Miisa Nuorgamin autistien pilkkaaminen tuntuu pahalta

Siis ovatko nuo Nuorgamit jotain hybridivaikuttajia vai muuten vain iloisesti ja hupsusti hassutellen sekaisin? yhtä sakeaa settiä aina. 

Ihmettelen kyllä sitä, kuinka tuo Miisa on voinut saada diagnoosin, kun eikö siinä periaatteessa edellytetä sitä, että oireista on merkittävää haittaa useammalla elämän osa-alueella? Hänhän on kuitenkin perheellistynyt, ollut parisuhteissa, tienaa hyvin, käynyt koulut, elää keskiluokkaista elämää, on hyvin verkostoitunut, arkielämä ei tota ongelmia yms? Tai siis kai yksityisellä diagnoosin saa jos on laittaa pätäkkää pöytään, mutta kai silti pitäisi olla edes jotain näyttöä siitä, että on ollut ongelmia edes jollain keskeisellä alueella? Ainakin aiemmin oli niin, että oireiden piti myös näkyä selkeästi ulospäin ja piti olla näyttöä siitä, että on ollut oireita myös lapsuudessa eli käytännössä jotain merkintää neuvolan tai koulun papereissa. On voinut toki muuttuakin. Miisastahan ei näy mitään oireita ulospäin, niin perus some vaikuttaja kuin vain voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka jankkaat, ettei maskaamista ole olemassa, niin käy vaikka sieltä autismiliiton sivuilta lukemassa aiheesta.

Minä en ole yhäkään diagnoosiani saanut somesta, vaan ihan perusteellisten tutkimusten jälkeen, ja lääkärini oli kyllä perillä maskaamisesta, josta oli juurikin autismin asiantuntija puhunut esim. edellisessä koulutustilaisuudessa, jossa hän oli autismiin liittyen käynyt.

Eikä noissa sun postaamissa kriteereissä missään sanottu, ettei autisti kykene päättelemään toisten tunnetiloja. Hyvänen aika, eihän tämä mikään älyllinen vajavaisuus ole. 

Jännä että autisiksi itseään kutsuva syyttää toista ihmistä jankkaamisesta, joka juuri on autistinen piirre :D

rttei

Jos luot tarkkaan, niin kyllähän nuo kriteerit aika pitkälti puhuvat sitä vastaan, että ihminen pystyisi tietoisesti lukemaan jonkun tunnetiloja ja

Mä ite kato tietysti jankkaat vaan asioita, joissa oo oikeessa. Oon myös tietysti aina oikeessa 🙄 😃. Vakavissaan, oon vasta reippaasti yli kolmekymppisenä kyennyt pehmentämään todella jyrkän mustavalkoista ajattelutapaani, ja alkanut pystyä ymmärtämään sitä, että toisilla ihmisillä on omassa kokemusmaailmassaan syitä olla eri (eli väärää) mieltä asioista. Silti mua häiritsee, että ihmiset on väärässä, mutta kestän sitä nykyään. 

Noi kriteerit on, yhäkin, tehty poikien ja miesten oirekuvan perusteella. Autististen naisten sosiaaliset kyvyt on keskimäärin parempia, ja halu sosiaalisuuteen suurempi. Ei noissa silti ole mitään, mikä suoraan väittäisi

Vaikka maskaankin, ja vaikka oon saanut mun diagnoosin keski-ikäisenä, niin en siis ole pärjännyt elämässä hyvin tai helposti. Kyllä mun autismi tekee musta täysin kykenemättömän olemaan normaali, tuottava yhteiskunnan jäsen. Ei siis ole kyse siitä, ettei tää ois vaikuttanut elämääni. Ehkä niillä muillakin keski-ikäisenä diagnoosin saaneilla on ollut suuria vaikeuksia elämässään, vaikkei se niin selkeästi erottuisi ulospäin.

Mun mielestä esim. on aivan käsittämätöntä, kuinka kukaan pystyy käymään töissä, koska mulle se olisi täysi mahdottomuus. Kuitenkin monet autistit, joiden autistiset piirteet ovat paljon selkeämmin erottuvia kuin mun, pystyvät käymään töissä.

Kirjo on oikeasti aika laaja, ja päällepäin näkyvät piirteet on aina vain jäävuoren huippu. Ei siis ehkä kannata olettaa toisista mitään. Yleensä ihminen itse tietää omat asiansa parhaiten. 

POSTI TAKAVARIKOI KAIKKI PORO AIHEISET JOULU KORTIT VASTAAN OTTAJALLE 50E TEKIJÄN OIKEUS MAKSU KOSKA MIISAN SUKULAISET OVAT NAINEET POROJA.

