Lue keskustelun säännöt.
Kun sinut jatkuvasti ohitetaan tai sulle ei puhuta
09.12.2023 |
Tiedättekö sen tilanteen kun ollaan vaikka työpaikalla kahvilla tms ja siinä työkaveri puhuu omaa asiaansa ja katsoo kaikkia muita silmiin puhuessaan paitsi sinua? Joo, tiedän että olen hiljaisempi ja huono small talkissa, en myöskään hirveästi tykkää avautua töissä joten olen pidättyväinen. Olen introvertti. Kuuntelen kyllä kahvipöytäkeskustelut mutta en ole aktiivinen puhuja. Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen että minua ohitetaan aika paljon monen ihmisen osalta. Muita saatetaan jopa halata mutta ei minua. Ei kovin kivalta tunnu mutta ehkä olen vaikeasti lähestyttävä kun olen vetäytyvämpi? Mutta olisi kiva jos edes katsottaisiin niin ettei tule tunne ihan kuin minua ei olisikaan.
Kommentit (86)
Tiedän tunteen. Joku näyttää vaikka puhelimeltaan jotain kuvaa ja kiertää näyttämässä sen kaikille muille paitsi minulle. Näin on käynyt vaikka kuinka monesti. En oikein tiedä, pitäisikö minun vaan kurottautua katsomaan, koska siitä tulee vähän tyrkky olo. Joskus olen rohjennut sanoakin, että näytä mullekin, jolloin henkilö vähän vaivaantuneena kaivaa kuvan uudestaan esille. Sit taas jos en reagoi mitenkään, tuntuu aika typerältä siinä vain istua, kun muiden keskustelu pyörii asian ympärillä, josta multa jäi olennainen seikka näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Joku näyttää vaikka puhelimeltaan jotain kuvaa ja kiertää näyttämässä sen kaikille muille paitsi minulle. Näin on käynyt vaikka kuinka monesti. En oikein tiedä, pitäisikö minun vaan kurottautua katsomaan, koska siitä tulee vähän tyrkky olo. Joskus olen rohjennut sanoakin, että näytä mullekin, jolloin henkilö vähän vaivaantuneena kaivaa kuvan uudestaan esille. Sit taas jos en reagoi mitenkään, tuntuu aika typerältä siinä vain istua, kun muiden keskustelu pyörii asian ympärillä, josta multa jäi olennainen seikka näkemättä.
No onpas erikoista. Siis onko sinulla useinkin tällaisia tilanteita? Ihan outoa. Ja kyse ihan aikuisista? Jos sinua kohdellaan jossain porukassa jatkuvasti tuolla tavalla, niin sinua ei haluta siihen porukkaan. Suosittelen vaihtamaan seuraa. Ja jos joka paikassa sama toistuu niin sitten sinun vuorovaikutustavassasi on kyllä oltava jotain pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Joku näyttää vaikka puhelimeltaan jotain kuvaa ja kiertää näyttämässä sen kaikille muille paitsi minulle. Näin on käynyt vaikka kuinka monesti. En oikein tiedä, pitäisikö minun vaan kurottautua katsomaan, koska siitä tulee vähän tyrkky olo. Joskus olen rohjennut sanoakin, että näytä mullekin, jolloin henkilö vähän vaivaantuneena kaivaa kuvan uudestaan esille. Sit taas jos en reagoi mitenkään, tuntuu aika typerältä siinä vain istua, kun muiden keskustelu pyörii asian ympärillä, josta multa jäi olennainen seikka näkemättä.
No onpas erikoista. Siis onko sinulla useinkin tällaisia tilanteita? Ihan outoa. Ja kyse ihan aikuisista? Jos sinua kohdellaan jossain porukassa jatkuvasti tuolla tavalla, niin sinua ei haluta siihen porukkaan. Suosittelen vaihtamaan seuraa. Ja jos joka paikassa sama toistuu niin sitten sinun vuorovaikutustavassasi on kyllä oltava jotain
No en ole pitänyt lukua, mutta useammin vuosien varrella. Olen nuorimmasta päästä, noin 40 v, ja muut viidenkympin molemmin puolin, että kyllä, ihan aikuisia. Kyse siis työpaikasta, että eipä siinä mitään seuraa vaihdella. Mutta tällaista se voi olla, eikä tosiaan ole ainoa tilanne, jossa jätetään sivuun. Mukaviakin tyyppejä onneksi on, mutta he välttelevät tauolle tuloa samaan aikaan muiden kanssa. Joskus osutaan kaksi tai kolmin samaan aikaan ja tunnelma on mukava ja jutellaan niitä näitä.
