Opettajat, mikä on raskain oppilaan kohtalo/tilanne mitä urasi aikana on tullut vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

Semmosta se juurikin oli. Ope kumarsi tärkeitten perheiden lapsille ja muita ei edes huomattu, vaikka olis menettänyt vanhempansa äkillisesti, viiltelisi itseään tai muuta vastaavaa. Näköalatonta menoa.

Noh, minulla ei ole yleensä harmainta aavistusta, keitä minun oppilaitteni vanhemmat ovat. Joidenkin erittäin suurien idioottien vanhemmat tulevat mahdollisesti joskus esiin. Eräidenkin sekopäiden isä oli kunnanjohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli ollessani pieni koululainen mutta opettajani tuskin edes tiesi siitä. Siitä ei infottu koulun suuntaan.

 

Itse opettajana kauhein tilanne oli kun vanhemmat ei suostuneet hyväksymään oppilaan ongelmia.

Niin, monella on tuossa tilanteessa ollut vaikeaa. Koko luokan pitää tehdä isänpäiväkortteja, ja isälle askarrellaan silloin sun tällöin sitä sun tätä. Sellaista ei huomioitu ollenkaan, että lapsen isä on kuollut.

Häh? Mun äiti kuoli ollessani kolmannella luokalla, ja ihan sujuvasti tein mummilleni ne kortit sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

Kyllä meitä köyhän perheen lapsia käsiteltiin kaltoin. Minunkin hymytytön antoi ope lemmikilleen.Rovaniemellä, Opettaja Rauha Välikangas, 

Eikö keinoja sitten ole? Rikosilmoitus? Lasu? Yhteydet kotiin? Järjestää oppilaan siirron toiseen kouluun? Koulusta erottaminen? Kiusatulle turvattu tila välitunneiksi? En ole opettaja enkä tosiaan tunne asiaa mutta olen kuvitellut että kouluilla on oltava keinoja lopettaa kiusaaminen - tai edes hillitä sitä, jotta koulunkäynti ilman sairastumista mahdollistuu. En tarkoittanut että opettajan olisi yksin kyettävä lopettamaan kiusaaminen, mutta hänen pitäisi kyetä käynnistämään asian vaatimat toimenpiteet. 

Työskentelen lastensuojelun sossuna. Aika vähän ne opettajat tuntuvat tietävän oppilaittensa todellisesta tilanteesta mitä olen kouluverkostoneuvotteluissa istunut. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö keinoja sitten ole? Rikosilmoitus? Lasu? Yhteydet kotiin? Järjestää oppilaan siirron toiseen kouluun? Koulusta erottaminen? Kiusatulle turvattu tila välitunneiksi? En ole opettaja enkä tosiaan tunne asiaa mutta olen kuvitellut että kouluilla on oltava keinoja lopettaa kiusaaminen - tai edes hillitä sitä, jotta koulunkäynti ilman sairastumista mahdollistuu. En tarkoittanut että opettajan olisi yksin kyettävä lopettamaan kiusaaminen, mutta hänen pitäisi kyetä käynnistämään asian vaatimat toimenpiteet. 

Näissä on se ongelma, että vaikka tehtäisiinkin ryhmävaihtoja ja ulkoiltaisiin eri pihoilla jne. se kiusattu saattaa silti hakeutua sinne kiusaajien seuraan kun selän käännät. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö keinoja sitten ole? Rikosilmoitus? Lasu? Yhteydet kotiin? Järjestää oppilaan siirron toiseen kouluun? Koulusta erottaminen? Kiusatulle turvattu tila välitunneiksi? En ole opettaja enkä tosiaan tunne asiaa mutta olen kuvitellut että kouluilla on oltava keinoja lopettaa kiusaaminen - tai edes hillitä sitä, jotta koulunkäynti ilman sairastumista mahdollistuu. En tarkoittanut että opettajan olisi yksin kyettävä lopettamaan kiusaaminen, mutta hänen pitäisi kyetä käynnistämään asian vaatimat toimenpiteet. 

Jos tyyppi A kiusaa tyyppiä B, siihen saattaa vielä pystyä puuttumaan. Ainakin koulussa, tuskin muussa elämässä. Mutta harvoin tilanne on edes tuollainen. Useimmiten koko luokka vihaa sitä kiusattua, saattaa olla että lähes koko koulu vihaa. Eikä paine lopu siihen, jos ilmiselvät vihateot saadaan loppumaan. Kiusattu kyllä aistii edelleen vihan ilmapiirin ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ala-asteen opettajani ei osoittanut minua kohtaan minkäänlaista empatiaa, vaan enemmän selvää halveksuntaa, kun jouduin 80-luvun alussa lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta se näkyi kaikesta käytöksestä. Hän esim otti aina "hyvien" perheiden lapset ensin ja viimeisenä minun luokseni tuskaisasti puhallellen. En ollut häirikkö-oppilas, enkä edes erityisen huonokaan, mutta ilmeisesti hän ei pystynyt asiaa käsittelemään aikuismaisella tavalla. Ja kyseessä ei edes ollut mikään vanha tantta, vaan suhteellisen nuori opettaja.

Semmosta se juurikin oli. Ope kumarsi tärkeitten perheiden lapsille ja muita ei edes huomattu, vaikka olis menettänyt vanhempansa äkillisesti, viiltelisi itseään tai muuta vastaavaa. Näköalatonta menoa.

 

Noh, minulla ei ole yleensä

Ai niinkö,minun luokan rikkaiden pennut kantoivat lahjoja opettajalle jouluna ja keväällä.Suklaata ja kukkia . Ei meillä ollut varaa ostaa edes itsellemme suklaata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli ollessani pieni koululainen mutta opettajani tuskin edes tiesi siitä. Siitä ei infottu koulun suuntaan.

