Riina Myöhäsen sanoo, että" kuka vaan voi alkaa kotiäidiksi"

Juuri näin, kirjoittaja kuvaili parisuhteen ongelmaa. Kotiäitiyteen se ei liity. 

Sama taloudellinen epätasapaino voi olla myös kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä, jos tuloissa iso epäsuhta, eikä rahoihin suhtauduta yhteisinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Tämä. Minulla sama kokemus. Äiti oli kotiäiti. En suosittele kenellekään.

Naiset töihin ja lapset päiväkotiin. Se on koko perheen parhaaksi. 

Meidän perheessä olisi ollut taloudellisesti mahdollista mulla jäädä kotiäidiksi, mutta en jäänyt. Meillä on vain yksi lapsi, niin ehdottomasti halusin hänet päiväkotiin 3-vuotiaana sosiaalisen kehityksen vuoksi. Mulla on kaksi sisarusta ja meidän äiti oli kotiäiti, sosiaaliset kuv

"Mulla on kaksi sisarusta ja meidän äiti oli kotiäiti, sosiaaliset kuviot jäivät todella pieneksi ja se on vaikutti koulunkäyntiin koko ala-asteen ajan. "

Mitä tarkoitat? Minä olen kotiäiti, lapset ala-asteella, miten heidän sosiaaliset kuviot ovat vaarassa jäädä pieneksi ja vaikuttaa koulunkäyntiin? Kotiäitiyteni vuoksiko? Toistaiseksi meille on lasten kaverit tulleet ihan mielellään, (ja heidän vanhempansa päästävätkin tänne mielellään) sillä pääsen kuljettamaan koulun jälkeen meille ja meillä saa välipalaa, aikuinen on paikalla. Mikä tässä nyt on pielessä? 

Iso osa viesteistä on kotiäitejä vastaan, ei ole ok hoitaa pieniä lapsia kotona, koska se on tössyköintiä, kotona vetelehtimistä, yrittää päästä helpolla ja mitä ikinä, ei pärjää työelämässä jne. 

Miten suhtaudutte perhepäivähoitajiin? Ihan samaa tekee kuin valveutunut kotiäitikin, ja palkka on tosi pieni. Pieniä lapsia paimentaa kotonaan. Mutta onko se sitten jotenkin erityisen paljon hienompi kuin hän, joka hoitaa omia lapsiaan? Vaikka sen hoitotyön tekisi yhtä monipuolisesti ja kehittävästi ja ajatuksella, onko silti vain palkattu versio riittävän hyvä teille? 

Eikö teitä yhtään mietitytä, mistä tuollainen vihamielisyys naisten kotona tehtävää (palkatonta) työtä kohtaan tulee? Miten teidät on kasvatettu, ettette yhtään arvosta sitä?

Kyse on enemmän parisuhteen dynamiikasta, kun nostetaan esiin "miehen rahat" tai "ei kerry eläkettä", kyllä kertyy ja rahaa on käytössä, jos parisuhteessa pystytään näin sopimaan. Suotavaa olisi että mies näkee arvokkaana sen naisen tekemän (palkattoman) kotityön. 

Jos mies ei hellitä kukkaronnyörejä vaikka elää itse kuin hotellissa ja joku kasvattaa hänenkin lapsensa, niin ongelmakohdat eivät ole kotiäitiyden ongelmia, vaan parisuhteen. 

Mä en itse asiassa ole törmännyt kovin moneen mieheen, jolle toi olisi ok! Harva nykyajan mies, ainakaan koulutettu, haluaa elättää puolisoaan. Lisäksi moni miehistä haluaa myös jäädä vanhempainvapaalle.

Eli mulla ensimmäinen este olisi ollut ja onkin ollut se, ettei se ollut lasteni isän kanssa mahdollista. Moni mies olettaa, että kulut menee about puoliksi.

No esim minun miehelleni on ok, tosin mulla on vähän tuloja vaikka olenkin kotona, mutta ei palkkatuloa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse asiassa ole törmännyt kovin moneen mieheen, jolle toi olisi ok! Harva nykyajan mies, ainakaan koulutettu, haluaa elättää puolisoaan. Lisäksi moni miehistä haluaa myös jäädä vanhempainvapaalle.

Eli mulla ensimmäinen este olisi ollut ja onkin ollut se, ettei se ollut lasteni isän kanssa mahdollista. Moni mies olettaa, että kulut menee about puoliksi.

Senkö vuoksi monilla on sitten tiukka defenssi päällä "en voisi elää miehen rahoilla", "haluan omaa rahaa" jne.? Onko mahdotonta tai kateutta herättävää, että joissakin perheissä rahat ovat yhteisiä riippumatta niiden tienaajasta? On sovittu säännöt rahankäytölle, molemmille sama summa omaan käyttöön tms. Pidetään rahat yhteisinä, koska lapsetkin ovat yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Tämä. Minulla sama kokemus. Äiti oli kotiäiti. En suosittele kenellekään.

