Kun sinut jatkuvasti ohitetaan tai sulle ei puhuta

Up

Up.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa kokemusta siitä että miesmyyjä ohittaa mut täysin, mutta en anna niiden jatkaa sitä vaan jos huomaan tällaista niin sitten vastaan seuraavaan kysymykseen ennen miestä ja myös katseella eleillä osoitan, että hei, mäkin olen olemassa. Näin olen aina saanut painopisteen käännettyä.

Tosin voi olla, että joillekin myyjille opetetaan, ettei toisten miesten puolisoille aleta liikaa juttelemaan (ja naismyyjille toisinpäin) ellei aloite tule asiakkaan puolelta. Kaikenlaisia dynamiikkoja kuitenkin parisuhteissa olemassa, jotka voi haitata sitten myyntiä.

Mut ylipäänsä ihmisestä saa nopeasti vibat ja jos jonkun vibat on nihkeät, hiljaiset tai huumorintajuttomat, niin silloin en itse kauheasti jaksa panostaa heidän kanssaan vuorovaikuttamiseen. Kaikki varmaan mieluiten jutellaan sellaisten kanssa jotka samalla aaltopituudella? Eli introvertit vois viihtyä kaltaistensa seurassa paremmin, turha pahoittaa mieltään ekstroverttien seurassa

Äh, ei introverttiys ole mitään seurassa mököttämistä tai tuppisuusuitta. Olen introvertti, eli kaipaan työpäivien, ystävien tapaamisten, juhlien ym, ym sosiaalisten tilanteiden jälkeen paljon omaa rauhaa ja se tapahtuu kotona sen sosiaalisen tilanteen jälkeen. En myöskään hypi seinille vaikka minulla ei olisi vapaa-ajalla seuraa, vaan viihdyn vallan mainiosti omissa oloissani vaikka viikkokausia. Introvertti voi olla vaikka kuinka puhelias eikä ole mitenkään "eri aaltopituudella". Introverttiys ei ole myöskään synonyymi hiljaiselle tai huumorintajuttomalle. Unohtakaa nyt tuo introvertti-termin käyttö, kun ette ymmärrät mitä se on. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi olla tahallistakin. Turha keksiä selityksiä. Itse joudun usein ignooratuksi ja ohitetuksi mutta en välitä. Ohittajat voi painaa korvan taakse ja olla heille etäisen kohtelias.

Samaa mieltä, en syyttäisi apta. Jos voi vaihtaa porukkaa, niin kannattaa. Yleensä tota kuviota ei pysty muuttamaan.

Parisuhteessa ollessa tuota tapahtui että myyjät puhui vaan miehelle. Asuntonäytössä miehelle esiteltiin asuntoa ja sitten kun tultiin keittiöön, minulle esiteltiin se. Enkä edes kokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa ollessa tuota tapahtui että myyjät puhui vaan miehelle. Asuntonäytössä miehelle esiteltiin asuntoa ja sitten kun tultiin keittiöön, minulle esiteltiin se. Enkä edes kokkaa. 

Anteeksi vaan, mutta mitä mies ja lapset, tai yleensä kukaan, tekee tuollaisella vaimolla/ äidillä.

Vaimon vanhalla työpaikalla kävi niin, että vaikka alussa otettiin kohteliaasti ja, jopa, ystävällisesti vastaan, yhtäkkiä lähes kaikki alkoivat välttää ja teeskennellä kuuroa. Myöhemmin selvisi, että eräs yliaktiivinen räpätäti oli myrkyttänyt mieliä.

Vaimo ei osallistunut hänen järjestämiinsä työn ulkopuolisiin sosiaalisiin rientoihin ja räpätäti päätti sen olevan merkki, että heitä kaikkia muita vihataan. Tämän tulkinnan hän myös julisti kaikille muille täytenä totuutena. Jostain syystä kukaan ei kyseenalaistanut asiaa tai edes kysynyt onko näin.

Samalle työpaikalle palkattiin myöhemmin eräs mies, joka ohitti näkyvästi kaikki naiset ja heidän puheenvuoronsa, koska "naisilla ei ole koskaan mitään järkevää sanottavaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen kokenut elämässäni paljon. Varsinkin parisuhteessa olen huomannut sen, ei sillä tavalla, että mieheni ohittaisi minut, mutta kaikki muut kun jos olemme yhdessä.

