Lue keskustelun säännöt.
Riina Myöhäsen sanoo, että" kuka vaan voi alkaa kotiäidiksi"
05.12.2023 |
Hän on 28-vuotias neljän lapsen äiti. Heillä on perheen kaikki nettotulot 4000€/kk. Oletko samaa mieltä Riinan kanssa?
Kommentit (112)
Koko ketju täynnä kotiäitivihaa ja halveksuntaa heitä kohtaan. Sitä yritetään sitten vähän pehmentää käyttämällä lauseita tyylin, että en arvosta naista joka ei käy töissä. Koska sanoa suoraan, että halveksii kotiäitejä ei ole ihan poliittisesti korrektia. Tämäkin äiti saa varmaan suoriauhkauksia ulostulollaan asiasta, mutta vähintään halveksuntaa. Vaikka hänkin yrittää vain elää hyvin ja tehdä lapsilleen onnellisen elämän.
En tiedä milloin toiset naiset oppivat, että on parempi olla hiljaa ja teeskennellä vaikka jotain, koska rehellisyydestä ei seuraa mitään hyvää. Nyt pitää olla ura, korkeakoulutus, mielellään akateeminen loppututkinto arvostetulta alalta ja lapsi hoitoon mahdollisimman nopeasti, jotta äiti pääsee töihin tienaaman rahaa, jotta voi ostaa tavaroita lapselle ja mahdollistaa mahdollisimman paljon kokemuksia. Jos et ole tätä mitä nykyisin vaaditaan olet B-luokan kansalainen ja kannattaa omaksi parhaaksi sulautua seinään, ettei herätä huomiota.
Vallalla on ajatus, että vain ja ainoastaan tarhassa voi oppia sosiaalisuutta, siihen ei riitä hiekkalaatikolla leikkiminen kavereiden kanssa. Vain muutama vuosi tarhassa, voi opettaa sitä sosialistumista, mitä ne seuraavat 12 vuotta siellä luokkahuoneessa ei pysty koskaan paikkaamaan. Vaikka myös sinne mennään joka päivä ja sielläkin on kymmeniä luokkakavereita ja sielläkin on vessat, joiden ulkopuolella on muita.
Jos noita taitoja ei opi 4 vuotiaana, peli on pelattu. Sen jälkeen ei enää ikinä voi oppia seisomaan ruokajonossa. Ei hankkia ystäviä, eikä todellakaa puhumaan ryhmissä. Todennäköisesti ei opi edes ymmärtämään miten jossain jengeissä pitäisi olla. Eikä varsinkaan kykene harrastamaan joukkuelajeja ja käymään mahdollisesti jossain saunaillassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Tiedän näitä kotiäitejä, jotka eivät edes lapsien aikuistuttua ole enää päässeet töihin. Opinnot ovat vanhentuneet, tuli jos minkälaista ongelmaa, syrjäytymistä.
En suosittele kenellekään. Miksi nyhrätä kotona, kun lapset ovat päivähoidossa, eskarissa, koulussa?
Usein se äiti itse ei pärjää työelämässä vaan jotenkin kuormittuu joten eihän hänestä ole vanhempanakaan muuhun kuin nyhräämään. Ei kaikki ja joskus ymmärränkin kotona olemisen, mutta kotiäideissä on ns tössäkkeitä. Sori vaan.
Niin ja tiedätkö kuinka paljon näissä töissä käyvissä on sosiopaatteja, psykopaatteja, rikollisia ja kiusaajia? Varastavat työnantajiltaan ja tuhoavat työkavereidensa mielenterveyden. Joten ihan turha se on nostaa näitä töissäkäyviä jotenkin jalustalle. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.
Jos et sitä kouluaikana oppinut niin et olisi oppinut vielä pienempänäkään, päiväkoti-iässä. Mä ajattelin noin joskus yläasteikäisenä, mutta näin aikuisempana olen tunnistanut itsestäni liudan asperger-piirteitä. Veljen lapsissa ensin tuli esiin tutkimustentarve, ja sitten alkoi pohtimaan tarkemmin omaakin lapsuutta.