Sittenhän kuulut selvästi eri kategoriaan kuin vaikka Nuorgam. Töissäkäynti on aika perusedellytys normaalille elämälle, etkä ilmeisesti ole onnistunut esittämään kunnolla, jos et kerran ole pystynyt siihen. Anteeksi.

Itse en kyllä näkisi, että kriteerit olisi tehty miesten oirekuvan perusteella. Alun perin ehlä, mutta niitähän on jo muokattu. Mutta näinhän vähätellään naisten oirekuvaa ja vihjataan, että se on automaattisesti lievempi ja tarvitsee löysempiä kriteerejä. Mutta ei se niin ole. Jos Nuorgamin kaltaiset ihmiset saavat diagnoosin, kriteerejä selvästi jo nyt voidaan tulkita ihan kuinka löysästi vain ja sisällyttää niihin ketä vain.

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän kuulut selvästi eri kategoriaan kuin vaikka Nuorgam. Töissäkäynti on aika perusedellytys normaalille elämälle, etkä ilmeisesti ole onnistunut esittämään kunnolla, jos et kerran ole pystynyt siihen. Anteeksi.

 

Itse en kyllä näkisi, että kriteerit olisi tehty miesten oirekuvan perusteella. Alun perin ehlä, mutta niitähän on jo muokattu. Mutta näinhän vähätellään naisten oirekuvaa ja vihjataan, että se on automaattisesti lievempi ja tarvitsee löysempiä kriteerejä. Mutta ei se niin ole. Jos Nuorgamin kaltaiset ihmiset saavat diagnoosin, kriteerejä selvästi jo nyt voidaan tulkita ihan kuinka löysästi vain ja sisällyttää niihin ketä vain.

Mä en tiedä tuosta Nuorgamista sinänsä mitään, mutta en lähtisi tekemään liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä siitä, ettei ihmisellä voisi olla vakaviakin ongelmia, vaikkei sitä noin vain päällepäin näkisi. Ei hänellä toki välttämättä ole autismia, voihan ihminen somessa väittää vaikka mitä. Kuitenkin on mun mielestä tärkeää ymmärtää, ettei toisen autismia voi tyrmätä vain pinnallisten seikkojen perusteella.

Kriteerit on tehty vain miesten oirekuvan perusteella, mutta nykyään osataan tutkimuksissa paremmin tunnistaa niiden erilainen ilmentyvyys naisilla. Naiset on alidiagnosoituja nimenomaan "lievemmin" oloisen autismin kohdalla. Vakavammin autistisissa ei ole yhtä suurta eroa tässä - jos piirteet on hyvin selkeästi erottuvia, niin toki silloin ne erotetaan tytöilläkin. Eli kyllä naistenkin oirekuva voi olla hyvin selkeä, mutta piiloon tietysti jäävät juuri ne, joilla se ei ole. 

Mutta joo, kyllä minäkin olen törmännyt sellaiseen, että ei-autistinen ihminen itsediagnosointi itsensä jostain huomionhakuisuudesta tms. Yleensä tällainen menee kuitenkin aika nopeasti ohi, ja harvemmin nämä virallista diagnoosia saavat (sitä varten kun kuitenkin täytyy löytyä jotain näyttöä jo lapsuudesta).

Mua itseäni on vaivannut ihmisten halu leimata kaikki vasta aikuisena diagnoosinsa saaneet  naiset joksikin muotidiagnoosin hakijoiksi, kun tämä kuitenkin on itselläni totisinta totta, ja vaikuttanut ja vaikuttaa kaikkeen elämässäni. Ja uskon, että meitä on väistämättä paljon muitakin, kun ei näitä ole mun ikäisten ja tätä vanhempien lapsuudessa osattu diagnosoida tytöillä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla narsisti eikä autisti. 

Ihminen voi olla molemmat samaan aikaan. Ensimmäinen hän varmasti on, enkä oikein ymmärrä miksi hän valehtelisi asiasta josta ei ole mitään hyötyä, joten eiköhän hän ole molemmat.

Autismikirjolle kuuluminen on tietyissä piireissä samanlaista sosiaalista pääomaa kuin transsukupuoliseksi ilmoittautuminen, vaikkei oikeasti olisi kumpaakaan. Nykyäänhän trans, jos kuukautisten alkaminen ahdistaa teinityttöä. Tietyt piirit keräilevät (itse)diagnooseja kuin partiomerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö varttisaamelaisuus lyönyt enää Miisukalla leiville kun piti vielä autistiksikin alkaa? Mitä seuraavaksi? Syöpä?

Polyamoriahan hällä tais olla jo, mutta sekin alkaa olla jo vähän passé?