Ensimmäinen sellainen tilanne minkä muistan oli asuntoa ostaessa kahdestikin. Nuori sliipattu miesvälittäjä jutteli ja kyseli vain mieheltäni. Esim. miten pääsette töihin täältä(jos ostatte). Mies vastaa ja välittäjä jotain vastasi siihen, vastasin omani sen jälkeen, ei vilkaissutkaan tai vastannut. Kaupantekotilaisuutta odotellessa kysyi meiltä taas minkä kokoisista asunnoista muutamme(asuimme erillämme ja eka yhteinen koti, välittäjä tiesi tämän). Mieheni kertoi asuntonsa koon, välittäjä vastasi. Ja taas kerroin perään omani, ei vastausta. 

Sama on toistunut myös ventovieraille jutellessa kesämatkalla. Grillauspaikalle tuli pariskunta ja siinä

 

Ei sitä välittäjää oikeasti kiinnostanut teidän asianne pätkän vertaa, kysyi vain kun se on jotenkin kohteliasta. Jos teillä jostain syystä järjestys on se, että mies puhuu aina ensin ja sitten vasta sinä, ei tuollaisessa tilanteessa kukaan jaksa jäädä odottamaan sinunkin vastaustasi. Puhu ensin jos on niin tärkeää saada sinun asiasi tiettäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa kokemusta siitä että miesmyyjä ohittaa mut täysin, mutta en anna niiden jatkaa sitä vaan jos huomaan tällaista niin sitten vastaan seuraavaan kysymykseen ennen miestä ja myös katseella eleillä osoitan, että hei, mäkin olen olemassa. Näin olen aina saanut painopisteen käännettyä.

Tosin voi olla, että joillekin myyjille opetetaan, ettei toisten miesten puolisoille aleta liikaa juttelemaan (ja naismyyjille toisinpäin) ellei aloite tule asiakkaan puolelta. Kaikenlaisia dynamiikkoja kuitenkin parisuhteissa olemassa, jotka voi haitata sitten myyntiä.

Mut ylipäänsä ihmisestä saa nopeasti vibat ja jos jonkun vibat on nihkeät, hiljaiset tai huumorintajuttomat, niin silloin en itse kauheasti jaksa panostaa heidän kanssaan vuorovaikuttamiseen. Kaikki varmaan mieluiten jutellaan sellaisten kanssa jotka samalla aaltopituudella? Eli introvertit vois viihtyä kaltaistensa seurassa paremmin,

Totta, en halunnut sanoa sosiaalisesti kömpelö tai rajoittunut tai hidas niin käytin tuota termiä kun en äkkiseltään keksinyt kohteliasta tapaa selittää mitä tarkoitan. Mikä muuten olisi hyvä termi ihmiselle joka ei saa otettua suunvuoroa ellei keskustelussa ole selkeitä hiljaisia taukoja? Ujo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan kyllä. Jonkun verran tuohon pystyy itse vaikuttamaan, ottamalla vähän aktiivisempaa roolia, tai luomalla kontaktin vaikka vain yhteen ihmiseen seurueessa.

Muut ihmiset varmaan usein tulkitsevat hyvin introvertteja ihmisiä niin, että nämä eivät edes halua olla mukana tai kokevat kaiken huomion kiusallisena. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Kyllä varmaan pystyisin siihen itse enemmän vaikuttamaan. Mutta joskus on hankalaa edes keksiä mitään sanottavaa jos ihmiset puhuu omista matkoistaan, lapsistaan ym, joista minulla ei ole kerrottavaa. Sitten vain nyökkäilen ja kuuntelen. Ap

 

No mikä vattu on sitten ongelma?!

 

Mikä ihmisiä vaivaa kun jokaisen pitäisi olla kaiken keskipiste ja ytimessä?

 

Niin miten sitten pitäisi pystyä lukemaan ajatuksia, että missä kohtaa se ujompi yhtäkkiä haluaisikin sanoa jotain johonkin väliin?  Jos ap:kin kertoo että on hankalaa edes keksiä mitään sanottavaa jos ihmiset puhuu omista matkoistaan, lapsistaan ym, joista hänellä ei ole kerrottavaa, ja sitten hän vain nyökkäilee ja kuuntelee. Niin montako minuuttia pitää istua hiljaa odottamassa että oliko sitä jotain kommenttia häneltä?