En vaan osaa olla luonteva osa porukkaa. Ei me kaikki olla seurapiiriperhosia ja ihan ok niin.
Niin ja, yleensä lapsesta huomaa kotihoidon siitä, että kotihoidetut on rauhallisempia, ja päiväkotihoidetut ovat vilkkaampia ja äänekkäämpiä, ne on oppineet siihen. - tämän olen kuullut useilta varhaiskasvatusammattilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Tiedän näitä kotiäitejä, jotka eivät edes lapsien aikuistuttua ole enää päässeet töihin. Opinnot ovat vanhentuneet, tuli jos minkälaista ongelmaa, syrjäytymistä.
En suosittele kenellekään. Miksi nyhrätä kotona, kun lapset ovat päivähoidossa, eskarissa, koulussa?
Usein se äiti itse ei pärjää työelämässä vaan jotenkin kuormittuu joten eihän hänestä ole vanhempanakaan muuhun kuin nyhräämään. Ei kaikki ja joskus ymmärränkin kotona olemisen, mutta kotiäideissä on ns tössäkkeitä. Sori vaan.
Kotiäideissä? Eikö sun työpaikalla ole yhtään tössäkkeitä? Niin monta entisten työpaikkojen työkaveria muistan, joihin sopii juuri tuo sana, tössäke. Ei se äitiydestä tai kotiäitiydestä ole kiinni. Ihminen voi löytää haasteita ja haastaa itseään melkeinpä missä tahansa, jos vaan on motivaatiota. Mutta jos ei ole motivaatiota olla tietyssä työpaikassa / tai sitten kotiäitinä, niin sitten vääjäämättä alkaa olla vähän tössäkkä. Jos ei ole motivaatiota siihen tekemiseen, sitten mennään rimaa hipoen tai sen altakin.
Minulla on motivaatiota olla kotiäiti, joka päivä tulee jonkunlaista kompastelua tai taistelua josta on jotenkin selvittävä ja jaksettava löytää keinoja seuraavaan päivään.
"Tössäke" ei tällaisessa äitiydessä kyllä jaksaisi. Ei minkään erityislapsen äitinä jaksaisi. Ja erkkojen äideissä on kyllä paljon kotiäitejä, kun lapsi ei pärjää yhtään yksin vaikka olisi jo isokin.
Ja miksi nyhrään kotona kun lapsi on koulussa... ne tunnit on ne ainoat hetket kun voin tehdä jotain muuta, ja käydä asioilla, kaupassa. Saan lepuutettua hermoja, ja voin harrastaa jotain. Iltapäivällä, illalla en pääse mihinkään (ilman lasta) enkä viikonloppuina. Olen lapsessa kiinni 24/7 ympäri vuoden, paitsi ne koulupäivät. Ja mikä "hauskinta", hän vaikuttaa päällepäin aivan tavalliselta lapselta. Ei kukaan puolituttu tiedä, miksi olen kotona. Nyhräämässä. Tössäkkeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Tiedän näitä kotiäitejä, jotka eivät edes lapsien aikuistuttua ole enää päässeet töihin. Opinnot ovat vanhentuneet, tuli jos minkälaista ongelmaa, syrjäytymistä.
En suosittele kenellekään. Miksi nyhrätä kotona, kun lapset ovat päivähoidossa, eskarissa, koulussa?
Usein se äiti itse ei pärjää työelämässä vaan jotenkin kuormittuu joten eihän hänestä ole vanhempanakaan muuhun kuin nyhräämään. Ei kaikki ja joskus ymmärränkin kotona olemisen, mutta kotiäideissä on ns tössäkkeitä. Sori vaan.
