Kun sinut jatkuvasti ohitetaan tai sulle ei puhuta

Minua ärsytti töissä se asenne joka monilla oli minua kohtaan, kuin olisin joku lapsi johon ei suhtauduta vakavasti ja joka voidaan ohittaa aina kun on jotain aikuisia paikalla. Syynä ainoastaan se että olen sosiaalisesti vähän hermostuneempi.

Tajusin vasta vuosikymmenen päästä tulleeni kiusatuksi palloilulajin maajoukkueessa nuorena aikuisena. Siellä oli yksi kaikkien hyvin tuntema iloinen ja sosiaalinen suosittu tyyppi. Minulle hän näytti aina haudanvakavaa naamaa ja teki oloni täysin sellaiseksi etten ole joukkoon tervetullut. Silloin ajattelin josko vaan olemme erilaisia tms. Mutta tosiaan myöhemmin oivalsin, että tuo oli ihan tahallista kiusaamista.

Tiedän täysin. Joka  h e l v e t i n  kerta kun avaan keskustelua, kysyn jotain, kerron jonkin asian tai tervehdin, niin prkl, kun ei koskaan vastata. Joka  h e l v e t i n  ihminen on vain hiljaa, puhuu päälle tai lähtee luotani. Oli sitten kyseessä ventovieras, tuttu, sukulainen, perheenjäsen tai oma äitini! Enkä ole mikään ujo. Olen sitten vain päättänyt sen, että enää en tee mitään aloitteita. En aloita keskustelua, en kerro itsestäni tai mistää muustakaa asiasta, esim jos jollakin on paita nurin, niin turhaa minä siitä huomautan, kun olen pelkkää ilmaa. Ja sitten yhtäkkiä minulle on aloitettu valittamaan, varsinkin vanhempani valittavat, kuinka en puhu mitään ja kuinka he eivät tiedä asioistani mitään... 

N.22

Introja luullaan yleensä tunteettomiksi tai ylpeäksi henkilöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan kyllä. Jonkun verran tuohon pystyy itse vaikuttamaan, ottamalla vähän aktiivisempaa roolia, tai luomalla kontaktin vaikka vain yhteen ihmiseen seurueessa.

Muut ihmiset varmaan usein tulkitsevat hyvin introvertteja ihmisiä niin, että nämä eivät edes halua olla mukana tai kokevat kaiken huomion kiusallisena. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Kyllä varmaan pystyisin siihen itse enemmän vaikuttamaan. Mutta joskus on hankalaa edes keksiä mitään sanottavaa jos ihmiset puhuu omista matkoistaan, lapsistaan ym, joista minulla ei ole kerrottavaa. Sitten vain nyökkäilen ja kuuntelen. Ap

No mikä vattu on sitten ongelma?!

Mikä ihmisiä vaivaa kun jokaisen pitäisi olla kaiken keskipiste ja ytimessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan kyllä. Jonkun verran tuohon pystyy itse vaikuttamaan, ottamalla vähän aktiivisempaa roolia, tai luomalla kontaktin vaikka vain yhteen ihmiseen seurueessa.

Muut ihmiset varmaan usein tulkitsevat hyvin introvertteja ihmisiä niin, että nämä eivät edes halua olla mukana tai kokevat kaiken huomion kiusallisena. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Kyllä varmaan pystyisin siihen itse enemmän vaikuttamaan. Mutta joskus on hankalaa edes keksiä mitään sanottavaa jos ihmiset puhuu omista matkoistaan, lapsistaan ym, joista minulla ei ole kerrottavaa. Sitten vain nyökkäilen ja kuuntelen. Ap

 

No mikä vattu on sitten ongelma?!

 

Mikä ihmisiä vaivaa kun jokaisen pitäisi olla kaiken keskipiste ja ytimessä?

Ei pointti ollut se, että kaikki haluaisi olla keskipisteenä, vaan se, että jos ujompana haluaisi kerrankin osallistua keskusteluun, niin kukaan ei anna tilaa sinulle. 