Kuulostaa joltain raksapiiriltä. No mutta, keskity niihin mukaviin ja jätä ne sinua sorsivat keskenänsä. Turha änkeä seuraan johon ei ole tervetullut ja jossa kohdellaan noin, eihän siitä hyödy kukaan.
Sukulaisten kanssa jonkun juhlissa tuntuu olevan sama juttu. Sitten myös päälle puhuminen, kun aloittaa itse puhumaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on aina kohdeltu noin, jotenkin sen on liityttävä ulkonäkööni ja habitukseeni, en nimittäin nykyään juurikaan tuosta syystä _puhu_. Tarkkailen, ja aivan yhtä lailla tulen sivuutetuksi. Outoahan se on.
Miten se on outoa, että hiljaiseen ei kiinnitetä huomiota yhtä paljon kuin sellaiseen joka puhuu? Se on täysin normaalia.
Mitä ylipäätään pidätte päälle puhumisena? Onko se päälle puhumista jos aloittaa puhumaan kun toinen on juuri lopettamassa? Vastaa ennen kuin toinen on ehtinyt kysymään loppuun? Tai jos lennosta vaihtaa puheenaihetta hetkeksi tai heittää jonkun lisäyksen tai vitsin kesken toisen puheen, kun se sopii tilanteeseen?
Minusta päälle puhuminen on sitä, että toisella on juttu selvästi kesken ja toinen alkaa puhua siihen päälle jotain muuta, eikä lopeta vaikka toinen jatkaa ja sitten kuuluu vain epäselvää stereota jonkun aikaa kunnes toinen vaikenee. Tuota tekee tosi harvat ja usein sosiaalisesti törpöt tyypit. Nuo muut esimerkit kuuluu mielestäni normaaliin keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että olen itse joskus toiminut epäkohteliaasti silkkaa taitamattomuuttani. Olen itsekin joskus kokenut huonoa kohtelua ja ulkopuolelle jättämistä ja siitä on ehkä jäänyt sen verran huono itsetunto, että olen valmis olettamaan, ettei minusta pidetä tai juttujani haluta kuunnella.
Jos joku on hiljaa eikä reagoi kertomaani lainkaan, tulee helposti sellainen olo, ettei todellakaan kiinnosta, tai että toinen on ajatuksiinsa vaipunut. En halua kälätykselläni vaivata, joten kohdistan sanani niille jotka kommentoivat innostuneesti tai kyselevät lisää.
Valokuvien tms. esittäminen kännykästä on kuumottavaa. Tiedän, että osa haluaa nähdä lapsen tai lemmikin kuvan, mutten tunne niitä ei-osallistuvia kyllin hyvin, jotta tietäisin vihaavatko he vauvoja tai vauvojaan esitteleviä vanhempia. Varmuuden vuoksi saatan olla tunkematta kännykkää heidän naamaansa, elleivät he osoita kiinnostustaan kohti kumartumalla, hymyilemällä tms.
En tarkoita tönkköydelläni mitään pahaa, eikä se tarkoita, etten pitäisi näistä henkilöistä tai heidän läsnäolostaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on outoa, että hiljaiseen ei kiinnitetä huomiota yhtä paljon kuin sellaiseen joka puhuu? Se on täysin normaalia.
Mitä ylipäätään pidätte päälle puhumisena? Onko se päälle puhumista jos aloittaa puhumaan kun toinen on juuri lopettamassa? Vastaa ennen kuin toinen on ehtinyt kysymään loppuun? Tai jos lennosta vaihtaa puheenaihetta hetkeksi tai heittää jonkun lisäyksen tai vitsin kesken toisen puheen, kun se sopii tilanteeseen?
Minusta päälle puhuminen on sitä, että toisella on juttu selvästi kesken ja toinen alkaa puhua siihen päälle jotain muuta, eikä lopeta vaikka toinen jatkaa ja sitten kuuluu vain epäselvää stereota jonkun aikaa kunnes toinen vaikenee. Tuota tekee tosi harvat ja usein sosiaalisesti törpöt tyypit. Nuo muut esimerkit kuuluu mielestäni normaaliin keskusteluun.
