Opettajat, mikä on raskain oppilaan kohtalo/tilanne mitä urasi aikana on tullut vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

No kyllä on ollut outo tyyppi!

Ei mitenkään outoa tuohon aikaan. Opettaa meilläkin valitsi lellikkinsä, vanhempien ammatin mukaan ja katsoi läpi sormien näiden teot kaikilla oli käytös numero 10 vaikka mitä olisi tehnyt, muut num

Ehkä näillä lapsilla oli taitoja mitä sinulla ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni opettaja vaikuttaa unohtaneen salassapitovelvoitteen. Kannattaa tarkistaa perusopetuslaki 

40  Henkilötietojen salassapito ja käsittely

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L8P40

Ei tulisi edes mieleeni levitellä tai ruotia oppilaideni asioita vauvapalstalla. Luottamus. Kunnioitus vanhempia ja oppilaita kohtaan.

 

Riippuu vähän mistä ja miten kirjoittaa. Esim tuo oppilas joka adoptoitu ja adoptiovanhempakin kuoli tarina on jo vähän tunnistettavissa ja rajatapaus mutta tuo kerroin luokalla että oppilas kuoli tsunamissa oli raskainta viesti ihan ok. Koska oppilaan kuolema oli ihan yhteinen kaikille tiedotettava asia eikä opelle uskottu henkkoht trauma tms

 

Tsunamissa kuolleista kerrottiin muutenkin sen ajan lehdissä, oli valoku

Jotkut noista jutuista oli aika vastenmielisiäkin, esimerkiksi tuttavaperheestä oli tehty juttu ilman omaisten lupaa, nimetkin oli väärin.

Vierailija kirjoitti:

oppilaan vanhemman äkillinen yllättävä kuolema

Kuuluu monen elämään.

Vierailija kirjoitti:

VAITIOLOVELVOLLISUUS!!!

AIVOT

Yksi entinen oppilas tapettiin raa'asti! Oli kyllä silloin jo täysi-ikäinen! 

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

Semmosta se juurikin oli. Ope kumarsi tärkeitten perheiden lapsille ja muita ei edes huomattu, vaikka olis menettänyt vanhempansa äkillisesti, viiltelisi itseään tai muuta vastaavaa. Näköalatonta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni opettaja vaikuttaa unohtaneen salassapitovelvoitteen. Kannattaa tarkistaa perusopetuslaki 

40  Henkilötietojen salassapito ja käsittely

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L8P40

Ei tulisi edes mieleeni levitellä tai ruotia oppilaideni asioita vauvapalstalla. Luottamus. Kunnioitus vanhempia ja oppilaita kohtaan.

 

Riippuu vähän mistä ja miten kirjoittaa. Esim tuo oppilas joka adoptoitu ja adoptiovanhempakin kuoli tarina on jo vähän tunnistettavissa ja rajatapaus mutta tuo kerroin luokalla että oppilas kuoli tsunamissa oli raskainta viesti ihan ok. Koska oppilaan kuolema oli ihan yhteinen kaikille tiedotettava asia eikä opelle uskottu henkkoht trauma tms

 

Tsunamissa kuolleista

Silloin oli ihan sellainen nettisivu, jossa oli kuva kuolleesta sekä tämän nimi ja ikä. Ei siis mikään riepottelusivusto, vaan muistosivu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni opettaja vaikuttaa unohtaneen salassapitovelvoitteen. Kannattaa tarkistaa perusopetuslaki 

40  Henkilötietojen salassapito ja käsittely

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L8P40

Ei tulisi edes mieleeni levitellä tai ruotia oppilaideni asioita vauvapalstalla. Luottamus. Kunnioitus vanhempia ja oppilaita kohtaan.

 

Riippuu vähän mistä ja miten kirjoittaa. Esim tuo oppilas joka adoptoitu ja adoptiovanhempakin kuoli tarina on jo vähän tunnistettavissa ja rajatapaus mutta tuo kerroin luokalla että oppilas kuoli tsunamissa oli raskainta viesti ihan ok. Koska oppilaan kuolema oli ihan yhteinen kaikille tiedotettava asia eikä opelle uskottu henkkoht trauma tms

Silloin oli ihan sellainen nettisivu, jossa oli kuva kuolleesta sekä tämän nimi ja ikä. Ei siis mikään riepottelusivusto, vaan muistosivu.

Missä osoitteessa toimiva sivu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

Semmosta se juurikin oli. Ope kumarsi tärkeitten perheiden lapsille ja muita ei edes huomattu, vaikka olis menettänyt vanhempansa äkillisesti, viiltelisi itseään tai muuta vastaavaa. Näköalatonta menoa.