Naiset töihin ja lapset päiväkotiin. Se on koko perheen parhaaksi. 

Meidän perheessä olisi ollut taloudellisesti mahdollista mulla jäädä kotiäidiksi, mutta en jäänyt. Meillä on vain yksi lapsi, niin ehdottomasti halusin hänet päiväkotiin 3-vuotiaana sosiaalisen kehityksen vuoksi. Mulla on kaksi sisarusta ja meidän äiti oli kotiäiti, sosiaaliset kuv

Minä korkeasti koulutettuna halusin antaa lapsilleni mallin, että kotityöt ovat yhtä lailla arvokasta työtä kuin palkkatyökin. Ettei työn arvoa mitata euroissa. Halusin antaa heille mallin rohkeudesta tehdä omalta ja perheelle hyvältä tuntuvia valintoja, vaikka toiset niitä arvostelisivat. Me vanhemmat arvostimme heitä ja heidän lapsuuttaan enemmän kuin rahaa, joka työstä olisi tullut. Niin paljon, että halusimme viettää heidän ainutlaatuisen lapsuutensa heidän kanssaan. Lapsemme pitävät meitä vanhempiaan mm. ahkerina ja älykkäinä. En koe yhtään makoilleeni tukia nostellen, hah. Ja nyt maksan kuukaudessa veroja enempi kuin vuodessa sain kotihoidon tukea. Todennäköisesti enempi kuin sinä saat bruttotuloja kuussa. En silti rupea vähättelemään sinun osuuttasi yhteiskunnan pyörittämiseen. Joten älä sinäkään vähättele kotiäitien osuutta samaisessa pyörityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä jää vähän "tössisköksi", jos on vaan kotona vuositolkulla. Ja kyllä se koulussa huomataan, jos lapsi ei ole ollut päiväkodissa. Itse en ollut ja mulla oli aina riesana koulukiusaaminen kun en osannut ollut porukassa. Yleensä oli joku hyvä kaveri mut usein kävi niin että se löysi paremmat kaverit ja mä jäin vähän yksin ja siten kiusaajien uhriksi.

Tämä. Minulla sama kokemus. Äiti oli kotiäiti. En suosittele kenellekään.

Naiset töihin ja lapset päiväkotiin. Se on koko perheen parhaaksi. 

Meidän perheessä olisi ollut taloudellisesti mahdollista mulla jäädä kotiäidiksi, mutta en jäänyt. Meillä on vain yksi lapsi, niin ehdottomasti halusin hänet päiväkotiin 3-vuotiaana sosiaalisen kehityksen vuoksi. Mulla on kaksi sisar

"Minä korkeasti koulutettuna halusin antaa lapsilleni mallin, että kotityöt ovat yhtä lailla arvokasta työtä kuin palkkatyökin. Ettei työn arvoa mitata euroissa. Halusin antaa heille mallin rohkeudesta tehdä omalta ja perheelle hyvältä tuntuvia valintoja, vaikka toiset niitä arvostelisivat. Me vanhemmat arvostimme heitä ja heidän lapsuuttaan enemmän kuin rahaa, joka työstä olisi tullut. Niin paljon, että halusimme viettää heidän ainutlaatuisen lapsuutensa heidän kanssaan. Lapsemme pitävät meitä vanhempiaan mm. ahkerina ja älykkäinä. En koe yhtään makoilleeni tukia nostellen, hah. Ja nyt maksan kuukaudessa veroja enempi kuin vuodessa sain kotihoidon tukea. Todennäköisesti enempi kuin sinä saat bruttotuloja kuussa. En silti rupea vähättelemään sinun osuuttasi yhteiskunnan pyörittämiseen. Joten älä sinäkään vähättele kotiäitien osuutta samaisessa pyörityksessä."

Hyvin sanottu! Joka sana.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on enemmän parisuhteen dynamiikasta, kun nostetaan esiin "miehen rahat" tai "ei kerry eläkettä", kyllä kertyy ja rahaa on käytössä, jos parisuhteessa pystytään näin sopimaan. Suotavaa olisi että mies näkee arvokkaana sen naisen tekemän (palkattoman) kotityön. 

Jos mies ei hellitä kukkaronnyörejä vaikka elää itse kuin hotellissa ja joku kasvattaa hänenkin lapsensa, niin ongelmakohdat eivät ole kotiäitiyden ongelmia, vaan parisuhteen. 