- eri

Mut alettiin huomaamaan sen jälkeen kun sain ylennyksen. Surullista mutta totta

Itselleni kävi nuorena samoin. Opettelin tiedostaen sosiaalisia taitoja ja nykyisin itse kohtaan ihmisiä kysyen heidän kuulumisiaan ja mielipiteitä. Ihmiset pitävät usein siitä, että heidät ja heidän mielipiteensä huomioidaan, joten he alkavat olla kiinnostuneita enemmän toisen henkilön läsnäolosta erilaisissa tilanteissa. Tuolloin saa myös enemmän tilaa olla näin introverttina itsekin oma itsensä eli olen ihan hauska ja joku sanonut fiksuksikin, eli saan enemmän tilaa tilanteissa myös puhua ajatukseni asioista ja minua kuunnellaan. Joskus miettinyt, että ikä tekee myös omansa.

Mua ei kuunnella oikeasti ikinä vaan joko olla möllötetään kuin ei kuultaisikaan, että kerron jotain asiaa tai sitten aletaan selostaa päälle jotain muuta juttua joko niin, että se kerrotaan mulle tai sitten niin että aletaan puhua jollekin kolmannelle.

Itse en ihmeemmin enää puhu, koska mä saan nykyään tosi herkästi kunnon raivarit tuosta ignooraamisesta eikä sekään ole hyvä juttu. Pienempi paha on olla suosiolla vaan hiljaa.

Mieheni lapsuudenperhe on tällainen, siellä minä olen ilmaa. Olen ollut alusta alkaen ystävällinen ja kohtelias. He ovat räväkämpiä, eivätkä ilmeisesti pidä siitä, kun minua ei voi lukea kuin avointa kirjaa, enkä lähde kaikenlaisiin ex-tempore juttuihin mukaan. Kun ruokapöydässä on keskustelua, niin minun puheenvuorollani lopetetaan kuunteleminen, katsellaan seinille, ja kaikkea muuta mukavaa. Hävettää usein heidän puolestaan. Itse en kehtaisi kohdella kylässä olevaa tuolla tavalla, vaikka ei olisikaan lempi-ihmiseni.

Jos on menossa joku nopeatahtinen ja kiinnostava keskustelu jossa vaikka neljä ihmistä riffailee peräjälkeen ja yksi on hiljaa, niin sori mutta aika luonnollista on alkaa kohdistaa puheensa niille jotka jotain ylipäätään vastaa. Ymmärrän että kaikki ei osaa luontevasti osallistua keskusteluun jossa ei ole pitkiä hiljaisia taukoja, mutta ei silloin voi odottaa että ne neljä muuta jotenkin erikseen rikkoo sen keskustelun rytmin joka kerta siltä varalta että sinulla olisi joku hyvä heitto myös. 

Tohon vastaamatta jättämiseen sanoisin, että se on kyllä todella epäkohteliasta ja menee kiusaamisen puolelle. Ainoa syy miksi itse en vastaisi jollekin olisi se, että kysymys on jotenkin niin tyhmä tai vastaaminen veisi keskustelun niin outoon suuntaan, että on kysyjällekin parempi että se ohitetaan. Eli suojellakseni kysyjän kasvoja. Silloin sen voi kyllä tehdä jollain hauskalla heitollakin mielummin kuin täysin ohittamalla kysymys, mutta riippuu tilanteesta.

Yksi selitys on se, että suomalaiset vain yksinkertaisesti ovat k*sipäitä.

Meillä töissä eräs työtoveri vaihtoi työpaikkaa ja kävi hyvästelemässä kaikki muut paitsi minut. Mielestäni välillämme ei ollut mitään ongelmia.

Up

kutsun tätä ignooraamiseksi. Olen narsistin lapsi ja pidän sitä henkisenä väkivaltana. Työpaikalla pidän sitä työpaikka kiusaamisena enkä ota sitä vastaan ilman seurauksia.

Tällaista olen kokenut elämässäni paljon. Varsinkin parisuhteessa olen huomannut sen, ei sillä tavalla, että mieheni ohittaisi minut, mutta kaikki muut kun jos olemme yhdessä.

