Tilanne, johon et olisi uskonut päätyväsi?
En olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut, että nyt asun yksin ja kerrostalossa. Eroni ja sen syyt olisivat olleet scifiä. Ja että saisin tietyn, enemmän menneisyyteen liittyvän ihmisen kämppääni auttamaan käytännön hommissa.
Entä muut? Miten elämä on yllättänyt?
Kommentit (84)
Avioero. En olisi uskonut, mutta oman hyvinvoinnin vuoksi oli pakko. Tosin siitä alkoi elämä uudestaan ja ero oli hyvä asia.
En uskonut että koskaan asuisin tällä paikkakunnalla missä nyt asun. Olen asunut täällä 12 vuotta. Mikä tässä on erikoista, että olen ihan tavis, en siis mikään huippuosaaja, mutta minut silti headhuntattiin tänne rekrypalvelun avoimen hakemuksen kautta. Olin vain sopivan keskinkertainen - mitään huippuosaaja ei haluttukaan. Se että pääsen johonkin töihin hakematta oli se erikoisuus, kun sitä ennen olin hakenut kymmeniä pääsemättä edes haastatteluun. En ollut työtön, mutta määräaikaisessa työssä.
En uskonut sairastuvani syöpään. Oli joku harha, että ihan kuin tuollaiset asiat muka tapahtuisi vain muille ihmisille.
En olisi uskonut että minusta tulee ison perheen äiti. 19 vuotiaana alettiin lapsia yrittämään. 10v myöhemmin, ei näyttänyt vieläkään onnistuvan, lopulta usean vuoden hoidoilla saatiin yksi lapsi. Muutama vuosi myöhemmin tuli luomuna kolmoset.
Vierailija kirjoitti:
En uskonut sairastuvani syöpään. Oli joku harha, että ihan kuin tuollaiset asiat muka tapahtuisi vain muille ihmisille.
Mietin joskus, päädynkö tuohon tilanteeseen.
Ap
Olen aina elänyt tyytyväisenä ikisinkkuna. Viihdyn hyvin yksin ja vaadin toiselta ihmiseltä äärimmäistä henkistä kohtaamista, että olisin valmis sijoittamaan häneen hetkeäkään vapaa-ajastani. 36-vuotiaana tapasin tuollaisen ihmisen ja olen umpi rakastanut häneen. Ja hän minuun.
En olisi uskonut, että rakennusliike mihin minut pyydettiin töihin, toimari asentaa puhelimeeni ja tietokoneeseen vakoilusovelluksen. Teamsissa huhotti ja ahdistelu mua. Lopulta uhkasi levittää salakuvaamaansa materiaalia, kunnes 2 kk jälkeen pyysin työsuhteen purkua.
Olen yh. Menetin asuntosäästöni, kun jouduin opiskelemaan uuden alan. Jyväskylässä näin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että rakennusliike mihin minut pyydettiin töihin, toimari asentaa puhelimeeni ja tietokoneeseen vakoilusovelluksen. Teamsissa huhotti ja ahdistelu mua. Lopulta uhkasi levittää salakuvaamaansa materiaalia, kunnes 2 kk jälkeen pyysin työsuhteen purkua.
Olen yh. Menetin asuntosäästöni, kun jouduin opiskelemaan uuden alan. Jyväskylässä näin.
Kamalaa. Saitko hänet mitenkään vastuuseen teoistaan?
miesystävän vaimon työparina joissakin vuoroissa.
En.
Tein poliisille rikosilmon, mutta ei sitä tutkittu, koska olisi ollut vaivalloista, eikä poliisit 2-3 v sitten pikkupaikkakunnilla tuntenut it asioita. Soitin Helsingin poliisille, ja totesivat että kunniaväkivallassa nykyään ihan peruskauraa, mutta eivät voi tutkia koska Ilmo tehtävä tapahtumapaikkakunnalla.
En uskonut jääväni työttömäksi viisikymppisenä ihan hienon uran päätteeksi. En uskonut, että siitä seuraisi kodittomuus, köyhyys ja fyysinen kunto, jonka vuoksi en uskalla edes lähteä viemään roskista. Mutta tässä ollaan.
Olin onnellinen terveen lapsen vanhempi. Päätettiin hankkia hänelle kaveri. Tuli kaksoset. Tunsimme itsemme erikoisen onnekkaiksi.