Aikamoinen kroisos saa olla, jos peeheen elättämisen lisäksi maksaa eläkerahastoa vaimolleen. Ja Riina nimenomaan on kertonut tekevänsä kaiken paitsi palkkatyön ja pihatyöt. Eli mies tulee oikeasti kuin hotellissa aina valmiiseen pöytään, puhtaat vaatteet vain "ilmestyy" jne. Jos äiti joutuu vaikka pariksi viikoksi sairaalaan, niin pystyykö isä ottamaan täysin ongelmitta ohjat kaikesta? Vai pitääkö pyytää isovanhemmat paikalle? Pitääkö miehelle kirjoittaa kilometrin opas, mitä pitää tehdä ja miten? Ensin äitinsä passaa pojan pilalle ja sitten vaimo? No, nuori pienten lasten äiti hän on. Kyllä se elämä siitä vielä yllättää. Olin minäkin tuossa iässä vaikka mitä mieltä, mikä myöhemmin lähinnä hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on enemmän parisuhteen dynamiikasta, kun nostetaan esiin "miehen rahat" tai "ei kerry eläkettä", kyllä kertyy ja rahaa on käytössä, jos parisuhteessa pystytään näin sopimaan. Suotavaa olisi että mies näkee arvokkaana sen naisen tekemän (palkattoman) kotityön. 

Jos mies ei hellitä kukkaronnyörejä vaikka elää itse kuin hotellissa ja joku kasvattaa hänenkin lapsensa, niin ongelmakohdat eivät ole kotiäitiyden ongelmia, vaan parisuhteen. 

Aikamoinen kroisos saa olla, jos peeheen elättämisen lisäksi maksaa eläkerahastoa vaimolleen. Ja Riina nimenomaan on kertonut tekevänsä kaiken paitsi palkkatyön ja pihatyöt. Eli mies tulee oikeasti kuin hotellissa aina valmiiseen pöytään, puhtaat vaatteet vain "ilmestyy" jne. Jos äiti joutuu vaikka pariksi viikoksi sairaalaan, niin pystyykö isä ottamaan täysin ongelmitta ohjat kaikesta? Vai pitääkö pyytä

Otas asioista selvää.

Vapaaehtoiset eläkemaksut ovat verovähennyskelpoisia (vaimon verotuksessa tosin). Satanen tai kaksi kuukaudessa sivuun, onnistuu melkein jokaiselta työssäkäyvältä. Jos laittaa joka kuukausi 300 eläkkeeseen, eikä mene ikinä töihin vaan eläkeikään (67 vuotta) asti jurnuttaa omalla eläkevakuutuksella, niin eläke tulee tällä Riinan ikäisellä olemaan 1500 kuukaudessa. - herää toki kysymys kannattaisiko säästää / sijoittaa ne sataset jollekin korkotilille / sijoitusasuntoon mieluummin? Silloin ne sataset eivät ole verovähennyskelpoisia, mutta sijoituksensa saisi käyttöön milloin haluaa. Aikaisemminkin siis. 

Tarvitaanko tähän kroisos? Pienituloisetkin pystyvät tekemään sijoituksia, saatika isompituloiset. Oletushan on että miehen oltava melko hyvätuloinen, jos yksin elättää perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jäädä. Kostautuu sitten aikanaan eläkkeellä kun kotiäidit tulot on niin minimi kuin olla ja saattaa. Jos elättäjä eli mies on häipynyt tai hengetön niin heikosti menee. Toivottavasti siinä kohti ne kotikasvatetut lapset arvostaa ja maksaa äitinsä elämisen.

Tämä! Olen huomannut kuinka naiset tukeutuvat ja luottavat liikaa miehensä tuloihin. Esimerkiksi tällaisia naisia on paljon jotka eivät säästä omista tuloistaan eläkeikää varten, vaan luottavat pärjäävänsä miehen hyvällä eläkkeellä. Entä jos se mies viidenkympin tienoilla haluaakin erota? Mitäs sitten? Eräskin työkaveri jolla on enää muutama vuosi eläkeikään on sitä mieltä, että "käärinliinoissa ei ole taskuja". Tämä typerä ajatus syynä miksi ei ole koskaan säästänyt eikä aio sitä kuulemma nytkään aloittaa. Shoppailee ja tilailee vaatteita minkä ehtii. Kuulemma välillä salaa mieheltään.

Mun mielestä Suomessa tämä erittäin itsenäisen naisen (ja myös miehen) ihannointi menee toisinaan jo vähän liian pitkälle muidenkin tärkeiden arvojen kustannuksella. On tietenkin hyvä, ettei ole toisesta ihan perustavanlaatuisesti riippuvainen, mutta jotenkin unohtuu, että kyllä elämässä niitä tärkeitä asioita on myös esim. kumpanuus ja jakaminen, niin miehellä kuin naisellakin. Ja jos ero tulee, niin kyllä sitä yleensä saa asiansa järjestettyä, ellei ole nyt ihan avuttomaksi alkanut. Mielestäni on ikävää, jos joku toinen valitsee ja haluaa olla vaikkapa se kotiäiti, tai vaikka tuo työkaverisi, niin saa joiltain toisilta (naisilta) lähinnä paheksuntaa tai halveksuntaa osakseen. Ei näin, ei kaikkien tavitse valita ja priorisoida ihan samalla tavalla asioita elämässä, olemme erilaisia, asioita voi tehdä monella tavalla ihan hyvin, vaikka tavat ja valinnat ovat erilaiset.