No juuri tätä jälkimmäistä tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että olemassaolosi saattaa ahdistaa?
Niin puheliaan ihmisen mielikuvitus laukkaa, kun joku on hiljaisempi. Keksitään yhtä sun toista vikaa toisesta ihan mielikuvituksen voimalla ja uskotaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tilanteet kun menet esim kahvihuoneeseen työpaikalla ja siellä on ihmisiä kahvilla. Tervehdit, mutta kukaan ei reagoi mitenkään, jatkavat vain keskustelua. Tai sitten joku yksittäinen ihminen tervehtii.
huonoa käytöstä, vaikka olisi millainen hissukka kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että olen itse joskus toiminut epäkohteliaasti silkkaa taitamattomuuttani. Olen itsekin joskus kokenut huonoa kohtelua ja ulkopuolelle jättämistä ja siitä on ehkä jäänyt sen verran huono itsetunto, että olen valmis olettamaan, ettei minusta pidetä tai juttujani haluta kuunnella.
Jos joku on hiljaa eikä reagoi kertomaani lainkaan, tulee helposti sellainen olo, ettei todellakaan kiinnosta, tai että toinen on ajatuksiinsa vaipunut. En halua kälätykselläni vaivata, joten kohdistan sanani niille jotka kommentoivat innostuneesti tai kyselevät lisää.
Valokuvien tms. esittäminen kännykästä on kuumottavaa. Tiedän, että osa haluaa nähdä lapsen tai lemmikin kuvan, mutten tunne niitä ei-osallistuvia kyllin hyvin, jotta tietäisin vihaavatko he vauvoja tai vauvojaan esitteleviä vanhempia. Varmuuden vuoksi saatan olla tunkematta kännykkää heidän naamaansa, elleivät he osoita kiinnostustaan kohti kumartumalla, hymyilemällä
Jos joku, jota et niin hyvin tunne, edes kehonkielellään osoittaa olevansa läsnä ja seuraavansa keskustelua, niin näytä hyvänen aika se kuva myös hänelle!! Ja jos tosiaan kyseessä on henkilö, jota et oikein tunne, voit muutamalla ystävällisellä sanalla hänelle kertoa, että niin, tässä on siis meidän koira, Puppe. Ihan sama, kiinnostaako sitä toista oikeasti, mutta on kohteliasta huomioida kaikki ja on vastavuoroisesti kohteliasta näyttää tai edes näytellä olevansa kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että olemassaolosi saattaa ahdistaa?
Niin puheliaan ihmisen mielikuvitus laukkaa, kun joku on hiljaisempi. Keksitään yhtä sun toista vikaa toisesta ihan mielikuvituksen voimalla ja uskotaan siihen.
Päinvastoin, minä puheliaana ahdistun jos toinen ei sano mitään ja alan miettiä että hän ei taida tykätä minusta. Sitten joko yritän kahta kauheammin miellyttää ja hauskuuttaa puhumalla lisää ja/tai lopulta luovutan ja siirryn puhumaan sellaisille jotka reagoivat. Silloinkin ajattelen vain, että minussa oli jotenkin vika ja siksi tuo hiljainen ei vastannut mitään tai vaikuttanut kiinnostuneelta. Mutta se jää siihen, homma unohtuu. Teillä hiljaisilla sen sijaan tuntuu jäävän jokainen koettu sivuutus mielen päälle ja syytätte kaikesta niitä puheliaita, ette lainkaan itseänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset hakeutuu sellaiseen seuraan josta tulee heille hyvä olo. Jos kokee jatkuvasti jäävänsä vaille huomiota ja seuraa niin kannattaa miettiä, voisiko itse antaa jotain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on outoa, että hiljaiseen ei kiinnitetä huomiota yhtä paljon kuin sellaiseen joka puhuu? Se on täysin normaalia.
Minun mielestä se on epäkohteliasta. Jos porukassa on joku hiljainen, joka ei puhu niin paljoa mutta on kuitenkin mukana keskustelussa kuuntelemalla ja osoittaa että hän on kiinnostunut esim silmiin katsomalla ja nyökyttelemällä niin miksi myös häntä ei voisi ottaa huomioon eikä ohittaa? Ja miksi hiljaista ei tervehditä? Tai keneltä se on pois, jos sen valokuvan näyttää myös hänelle eikä vain muille mukana oleville? Mielestäni on van ystävällistä ja kohteliasta käyttäytymistä että otetaan hiljaisemmatkin mukaan porukkaan ja se osoittaa myös että suvaitaan erilaisuutta ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Ei kaikki ole niitä räpätätejä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä. Jonkun verran tuohon pystyy itse vaikuttamaan, ottamalla vähän aktiivisempaa roolia, tai luomalla kontaktin vaikka vain yhteen ihmiseen seurueessa.
