Lue keskustelun säännöt.
Tilanne, johon et olisi uskonut päätyväsi?
06.12.2023 |
En olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut, että nyt asun yksin ja kerrostalossa. Eroni ja sen syyt olisivat olleet scifiä. Ja että saisin tietyn, enemmän menneisyyteen liittyvän ihmisen kämppääni auttamaan käytännön hommissa.
Entä muut? Miten elämä on yllättänyt?
Kommentit (84)
En olisi uskonut että en ole vielä kolmenkympin ikään mennessä kokenut jotain kliseistä elokuvaromanssia. Ja olen siis mies ja todella hömppäromantiikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut jääväni 40-vuotiaana leskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin se oli yllättävä avioero.
Mies vaan päätti ottaa eron ja pääsin seuraamaan vierestä, kuinka vieras nainen muutti meidän juuri ostamaan uuteen kotiin ja ryhtyi viikko-viikko vanhemmaksi meidän lapsille.
Itsellä loppui matkat yms. kuin seinään, kaikki raha menee nykyään asumiseen ja ruokaan. No, olin hetken ilman kotia, eli sentään on koti.
Saako kysyä, kun on tällainen "mies vaan otti eron" -tilanne: tuliko ero siis täysin yllättäen ja odottamatta? Jos tuli, tarjottiinko sille mitään syytä, ja oliko syy sellainen jonka edes tunnistit (siinä kohtaa kun se kerrottiin)? Vai jäitkö kokonaan vaan pimentoon sen osalta miksi näin edes tapahtui?
En olisi uskonut, että ostamalla tontin joutuisin sellaiseen myllytykseen mihin jouduin. Suomessa on uskomatonta, miten valittamalla voi tehdä kiusaa toisille.
Saavutin kaikki unelmani (lapset, ok taloudellinen tilanne, yliopistopaikka jne,) vaikka lapsuus oli kamala. Mutta pahinta on, että nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin ja onnellisesti, niin haluan vain kuolla. Lasten takia yritän, mutta en vain jaksaisi enää. En ikinä olisi uskonut, että minulle kävisi näin. Aina lapsena ja nuorena jaksoin uskoa parempaan huomiseen, minkä saavutinkin ja nyt sitten haluan vain päättää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi uskonut että sain ulosottomerkinnän heti ku täytin 18 vuotta, koska oli niin paljon korvauksia maksettavana. nyt kolmekymppisenä olen edelleen siinä tilassa että velkaa on, enkä saa asuntoja edes vuokrattua koska luottotiedot vaikuttavat liikaa siihenkin.
siispä masennuin ja aloin narkkaamaan. kymmene vuotta siinä meni päihdekoukussa. nyt olen ollut monta vuotta selvinpäin enkä tiedä saanko koskaan töitä koska työhistoria on sellaine ettei ole tullut töitä koskaan tehtyä vielä.
toivon että saisin vielä joskus töitä ja velat maksettua. oon yrittänyt tehdä paljon asioiden eteen mutta silti on vaikeaa kun kaikki asiat on niin hankalia koska ei ole luottotietoja.
onko kenelläkään mitään vinkkejä heittää kuinka pääsee tästä tilanteesta eteenpäin.
haluan päästä töihin joskus, käyn koulua tällä hetkellä ja valmistun sitten aikanaan. oon ICT-alalla koulutuksessa.
olenko jo menettänyt elämäni, vai onko tästä vielä mahdollisuus selviytyä.
tuntuu että tämä paikkakunta jossa asun on niin pieni että täällä kaikki tuntevat toisensa ja minulla on huono maine koska aikanaan tein paljon kaikkea tyhmää kun olin päihdekoukussa, eli siis varastelin joka kaupasta jotain jne, että sain rahaa elämiseen ja päihteisiin..
en olisi uskonut koskaan olevani tässä asemassa elämässäni..
