Riina Myöhäsen sanoo, että" kuka vaan voi alkaa kotiäidiksi"

Itse en jäisi. Oma äitini oli todella pitkään kotiäitinä, eikä hänellä ollut elämässä juuri muuta sisältöä kuin me lapset. Oli kova paikka kun aikuistuimme ja muutimme omillemme. Edelleen yrittää takertua ja puuttua joka asiaan. On ollut pakko asettaa rajoja. Nyt takertuu sitten vuorostaan isään. 

Lapsi oppii loisimismallin kotoaan, eikä sitten aikuisena hakeudu työelämään. Näitä on nähty. Sitten valitetaan kun ei voi esim hakeutua opiskelemaan ja ollaan kateellisia työssäkäyville, jotka ovat syntyneet "kera kultalusikan".

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko sitä nyt kiva elää lapsena perheessä, jossa sanotaan jokaisesta haluamastasi asiasta, että "ei ole varaa". Yläkouluiässä lapsikin tajuaa, että toisilla on äidit töissä ja syypää siihen, ettei mitään kivaa voi ostaa, onkin siitä ettei äiti ole töissä.

Eihän se ole kiva. Mutta vastaus otsikon kysymykseen on, että kyllä (valitettavasti) kuka tahansa voi jäädä kotiäidiksi, jos haluaa elää askeettista elämää. Yhteiskunta ei jätä ketään heitteille, varsinkaan lapsiperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Minun kokemus on sellainen, että olin lapsena isovanhemmilla hoidossa vanhempien ollessa töissä. Pyöri siinä naapurissa pari serkkua. Joo ihanaa ja turvallista oli, mutta kääntöpuoli oli se, että jäi tietty sosiaalisuus oppimatta. Kun aloitin koulussa, niin en osannut toimia ryhmässä enkä ottaa kontaktia vieraisiin lapsiin. Olin epävarma ja kömpelö jolla oli koko ajan itku kurkussa. Minusta sitten tulikin syrjitty ja kiusattu.

Lapselle tekee todellakin hyvää päästä pienestä lähtien ryhmään, esimerkiksi päiväkotiin, oppimaan sosiaalisia taitoja. Jotkut vanhemmat eivät vaan tajua, kuinka tärkeää lapsen on saada kasvatusta sosiaalisuuteen. Kouluelämään siirtyminen kun on suuri muutos lapselle. Ja suoranainen shokki sellaiselle kotona pidetylle.

Ikävää,että joku on kateellinen kotiäideille ja ikävää,ettet sinä saanut viettää aikaa kotiäitinä, jos vaikka miehesi ei suostunut siihen? Tai laskitte,ettei teillä ollut varaa siihen. Itselläni ei ole vielä lapsia,en tiedä tuleeko minusta koskaan kotiäitiä. En ainakaan haluaisi olla monia vuosia kotona. Mutten siltikään tunne kateutta kotiäitejä kohtaan. Jokainen tilanne, jokainen perhe on eri. Jokainen perhe tekee omanlaisensa valinnan oman tilanteensa mukaan. Mulle on aivan sama, hoitaako naapurin täti lapsensa kotona vai ei. Olen onnekas,kun en tunne elämäniloa vievää kateutta. Kokoajan, joka asiasta, jokaisesta tapahtumasta saisin olla valittamassa, naama kurtussa. Elän elämääni ja thats it. 

Minä ajattelin aina, että kun saan lapsen, aion olla kotiäitinä siihen asti että lapsi menee kouluun. Ehkä vielä silloinkin.

Lapsi on ainokainen (ja sellaiseksi jää), nyt 4v. On käynyt päiväkerhossa, mutta aika on niin lyhyt, että ei oikein riitä siihen että lapsi saisi sosialisoitua tarpeeksi.

Niinpä lähdin takaisin työelämään ja lapsi päiväkotiin, vaikka vielä hetki sitten ajattelinkin, että en ikinä laita lastani sinne. 

Lapsen parhaaksi se lopulta on. Olisin ollut itsekäs jos olisin halunnut väkisin pitää lapsen kotona, koska MINUSTA tuntuu siltä, että en halua lastani päiväkotiin.

Lapsi tykkää päiväkodissa olosta, on kavereita ja mielekästä tekemistä päivisin. 

Ja onhan se mukavaa, ettei itse tarvitse tukia nostaa.

Kotiäidiksi jääminen on ehkä tyhmin päätös, jonka nainen voi tehdä. Lapset eivät voi yhtään sen paremmin, vaikka ne hoidettaisiinkin kotona. Itse asiassa monet ovat sillä tavalla epäsosiaalisempia ja tyhmempiä, koska eivät ole päässeet päiväkotiin.

