Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?

Siis onko tässä nyt kysymys siitä, että nainen joutuu maksamaan vastikkeen 350 eur kuussa ja miettii tuleeko jotenkin huijatuksi? Ota tuo diili ilomielin vastaan. Sinä olet tämän casen voittaja.

Meillä meno on juurikin sitä, että rouvan pitää voittaa kaikessa. En ennakoi pitkää liittoa. Harmittaa vauvan takia, kun se on niin kiva tyyppi.

Ei ihme ettei suomalaisten parisuhteet kestä, kun yhteenmuutostakin tehdään rahallista hyötyä. Kun halusin muuttaa yhteen miehen kanssa minulla oli kaksi ja hänellä vuokrayksiö. Muutettiin minun kaksiooni ja maksoin saman vastikkeen ja lainan kuin aina ennenkin. Kuluni eivät kasvaneet ja miehen myötä ruokakulut jne laskivat, koska hän maksoi osansa niistä. Erityisen raukkamaista on mielestäni maksattaa sossutuloilla olevalla asumiskuluja omistusasunnostaan. Käytännössä köyhempi menettää asumistukensa ja hänen tulonsa pienenevät. Kyse on puhtaasta taloudellisesta hyväksikäytöstä, jossa pidetään sitä omaa rakasta rahatta taloudellisessa vankilassa. 

Vierailija kirjoitti:

"Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön."

Entä jos on okt eli ei ole vastiketta? Mitä silloin maksaisit?

Maksaisin ainakin sähköt, vesimaksut, jätemaksut yms. Ja sitten varmaan sovittaisiin yhdessä sen mukaan, että mitä siihen voisi lisäillä.

Jaettavat kulut toisen omistamassa osake asunnossa ovat hoitovastike, vesi, sähkö, netti, kotivakuutus, huonekalut, kodinkonehankinnat ja korjauskulut jotka syntyneet yhteisessä taloudessa käytön aikana. Osakkeeseen kohdistuvat rahoituskulut ovat omistajan maksettavia.

Seurustelen miehen kanssa jolla oma talo ja minä asun vuokralla. Hänen tulonsa on kolminkertaiset omiini verrattuna. Yhteenmuutosta puhuminen ei ole ainakaan vielä ajankohtaista, mutta jos niin tapahtuisi joskus, ajattelen että mies maksaa talon lainat, en halua omistaa taloa milloinkaan, jättäisin sen mieluusti hänen lapsilleen.

Sähkölaskut yms puoliksi. Ruoka- ja tavaraostoksissa ei niin tarkkaa, suurinpiirtein puoliksi.

Jos tuo 350 euroa tuntuu liian suurelta summalta, niin jäät vaan asumaan siihen 650 euro asuntoon ja homma on sillä ratkaistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön."

Entä jos on okt eli ei ole vastiketta? Mitä silloin maksaisit?

Maksaisin ainakin sähköt, vesimaksut, jätemaksut yms. Ja sitten varmaan sovittaisiin yhdessä sen mukaan, että mitä siihen voisi lisäillä.

Pelkästään omakotitalon sähkölaskut voi olla pikkuisen eri luokkaa kuin kerrostalossa... En todellakaan suostuisi yksin maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde alkoi sillä että mies muutti mun vuokra-asuntoon, mutta mä maksoin edelleen kaikki asumiskulut. Mies maksoi sitten ruokaostoksia ja vaikka kodinkoneita jos tarvittiin. Kun muutettiin yhteiseen vuokra-asuntoon, sovittiin että toinen maksaa vuokran ja toinen muita kuluja. Ei laskettu laskimella että meneekö tasan. Kun ollaan ostettu taloja, mies on aina maksanut lainanlyhennykset. Ihan vaan siksi että hänellä on ollut vakituinen työ ja säännölliset tulot, minulla ollut paljon määräaikaisuuksia. Koettu helpoimmaksi että lyhennykset menee siltä tililtä jossa on aina riittävästi rahaa, ei tarvitse miettiä ja laskea.

Nyt asutaan minun perimässäni velattomassa talossa. Tähän piti tehdä muutamien kymppitonnien remontti jota varten otettiin lainaa. Mies maksaa sen ja minä talon muita kuluja. Lisäksi laitan rahaa säästöön, siltä tililtä otetaan kun tarvitaan äkkiä rahaa vaikka ihmisen tai lemmikin lääkäriin, uuteen pesukoneeseen tai lapsen vuokratakuuseen.