Jäin leskeksi liian aikaisin ja yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en olisi uskonut että sain ulosottomerkinnän heti ku täytin 18 vuotta, koska oli niin paljon korvauksia maksettavana. nyt kolmekymppisenä olen edelleen siinä tilassa että velkaa on, enkä saa asuntoja edes vuokrattua koska luottotiedot vaikuttavat liikaa siihenkin.
siispä masennuin ja aloin narkkaamaan. kymmene vuotta siinä meni päihdekoukussa. nyt olen ollut monta vuotta selvinpäin enkä tiedä saanko koskaan töitä koska työhistoria on sellaine ettei ole tullut töitä koskaan tehtyä vielä.
toivon että saisin vielä joskus töitä ja velat maksettua. oon yrittänyt tehdä paljon asioiden eteen mutta silti on vaikeaa kun kaikki asiat on niin hankalia koska ei ole luottotietoja.
onko kenelläkään mitään vinkkejä heittää kuinka pääsee tästä tilanteesta eteenpäin.
haluan päästä töihin joskus, käyn koulua tällä hetkellä ja valmistun sitten aikanaan. oon ICT-alalla koulutuksessa.
olenko
Elämäsi on sinun, ota päivä kerrallaan ja keskity opintoihin, tee joka päivä jotain mukavaa jos tykkäät ulkoilla, kuunnella musaa tms. Jos valmistuttuasi haluat vaihtaa paikkakuntaa, kokeile jotain ihan erilaista. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
En uskonut jääväni työttömäksi viisikymppisenä ihan hienon uran päätteeksi. En uskonut, että siitä seuraisi kodittomuus, köyhyys ja fyysinen kunto, jonka vuoksi en uskalla edes lähteä viemään roskista. Mutta tässä ollaan.
Täällä kohtalotoveri. Lisäksi puolisoni menehtyi äkillisesti. Siis vuoden sisällä työtön ja leski. Kodin jouduin vaihtamaan paljon pienempään enkä saa lesken eläkettä. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin se oli yllättävä avioero.
Mies vaan päätti ottaa eron ja pääsin seuraamaan vierestä, kuinka vieras nainen muutti meidän juuri ostamaan uuteen kotiin ja ryhtyi viikko-viikko vanhemmaksi meidän lapsille.
Itsellä loppui matkat yms. kuin seinään, kaikki raha menee nykyään asumiseen ja ruokaan. No, olin hetken ilman kotia, eli sentään on koti.
Saako kysyä, kun on tällainen "mies vaan otti eron" -tilanne: tuliko ero siis täysin yllättäen ja odottamatta? Jos tuli, tarjottiinko sille mitään syytä, ja oliko syy sellainen jonka edes tunnistit (siinä kohtaa kun se kerrottiin)? Vai jäitkö kokonaan vaan pimentoon sen osalta miksi näin edes tapahtui?
Lähestulkoon. Toki pitkässä suhteessa oli ollut vaiheita, mutta koskaan ei oltu edes keskusteltu eron mahdollisuudesta, ei ollut pettämistä tai isoja kriisejä. Juuri ostettu uusi talo.
Sain syyksi sellaista yleistä diipadaapaa kuten "ei olla toisillemme oikeita, ansaitset parempaa, ei ole rakkautta, vapautan sinut, haluan olla yksin". Siis sellaista mitä voidaan sanoa lyhyen seurustelusuhteen jälkeen, kun halutaan toisesta eroon toista loukkaamatta. Se oli ihan absurdia, me oltiin kuitenkin oltu yhdessä pitkään, yhteiset alaikäiset lapset ja kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 35v enkä ole koskaan seurustellut. En myöskään olisi ikinä uskonut että tulen painamaan yli 80 kg mutta niin vaan kohta 90 kg kolkuttelee :(
ihan normi painohan tuo on
mut harmi jos se sua vaivaa tietenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en olisi uskonut että sain ulosottomerkinnän heti ku täytin 18 vuotta, koska oli niin paljon korvauksia maksettavana. nyt kolmekymppisenä olen edelleen siinä tilassa että velkaa on, enkä saa asuntoja edes vuokrattua koska luottotiedot vaikuttavat liikaa siihenkin.