Ja sitten taloudellinen riippuvuus miehestä ja/tai yhteiskunnan tuista. Toisin sanoen olet köyhä koko elämäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Kotiäidiksi jääminen on ehkä tyhmin päätös, jonka nainen voi tehdä. Lapset eivät voi yhtään sen paremmin, vaikka ne hoidettaisiinkin kotona. Itse asiassa monet ovat sillä tavalla epäsosiaalisempia ja tyhmempiä, koska eivät ole päässeet päiväkotiin.

Ja sitten taloudellinen riippuvuus miehestä ja/tai yhteiskunnan tuista. Toisin sanoen olet köyhä koko elämäsi. 

Ei se nyt vielä vie taloudelliseen tappioon, jos muutaman vuoden lapsen tai kahden kanssa on kotona. Kerkeäähän siinä välissä tai jälkeen työelämään. Joku voi tehdä osa-aikaa tai on yrittäjä. 

Mutta kai nyt lapsi pitää olla? Jos on, niin sit voi. Ei siihen mitään lahjakkuutta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Minun kokemus on sellainen, että olin lapsena isovanhemmilla hoidossa vanhempien ollessa töissä. Pyöri siinä naapurissa pari serkkua. Joo ihanaa ja turvallista oli, mutta kääntöpuoli oli se, että jäi tietty sosiaalisuus oppimatta. Kun aloitin koulussa, niin en osannut toimia ryhmässä enkä ottaa kontaktia vieraisiin lapsiin. Olin epävarma ja kömpelö jolla oli koko ajan itku kurkussa. Minusta sitten tulikin syrjitty ja kiusattu.

Lapselle tekee todellakin hyvää päästä pienestä lähtien ryhmään, esimerkik

Ja mulla oli vielä hämäävänä piirteenä se, että olen puhelias, sosiaalinen ja aika rohkeakin esim vastaamaan tunneilla. Mutta se ryhmäytyminen ei vaan onnistunut. Aikuiset yrittivät ehdottaa minulle että ole tuon tai tuon kanssa. No miten olet, jos ne eivät ota mukaan? Varsinkin tytöt ovat kehittyneet jo ala-asteella sosiaalisesti taitaviksi ja ilmeisesti jotenkin vaistosivat mun outouden. Paljon oli myös niitä tilanteita, että vähäksi aikaa mutkin otettiin mukaan, mut sitten ei enää. Viidennellä ja kuudennella mulla oli bestis, mutta jouduimme yläasteella rinnakkaisluokille ja hän löysi paremmat kaverit. 

Mietin vaan, että jos lapsi/nuori on köyhä ja vielä sosiaalisesti untelo, kuten minä, niin syrjäytymisriski kyllä kasvaa.

Jep. Anoppi oli kotiäiti ja miehen sisko on kotiäiti. Elää yh:na toimeentulotuella, koulutus olisi, mutta kun "lapsi tarvitsee äidin kotiin".

Itse arvostan enemmän äitini kaltaisia naisia, jotka ovat käyneet elämänsä töissä, tienanneet rahansa ja nyt eläkeläisenä äiti on hyvin toimeentuleva mummeli. Eikä oo kyllä yhtään ollut vajausta rakkaudesta tai huolenpidostakaan,

Jos multa kysytään,arvostan naista,joka haluaa kantaa myös kortensa kekoon,edes joskus vaikka olisikin kotiäiti jossain välissä. En arvosta sellaista,joka tieten tahtoen haluaa vaan olla poissa työelämästä ja olla vauvakone. Mutta kyllähän sen näkee asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Anoppi oli kotiäiti ja miehen sisko on kotiäiti. Elää yh:na toimeentulotuella, koulutus olisi, mutta kun "lapsi tarvitsee äidin kotiin".

 

Itse arvostan enemmän äitini kaltaisia naisia, jotka ovat käyneet elämänsä töissä, tienanneet rahansa ja nyt eläkeläisenä äiti on hyvin toimeentuleva mummeli. Eikä oo kyllä yhtään ollut vajausta rakkaudesta tai huolenpidostakaan,

Ja valitsit miehen, joka on kasvanut tossa perheessä?

Voi jäädä. Kostautuu sitten aikanaan eläkkeellä kun kotiäidit tulot on niin minimi kuin olla ja saattaa. Jos elättäjä eli mies on häipynyt tai hengetön niin heikosti menee. Toivottavasti siinä kohti ne kotikasvatetut lapset arvostaa ja maksaa äitinsä elämisen.

Eli siis kuka vaan jolla hyvin tienaava mies, joka haluaa elättää perheensä yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Anoppi oli kotiäiti ja miehen sisko on kotiäiti. Elää yh:na toimeentulotuella, koulutus olisi, mutta kun "lapsi tarvitsee äidin kotiin".