Ensimmäinen sellainen tilanne minkä muistan oli asuntoa ostaessa kahdestikin. Nuori sliipattu miesvälittäjä jutteli ja kyseli vain mieheltäni. Esim. miten pääsette töihin täältä(jos ostatte). Mies vastaa ja välittäjä jotain vastasi siihen, vastasin omani sen jälkeen, ei vilkaissutkaan tai vastannut. Kaupantekotilaisuutta odotellessa kysyi meiltä taas minkä kokoisista asunnoista muutamme(asuimme erillämme ja eka yhteinen koti, välittäjä tiesi tämän). Mieheni kertoi asuntonsa koon, välittäjä vastasi. Ja taas kerroin perään omani, ei vastausta. 

Sama on toistunut myös ventovieraille jutellessa kesämatkalla. Grillauspaikalle tuli pariskunta ja siinä jutellessa kysyi mistä päin alun perin olemme kotoisin ja miksi halusimme muuttaa isoon kaupunkiin. Mieheni vastasi taas ja sitten kun yritin vastata niin ei taas pariskunnan mies huomioinut lainkaan ja hän oli se aktiivinen kyselijä. Kumppaninsa huomioi minutkin keskustelussa ja oli ihanan herttainen ihminen, mutta tämä mies ei. Toinen tapahtui festareilla, erään ständin myyjä ei samalla tavalla huomioinut vastauksiani mitenkään tai vastannut, mutta mieheni kanssa väänsi vitsiä ainakin vartin.

Viimeisin oli isommassa ryhmässä festaribussia odotellessa. Muut kommentoivat ja sadattelivat kun bussia ei tule ja miten järjestäjä on pska. Otin tapani mukaisen käytännönläheisen asenteen ja kysyin somessa järjestäjältä ja kerroin, että laitoin kysymyksen. Kukaan ei reagoi. Ja tämän sadattelun sijaan laittamani kysymyksen ansiosta pääsimme asiassa eteenpäin, että olkaa hyvät vaan.

Nuo nyt on vain viimeisimmät mitä muistan ja pääsinpähän avautumaan näistä viimein johonkin. Ja helpottavaa huomata etten ole ainoa jolle näin käy. Yritän hymyillä ja olla aktiivinen ja olen koulukiusaamistaustan jälkeen tehnyt kovan työn, että edes uskallan tuollaista ja sitten ihmiset käyttäytyy näin. Se on aiheuttanut sen, että nykyään taas ennemmin olen vain hiljaa. Haluaisin vain, että edes vähän huomioitaisiin minunkin olemassaoloni.

Jos et halua henkilökohtaisista asioista kertoa, mikä on ihan ok, niin osaatko puhua mistään neutraaleista asioista, maailman menosta, tv-sarjoista, säästä jne.? Keskusteleminen ryhmässä on vähän turpakäräjöintiä; pitää uskaltaa sanoa asiansa nopeasti ja reagoida, pieni päällepuhuminenkin on hyväksyttävää. Tärkeintä on viedä keskustelua eteenpäin ja osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen kokenut elämässäni paljon. Varsinkin parisuhteessa olen huomannut sen, ei sillä tavalla, että mieheni ohittaisi minut, mutta kaikki muut kun jos olemme yhdessä.

Ensimmäinen sellainen tilanne minkä muistan oli asuntoa ostaessa kahdestikin. Nuori sliipattu miesvälittäjä jutteli ja kyseli vain mieheltäni. Esim. miten pääsette töihin täältä(jos ostatte). Mies vastaa ja välittäjä jotain vastasi siihen, vastasin omani sen jälkeen, ei vilkaissutkaan tai vastannut. Kaupantekotilaisuutta odotellessa kysyi meiltä taas minkä kokoisista asunnoista muutamme(asuimme erillämme ja eka yhteinen koti, välittäjä tiesi tämän). Mieheni kertoi asuntonsa koon, välittäjä vastasi. Ja taas kerroin perään omani, ei vastausta. 

Sama on toistunut myös ventovieraille jutellessa kesämatkalla. Grillauspaikalle tuli pariskunta ja siinä jutellessa kysyi mistä päin alun perin olemme kotoisin ja miksi halusimme muuttaa isoon kaupunkiin. M

Tuotanoin... Se nyt on ihan maan tapa ohittaa nainen pariskunnan keskusteluissa. Miehesi olisi voinut antaa kohteliaasti sinun vastata välittäjälle. Opettele ottamaan tilaa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen kokenut elämässäni paljon. Varsinkin parisuhteessa olen huomannut sen, ei sillä tavalla, että mieheni ohittaisi minut, mutta kaikki muut kun jos olemme yhdessä.

