Pelkään, että lastani aletaan kiusata
Niin, jotenkin mulla on hirveän iso pelko, että nyt ala-asteella olevaa poikaani aletaan kiusata koulussa.
Hän on tavallaan pidetty, tosi sosiaalinen ja aktiivinen, mutta tiedostan, että eihän tämmösellä mitään väliä ole jos joku "syy" löytyy.
Onko muita vanhempia jotka tällaista pelkää?
Kommentit (17)
No tuskin aletaan kiusata tuon luonteista lasta.Ajattele meitä, joilla on hiljaisia ja sisäänpäinkääntyneitä arkoja lapsia, joilla on ihan oikeasti iso riski joutua kiusatuksi.
Oma lapseni on muita ikäisiään vähän lapsellisempi ja tykkääkin leikkiä pari vuotta nuorempien kanssa. On myös ujo, arka, herkkä ja hiljainen. Ekaluokkalainen nyt. Kyllä sitä välillä miettii, että keksiikö joku tarttua tuohon ja alkaa kiusaamaan.
Toinen lapseni taas on sosiaalinen, ns. pärjäävä ja omat rajansa vetävä tyyppi, hänen kohdallaan en pelkää lainkaan, että häntä kiusattaisi. Lähinnä päinvastoin ja yritänkin tarkalla korvalla kuunnella sekä juttuja kavereidensa kanssa ja muutenkin kysellä kavereista. Toistaiseksi onneksi vaikuttaa lähinnä puolustavan muita (ainakin aina, kun olen kuulemassa).
Kaikkia on kiusattu koulussa, totu siihen. Tosin ennen vanhaan ne kiusaamiset eivät olleet niin raakoja kuin nykyisin.
Sitä saakin pelätä. Koulumaailma on ihan hirveetä kuraa nykyään. Onneksi nuorimmalla viimeinen vuosi menossa ja kouluhelvetti on takana päin.
Ennemmin olisin huolissani ap ettei sun lapsesta tule kiusaaja.
Mun lastani yritettiin kiusata. Taisin haukkua opettajan. En halua toistaa sanoja, mutta opettaja kuuli kunniansa.
Hänhän se siellä on ainoana aikuisena paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, koska oma poikani on niin ujo ettei uskalla puhua kuin ihan tuttujen lasten kanssa tutussa ympäristössä. Olin itse koulukiusattu ja muistan täsmälleen miten se koetteli hengissä pysymistä. En tiedä mitä tehdä. Lapseni on nyt eskarissa.
Oletko yrittänyt tukea lastasi rohkaistumaan? Altistanut häntä jatkuvasti tilanteille, joissa hän on ujo ja tukenut ja kannustanut puhumaan ja osallistumaan? Pikkuhiljaa työntänyt epämukavuusalueelle?
Minulla on lähipiirissä muutama eskari-ikäinen tosi ujo lapsi, joita heidän äidit paapoo. Eivät kannusta lasta tekemään mitään, mikä jännittää tai on lapselle epämukavaa. Äidit hoitaa kaiken lapsen puolesta ja kohtelee kuin jotain pikkulasta. Olen näiden kohdalla miettinytkin, että varmaan joutuvat valitettavasti kiusatuiksi, kun aloittavat koulun.
No ei se etukäteen murehtiminen mitään auta, vaan lisäät vain omaa stressiäsi turhaan. Ota ongelmat vastaan sitten, kun ja jos ne tulevat ajankohtaisiksi. Itselläkin on kuitenkin murehtimistaipumusta, joten ymmärrän kyllä, että helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään, koska oma poikani on niin ujo ettei uskalla puhua kuin ihan tuttujen lasten kanssa tutussa ympäristössä. Olin itse koulukiusattu ja muistan täsmälleen miten se koetteli hengissä pysymistä. En tiedä mitä tehdä. Lapseni on nyt eskarissa.