Vanhemman tai isovanhemman menettäminen kuuluu elämään. Ei siinä erityiskohtelua tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoululainen tyttö oli  menettänyt perheensä jo kahdesti. Ensin hänet hylättiin kehitysmaassa köyhyyden vuoksi. Suomessa hänen ainoa adoptiovanhempansa kuoli. Mutta sitä ei hänestä huomannut. Hän ei surkutellut itseään, oli aina ystävällinen ja on jatkanut elämäänsä. Mutta varmasti oli raskasta. 

Eniten valittavat ne, joiden vaikeudet ovat verraten pieniä. 

 

Miten opettaja voi tietää paljonko ihminen oikeasti itseään surkuttelee ja valittelee? Mietin vaan että minullakin oli ihan hirveitä vaikeuksia kouluaikoina ja tietenkin koulussa pidetään kohtelias ja ystävällinen kuori, omalle lähipiirille voi olla sitten millainen tahansa kriisien keskellä. Tai monenlaiset katkeruuden yms tunteet voi nousta pintaan vasta aikuisiällä.

 

Koiran tai kissan kuolema on ihan yhtä paha tai pahempi kuin ihmisläheisen kuolema. Ei mitään syytä vähätellä!!

Joo olen minäkin koulua ja työtä jatkanut, sydän murtuneena.

Perhesurma minkä tekijänä oppilaan vanhempi

Pakko tuohon kommentoida, että ehkä heillä oli taitoja, jota si Ulla ei ollut. On tutkittu, että opettajat eivät siedä oppilaita, joista näkevät tarvitsevuutta, usein se johtuu siitä, että opettajalla on itsellään jäänyt lapsuudessa joku asia, josta on jäänyt paitsi. Eli ei, opettajat eivät ole koneita ja heillä on erilaisia motiiveja toimia niin kuin toimivat. Hekin on ihmisiä. Ja tämä toki tarkoittaa sitä, että usein juuri huonosti kohdeltuja lapsia kohdellaan koulussa huonommin. 

Ihminen pitää ymmärtää omia pimeitäkin puoliaan, vain silloin voi olla tasapuolinen ja aidosti objektiivinen. Se on vaativaa työtä. En myöskään ole varma saavatko opet omien tunteiden tunnistamiseen oikeanlaista koulutusta. Ihan mielenkiinnosta, saatteko tällaista omien tunteiden/ motiivin koulutusta? 

Vatipäänäolovelvollisuus, muistakaa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli ollessani pieni koululainen mutta opettajani tuskin edes tiesi siitä. Siitä ei infottu koulun suuntaan.

 

Itse opettajana kauhein tilanne oli kun vanhemmat ei suostuneet hyväksymään oppilaan ongelmia.

Niin, monella on tuossa tilanteessa ollut vaikeaa. Koko luokan pitää tehdä isänpäiväkortteja, ja isälle askarrellaan silloin sun tällöin sitä sun tätä. Sellaista ei huomioitu ollenkaan, että lapsen isä on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli ollessani pieni koululainen mutta opettajani tuskin edes tiesi siitä. Siitä ei infottu koulun suuntaan.

 

Itse opettajana kauhein tilanne oli kun vanhemmat ei suostuneet hyväksymään oppilaan ongelmia.

Niin, monella on tuossa tilanteessa ollut vaikeaa. Koko luokan pitää tehdä isänpäiväkortteja, ja isälle askarrellaan silloin sun tällöin sitä sun tätä. Sellaista ei huomioitu ollenkaan, että lapsen isä on kuollut.

Sen kortinhan voi tehdä kenelle vaan, ei kai jokaisen oppilaan kohdalla tarvitse erikseen miettiä että kellepä sinä voisit tehdä isänpäiväkortin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa yksittäistä pahinta, mutta seuraavat ovat tuntuneet pahalta:

- kiltin lapsen raju koulukiusaaminen, joka sairastutti lapsen lopulta henkisesti erittäin pahasti

- perheenjäsenen murha

- vanhemman kuolemat

- sitten useampia, joissa vanhempi on hylännyt lapsen. Isä yleensä. Se on sydäntä särkevää, kun lapsi puhuu isästään tärkeänä ihmisenä, mutta tietää, ettei isä halua tavata tai on hyvin välinpitämätön.

Ja tässä ei todellakaan mikään vaitiolovelvollisuus rikkoudu. Näitä tapahtuu kaikkialla ja jatkuvasti. Nämä kuitenkin tuntuu pahalta opettajastakin. Sitten pienempiä vastoinkäymisiä on monella, mutta tämän tyyppiset ottaa itsellekin kovimmalle. 

