tapa" tyyliset selittelyt on kantautuneet aina kuuroille korville, ei ihmiset v
On minullekin lapsena asiasta ongelmia koitunut, mutta aikuisena onneksi voi valita seuran. En ikimaailmassa viettäisi vapaaehtoisesti aikaani sellaisessa seurassa, jossa ihmisille noin vähäpätöiset jutut ovat ongelma eikä minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Ymmärtäisin valituksen, jos stimmailu olisi sitä, että on pakko sylkeä toista (vaikka silloin se ei olisi enää stimmailua vaan niin pahaa ticcailua, että olisi Tourettesta kyse). Missään töissä tai opiskeluissa ei ole ollut ongelma, ja ei millään pahalla, mutta nuo sinun ihmisesi kuulostavat todella ikäviltä ja pikkusieluisilta. Ehkä heillä sitten on pahoja aistiyliherkkyyksiä, kun niin häiritsee.
Aika usein kuitenkin tuntuu siltä, että ihmiset kuvittelevat toisten olevan tosi kiinnostuneita heidän stimmailuistaan ja outouksistaan, jotka eivät edes ole outoja ja joita muut eivät tosiasiassa edes huomaa, tai jos huomaavatkin, eivät jaksa välittää. Ja jos välittävät, niin harvoin pahalla. Eri juttu tosiaan jos stimmailut ovat häiritseviä eli toisten päälle sylkemistä ja potkimista, mutta silloin oikeastaan kyse ei enää olekaan stimmailusta. Stimmailuhan on nimenomaan harmitonta liikehdintää, oli se näkyvää tai ei. Siinä ehkä voi ajatella sitä, huomaako itse muiden outoudet ja kuinka itse niihin suhtautuu. Todennäköisesti ei huomaa tai jos huomaa, niin ei kiinnosta. Suurin osa ihmisistä on kiinnostunut vain itsestään, ja kyllä jotain pitää olla pahasti vialla, jos jaksaa puuttua toisten asioihin. Toki ymmärrettävää jos oikeasti kärsii tosi pahasta aistiyliherkkyydestä tms. Kaikkien pitäisi joustaa ja sietää pikkuisen paremmin muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kun tuollaiset menestyneet ihmiset kuvittelevat olevansa autisteja. Oikeasti tämä AuDHD elämä on ihan hirveää. Yleensä olemme liiankin empaattisia ja lahjakkaita monella tavalla, emme kuitenkaan useinkaan pärjää elämässä kovin hyvin kun on niin paljon haittaa näistä vammoista.
Samoin. Nykyään tuntuu että kaikilla autisteilla on normaali työ, parisuhde ja perhe-elämä, paljon kavereita, ovat suosittuja, viihtyvät konserteissa ja cocktail-kustuilla kuin kala vedessä, pitävät somea omasta autismistaan (tietysti hyvillä kaupallisilla yhteistöillä) ja antavat jatkuvasti haastatteluita aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tällaisen lapsen ongelma selvästi ovat perheen vuorovaikutussuhteet ja rakkaudettomuus, jos hän kerran jo pienenä on yksinäinen ja hyljeksitty. Jos hän ei ole saanut hyväksyntää vanhemmiltaan ja joutuu esittämään saadakseen sitä, totta kai lapsesta kehkeytyy "maskaaja". Autismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä."
Voi hyvänen aika. Rakastavat vanhemmat ei pysty lasta suojaamaan koulukiusaamiselta.
Yhäkin, mun maskaamisella on ihan kaikki tekemistä mun autismin kanssa, eikä minkään muun. Tiedän tämän itse, ja sinä et.
Pieni lapsi, josta puhuit, ei ole vielä koulussa (ymmärrän pienenä lapsena alle kouluikäiset). Nykyään tykätään syyttää koulusta ja kaikkea, mutta kouluikäisellekin perheen pitäisi kuitenkin olla merkittävämpi kuin koulu. Ja kyllä, vanhemmat voivat suojella lasta myös koulukiusaamiselta vahvistamalla itsetuntoa,
Ok, mä nyt tulkitsen, että olet itse autismin kirjolla, ja se vaikuttaa sun tapaan tulkita mun tekstiä ja laukoa tuollaisia aika mustavalkoisia mukatotuuksia. Mullakin oli nuorempana tapana takertua yksittäisiin sanoihin, ja esittää omia näkemyksiäni yleisinä totuuksina. Näin keski-ikäisenä en enää ole niin jyrkkä, ja ymmärrän, ettei asiat useinkaan ole niin kuin mä uskon, että niiden pitäisi olla. Kyllä autistinakin pystyy oppimaan ajattelemaan oman laatikkonsa ulkopuolella.