Oletko yrittänyt tukea lastasi rohkaistumaan? Altistanut häntä jatkuvasti tilanteille, joissa hän on ujo ja tukenut ja kannustanut puhumaan ja osallistumaan? Pikkuhiljaa työntänyt epämukavuusalueelle?
Minulla on lähipiirissä muutama eskari-ikäinen tosi ujo lapsi, joita heidän äidit paapoo. Eivät kannusta lasta tekemään mitään, mikä jännittää tai on lapselle epämukavaa. Äidit hoitaa kaiken lapsen puolesta ja kohtelee kuin jotain pikkulasta. Olen näiden kohdalla miettinytkin, että varmaan joutuvat valitettavasti kiusatuiksi, kun aloittavat koulun.
Olen yrittänyt sen minkä pystyn. Kannustanut, rohkaissut, seissyt vierellä tukena ja antanut lapsen toimia itse. Mutta puhuminen on vaikeaa. Jos käymme lääkärissä ja lääkäri juttelee ja kyselee lapselta kysymyksiä, lapseni vastaa vain nyökkäämällä. Koulumaailmassa on kokonaan uudet ihmiset, mikä varmasti pahentaa tilannetta. Kotona ja vanhempien seurassa ei ole lainkaan ujo, vaan itsenäinen ja puhelias. Kunpa olisi sitä myös muulloinkin.
Vierailija kirjoitti:
No tuskin aletaan kiusata tuon luonteista lasta.Ajattele meitä, joilla on hiljaisia ja sisäänpäinkääntyneitä arkoja lapsia, joilla on ihan oikeasti iso riski joutua kiusatuksi.
Voi alkaa vaikka näin: laittaa takin naulakkoon, ja samalla vahingossa pudottaa koulun pahimman kiusaajan takin lattialle. Että se siitä luonteesta.
Monesti värikäs kieli ja äänen volyymi on tehokas ase tai puolustus. Noita äidit käyttävät.
Uskonto oppiaine huonontaa lapsen tulevaisuutta kun niin hulluja oppeja siinä.
Sen avulla aivopestään niin että lapsi ei osaa puolustautua.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin olisin huolissani ap ettei sun lapsesta tule kiusaaja.
Niim, kaikki on mahdollista.
Kuitenkin kiusaaja on se, joka todennäköisesti selviää aikuisuuteen ilman vakavia ongelmia. Omista kiusaajistani kaikki on ihan hyvin elämässä pärjänneet, paremmin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
No tuskin aletaan kiusata tuon luonteista lasta.Ajattele meitä, joilla on hiljaisia ja sisäänpäinkääntyneitä arkoja lapsia, joilla on ihan oikeasti iso riski joutua kiusatuksi.
Olet väärässä.
Olin itse ulospäin suuntautunut ja pidetty lapsi kahden ensimmäisen luokan ajan. Kolmannen luokan alkaessa muutimme ja uudessa ympäristössä "pääsin" luokan kiusaajan silmätikuksi ja siitä se turpiinvetohelvetti jatkui mukavasti peruskoulun loppuun asti.
Mikään muu kuin kaikkia muita kovemmat nyrkit eivät varjele kiusaamiselta, ja niitä minulla ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia on kiusattu koulussa, totu siihen. Tosin ennen vanhaan ne kiusaamiset eivät olleet niin raakoja kuin nykyisin.
Älä viitsi. 1970-luvulla päivittäinen turpasauna oli minulle normaalia. Jos se vielä pahemmaksi muuttuu, täytyy oppilailta leikata kurkut poikki kahdesti päivässä ja ruoskia päälle kerran.
Ei nyt näytä että kävisi niin. Ja jos lapsi saa kertoa, jos kokee huonon tilanteen.
Pelkään, koska oma poikani on niin ujo ettei uskalla puhua kuin ihan tuttujen lasten kanssa tutussa ympäristössä. Olin itse koulukiusattu ja muistan täsmälleen miten se koetteli hengissä pysymistä. En tiedä mitä tehdä. Lapseni on nyt eskarissa.