Kotiäideissä? Eikö sun työpaikalla ole yhtään tössäkkeitä? Niin monta entisten työpaikkojen työkaveria muistan, joihin sopii juuri tuo sana, tössäke. Ei se äitiydestä tai kotiäitiy
No ylläri, että harvemmin "erityisten" äidit töitä haluaa tai jaksaa tehdä. Jostain se lapsi on ne erityiset geeninsä perinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kuka vain voi alkaa kotiäidiksi. Tn. joutuu tekemään valintoja esim. asumisen suhteen. Toisaalta säästää ruuassa, pk-maksuista, työssäkäyntikuluista, vaate/tavarahankinnoissa. Elämässä voi ottaa riskin, että uskoo parisuhteeseensa ja viettää aikaa lastensa kanssa. Kotiäitiyden jälkeen voi, tietenkin, työllistyä. Jopa hyväpalkkaiseen ja arvostettuun asiantuntijatyöhön (terveiset allekirjoittaneelta). Kotiäitiys on monelle arvovalinta, jota ulkopuolelta helposti parjataan. Ei siinä tössykkä pärjää. Monen lapsen, kerhojen, ystävien, suvun ja harrastusten kanssa tulee sosiaalisuuttakin taatusti riittämiin niin kotiäidille kuin lapsillekin.
Vierailija kirjoitti:
Olen.
Periaatteessa kyllä, jos tyytyy erittäin vaatimattomaan elintasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kotiäiti 25-vuotta, tukia olen nostanut lapsilisät ja vanhempainetuudet, muuten miehen rahoilla oltu ja kyllä eläkeasiat on hoidettu kuntoon. Töihin en aio mennä, oma nuorin on 2-vuotias ja seuraavaksi niin kauan kun kunto riittää keskityn lapsenlapsiin🙂Olen 45-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Tiedän näitä kotiäitejä, jotka eivät edes lapsien aikuistuttua ole enää päässeet töihin. Opinnot ovat vanhentuneet, tuli jos minkälaista ongelmaa, syrjäytymistä.
En suosittele kenellekään. Miksi nyhrätä kotona, kun lapset ovat päivähoidossa, eskarissa, koulussa?
Usein se äiti itse ei pärjää työelämässä vaan jotenkin kuormittuu joten eihän hänestä ole vanhempanakaan muuhun kuin nyhräämään. Ei kaikki ja joskus ymmärränkin kotona olemisen, mutta kotiäideissä on ns tössäkkeitä. Sori vaan.
Kotiäideissä? Eikö sun työpaikalla ole yhtään tössäkkeitä? Niin monta entisten työpaikkojen työkaveria muistan, joihin sopii juuri tu
"No ylläri, että harvemmin "erityisten" äidit töitä haluaa tai jaksaa tehdä. Jostain se lapsi on ne erityiset geeninsä perinyt."
Yleensä on jostain perinyt, mutta ei aina. Käsityksesi perheistä ja erityislapsista on näköjään erittäin kapea.
Lapsi jonka vuoksi olen kotona, ei ole minun biologinen lapseni, että se siitä taas sinun teoriastasi.
Ja kaikki erityisyydet eivät ole geeneissä perittyjä.
Minulla on ollut luonani myös lapsi, jolle oli hakattu vauvana aivovamma. Se ei ole periytyvä juttu, ja lapsi oli (on) tosiaankin erityislapsi. Tarvitsee jatkuvaa hoivaa isompanakin. Eli kun näet jonkun äidin tällaisen erityisvauvan/taaperon/koululaisen kanssa liikkeellä, ajattelet, että "tuo nainen se ei jaksa töissä käydä"? Tuleeko edes mieleesi, ettei vauva ole vältttämättä hänen synnyttämänsä, vaikka hoitaakin - kuin omaansa? Tai hoitaa itseasiassa paremminkin kuin oma äiti hoiti?
Jatkan vielä, autistisia lapsia on eniten insinöörivanhemmilla, vieläpä jos molemmat vanhemmat ovat insinöörejä niin riski autistiseen lapseen on jo suhteellisen iso. Niin kerropa nyt, kun lähdit pätemään, insinööritkö siis kuuluvat porukkaan jotka ei "halua tai jaksa tehdä töitä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä edelliseen, että myöskään cp-vamma tai keskosuuden aiheuttamat kehityshäiriöt eivät ole perittyjä ominaisuuksia.
Kaikkihan eivät itse hoidakaan näitä lapsia, kyllä laitoksissa on cp-lapsia. Ilmeisesti olisi sinusta parempi niin, erityiset laitoksiin, kunhan äiti vaan käy töissä.