Kun kaksoset olivat 1v, petti ehkäisypilleri syntyi neljäs.
Esikoisella ja toisella kaksosista tuli ilmi ongelmia ja saivat kv-diagnoosin.
Elämä oli kriisistä toiseen kompurointia seuraavat 10v.
Vierailija kirjoitti:
En uskonut jääväni työttömäksi viisikymppisenä ihan hienon uran päätteeksi. En uskonut, että siitä seuraisi kodittomuus, köyhyys ja fyysinen kunto, jonka vuoksi en uskalla edes lähteä viemään roskista. Mutta tässä ollaan.
Mun ystävälle kävi näin. On vaihtanut työpaikkaa vajaa 10 v välein, ostettu aina toiseen työpaikkaan. Tuli korona, jäi lomautetuksi ja tänä aikana osaston työkuva lakkautettiin.
Hänen siskonsa oli jäänyt leskeksi ennen koronaa ja lopulta päätyi vuokraamaan asuntonsa ja asuu siskonsa luona. Ilman vuokratuloja ei pärjäisi, liiton päivät ovat loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskonut jääväni työttömäksi viisikymppisenä ihan hienon uran päätteeksi. En uskonut, että siitä seuraisi kodittomuus, köyhyys ja fyysinen kunto, jonka vuoksi en uskalla edes lähteä viemään roskista. Mutta tässä ollaan.
Mun ystävälle kävi näin. On vaihtanut työpaikkaa vajaa 10 v välein, ostettu aina toiseen työpaikkaan. Tuli korona, jäi lomautetuksi ja tänä aikana osaston työkuva lakkautettiin.
Hänen siskonsa oli jäänyt leskeksi ennen koronaa ja lopulta päätyi vuokraamaan asuntonsa ja asuu siskonsa luona. Ilman vuokratuloja ei pärjäisi, liiton päivät ovat loppu.
On sentään sisko. Ja oma asunto, jonka voi saada takaisin, jos asiat paranevat. Minun ainoa sisarukseni ei ole puhunut minulle sen jälkeen, kun jouduin kadulle omistamastani asunnosta vuosia sitten.
Eihän tämä mikään kilpailu ole. Kunhan vain puran vähän.
Vaikea sairastuminen ja sen kautta tk-eläke, ei ollut oma valintani. Sen seurauksena köyhyys josta ei ole poispääsyä.
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että rakennusliike mihin minut pyydettiin töihin, toimari asentaa puhelimeeni ja tietokoneeseen vakoilusovelluksen. Teamsissa huhotti ja ahdistelu mua. Lopulta uhkasi levittää salakuvaamaansa materiaalia, kunnes 2 kk jälkeen pyysin työsuhteen purkua.
Olen yh. Menetin asuntosäästöni, kun jouduin opiskelemaan uuden alan. Jyväskylässä näin.
Et tehnyt rikosilmoitusta? Mikset?
Mä olin ahdistunut muutamia vuosia takaperin joten lähdin reissuun yksikseni ja muutenkin aloin viettämään paljon aikaa yksin luonnossa kysyen aika isoja kysymyksiä itsekseni, tää johti henkiseen heräämiseen ja muutti totaalisesti mun uskomusjärjestelmät ja ihan kaiken. Mun Ego tavallaan kuoli kokonaan mikä oli aika pelottavaa koska nyt mun piti alkaa rakentaa itseäni uudestaan.
Mä olin ennen ihminen joka leikitteli toisten tunteilla ja käytti paljon päihteitä ja muutenkin teki kaikkea tyhmää.
Mun sielu pelastatettiin, uskon tosiaan niin
Yllätysavioero 40 vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En uskonut jääväni työttömäksi viisikymppisenä ihan hienon uran päätteeksi. En uskonut, että siitä seuraisi kodittomuus, köyhyys ja fyysinen kunto, jonka vuoksi en uskalla edes lähteä viemään roskista. Mutta tässä ollaan.
Jaksamista. Minulla ei ole hienoa uraa, mutta työelämässä mikään ei ole varmaa.
Ap
Olin elämäni ensimmäistä kertaa Japanissa ja seisoin kimono päällä shintotemppelissä lukemassa omaa vihkivalaani. En olisi pari vuotta aiemmin moiseen joutuvani.