siispä masennuin ja aloin narkkaamaan. kymmene vuotta siinä meni päihdekoukussa. nyt olen ollut monta vuotta selvinpäin enkä tiedä saanko koskaan töitä koska työhistoria on sellaine ettei ole tullut töitä koskaan tehtyä vielä.
toivon että saisin vielä joskus töitä ja velat maksettua. oon yrittänyt tehdä paljon asioiden eteen mutta silti on vaikeaa kun kaikki asiat on niin hankalia koska ei ole luottotietoja.
onko kenelläkään mitään vinkkejä heittää kuinka pääsee tästä tilanteesta eteenpäin.
haluan päästä töihin joskus, käyn koulua tällä hetkellä ja valmistun sitten aika
joo otan päivän kerrallaan. käyn koulua ja keskityn omaan hyvinvointiin, sekä urheilen ja liikun luonnossa muutenkin päivittäin. en kuitenkaan pysty muuttamaan eri paikkakunnalle koska minulla on lapsi täällä.
jos mulla ei olisi perhettä tai lapsia, niin olisin jo muuttanut ajat sitten jonnekin muualle. mutta elämä menee omalla painollaan ja muuten kaikki on sillai ihan ookoo. mutta on se raskasta välillä, kun ei tiedä löytyykö töitä koulun jälkeen tai enemmän mietin sitä että onko se maine vielä että luullaan että tekisin jotain rikoksia jne..
yritän kyllä saada kaiken kuntoon, koska lapselleni haluan pystyä vielä joskus tarjoamaan hyvän elämän sekä joskus jopa ostaa hänelle jotain...
nytkin joulu tulossa ja pakkohan se on jotain ostaa muksulle vaikka olisin itse syömättä viikon sen jälkeen.
Uskon kyllä siihen että asioilla on tapana järjestyä, sekä teen kyllä kaikkeni sen eteen että kaikki jutut olisi kokoajan paremmin ja paremmin. oon jo nyt muutaman vuoden aikana saanut muutettua asioita joista en olisi koskaan uskonut saavani kuntoon...esim tuo ppäihdeongelma joka kesti noin kymmenen vuotta. nyt oon ollu jo monta vuotta kunnossa ilman ongelmia.
En olisi ikinä uskonut valmistuvani yliopistosta. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskelu oli kivaa, sitten tajusin olevani väärällä alalla ja joka ikinen kurssi oli yhtä pakkopullaa, motivaatio nollassa. Vielä kun opintojen aikana kävin läpi ihmissuhteisiin liittyvän vaikean elämänvaiheen, meinasi loppua usko, että saan hoidettua koulun loppuun. Elämäni karseimmat vuodet mutta lopulta sain kuin sainkin paperit käteen.
En olisi myöskään uskonut että alan tosissani tekemään taidetta, tavoitteena pystyä jonain päivänä elättämään sillä itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä uskonut, että sairastun syöpään. Ja nyt en meinaa uskoa, että kuolen tähän. Luulen vieläkin, että joku erehdys koko homma.
Minua puri punkki keskellä talvea vuosia sitten. Sairastuin tuosta yhdestä ainoasta puremasta pysyvästi. En olisi koskaan uskonut, että voisin saada punkinpureman keskellä talvea ja sairastua siitä noin vaikeasti. En parane koskaan.
Sain yllättäen kuulla, että olin sairastunut harvinaiseen, vaikeaan sairauteen kolmekymppisenä. Sairaus ei koskaan parane, eikä sairauden harvinaisuuden vuoksi ole kunnon hoitoakaan. Julkinen terveydenhuolto on ihan romu, kun hoitoa ei saa kunnolla sieltäkään. Yksityisellä ei osaajia ole sairauden harvinaisuuden vuoksi. Eniten pelottaa, jos joudun kitumaan vuosikaudet kivuissani. Kivunhoito on todella huonolla tolalla.