Ellei toisella vanhemmalla ole huomattavan suuret tulot, on koko perheen etu jos molemmat vanhemmat käy töissä ja nostaa perheen elintasoa. On myös tärkeää antaa lapsille malli työnteosta ja ahkeruudesta sen sijaan että elettäisiin vuosikausia tukien varassa. Olen käytännössä samaa mieltä siitä että ihan pienelle lapselle paras paikka on vanhemman kanssa kotona, mutta työelämästä ulosjääminen systemaattisesti on pitkällä aikavälillä huono veto. Työllistyminen vaikeutuu eksponentaalisesti ja joskus se koittaa sekin aika kun tulisi mennä töihin. Miehelle voi myös sattua jotain tai tämä voi lähteä joten on aina hyvä olla jokin varasuunnitelma hihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin, vaikkei ole edes lapsia (eikä miestä)? 😁
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.
Itsell täysin sama kokemus. Tästä on tosin tehty tutkimusta ja muistaakseni kotona oleminen kuusi vuotiaaksi asti ei vaikuttanut lasten sosiaalisiin taitoihin. Tulos oli itselle vähän yllätys. Itsellä on kolme sisarusta ja kaikki muut paitsi nuorimmainen olivat kotona hoidossa koulun alkamiseen asti, nuorimmainen oli päivähoidossa ja on huomattavasti meitä muita sosiaalisempi ja pärjää ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.
Tämä. Minulla sama kokemus. Äiti oli kotiäiti. En suosittele kenellekään.
Naiset töihin ja lapset päiväkotiin. Se on koko perheen parhaaksi.
Ilmeisesti nykyään niin moni on ollut päiväkodissa, ettei osaa arvostaa sitä sosiaalistumista, jota siellä saa itsestään. Mulla oli myös vaikeuksia käydä vessassa jos joku edes näkee että menen sinne. En ollut kotona tottunut että oven ulkopuolella voi olla toisia lapsia mutta vessa
Kyllä mun äiti ainakin oli oikein hyvä roolimalli aina, kotiäitiydestä huolimatta. Älykäs, sanavalmis, luova oman tiensä kulkija. Siinä vaiheessa kun olin murrosiässä oli äiti lisäksi jo töissä. Useimmiten Suomessa äidit kyllä palaavat töihin viimeistään siinä vaiheessa kun lapset on kouluiässä. Olen todella kiitollinen, ettei tarvinnut olla päiväkodissa, vaan sain viettää varhaislapsuuteni turvallisessa ympäristössä oman perheen keskellä. Meitä oli useampi lapsi, joten vessassa käyminenkään ei tullut myöhemmin ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon, että tuntee kotonakasvaneita lapsia, jotka ovat yhtä sosiaalisia kuin päiväkotilapset, täytyy kommentoida, ettei mun epäsosiaalisuus näkynyt tutuille aikuisille mitenkään. Se, että jäin yksin jokaisella peruskoulun luokalla, vaikka luokat pistettiin uusiksi ja tuli uusia oppilaitaki, tuli mun perheelle ihan yllätyksenä ja he syyttelivät niitä luokan tyttöjä. Eli sinä et lapsesta näe, osaako se tulla lapsiryhmässä toimeen, vaikka se osaisi aikuisille niiata ja sanoa kädestä päivää ja vastata puhutteluun fiksusti. Minä osasin kyllä aikuisten kanssa olla, mutten lasten kanssa.
Oli mullakin pihakavereita ja olin jonkun aikaa seurakunnan kerhossakin, mutta kun ei se ryhmädynamiikka ole sama vaihtuvissa ryhmissä verrattuna pysyvään päiväkotiryhmään. Kerho oli pari tuntia päivässä, siinä oli paljon ohjattua toimintaa eikä kovin paljon aikaa vapaalle leikille, jossa ryhmätaidot kehittyvät. Hyväksi nuo kerhot yms toki ovat.
Jaa, minäkään en käynyt päiväkotia enkä kerhojakaan ja olin ujo ja hiljainen mutta aina oli koulussa kavereita eikä ollut ongelmia toimia ryhmässä.