Luulisi että muutama kiva löytyy, mutta ei ehkä kaikilla työpaikoilla sitten ole, viihtyvyys voi jäädä vähäiseksi. Joillakin on taas se ongelma että vaikka kaupan kassa sanoo kovaan ääneen suklaapatukasta niin, että koko väki kuulee ja se on kassan pään keskivälissä, vaikka kassaneiti sen itse syöksi hihnalle. Ja virnistää vielä oudosti, näyttää per*sulta. Aika moni kassaneiti tekee saman, muista tuotteista ei sanota samaa joka on outoa. Eri asia jos sen jättäisi kassalle ja meinasi lähteä. Eli joidenkin kommunikaatio on kauheaa.

Kummallinen introvertti. Minä en mene kahvipöytään muiden kanssa ja syön lounaankin myöhemmin kuin muut että saan tehdä sen rauhassa. Ja oikeasti vituttaa suunnattomasti jos joku tulee sitten kuitenkin taukotilaan kahvia ryystämään samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen introvertti. Minä en mene kahvipöytään muiden kanssa ja syön lounaankin myöhemmin kuin muut että saan tehdä sen rauhassa. Ja oikeasti vituttaa suunnattomasti jos joku tulee sitten kuitenkin taukotilaan kahvia ryystämään samaan aikaan.

Ethän sinä voi tietää miten ap:n työpaikalla kahvitauot on järjestetty tai onko ylipäätään mahdollista käydä tauoilla yksin. Ja sitä paitsi vaikuttaa että ap haluaa muuttaa tilannetta joten miten auttaisi että hän ei mene kahvitauolle ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi olla tahallistakin. Turha keksiä selityksiä. Itse joudun usein ignooratuksi ja ohitetuksi mutta en välitä. Ohittajat voi painaa korvan taakse ja olla heille etäisen kohtelias.

Tämä ohittaminen ilmenee mielestäni etenkin tiettyjen ihmisten kanssa. Mulla on onneksi myös työkavereita joiden kanssa tulee juteltua ja jotka tulevat myös minun luokse juttelemaan. Mutta tietyille ihmisille olen kuin ilmaa etenkin jos porukassa on enemmän ihmisiä. Ap

No niin, arvasin. Siellä on muutama dominoiva ja räväkämpi tapaus jotka eivät siedä erilaisuutta, tai sitä ettet lähde hännystelemään heitä. Passiivisaggressiivinen ignooraaminen on heiltä ihan tietoinen teko. Henkinen kehitys tasoa yläaste.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen introvertti. Minä en mene kahvipöytään muiden kanssa ja syön lounaankin myöhemmin kuin muut että saan tehdä sen rauhassa. Ja oikeasti vituttaa suunnattomasti jos joku tulee sitten kuitenkin taukotilaan kahvia ryystämään samaan aikaan.

Olet siis erakko ja ihmisvihaaja, ehkä myös introvertti. Mutta älä pilaa meidän muiden introverttien mainetta, joilla on käytöstavat. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se voi olla tahallistakin. Turha keksiä selityksiä. Itse joudun usein ignooratuksi ja ohitetuksi mutta en välitä. Ohittajat voi painaa korvan taakse ja olla heille etäisen kohtelias.

Voi kokeilla viskata kahvimukin täysillä seinään, todnäk ignooraus loppuu 😵

Meillä on töissä eräs joka on kuvauksesi kaltainen. 

Alkuun olen yrittänyt häntä jututtaa juuri siksi kun on aina vähän itsekseen, eikä hänellä selvästi ole niin paljon juttukavereita kuin joillain muilla (eikä siinä mitään jos näin itsekin toivoo), mutta kun se keskustelu jää aina yksipuoliseksi niin en sitten enää kamalasti jaksa yrittää.

Kyselin häneltä asioita, aika yleisellä tasolla, mutta hän ei koskaan kysy mitään takaisin tai muutenkaan aloita mitään keskustelua. Edes siitä säästä. Hän ei myöskään tervehdi jos en tervehdi häntä ensin. Se on pidemmän päälle aika raskasta yksin pitää keskustelua yllä.