Toivottavasti sinä opettajana kykenit tekemään tuosta kiusaamisesta lopun - ilmeisesti ei jos kerran lopulta sairastutti lapsen. Surullista ettei koulu näköjään pysty näihin puuttumaan. En päästäisi lastani enää kouluun mikäli tulisi siellä rankasti kiusatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa yksittäistä pahinta, mutta seuraavat ovat tuntuneet pahalta:

- kiltin lapsen raju koulukiusaaminen, joka sairastutti lapsen lopulta henkisesti erittäin pahasti

- perheenjäsenen murha

- vanhemman kuolemat

- sitten useampia, joissa vanhempi on hylännyt lapsen. Isä yleensä. Se on sydäntä särkevää, kun lapsi puhuu isästään tärkeänä ihmisenä, mutta tietää, ettei isä halua tavata tai on hyvin välinpitämätön.

Ja tässä ei todellakaan mikään vaitiolovelvollisuus rikkoudu. Näitä tapahtuu kaikkialla ja jatkuvasti. Nämä kuitenkin tuntuu pahalta opettajastakin. Sitten pienempiä vastoinkäymisiä on monella, mutta tämän tyyppiset ottaa itsellekin kovimmalle. 

Toivottavasti sinä opettajana kykenit tekemään tuosta kiusaamisesta lopun - ilmeisesti ei jos kerran lopulta sairastutti lapsen. Surullista ettei koulu näkö

Kannattaa tutustua kiusaamisen dynamiikkaan ennen kuin täällä huutelee. Kiusaamisen loppumisen vastuuttaminen yhdelle opettajalle ei ole asianmukaista, eikö oikeastaan mahdollista. Kiusaaminen on yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen ongelma, johon vaikuttaa mm. kiusaajan SEKÄ kiusatun käytös ja toiminta, vanhempien toiminta, opettajan ammattitaito, koulun moniammatillinen yhteistyö, kuraattorin ja koulupsykologin sekä rehtorin toiminta ja osaaminen. 

Enpä paljon entisistä oppilaista tiedä, enkä edes välitä. Sen tiedän kumminkin, että parin oppilaan elämä on mennyt piloille huumeitten takia. Toisen käyttäjänä, toisen myyjänä. Jälkimmäinen tyyppi herättää hieman suruakin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko tuohon kommentoida, että ehkä heillä oli taitoja, jota si Ulla ei ollut. On tutkittu, että opettajat eivät siedä oppilaita, joista näkevät tarvitsevuutta, usein se johtuu siitä, että opettajalla on itsellään jäänyt lapsuudessa joku asia, josta on jäänyt paitsi. Eli ei, opettajat eivät ole koneita ja heillä on erilaisia motiiveja toimia niin kuin toimivat. Hekin on ihmisiä. Ja tämä toki tarkoittaa sitä, että usein juuri huonosti kohdeltuja lapsia kohdellaan koulussa huonommin. 

Ihminen pitää ymmärtää omia pimeitäkin puoliaan, vain silloin voi olla tasapuolinen ja aidosti objektiivinen. Se on vaativaa työtä. En myöskään ole varma saavatko opet omien tunteiden tunnistamiseen oikeanlaista koulutusta. Ihan mielenkiinnosta, saatteko tällaista omien tunteiden/ motiivin koulutusta? 

Aika vähän tätä asiaa sivutaan okl:ssä. Itselläni oli hyvä tuuri, että sain proffalta graduaiheeksi aiheen, jossa tarkastellaan mm. opettajan ihmiskäsitystä, mikä liittyy siihen, miten opettaja näkee ihmisyyden. Mutta totta on, että kaikki (myös opettajat, jotka ovat loppupeleissä ihmisiä), ihailevat niitä kaikkein yhteiskuntakelpoisimpia ihmisiä. Eli niitä, jotka menestyvät akateemisesti hyvin tai erinomaisesti, joilla on symmetriset kasvot, tulevat paikalle puhtaina ja ajoissa sekä joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja yhteistyökykyä. 

Kuvankaunis, kiltti ja tunnollinen eloveenatyttö sai useamman kerran nyrkistä naamaan (tekijänä ulk. poika, joka lähti lopulta lastensuojelun matkaan ja muutti pois). Seurauksena tyttö sai pysyvän jäljen naamaansa, muuttui araksi ja yliherkäksi. Ala-asteen lopulla alkoi sitten oireilemaan syömishäiriötä, ja sain kerran kiinni viilt. puuhissa...