 

Itse opettajana kauhein tilanne oli kun vanhemmat ei suostuneet hyväksymään oppilaan ongelmia.

Niin, monella on tuossa tilanteessa ollut vaikeaa. Koko luokan pitää tehdä isänpäiväkortteja, ja isälle askarrellaan silloin sun tällöin sitä sun tätä. Sellaista ei huomioitu ollenkaan, että lapsen isä on kuollut.

Sen kortinhan voi tehdä kenelle vaan, ei kai jokaisen oppilaan kohdalla tarvitse erikseen miettiä että kellepä sinä voisit tehdä isänpäiväkortin.

Niin, kenelle sen voi sitten tehdä? Ei vaarejakaan. Naapurinsedälle, jolla itsellään on kolme lasta?

``Ai niinkö,minun luokan rikkaiden pennut kantoivat lahjoja opettajalle jouluna ja keväällä.Suklaata ja kukkia . Ei meillä ollut varaa ostaa edes itsellemme suklaata.``

Näin juuri. Olisi kai pitänyt yrittää keksiä opettajalle joku lahja, joka ei maksa paljon. Lahjoja kai se oli vailla.

----Noh, minulla ei ole yleensä

Ai niinkö,minun luokan rikkaiden pennut kantoivat lahjoja opettajalle jouluna ja keväällä.Suklaata ja kukkia . Ei meillä ollut varaa ostaa edes itsellemme suklaata.----

Minä olen yläkoulun opettaja. Ei minulle kukaan tuo koskaan mitään lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskain tilanne varmaan ollut kun piti luokalle ilmoittaa oppilaan kuolleen (2lk.). Aasian tsunamissa menehtyi koko perhe.

Meidän koulussa yksi oppilas menetti perheenjäseniään tsunamissa, olivat kateissa kun koulu alkoi. Lapsi oli halunnut tulla kouluun joten oli paikalla koulussa kun aamunavauksessa käytiin läpi Kaakkois-Aasian tsunamia.

Miksi se oli koulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskain tilanne varmaan ollut kun piti luokalle ilmoittaa oppilaan kuolleen (2lk.). Aasian tsunamissa menehtyi koko perhe.

Meidän koulussa yksi oppilas menetti perheenjäseniään tsunamissa, olivat kateissa kun koulu alkoi. Lapsi oli halunnut tulla kouluun joten oli paikalla koulussa kun aamunavauksessa käytiin läpi Kaakkois-Aasian tsunamia.

Päätöshän siitä kouluunmenemisestä on ihan oppilaan oma. Ymmärrän että joku haluaa normaalielämään, se voi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen lastensuojelun sossuna. Aika vähän ne opettajat tuntuvat tietävän oppilaittensa todellisesta tilanteesta mitä olen kouluverkostoneuvotteluissa istunut. 

Ei niiden tarvitse, koska he opettavat ja sinä tiedät paremmin. Eikä me opettajat missään verkostoneuvotteluissa edes haluta istua. Sossut hoitaa sen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskain tilanne varmaan ollut kun piti luokalle ilmoittaa oppilaan kuolleen (2lk.). Aasian tsunamissa menehtyi koko perhe.

Meidän koulussa yksi oppilas menetti perheenjäseniään tsunamissa, olivat kateissa kun koulu alkoi. Lapsi oli halunnut tulla kouluun joten oli paikalla koulussa kun aamunavauksessa käytiin läpi Kaakkois-Aasian tsunamia.

Miksi se oli koulussa

Miksi ei olisi ollut? Koulut alkoi viikko tai pari tsunamin jälkeen.

Kiitos Liisa. Tunnistin itseni.

Raskainta oli vuosien ajan päivittäinen toisiin oppilaisiin kohdistuva häiriköinti, henkinen ja fyysinen väkivalta, kun huomasi, että omat keinot ja energia loppuvat. Opettajilla ei ole oikeuksia eikä keinoja estää häirikköoppilaiden käytöstä oppitunneilla ja välitunneilla eikä sen vuoksi myöskään mahdollisuuksia estää henkisen ja fyysisen väkivallan seurauksia lapsissa ja nuorissa. Tämä on todella raskasta.

Kouluissa valta on pahimmilla kiusaajilla - ihan kuin yhteiskunnassakin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö keinoja sitten ole? Rikosilmoitus? Lasu? Yhteydet kotiin? Järjestää oppilaan siirron toiseen kouluun? Koulusta erottaminen? Kiusatulle turvattu tila välitunneiksi? En ole opettaja enkä tosiaan tunne asiaa mutta olen kuvitellut että kouluilla on oltava keinoja lopettaa kiusaaminen - tai edes hillitä sitä, jotta koulunkäynti ilman sairastumista mahdollistuu. En tarkoittanut että opettajan olisi yksin kyettävä lopettamaan kiusaaminen, mutta hänen pitäisi kyetä käynnistämään asian vaatimat toimenpiteet. 

Opettaja menee valittamaan aran kiusatun oppilaan käytöksestä rehtorille. Ruvetaan uhkailemaan lasulla. Mulkoillaan kiusatun oppilaan äitiä silmät viiruina ja tuhahdellaan ylimielisesti. Kiusaamiseen ei edes yritetä puuttua. Siinä toimenpiteet. 

Ei raskain, mutta pysäyttävä. Lapsi oli laitoksessa, koska kumpikaan vanhemmista ei halunnut häntä. Toisella vaativa työ ja toisella uusi puoliso ei hyväksynyt lasta. Ihan normi murrosikäinen,  kaikin puolin ok. Alkoi oireilla hylkäämisestä, masennusta, vetäytymistä. Vaihtoi koulua, kun sai perhesijoituksen.