Ensimmäinen sellainen tilanne minkä muistan oli asuntoa ostaessa kahdestikin. Nuori sliipattu miesvälittäjä jutteli ja kyseli vain mieheltäni. Esim. miten pääsette töihin täältä(jos ostatte). Mies vastaa ja välittäjä jotain vastasi siihen, vastasin omani sen jälkeen, ei vilkaissutkaan tai vastannut. Kaupantekotilaisuutta odotellessa kysyi meiltä taas minkä kokoisista asunnoista muutamme(asuimme erillämme ja eka yhteinen koti, välittäjä tiesi tämän). Mieheni kertoi asuntonsa koon, välittäjä vastasi. Ja taas kerroin perään omani, ei vastausta. 

Sama on toistunut myös ventovieraille jutellessa kesämatkalla. Grillauspaikalle tuli pariskunta ja siinä jutellessa kysyi mistä päin alun perin olemme kot

Miehenihän antoikin tilaa, oli oman vastauksensa jälkeen hiljaa ja käänsi katseensakin minuun odottaen vastaustani. Välittäjä vain ohitti tämän aina. Meillä kun työt ja silloin asunnotkin oli eri niin ei me toistemme puolesta alettu vastailemaan.

Tuli siitä lähinnä sellainen nainen autokaupassa -olo. "Ei naisella väliä kun ei se kumminkaan mitään tiedä". Monet varmaan tämän ilmiön tuntevat selittämättäkin. Äärimmäisen outo tapa kuitenkin jos tuollainen naisen ohittaminen pariskunnan keskusteluissa on yleistä. Aika moukkia olemme me suomalaiset sitten.

Ja näin sosiaalisesti taitamattomana kysyn vielä, että miten se tila otetaan tuollaisessa tilanteessa? Toistetaan vastausta kunnes saadaan reaktio vai? En näe siihen mitään kohteliasta vaihtoehtoa. Joku osaavampi voisikin kertoa niin tiedän miten toimia.

Mulla kanssa kokemusta siitä että miesmyyjä ohittaa mut täysin, mutta en anna niiden jatkaa sitä vaan jos huomaan tällaista niin sitten vastaan seuraavaan kysymykseen ennen miestä ja myös katseella eleillä osoitan, että hei, mäkin olen olemassa. Näin olen aina saanut painopisteen käännettyä.

Tosin voi olla, että joillekin myyjille opetetaan, ettei toisten miesten puolisoille aleta liikaa juttelemaan (ja naismyyjille toisinpäin) ellei aloite tule asiakkaan puolelta. Kaikenlaisia dynamiikkoja kuitenkin parisuhteissa olemassa, jotka voi haitata sitten myyntiä.

Mut ylipäänsä ihmisestä saa nopeasti vibat ja jos jonkun vibat on nihkeät, hiljaiset tai huumorintajuttomat, niin silloin en itse kauheasti jaksa panostaa heidän kanssaan vuorovaikuttamiseen. Kaikki varmaan mieluiten jutellaan sellaisten kanssa jotka samalla aaltopituudella? Eli introvertit vois viihtyä kaltaistensa seurassa paremmin, turha pahoittaa mieltään ekstroverttien seurassa jos se ei onnistu. Toki saa liittyä keskusteluun, mutta ei pidä loukkaantua jos se ei noudata sitä itselle sopivaa tyyliä!

Tuolle miesmyyjän ignooraamalle: hyvä tapa saada reaktio on kysyä vastakysymys tai vastata sillä tavalla että siihen on tavallaan pakko reagoida. Esimerkiksi, myyjän kysymykseen vastaa, että minä taas asuin pienessä kaksiossa, tai onko se muuten enää nykyään pieni jos on 50neliötä?

Myyjätkin on vain ihmisiä, eikä ne välttämättä keksi mitään reaktiota montaa kertaa siihen, että joku vastaa jonkun neliömäärän. Ovat käyttäneet sen peruskohteliaisuutensa jo siihen sun miehen vastaukseen ja sitten kun sinä sanot 36m2 niin heillä lyö tyhjää ja siirtyvät seuraavaan aiheeseen.