Muut ihmiset varmaan usein tulkitsevat hyvin introvertteja ihmisiä niin, että nämä eivät edes halua olla mukana tai kokevat kaiken huomion kiusallisena. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.
Kyllä varmaan pystyisin siihen itse enemmän vaikuttamaan. Mutta joskus on hankalaa edes keksiä mitään sanottavaa jos ihmiset puhuu omista matkoistaan, lapsistaan ym, joista minulla ei ole kerrottavaa. Sitten vain nyökkäilen ja kuuntelen. Ap
No mikä vattu on sitten ongelma?!
Mikä ihmisiä vaivaa kun jokaisen pitäisi olla kaiken keskipiste ja ytimessä?
En mä ainakaan halua huomion keskipiste ollakaan vaan ihan sitä, että ihmiset suhtautuu normaalisti ja mukavasti kuten muihinkin ihmisiin. Kuuntelee kun mulla on sanottavaa, kysyy minunkin mielipidettä eikä tee oletuksia ja tervehtii.
/s
Kannattaisi alkaa etsimään ongelmaa peilistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen introvertti. Minä en mene kahvipöytään muiden kanssa ja syön lounaankin myöhemmin kuin muut että saan tehdä sen rauhassa. Ja oikeasti vituttaa suunnattomasti jos joku tulee sitten kuitenkin taukotilaan kahvia ryystämään samaan aikaan.
Olet siis erakko ja ihmisvihaaja, ehkä myös introvertti. Mutta älä pilaa meidän muiden introverttien mainetta, joilla on käytöstavat.
Sivusta kommentoin, että mulla on edelleen käytöstavat vaikka olenkin "liukunut" yksinäisyyden ja ikisinkkuuden myötä introvertista tuonne erakkomaisuuteen ja nyt pahoin pelkään että seuraava "liukuma" on jo käynnissä tuonne ihmisvihaajaksi.
Yksinäisyys _etenkin vastentahtoinen_ jättää jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Joku näyttää vaikka puhelimeltaan jotain kuvaa ja kiertää näyttämässä sen kaikille muille paitsi minulle. Näin on käynyt vaikka kuinka monesti. En oikein tiedä, pitäisikö minun vaan kurottautua katsomaan, koska siitä tulee vähän tyrkky olo. Joskus olen rohjennut sanoakin, että näytä mullekin, jolloin henkilö vähän vaivaantuneena kaivaa kuvan uudestaan esille. Sit taas jos en reagoi mitenkään, tuntuu aika typerältä siinä vain istua, kun muiden keskustelu pyörii asian ympärillä, josta multa jäi olennainen seikka näkemättä.
No onpas erikoista. Siis onko sinulla useinkin tällaisia tilanteita? Ihan outoa. Ja kyse ihan aikuisista? Jos sinua kohdellaan jossain porukassa jatkuvasti tuolla tavalla, niin sinua ei haluta siihen porukkaan. Suosittelen vaihtamaan seuraa. Ja jos joka paikassa sama toistuu niin sitten sinun vuorovaikutustavassasi on kyllä oltava jotain
Miten niin erikoista? Minun kohdallani hyvin tavallista. Ei työpaikoilla niin vaan vaihdeta seuraa, eikä sukulaisiakaan voi vaihtaa. Ne ovat tavallisimmat porukat, joissa syrjäytetään.
Omalla kohdallani pahin tilanne on ollut sellainen, että huoneesta lähtevä sammutti sieltä valot, vaikka minä olin vielä siellä. Ehkä minä olen todella niin huomaamaton.
Tai sitten he ovat vain niin erilaisia ihmisiä, eikä taustalla ole mitään tarkoituksellista ignooraamista. Ei missään ryhmässä ole niin että kaikki vuorovaikuttavat yhtä paljon kaikkien kanssa, aina on klikkejä sen mukaan ketkä tulee parhaiten keskenään toimeen. Aika vainoharhaista heti olettaa, että kyseessä on joku tarkoituksellinen loukkaus!