Meillä homma toimii hyvin näin, joten meille sopiva tapa!

Millä perusteella mies maksaa sun omistaman talon remontin?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tässä nyt kysymys siitä, että nainen joutuu maksamaan vastikkeen 350 eur kuussa ja miettii tuleeko jotenkin huijatuksi? Ota tuo diili ilomielin vastaan. Sinä olet tämän casen voittaja.

Ei kannata muuttaa yhteen, jos yhdessä asumisen suurin hyöty mitataan rahassa. Itse ainakin olen kokenut yhdessä asumisen suurimmaksi hyödyksi sen, että voi asua yhdessä kumppanin kanssa, jakaa elämänsä ja arkensa tämän kanssa - se on se voitto.

Muutin miehen omistamaan asuntoon siksi aikaa että sain omani myytyä (oli toisella paikkakunnalla ja siellä oli aika vaikeat markkinat). Mies oli sitä mieltä että puolet juoksevista kuluista riittää mutta halusin maksaa ne kokonaan. Mulla oma asunto oli velaton ja miehellä taas omastaan vielä velkaa. 

Me ostettiin sitten uusi yhteinen kun molempien asunnot oli lopulta myyty. Sen kulut on sitten laitettu alusta asti puoliksi, vaikka mies on panostanut työtään siihen todella paljon (on todella taitava remppahommissa). Mä olisin aina halunnut maksaa remonttikustannukset kokonaan kun mies panostaa aikaa ja vaivaa mutta mies ei suostu millään. 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tässä nyt kysymys siitä, että nainen joutuu maksamaan vastikkeen 350 eur kuussa ja miettii tuleeko jotenkin huijatuksi? Ota tuo diili ilomielin vastaan. Sinä olet tämän casen voittaja.

Uteliaisuuttani kysyn, miten näissä tilanteissa toimitaan, jos se ei-omistama osapuoli joutuu vaikka työttömäksi tai pitkälle sairaslomalle - päästetäänkö vastikkeet ulosottoon vai puretaanko yhdessä asuminen? Vai onko ajatus se, että sitten on vain työttömän tai sairaan velvollisuus hankkia rahansa muualta, joko lainaamalla pankista, sukulaisilta tai myymällä munuaisensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön."

Entä jos on okt eli ei ole vastiketta? Mitä silloin maksaisit?

Maksaisin ainakin sähköt, vesimaksut, jätemaksut yms. Ja sitten varmaan sovittaisiin yhdessä sen mukaan, että mitä siihen voisi lisäillä.

Pelkästään omakotitalon sähkölaskut voi olla pikkuisen eri luokkaa kuin kerrostalossa... En todellakaan suostuisi yksin maksamaan.

 

Niin voi olla. Mutta valtaosaan riittää, mikäli laittaa tasaisesti sen 200e/kk ympäri vuoden säästöön sähköä varten. Toki jos talo on vanha, iso ja pelkästään suora sähkö, niin tuo summa on ihan karkkirahoja. Ehkä sitä on hyvä katsoa vähän tapauskohtaisesti, voi olla myös muita isoja sähkösyöppöjä, jotka ei varsinaisesti liity asumiseen, ulkoporeallasta, tehokasta pelikonetta ym.

Mutta kukapa näitä vakavassa parisuhteessa jaksaa laskeskella

Aloittaja tässä vielä täydentää saamieni kommenttien perusteella:

Kuten aloituksesta käy ilmi, on selvää että yhteen muuttaessa omat asumiskuluni tulevat joka tapauksessa pienenemään ja siinä mielessä yhdessä asuminen on voittoisampi diili kuin yksin asuminen. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut verrata omia nykyisiä ja tulevia asumiskulujani, vaan minun ja kumppanin asumiskuluja ja sitä, miten tällainen eri verran omistava ja eri verran tienaava pariskunta jyvittää ne reiluimmin keskenään.