Jos kerran pk:ssa oppii sosiaaliseksi, niin miksi ne mugerot eivät osaa ottaa hiljaisempia ja ujompia, kotona hoidettuja luokkakavereitaan mukaan välituntien rientoihin??
Vierailija kirjoitti:
Ellei toisella vanhemmalla ole huomattavan suuret tulot, on koko perheen etu jos molemmat vanhemmat käy töissä ja nostaa perheen elintasoa. On myös tärkeää antaa lapsille malli työnteosta ja ahkeruudesta sen sijaan että elettäisiin vuosikausia tukien varassa. Olen käytännössä samaa mieltä siitä että ihan pienelle lapselle paras paikka on vanhemman kanssa kotona, mutta työelämästä ulosjääminen systemaattisesti on pitkällä aikavälillä huono veto. Työllistyminen vaikeutuu eksponentaalisesti ja joskus se koittaa sekin aika kun tulisi mennä töihin. Miehelle voi myös sattua jotain tai tämä voi lähteä joten on aina hyvä olla jokin varasuunnitelma hihassa.
Tässä taas toistuu ihmeellinen asenne, että kotona oleva ei tekisi mitään tai ei ainakaan ole ahkera. Ja että se kotona oleva nostaa tukia.
Vuosia sitten oli artikkeli juristinaisesta, joka jäi kotiäidiksi noin 20 vuodeksi. Mies maksoi vaimolle eläkettä tältä ajalta. Ja vaimo hoiti kaikki kotiasiat, kun mies teki pitkää päivää, juristi hänkin.
Tämän 20 vuoden jälkeen nainen perusti oman yrityksen.
Ei ollut kotona makaava (hoiti kaikki kotityöt, lapset, harrastukset, remontit) eikä tyhmä (hyödynsi koulutuksensa kotiäitiuran jälkeen) eikä nostanut tukia (mies tienasi paljon).
Miten suppea ajatusmaailma oikein on, jos ainoa visio kotiäitiydestä on joku lähiön Kaisa, joka ei pääse töihin mt-ongelmien ja elämänhallinnan puutteen vuoksi ja jolla on viisi tukien-kerryttäjä-lasta? Eikö oikeasti muunlaisia kotiäitejä ole??
Minä olen kotiäiti ja lapset ymmärtää, että en laiskottele, ymmärtävät kyllä etten pelkästään istu koneella, kuten nyt varhaisen lounaani kanssa, hah.
Heräsin 5.30 ja aamupalaksi tenavat sai pinaattilettuja (itse paistettuja, ei kaupan) ja smoothiet. Välipalaksi laitan kaakaota, sämpylöitä (itse paistettuja). Pyykit on iltapäivään mennessä laitettu ja koti siivottu ja meillä on iltapäivä ja ilta aikaa perheenä yhdessä.
A. Hän on nuori
B. Hänellä on vielä tosi pienet lapset
Ei ole mitenkään erikoista olla kotona noin pienten kanssa, niin kuin hän ilmeisesti luulee. Hänkin kuulemma menee töihin, kun lapset kasvaa. Eli en ymmärrä, mitä hän kohkaa. Lisäksi häntä ketuttaa omat rankat työt, joihin palaaminen tietty harmittaa. Toisilla työ voi olla ihanan rauhallista toimistohommaa, jossa työkavereiden kanssa on älyttömän hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muuttaa jonnekin pienelle paikkakunnalle, missä on pienet asumiskustannukset, niin onnistuu.
Omistusasunnossa paikkakunnan koko ei takaa pieniä asumiskuluja. Varmasti Espoossa halvempi lämmittää ok-taloa kuin Rovaniemellä.
Pitääkö ottaa ääripäät vertailuun? Ja miksi yleensä omistusasunto?
Usein se äiti itse ei pärjää työelämässä vaan jotenkin kuormittuu joten eihän hänestä ole vanhempanakaan muuhun kuin nyhräämään. Ei kaikki ja joskus ymmärränkin kotona olemisen, mutta kotiäideissä on ns tössäkkeitä. Sori vaan.