Vapaaehtoisesti lapseton, voisitko seurustella lapsia haluavan kumppanin kanssa?
Oletko peräti joskus tehnytkin näin? Missä olosuhteissa, ja seurasiko siitä ongelmia?
Kommentit (88)
En ole koskaan kysynyt yhdeltäkään treffiseuralaiselta, haluaako hän lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kysynyt yhdeltäkään treffiseuralaiselta, haluaako hän lapsia vai ei.
Treffiseuralainen ei ole sama kuin seurustelu.
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos nainen olisi muuten miellyttävä. Asiahan on juuri niin kuin tuolla ylempänä todetaan: asia on ongelma korkeintaan sille osapuolelle, joka niitä lapsia tulevaisuudessa haluaa. (Ja voihan hänkin muuttaa mieltään.)
No eihän tuo pidä välttämättä ollenkaan paikkaansa. Riippuu mitä kumpikin suhteelta haluaa. Jos se lapsia haluava kaipaa määräaikaista tapailua ja hauskanpitoa, ja lapsia haluamaton loppuelämän rakkaustarinan, ristiriita on ongelma jälkimmäiselle.
No en tietenkään, pennut paskinta mitä kuvitella voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kysynyt yhdeltäkään treffiseuralaiselta, haluaako hän lapsia vai ei.
Treffiseuralainen ei ole sama kuin seurustelu.
Pointtina siis, että voin ihan hyvin päätyä seurustelemaan lapsia haluavan ihmisen kanssa, kun en millään tavalla seulo kumppaneita tämän ominaisuuden perusteella. Jos toinen ei ota asiaa puheeksi, voi mennä todella pitkään, ennen kuin se tulee esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos nainen olisi muuten miellyttävä. Asiahan on juuri niin kuin tuolla ylempänä todetaan: asia on ongelma korkeintaan sille osapuolelle, joka niitä lapsia tulevaisuudessa haluaa. (Ja voihan hänkin muuttaa mieltään.)
No eihän tuo pidä välttämättä ollenkaan paikkaansa. Riippuu mitä kumpikin suhteelta haluaa. Jos se lapsia haluava kaipaa määräaikaista tapailua ja hauskanpitoa, ja lapsia haluamaton loppuelämän rakkaustarinan, ristiriita on ongelma jälkimmäiselle.
En minä ainakaan pidä ongelmana sitä, että tavoitteideni vastainen seurustelusuhde päättyy. Sehän on vain hyvä juttu, että vapautuu tavoittelemaan sellaista suhdetta, joka on itselle hyvä. Ei suhteen jatkuminen ole se arvo vaan se, että suhde on sopiva ja että siinä on hyvä olla.
En voisi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yksi hyvin tärkeä kriteeri kumppanille. Otan asian puheeksi hyvin aikaisessa vaiheessa tapailua ja jos toinen haluaa lapsia, niin lopetan tapailun ja näin olen tehnyt. Ei ole reilua tuhlata toisen aikaa ja en aio kuunnella minkäänlaista painostusta lapsentekoon. Olen 30+v, joten asia on ajankohtainen. Ymmärrän, jos parikymppiset eivät niin tarkkaan katso, kenen kanssa seurustelevat. Pahinta on, kun aluksi sovitaan ettei lapsia ja sitten se toinen muuttaakin mielensä ja minun mieltäni ei tule mikään muuttamaan. Se on surullinen ero, toista rakastaa, mutta järki sanoo ettei sovita yhteen.
Miksi olla niin idiootti että hukkaisi toisen aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos nainen olisi muuten miellyttävä. Asiahan on juuri niin kuin tuolla ylempänä todetaan: asia on ongelma korkeintaan sille osapuolelle, joka niitä lapsia tulevaisuudessa haluaa. (Ja voihan hänkin muuttaa mieltään.)
No eihän tuo pidä välttämättä ollenkaan paikkaansa. Riippuu mitä kumpikin suhteelta haluaa. Jos se lapsia haluava kaipaa määräaikaista tapailua ja hauskanpitoa, ja lapsia haluamaton loppuelämän rakkaustarinan, ristiriita on ongelma jälkimmäiselle.
En minä ainakaan pidä ongelmana sitä, että tavoitteideni vastainen seurustelusuhde päättyy. Sehän on vain hyvä juttu, että vapautuu tavoittelemaan sellaista suhdetta, joka on itselle hyvä. Ei suhteen jatkuminen ole se arvo vaan se, että suhde on sopiva ja että siinä on hyvä olla.
Totta tuokin. Itselleni taas esimerkiksi on suuri ongelma etteivät miehet koskaan ole alussa rehellisiä lapsihaaveistaan. Todellakin sattuu päättää suhde kun tunteita jo on, vaikka se tietysti on ainoa rationaalinen ratkaisu.
En. Miksi haaskata kummankaan aikaa, kun ero tulisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Tuskin olisi muutenkaan paljon yhteistä lapsia haluavan ihmisen kanssa, erilaiset arvot jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla niin idiootti että hukkaisi toisen aikaa?
Vain omaa aikaansa voi tuhlata. Jos on taas niin tyhmä, että seurustelee lapsia haluamattoman ihmisen kanssa samalla, kun oma lisääntymisikkuna kapenee, ei kuulukaan lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
No en tietenkään, pennut paskinta mitä kuvitella voi.
Ei niitä lapsia tarvitse hankkia vain siksi, että seurustelukumppani niitä haluaa. Ihan vinkkinä.
En usko, että tähän voi vastata. Aika moni aikuinen on seurustellut useita kertoja elämänsä aikana. En minä ainakaan osaisi kaikista seurustelukumppaneistani sanoa, haluavatko he lapsia, tai halusivatko he silloin. Joo, toki jos on edelleen naimisissa ensimmäisen ihastuksensa kanssa, tilanne on toinen.
Nykyinen kumppanini haluaa lapsia, minä en. Asia ei tule usein esiin, mutta kyllähän siitä on tietoinen.
Voisin todennäköisesti, kunhan toisella ei olisi lapsia ennestään. Antinatalistina ajattelen, että tuossa on periaatteessa hyvinkin voimakas arvoristiriita mutta ei välttämättä ylitsepääsemätön, kun asia ei kuitenkaan tulisi kyseeseen meidän suhteessamme.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla niin idiootti että hukkaisi toisen aikaa?
Lasten hankkiminen on äärimmäisen julmaa ja epäeettistä. Jos "toisen aikaa tuhlaamalla" voi estää sen, että maailmaan pakotetaan uusi ihminen, tuohan on vain ja ainoastaan kunnioitettava ja arvokas teko. Harva pystyy omilla toimillaan ehkäisemään yhtä paljon kärsimystä.
Olettepas te yllättävän naiiveja ja lapsellisia. Ikuinen yhdessäolo ja rakkaus, ihan varmaan. Ei mikään ihme että olette ahdistuneita, kun otatte elämän ja seurustelun noin vakavasti.
Toki jos hän kykenee luopumaan lapsihaaveistaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä? Jos tarkoitus ei ole olla yhdessä loppuelämää, niin miksi olla yhdessä lainkaan?
Rakkauden, kumppanuuden, romantiikan, hyvän seksin, läheisyyden ja yhteisen hauskanpidon vuoksi?
Joillekin meistä suhteen laatu on sen pituutta tärkeämpi kriteeri.
Voisin, jos nainen olisi muuten miellyttävä. Asiahan on juuri niin kuin tuolla ylempänä todetaan: asia on ongelma korkeintaan sille osapuolelle, joka niitä lapsia tulevaisuudessa haluaa. (Ja voihan hänkin muuttaa mieltään.)