Eikös Miisa ole myös sukupuoleltaan moninainen ja kehopositiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit, jotka nykyisin kuuluvat autisteihin, todellakin sanovat suoraan, usein loukaten. Hän siis hyvinkin voi olla autisti. Moni asperger autisti on ihan normaalisti työssä. Sitten on tietenkin myös autisteja, joista ei ole työelämään. Molemmilla samaa diagnoosia, kuitenkin kuin eri vaiva. Ei kaikki lihavatkaan ole saman painoisia ja näytä prikulleen samalta. Skaala on laaja. Miisa hyvinkin voi olla autisti ja sinun lapsesi myös, vaikka näyttävät olevan eri planeetoilta. Ongelmia hänelläkin vaivastaan.

Toisaalta, välillä tuntuu vähättelyltä, kun Aspergeria pidetään automaattisesti vain lievänä asiana. Kyllä se ainakin omaa elämääni on hankaloittanut ja rajoittanut varsin paljon.

Autisti voi olla empaattinen tai epäempaattinen. Ihan niin kuin neurotyypillinenkin. Samalla ihmisellä voi myös olla sekä autismi että narsistisia piirteitä, ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Vierailija kirjoitti:

Autisti voi olla empaattinen tai epäempaattinen. Ihan niin kuin neurotyypillinenkin. Samalla ihmisellä voi myös olla sekä autismi että narsistisia piirteitä, ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Jostain syystä monien on vaikea sisäistää sitä, ettei kaikki autistit ole samanlaisia. 

Miisa ei ole kehopositiivinen ja on ainakin heterosuhteessa ollut. Saanelaisuus ei taida riittää sosiaaliseksi pääomaksi vaan pitää saada lisää uhripisteitä jostain uudesta vähemmistöpositiosta. Aiemmin kai haki ADHD-diagnoosia, mutta vissiin tää on nyt pinnalla. Kyllä se kertoo siitä, että diagnoosin saa tosi helposti.

Sit ollaan me, jotka ollaan koko elämämme oltu epäsuosittuja ja syrjässä näiden piirteiden takia. Ei mulla olisi mihinkään cocktail kutsuille tai some tähdeksi mitään asiaa. Mutta antaa nyt Miisan edustaa autismia, kun on niin cool juttu.

Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset maskaamisesta. En esimerkiksi vaan pysty lopettamaan käsistimmaamista, vaan räplään jatkuvasti jotain käsilläni. Olen tehnyt sitä ihan lapsesta asti, eikä mitkään huutamiset (vanhempien, kämppisten tai puolison) ole saaneet sitä loppumaan. Se on kuin hengittäminen, heti kun lakkaan ajattelemasta sitä se alkaa uudelleen automaattisena.

Toisaalta taas olen opetellut esim. kuuntelemaan ja keskittymään normaalisti ihmisten puheeseen olemalla kuitenkaan kuuntelematta, eli saatan olla ihan omissa maailmoissani mutta katson puhuvaan ihmiseen päin ja nyökytän välillä, esitän kiinnostunutta. Tämän tiedostan opituksi mutta ihmiset osaavat silti lukea ettei tuo ole aitoa.

Jos joku pystyy kuitenkin maskamaan KAIKEN niin, että näistä ei enää edes havaitse mitään oireita, niin silloin alan kyllä vähän kyseenalaistaa diagnoosia. Tuntuu että maskaamisesta on tullut se pyhä syy sille miksi jotain keskeistä oiretta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Autisti voi olla empaattinen tai epäempaattinen. Ihan niin kuin neurotyypillinenkin. Samalla ihmisellä voi myös olla sekä autismi että narsistisia piirteitä, ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Öh, eikös autismi ja narsismi nimenomaan ole toisensa poissulkevia diagnooseja?

Jos se on autisti eikä siks tajuu sanojensa ja käytöksensä vakavuutta asian suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset maskaamisesta. En esimerkiksi vaan pysty lopettamaan käsistimmaamista, vaan räplään jatkuvasti jotain käsilläni. Olen tehnyt sitä ihan lapsesta asti, eikä mitkään huutamiset (vanhempien, kämppisten tai puolison) ole saaneet sitä loppumaan. Se on kuin hengittäminen, heti kun lakkaan ajattelemasta sitä se alkaa uudelleen automaattisena.

Toisaalta taas olen opetellut esim. kuuntelemaan ja keskittymään normaalisti ihmisten puheeseen olemalla kuitenkaan kuuntelematta, eli saatan olla ihan omissa maailmoissani mutta katson puhuvaan ihmiseen päin ja nyökytän välillä, esitän kiinnostunutta. Tämän tiedostan opituksi mutta ihmiset osaavat silti lukea ettei tuo ole aitoa.