 

Itse arvostan enemmän äitini kaltaisia naisia, jotka ovat käyneet elämänsä töissä, tienanneet rahansa ja nyt eläkeläisenä äiti on hyvin toimeentuleva mummeli. Eikä oo kyllä yhtään ollut vajausta rakkaudesta tai huolenpidostakaan,

 

 

Ja valitsit miehen, joka on kasvanut tossa perheessä?

Miksipä en? On osannut arvostaa erilaista naista kuin millaisiin on perheen kautta tottunut. Ei ihmistä saa tuomita sen vuoksi, millainen on suku.

On iloinen siitä, että taloudessa on kaksi aikuista ihmistä, jotka molemmat yhtä lailla tuo rahaa kotiin. Onhan se melkoinen taakka miehellekin, jos joutuu kantamaan päävastuun perheen elatuksesta.

Sitten on vielä yksi juttu, jonka yritän muotoilla niin nätisti kuin osaan. Ja pehmennän, että elämäntilanteita ja voimavaroja on erilaisia enkä tuomitse niitä.

Mutta joskus kotiäiteinä on naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa mihinkään suuntaan eikä ehkä edes voimavaroja olla työelämässä. Niin millaisen kotikasvatuksen nämä lapset saavat? Tuskin kovin virikkeellistä. Enkä tarkoita, että lasta pitäisi olla joka ilta viemässä johonkin tavoitteelliseen harrastukseen, päinvastoin. Mutta näille lapsille olisi hyväksi se päivähoito, jotta sen sosiaalisuuden lisäksi oppisivat hyödyllisiä taitoja, käytöstapoja yms. Ja lisäksi äiti kehittyisi myös itse työelämässä. Kuka meistä voi sanoa, ettei olisi oppinut töissä mitään, vaikka huikea uranainen olisikaan?

Mun perhe oli ihan perusfiksu perhe ja olin hyvä koulussakin, mutta sen sosiaalisuuden lisäksi huomasin, että multa puuttui paljon kokemuksia, joita toisilla lapsilla oli. En ollut ikinä käynyt uimahallissa, ei mulla ollut edes uimapukua, en ollut ikinä luistellut. En osannut syödä veitsellä ja haarukalla. Siis ei kotiäiti ollut vaan hoksannut kaikkea opettaa. Tuli vähän tyhmä olo ekalla ja vielä pitkään ala-asteellakin, kun kaikki tuli jotenkin uutena mulle. Lukea osasin, olin itse oppinut. Äiti muuten sanoi neuvolan tädille, että "ei se osaa oikeasti lukea, muistaa vaan tekstit" Terkkari sitten luetutti mulla vierasta tekstiä ja mä osasin. Äiti on itse tämän mulle monta kertaa muistellut, itse en tilannetta muista. Siis eikö äitiä sen vertaa kiinnostanut, että ois testannut mun lukutaidon itse? Mutta se oli toisaalta 80-lukua, vähän sellaista aikaa, että penskat on kivoja kun ne on hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Anoppi oli kotiäiti ja miehen sisko on kotiäiti. Elää yh:na toimeentulotuella, koulutus olisi, mutta kun "lapsi tarvitsee äidin kotiin".

 

Itse arvostan enemmän äitini kaltaisia naisia, jotka ovat käyneet elämänsä töissä, tienanneet rahansa ja nyt eläkeläisenä äiti on hyvin toimeentuleva mummeli. Eikä oo kyllä yhtään ollut vajausta rakkaudesta tai huolenpidostakaan,

 

 

Ja valitsit miehen, joka on kasvanut tossa perheessä?

 

Miksipä en? On osannut arvostaa erilaista naista kuin millaisiin on perheen kautta tottunut. Ei ihmistä saa tuomita sen vuoksi, millainen on suku.

 

On iloinen siitä, että taloudessa on kaksi aikuista ihmistä, jotka molemmat yhtä lailla tuo rahaa kotiin. Onhan se melkoinen taakka miehe

Mutta sellaisiakin miehiä on. Ehkä joku nainen on kateellinen siitä,että sellaisiakin miehiä on. It's your lucky, if you get it,if you like it.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Tätä on Riinan tiktok videoiden kommenteissa yritetty kertoa, että ihan tutkitusti sosiaaliset taidot jää huonommaksi lapsilla joita ei laiteta päiväkotiin. Mutta ei häntä kiinnosta, vaikuttaa aika mustavalkoiselta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Olen nelikymppinen lapseton nainen enkä ole käyttänyt muutamaan vuoteen ehkäisyä. Ei ole kovin helppoa alkaa kotiäidiksi.