Olen itsekin ollut nuorempana saman tyylinen, varsinkin porukassa, jota en niin hyvin tunne. Nyt tunnen oloni työporukassa hyväksi ja rennoksi, eikä samaa ongelmaa enää ole. Saan keskustelun tarvittaessa aikaiseksi tyhjästä.

Sinuna yrittäisin vastavuoroisesti kysellä muiltakin asioita varsinkin jos itsellä ei mitään erityistä kerrottavaa ole. 

Eikö tuossa matkakertomusta kuunnellessa voisi kysyä tarkentavia kysymyksiä riippuen mitä tyyppi kertoo? Tai ihastella ääneen. Tai kertoa omasta vastaavasta matkasta tai halusta tehdä sellainen? Miksi vain odottaa, että sieltä tulee joku kysymys, kysy itse! Ja jos se kertomus ei oikeasti kiinnosta, niin mitä väliä sitten on koko hommalla?

Ei ihmiset käy sen takia keskusteluita, että jokainen sanoisi jotain tasapuolisesti ja tulisi joku sosiaalinen suoritus tehtyä, vaan yleensä siksi, että haluavat olla vuorovaikutuksessa ja ovat kiinnostuneita toisistaan. Jos vain laskee omia puheenvuoroja tai katkeroituu niistä, niin herää kysymys, että onko tällaisilla ylipäänsä jotain mielenkiintoista sanottavaa ja onko itse näistä keskustelukumppaneista kiinnostunut, vai haluaako vain huomiota koska muutkin saavat sitä?

Jos sinulla on jotain mielenkiintoista tai viihdyttävää sanottavaa niin sano se! Jos ei, niin älä suutu muille jos heillä juttua riittää tai jos he kuuntelevat mielummin sellaisia joilla on jotain sanottavaa kuin istuvat sinun kanssasi hiljaa. Ei omista heikkouksista pidä syyllistää muita. Ymmärrän että esimerkiksi entisillä koulukiusatuilla on vaikeaa, mutta ne työpaikan tyypit on syyttömiä siihen, joten aggressiot (joita täällä joillain kommentoijilla selvästi on ollut) kannattaa kohdistaa muualle.

Luulempa että myös omassa käyttäytymisessäsi on vikaa.

Annat omalla käytökselläsi kuvan , että haluat olla rauhassa ja et myöskään itse huomioi muita ihmisiä ja sitten pahastut, kun sinua ei huomioida ? Ei nyt mene ihan yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmaan omalla toiminnallasi antanut signaalia ettet halua olla osallistuva tai että sinua lähestytään. Jos haluat toisenlaista suhtautumista pitää sinun muuttaa omaa käytöstä.

Itse alkuun kohtelen uutta työtoveria kuten muita, mutta jos hän selkeästi vaikka näyttää ettei kiinnosta kertoa viikonlopusta lopetan jossain vaiheessa kysymisen (toki kuuntelen, jos kahvipöydässä spontaanisti alkaa kertoa).

Niin se varmaan on, että olen sellaisen signaalin antanut. Toisaalta jos joskus joku minulta jotain kysyy niin olen vastannut mutta en vaan halua henkilökohtaisia asioita puhua. Ja kuitenkin olen siinä porukassa mukana ja kuuntelen aktiivisesti ja joskus kommentoinkin. Mutta pitää varmaan yrittää olla enemmän aktiivisempi. En vain tiedä mitä minä sitten puhuisin tai kertoisin, elämässäni ei ole mitään niin ihmeellistä kerrottavaakaan. Ap

Oletko koskaan vaivautunut kuuntelemaan niitä muita? Ei ne puhu yksityisasioitaan kuin viitekehykseksi tyyliin 'oltin eilen teatterissa, ja siellä tapahtui seuraavaa...', sitä yksityiselämää ei ole kuin sen verran, että saadaan aika ja tapahtumapaikka selville. Siihen joku kaltaisesi valitettavasti ottaa kantaa selvittämällä pitkään ja hartaasti, koska ja kenen kanssa on viimeksi ollut teatterissa, mikä on suhde siihen henkilöön, jonka kanssa siellä oli jne. eli asioita, jotka ei kiinnosta muita lainkaan.