Jos joku pystyy kuitenkin maskamaan KAIKEN niin, että näistä ei enää edes havaitse mitään oireita, niin silloin alan kyllä vähän kyseenalaistaa diagnoosia. Tuntuu että maskaamisesta on tullut se pyhä syy sille miksi jotain keskei

Ei kai maskaamisella sitä tarkoiteta, ettei niitä oireita esiintyisi lainkaan, vaan että ne osaa pitää piilossa muilta ihmisiltä. Eikä sitä, etteikö sitä voisi vaikuttaa vähän omalaatuiselta, kukaan vaan ei osaa yhdistää sitä omalaatuisuutta autismin kirjon mahdollisuuteen. Tosiaan jos mitään oireita ei oikein koskaan ole havaittavissa, niin ei se enää kuulosta vain maskaukselta.

Mutta hyvin todellinen ilmiö maskaus on, ja lyhyen havainnoinnin perusteella ihan "normaalin" oloinen ihminen voi hyvinkin olla maskaava autisti. Mutta kyllä niiden ominaisuuksien, joita maskataan piiloon, pitää siellä jossain olla olemassa.

Toki naisoletetut autistit on muutenkin keskimäärin sosiaalisilta taidoiltaan "parempia" ja kaipaavat enemmän sosiaalista kontaktia, kuin miesautistien, joiden oirekuvan pohjalta diagnostiset kriteerit on määritelty. Samoin PDA -autistit vaikuttavat pintapuolisesti sosiaalisesti "normaalimmilta". 

Juu, sanoo mitä vaan ja kuittaa ne autismista kumpuavana puheena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miisa ei todellakaan ole autisti. Vielä 90-luvulla autisti tarkoitti vain Topi Borgin kaltaisia ihmisiä, nykyään joka toinen huomionkipeä somettaja on mukamas autisti. 🙄

Vielä 90-luvulla ei tiedetty paljoa autismista. Asperger (mikä on Borgin diagnoosi) on nykyään autismin kirjon häiriö -diagnoosin alla, ennen ei ollut. Naisten oirekuvasta ei ysärillä tiedetty paljon mitään, ja siksi meitä keski-ikäisiä naisia ei oo lapsena diagnosoitu, vaan saadaan nyt aikuisena vasta diagnoosejamme.

Ei varmaan kannata haikailla menneisyyttä lääketieteen kohdalla. 

Joissain asioissa toki kannattaa haikailla menneisyyttä, mutta ei kaikissa.

Erityisesti autismiin liittyvissä asioissa ei todellakaan kannata haikailla menneisyyteen, kun ei silloin tiedetty autismista paljon mitään, oli paljon todella väärää tietoa ja haitallisia "kuntoutus" menetelmiä. 

Maskaaminen on opeteltua käytöstä. Mä olen jo keski-ikäinen, joten olen oppinut, että jos ihminen kertoo vaikkapa koiransa/kissansa/lapsensa tekemisistä, niin juttu pitää kuunnella loppuun, vaikka se ei kiinnostaisikaan. Samoin tunnistan tilanteet, joissa on hyvä antaa myötätuntoinen kuva.

Minä tein lapsen ennen kuin tiesin autismistani. Oli hämmentävää ja pelottavaakin tajuta, että lapseni ollessa surullinen, pelästynyt tai muuten tuen tarpeessa mä en osannut ollenkaan samastua hänen tilanteeseensa ja luontaisesti lohduttaa häntä. Esim. tilanteessa, jossa lapsi kaatuu ja hieman satuttaa itseään/säikähtää, mun luontainen reaktio ei ole ottaa lasta syliin ja lohduttaa, vaan mä vain jäisin katselemaan tilannetta ja odottamaan, että lapsi itsekseen tokenee (koska hän ei ole pahasti satuttanut itseään). Mä kuitenkin kasvatusoppaiden jne perusteella tiedän, että lasta pitää tukea. Niinpä mä opettelin, että jos lapsella on paha olla, niin silloin lohdutetaan ja olla tukena. Eli lapsen kaatuessa hänet otetaan syliin ja sanotaan, että no niin, no niin, ei tainnut käydä pahasti, hengitetään nyt rauhallisesti ja rauhoitutaan.

Luin joskus artikkelin vanhasta naisesta, jolla oli autismi ja joka oli samalla tavalla opetellut miten ollaan myötätuntoinen ja huolehtiva lapsilleen. Mun lapsi on päiväkodin ja opettajien mukaan toiset huomioon ottava ja empaattinen, eli mä olen varmasti osannut antaa käytökselläni ihan hyvän esimerkin, vaikka mun joka kerta pitääkin muistaa, että nyt pitää käyttäytyä myötätuntoisesti.