Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kiusaa lasta ruokaongelmien takia
05.12.2023 |
Toinen lapsista on ongelmasyöjä, voi kai sanoa että nirso. Joka tapauksessa on tosi tarkka ruokien tekstuureista tai siitä mitä sekoitetaan keskenään. Esimerkiksi kokkare perunamuusissa aiheuttaa yökkäysreaktion ja sen jälkeen ei enää halua syödä annosta loppuun. Ruuan pitää myös olla joko kunnolla kypsää tai sitten kokonaan raakaa, al dente on ehdoton ei. Anoppi ei hyväksy lapsen nirsoilua, vaan on alkanut "kasvattaa" häntä. Toisin sanoen lapsi ei syö mummolassa juuri mitään, kun kaikki on ihan kiusallaan tehty sellaiseksi ettei hän saa sitä alas. Niinkin vähäpätöinen asia kuin salaatti tehdään lapselle syömäkelvottomaksi. Hän esim. syö kurkkua sellaisenaan, mutta ei pysty syömään jos ne noukitaan salaatin seasta. Ja kas kummaa, aina anoppi on pilkkonut kaiken kurkun salaattiin. Lihapullat menisi muuten, mutta sipulin takia ei kelpaa, taas yökkäyreaktio ja ruoka jää kesken. Ja tietysti anoppi pistää sipulia, koska hänhän ei nirsoilun takia tee erikseen pientä annosta ilman. Tai jos jälkiruokana on marjarahkaa, ei mitenkään voi jättää pientä annosta pelkkää rahkaa.
Huomenna pitäisi taas mennä syömään sinne, ja ärsyttää taas jo valmiiksi.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kiusaamista ruokatapojen opettaminen.
On se. Pikkusiskoni sairastui 60-luvulla ruoka-aineallergiaan eikä pystynyt syömään esim. tomaattia eikä kalaa. Hän sai selkäsaunan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. Ei kai tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää selittää puolin ja toisin - anopin toimintaa lapselle ja lapsen toimintaa aikuiselle.
Minulla oli lapsena samanlainen vaihe. En tiedä miksi, mutta myöhemmin olen kuullut, että monella lapsella on. Perunat ja kastikkeen söin, kun sain ottaa ne itse ja laitoin lautaselle vierekkäin, en sekaisin. Sama tomaattien kanssa - opin katsomaan leikatuista tomaateista, pysyvätkö ne koossa vai erottuuko siemenet erilliseksi sammakonkuduksi ja sen mukaan otin tai en. Sipulin maku ei haitannut, mutta jostain sileästä koostumuksesta möllöttävät "silmät" oli vastenmielisiä. Kerran jäi himoitsemani jälkiruoka ottamatta, kun se olisi pitänyt laittaa pääruoasta sottaiselle lautaselle. Hyvin äkkiä opin, että lautasesta saa "puhtaan", kun sen pyyhkii ruokien välissä pehmeällä leipäpalalla.
Yksi helpotus ongelmaan voisikin olla, että lapsi annostelee ruokansa itse. Se ei poista sitä, että jotkut ruoat jäävät syömättä, mutta helpottaa kuitenkin asiaa, kun on itse voinut katsoa mitä mikäkin on ja miten ruoat lautasella ovat.
Ihan nirsoilematon aikuinen minustakin kasvoi ja itse asiassa aikuisena olen hyvin utelias uusien makujen, aineksien ja rakenteiden suhteen, jopa aika intohimoinen kotikokki.
Siitä olen samaa mieltä, että ei pidä lähteä lapsen oikkuihin mukaan ja siksi muokata kaikkea tarjolla olevaa, mutta toisaalta kokemuksesta tiedän, että ei tuo pakottamallakaan ohi mene. Ajan myötä menee, ja ainakaan minä en kuollut nälkään enkä edes muista olleeni nälkäinen, vaikka syöminen välillä aikamoista närppimistä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolle. Että kokkare muusissa aiheuttaa yökkäyksen.
Miksi ihmeessä sinä hyväksyt tuollaisen? Ei tuo ole todellakaan mikään syy jättää ruokaa syömättä?
Vai luuletko, että nälkää näkevät ihmiset yökkivät kokkareille.
Todellista nirsoutta josta on päästävä eroon.
Minä syön lähes mitä vaan, mutta kokkare muusissa aiheuttaa minulle refleksinomaisen yökkäysreaktion. Se yllätysklöntti pehmeän rakenteen keskellä. Saa taistella vedet silmissä yökkäämistä vastaan. Kyseisen ruoan syönti jää kyllä siihen sillä kertaa. Tai muuta kuin muusia voin yrittää syödä. Monella muulla tuo vastaava reaktio tulee jogurtin joukossa olevasta pehmeästä mansikan möllykästä, minulle se ei aiheuta mitään ongelmia.
Sairas äiti vie lapsensa tuollaiseen paikkaan syömään.
Mä olen ollu tommonen, osin olen vieläkin vaikka olen jo aikuinen. En voi ajatella esim jos on kiisseliä ja siinä kastiketta, että sekoittaisin ne keskenään, salaattiin ei saa laittaa majoneesia ja sekoittaa, en voi sietää pizzaa koska siinä on liikaa aineksia, mitäs muuta joo, ne kakut jotka halkaistaan ja joista valuu esim suklaakastiketta, saa mun ihokarvat pystyyn ja yököttää!