Yks juttu mistä on hyvä aloittaa on se, ettei kuvittele ja väitä tietävänsä toisen ihmisen omasta kokemuksesta ja elämästä enemmän, kuin se ihminen itse.
Samoin kannattaa muistaa, ettei oma tulkinta jostain sanasta ole yhtä, kuin kaikkien ihmisten tapa käyttää sitä sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tällaisen lapsen ongelma selvästi ovat perheen vuorovaikutussuhteet ja rakkaudettomuus, jos hän kerran jo pienenä on yksinäinen ja hyljeksitty. Jos hän ei ole saanut hyväksyntää vanhemmiltaan ja joutuu esittämään saadakseen sitä, totta kai lapsesta kehkeytyy "maskaaja". Autismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä."
Voi hyvänen aika. Rakastavat vanhemmat ei pysty lasta suojaamaan koulukiusaamiselta.
Yhäkin, mun maskaamisella on ihan kaikki tekemistä mun autismin kanssa, eikä minkään muun. Tiedän tämän itse, ja sinä et.
Pieni lapsi, josta puhuit, ei ole vielä koulussa (ymmärrän pienenä lapsena alle kouluikäiset). Nykyään tykätään syyttää koulusta ja kaikkea, mutta kouluikäisellekin perheen pitäisi kuitenkin olla merkittävämpi kuin koulu. Ja kyllä, vanhemmat voivat suojella last
En puhu sinun kokemuksestasi, vaan yleisellä tasolla. Minua ei kiinnosta sinun kokemuksesi.
Mutta myönnetään, olin väärässä mitä tulee lähteisiin. Maskaaminen (tai naamioituminen) mainitaan myös virallisessa lähteessä. Pidän tätä hyvin omituisena, ja myös sitä, että naisia varten kriteerejä lähdetään lieventämään ikään kuin naisilla oireilu olisi automaattisesti lievempää. Itsekin olen saanut diagnoosin jo kouluiässä ennen kuin tästä tuli muotia, ja tiedän muitakin naisia, jotka ovat saaneet diagnoosin selvillä oireilla lapsina tai nuorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^
Sä yrität väittää sekä yleisellä tasolla ilmiötä että mun kokemusta mahdottomaksi, ja mä yritän selittää omalla kokemuksella ilmiötä, joka koskettaa lukemattomia autisteja.
Luitko jo sen Käypä hoito -jutun naisten autismista, jossa puhutaan täysin samoista asioista, mistä yritän kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Mutta myönnetään, olin väärässä mitä tulee lähteisiin. Maskaaminen (tai naamioituminen) mainitaan myös virallisessa lähteessä. Pidän tätä hyvin omituisena, ja myös sitä, että naisia varten kriteerejä lähdetään lieventämään ikään kuin naisilla oireilu olisi automaattisesti lievempää. Itsekin olen saanut diagnoosin jo kouluiässä ennen kuin tästä tuli muotia, ja tiedän muitakin naisia, jotka ovat saaneet diagnoosin selvillä oireilla lapsina tai nuorina.
Kiitos tuon myöntämisestä kuitenkin. Tuossahan on oikeasti kyse vain lääketieteellisen tiedon lisääntymisestä, ei se loppujen lopuksi ole kovin omituista. Suurin osa kaikesta lääketieteellisestä tiedosta on muodostettu vain miehiä tutkimalla, ja siksi sitä joudutaan päivittämään useilla osa-alueilla, eikä autismi ole tästä mikään poikkeus.
Mä en olisi pystynyt saamaan diagnoosia alle kouluiässä, kun ei siihen aikaan Suomessa oltu annettu ensimmäistäkään Asperger-diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kun tuollaiset menestyneet ihmiset kuvittelevat olevansa autisteja. Oikeasti tämä AuDHD elämä on ihan hirveää. Yleensä olemme liiankin empaattisia ja lahjakkaita monella tavalla, emme kuitenkaan useinkaan pärjää elämässä kovin hyvin kun on niin paljon haittaa näistä vammoista.
Samoin. Nykyään tuntuu että kaikilla autisteilla on normaali työ, parisuhde ja perhe-elämä, paljon kavereita, ovat suosittuja, viihtyvät konserteissa ja cocktail-kustuilla kuin kala vedessä, pitävät somea omasta autismistaan (tietysti hyvillä kaupallisilla yhteistöillä) ja antavat jatkuvasti haastatteluita aiheesta.