En ajatellut, että terveys menisi tässä iässä. Eniten keljuttaa, kun olen elänyt ns. kunnollista elämää. En käytä lainkaan alkoholia, en tupakoi/nuuskaa, syön tavallista ruokaa, harrastin normaalisti liikuntaa jne. Sairauden puhkeamista en siis olisi voinut estää mitenkään, oli vain yksinkertaisesti huonoa tuuria. Sairastumisen vuoksi joudun tulevaisuudessa todennäköisesti luopumaan urastani, lapsiakaan en voi enää saada. Puoliso ei onneksi ole hylännyt, vaikka sairastuin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut valmistuvani yliopistosta. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskelu oli kivaa, sitten tajusin olevani väärällä alalla ja joka ikinen kurssi oli yhtä pakkopullaa, motivaatio nollassa. Vielä kun opintojen aikana kävin läpi ihmissuhteisiin liittyvän vaikean elämänvaiheen, meinasi loppua usko, että saan hoidettua koulun loppuun. Elämäni karseimmat vuodet mutta lopulta sain kuin sainkin paperit käteen.
En olisi myöskään uskonut että alan tosissani tekemään taidetta, tavoitteena pystyä jonain päivänä elättämään sillä itseni.
miten pääsee alkuun siinä että voi alkaa tienata taiteella?
siis laittamalla netttiin kuvia omistä töistä vai onko siihen jokin toinen tie jota kautta voi hakea jotain taiteilijan tukirahaa tai muuta vastaavaa?
olisi kiinnostava tietää koska tykkään tehdä taidetta. maalaan, piirrän sekä myös rakennan taidetta jne, miljoonia eri tapoja.
Seurustelemaan eksän kaverin kanssa. Ei tuollaista vaan voi suunnitella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut valmistuvani yliopistosta. Kaksi ensimmäistä vuotta opiskelu oli kivaa, sitten tajusin olevani väärällä alalla ja joka ikinen kurssi oli yhtä pakkopullaa, motivaatio nollassa. Vielä kun opintojen aikana kävin läpi ihmissuhteisiin liittyvän vaikean elämänvaiheen, meinasi loppua usko, että saan hoidettua koulun loppuun. Elämäni karseimmat vuodet mutta lopulta sain kuin sainkin paperit käteen.
En olisi myöskään uskonut että alan tosissani tekemään taidetta, tavoitteena pystyä jonain päivänä elättämään sillä itseni.
miten pääsee alkuun siinä että voi alkaa tienata taiteella?
siis laittamalla netttiin kuvia omistä töistä vai onko siihen jokin toinen tie jota kautta voi hakea jotain taiteilijan tukirahaa tai muuta vastaavaa?
olisi kiinnostava tietää koska tykkään tehdä taidetta. maalaan, piirrän sekä myös rakennan
En ainakaan tiedä että on muita reittejä, joku muu voi toki valaista jos tietää enemmän. Itse yritän just tuolla keinolla että laitan verkkoon sopivalle alustalle (tai mahdollisesti useammalle) taidettani esille. Jos ihmiset pitävät siitä, varmasti ajan kanssa voi tulla jonkinlaisia mahdollisuuksia eteen. En jotenkin pidä ajatuksesta että alkaisin tyrkyttämään taidettani vaan luotan siihen että oikeat ihmiset löytävät luokse muutenkin. Näen myös että kohderyhmä kannattaa pitää aika laajana, pelkästään Suomen sisällä voi olla haastavampaa menestyä.
Minullakin se oli yllättävä avioero.
Mies vaan päätti ottaa eron ja pääsin seuraamaan vierestä, kuinka vieras nainen muutti meidän juuri ostamaan uuteen kotiin ja ryhtyi viikko-viikko vanhemmaksi meidän lapsille.
Itsellä loppui matkat yms. kuin seinään, kaikki raha menee nykyään asumiseen ja ruokaan. No, olin hetken ilman kotia, eli sentään on koti.