Sille EI VOI mitään! Ajan kanssa oppii mutta EI VOI PAKOTTAA!
ei ole normaalia tollanen neuroottisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä muistuttaakin siitä, että pian on joulu ja joudumme taas kestämään, kun appivanhemmat töllöttävät koko ruokailun ajan lastamme, ja kommentoivat sitä miten hän syö. Heidän mielestään kaikesta on pakko pitää, ja on niiiiin kummallista, jos jokin heille maistuva ei olekaan lapsen herkku. Itse voivat kyllä kovaan ääneen arvostella että "hyiii, sushia!". Jostain syystä kuvittelevat, että heidän tuijotus ja kommentit tyyliin "mitä, hyväähän se parsa on", saisi lapsen yhtäkkiä muuttamaan makuaistiaan. (Ja kyllä, meillä harjoitellaan kyllä maistamaan kaikkea ja totutellaan uusiin makuihin, mutta ehkäpä vierailu ei ole siihen se oikea hetki, vaan vain ahdistavaa lapsen mielestä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja lapseni emme yksinkertaisesti menisi kylään sellaiseen paikkaan jossa tahallaan kiusataan yhtä tai useampaa perheeni jäsentä vaikka asiasta on jo aikaisemmin huomautettu.
Kyse vaikuttaa olevan jostain aistiyliherkkyydestä tms. nirsouden tai tahallisen temppuilun sijaan.
Eihän se ole mitään kiusaamista, että ei palvele kaikkien erityisvaatimuksia, kun hyi se ja se on niin ällöä. Kiusaamista olisi se että ruoka tungettaisiin väkisin kurkusta alas.
Nimenomaan on kiusaamista. Yökkäysrefleksille ei voi mitään. Itselleni tulee sellainen keitetystä kananmunasta. Ollut minulla vauvasta saakka, joten ei ole temppuilua. Jos tungettaisiin ruokaa väkisin kurkusta alas kyseessä olisi jo väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hyväksyisi nirsoilua enkä ruokapöydässä pullikointia. Nirsot syököön kotona, jos mummolan ruoka ei sellaisenaan kelpaa. Anoppi ja mummo.
Luojan kiitos et oikeisti ole kenenkään mummo.
Lapsena samanlaisen vaiheen kokenut lisää vielä:
Pidä lapsi kuitenkin yhteisessä ruokailussa. Syö jotain, jonka pystyy, mutta vaikka ei söisikään, oppii ymmärtämään yhteisen ruokahetken sosiaalisen merkityksen. Samalla se on viesti, että nirsoilusta ei tehdä numeroa. Se voisi nyt olla huonoin juttu, että lapsi jäisi nyt pöydästä pois, kun muut kokoontuvat tai että koko ruokapöytäkeskustelu pyörisi yhden syömättömyyden ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Ei se ole arvostelua, jos ei yksinkertaisesti pysty syömään sitä. Yökkäysrefleksiä ei kukaan tee tahallaan. Ja on todella sairasta, jos aikuinen kiusaa lasta tarjoamalla tahallaan sellaista, mitä lapsi ei voi syödä. Esimerkiksi lihapullat on ihan helppo maustaa sipulin sijaan sipulijauheella, jos ei osaa valmistaa jotain muuta, mitä lapsi voi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös nirsoiluvaihe lapsena, ja vanhempani suhtautuivat siihen ymmärtäväisesti. Mummo sen sijaan ei ymmärtänyt, ja käytännössä pakotti syömään tiettyä ruokalajia. Nykyään maistuu oikeastaan mikä vain ennakkoluulottomasti, myös kaikki mistä en pienenä pitänyt, paitsi se ruokalaji mitä mummo pakotti syömään. Traumalla on todennäköisesti tekemistä asian kanssa. Mieheni oli lapsena nirso, ja pakotettiin myös syömään kaikkea, vaikka kakoi, ja yllätys yllätys, on edelleen nirso.
Jihuu! Ihan aito oikea lumihiutale!
Miksi muuten menette sinne syömään? Rahapula vai laiskuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Keliakia on fyysinen sairaus
Minulla on käynyt tosi hyvä säkä anopin suhteen. Hän osti meidän "nirsolle" lapselle semmoisen lokerolautasen, mihin hän laittoi ruuat omiin "lokerikkoihin" (ja jätti sen hemmetin sipulin pois), eikä laittanut sekaisin kaikkea samalle lautaselle. Pikkuhiljaa lapsi oppi syömään vähän kaikkea, kiitos anopin kärsivällisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Keliakia on fyysinen sairaus
Tiedän. Mutta silti on normaalia huomioida, jos ihminen ei voi syödä jotain. Riippumatta siitä, miksi ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Keliakia on fyysinen sairaus
Myös erilaiset nielemisongelmat ovat fyysisiä sairauksia. Mistä tiedät, ettei vieraallasi ole sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella epäkohteliasta arvostella toisen tekemää ruokaa.
Tarjoatko siis tahallasi esim. keliaakikolle vehnää ja sitten loukkaannut, jos hän sanoo, että vatsa tuli kipeäksi?
Keliakia on fyysinen sairaus
Niin? Nyt puhuttiin ruuan arvostelusta, ei sairauden luonteesta.
En minäkään hyväksyisi nirsoilua enkä ruokapöydässä pullikointia. Nirsot syököön kotona, jos mummolan ruoka ei sellaisenaan kelpaa. Anoppi ja mummo.