Yle Areenalla on se neliosainen autismin maailma -dokkari, jossa käy aika hyvin ilmi autismin kirjon laajuus.
Kyllä autisti voi olla hyvin pärjäävä. Tai sitten ei lainkaan. Ei autistit ole yhtä, samanlaista massaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta myönnetään, olin väärässä mitä tulee lähteisiin. Maskaaminen (tai naamioituminen) mainitaan myös virallisessa lähteessä. Pidän tätä hyvin omituisena, ja myös sitä, että naisia varten kriteerejä lähdetään lieventämään ikään kuin naisilla oireilu olisi automaattisesti lievempää. Itsekin olen saanut diagnoosin jo kouluiässä ennen kuin tästä tuli muotia, ja tiedän muitakin naisia, jotka ovat saaneet diagnoosin selvillä oireilla lapsina tai nuorina.
Yksikään keski-ikäinen tai vanhempi nainen ei oo voinut saada diagnoosia lapsena, kun ensimmäinen (pojan, tyttöjen vasta myöhemmin) asperger-diagnoosi on Suomessa annettu muistaakseni 1989.
Ja jos luit nuo Käypä hoito -jutut, niin ei siellä suinkaan väitetty, että naisten oireilu olisi automaattisesti lievempää - ne joiden oireilu ei ole lievempää, on kuitenkin tunnistettu jo autisteiksi. Eikä se, että oirekuva ei ulkoisesti muistuta tyypillisintä miesten oirekuvaa, tarkoita sitä, että oireilu olisi lievempää, se vaan ilmenee eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kummallista gatekeepingiä täällä, että jos sun autismi ei ilmene samoin kuin mun autismi, niin se ei oo oikeeta autismia.
Tää on taas yksi juttu mikä on "in".. näitä tulee vähän väliä, aiemmin oli must olla adhd, kilpparin vajarit, matala ferritiini, erityisherkkyys jne.
huomiohuorausta toi on, ei mitään muuta, halutaan olla jotain spessua et saa huomiota muilta
autisti on ihan muuta kuin mitä huomio h väki haluaa esittää
hankkikaa elämä pellet
Terveisin pitkänlinjan autistiohjaaja
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas yksi juttu mikä on "in".. näitä tulee vähän väliä, aiemmin oli must olla adhd, kilpparin vajarit, matala ferritiini, erityisherkkyys jne.
huomiohuorausta toi on, ei mitään muuta, halutaan olla jotain spessua et saa huomiota muilta
autisti on ihan muuta kuin mitä huomio h väki haluaa esittää
hankkikaa elämä pellet
Terveisin pitkänlinjan autistiohjaaja
Onneksi sä et tee diagnooseja etkä ole millään tavalla pätevä arvioimaan itsellesi tuntemattoman ihmisen saamaa diagnoosia.
Miisa on pelkkä huomionhakuinen somettaja. Mitään autistista hänessä ei ole. Autismin piirteet voi lukea netistä ja sitten esittää lääkärille, että minulla on nämä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Miisa on pelkkä huomionhakuinen somettaja. Mitään autistista hänessä ei ole. Autismin piirteet voi lukea netistä ja sitten esittää lääkärille, että minulla on nämä kaikki.
Mutta kun sille lääkärille pitää esittää myös todisteet, että ne piirteet on ollut huomattavissa jo lapsuudessa, ja siitä löytyy jotain merkintää jossain.
Nykyään esim adhd liitollakin on kaikki kurssit ja tapahtumat myös ihmisille joilla ei ole virallista diagnoosia.. se siitä vertaistuesta .
jos ei ole diagnoosia sille on syynsä. Ja silloin ei ihminen kuulu sen ryhmän vertaistuen pariin . Oma painajainen se että menen viikoksi jonnekin adhd liiton kurssille ja siellä on joku neurotyypillinen vaivoineen kälättämässä.
Alue: Aihe vapaa
Heh, mä stimmaan tosi samallalailla käsillä. Ja se on siis sitä mun julkisilla paikoilla tehtävää, lievennettyä stimmausta. Kasvoilla ja kasvojen ja käsien yhdistelmällä stimmausta pyrin olemaan tekemättä julkisilla paikoilla, koska se vaan on liian friikin näköistä.
Mulle ei kuitenkaan oo kai aikuisena huomautettu tuosta käsistimmailustani. Mut ehkä se johtuu siitä, että lähipiirini on enimmäkseen erilaisia nepsyjä itsekin. Ja työelämässä en ole, niin en sitäkään kautta joudu olemaan "normaalien" ihmisten kanssa tekemisissä.