En ole muuttamassa yhteen rahan takia vaan rakkaudesta, ja siksi yhteenmuutto tulee tapahtumaan oli kulujako lopulta mikä hyvänsä. Suunnitelma on elää onnellisesti yhdessä, ja siinä tapauksessa ei tosiaan olekaan euron eikä kympin päälle paljonko kukakin maksaa ja mitä. Mielestäni on kuitenkin naiivia olettaa, ettei ero voisi koskaan sattua omalle kohdalle, ja siksi haluan ymmärtää tämän asumisjärjestelyn vaikutukset myös pitkän ajan päähän. En halua tilanteeseen, jossa jäisin puille paljaille ilman mitään varallisuutta tai omistuksia koska yhdessä asutettu koti on täysin toisen nimissä ja hallinnassa, vaikka osaksi yhdessä rahoitettu. Mutta koska en ole koskaan omistanut asuntoa, en ole varma miten tällaisessa tilanteessa tulisi parhaiten maksaneeksi omasta asumisestaan ja asunnon kuluttamisesta, kuitenkin kerryttäen itsellekin pesämunaa.

Hyviä analyysejä tässä ketjussa, kiitos jo vastanneille niistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde alkoi sillä että mies muutti mun vuokra-asuntoon, mutta mä maksoin edelleen kaikki asumiskulut. Mies maksoi sitten ruokaostoksia ja vaikka kodinkoneita jos tarvittiin. Kun muutettiin yhteiseen vuokra-asuntoon, sovittiin että toinen maksaa vuokran ja toinen muita kuluja. Ei laskettu laskimella että meneekö tasan. Kun ollaan ostettu taloja, mies on aina maksanut lainanlyhennykset. Ihan vaan siksi että hänellä on ollut vakituinen työ ja säännölliset tulot, minulla ollut paljon määräaikaisuuksia. Koettu helpoimmaksi että lyhennykset menee siltä tililtä jossa on aina riittävästi rahaa, ei tarvitse miettiä ja laskea.

Nyt asutaan minun perimässäni velattomassa talossa. Tähän piti tehdä muutamien kymppitonnien remontti jota varten otettiin lainaa. Mies maksaa sen ja minä talon muita kuluja.

Millä perusteella mies maksaa sun omistaman talon remontin?

Remppalaina 30k on yhteinen. Mies maksaa sen sillä perusteella että hän haluaa ja näin sovittiin. Ei hän suostuisi asumaan tässä maksamatta mitään ja koska kaikki lainat on aina menneet hänen tililtään, näin sovittiin nytkin.

Me järjesteltiin aikanaan niin, että asunnon omistaja maksoi kaikki omistamiseen liittyvät menot (lainan lyhennyksen, korot ja sekä taloyhtiön remontit sekä pääomavastikkeen olisi maksanut, jos sellainen olisi ollut). Ajatuksena, että asunto on samalla sijoitus ja sen arvo nousee, joten loogista, että se joka saa arvonnousun hyödyn myös maksaa siihen liittyvän sijoituksen. 

Puoliksi maksettiin ns. juoksevat kulut: hoitovastike, vesi, sähkö, netti, pienet korjaukset ja remontit, jotka ovat meidän omaa asumistamme varten, ei asunnon arvoa kohottamaan. (Isompi remppa tehtiin ennen muuttoa myyntiä varten, sen siis maksoi asunnon omistaja.)

Tuo oli mielestämme reilua, koska omistamisen hyöty ja kulut menivät samalle henkilölle, vaikka siinä sivussa sitten toinenkin pääsi halvalla. Toinen taas lupasi elää säästeliäästi ja säästää rahaa, jotta sitten seuraava asunto voidaan ostaa tasaosuuksin.

Eli logiikkana tavallaan se, että molemmat säästivät saman verran, mutta toinen "sijoittaa" asuntoon ja toinen osakkeisiin/rahastoon/tilille. Samalla pariskuntana hajautettiin riskiä sijoituksissa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut myydä toiselle puolet asunnosta, mutta verotuksen vuoksi ei kannattanut. 

Seuraava asunto siis ostettiinkin puoliksi ja säästöt laitettiin yhteen.

Naiset tienaavat yleensä huonommin, hoitavat enempi kotia ja lapsia, tai ovat kotona hoitamassa niitä lapsia jopa vuosia, eivätkä tienaa mitään. Jos ei mies ole halukas suhteuttamaan yhteistalouden maksuja tulojen, kotitöitten ja lastenhoidon mukaan, saavat semmoiset miehet jäädä omiin nurkkiinsa asumaan ja laskemaan niitä rakkaita rahojaan. 😆 MInä ainakin jatkan seuraavaan mieheen. Muut naiset pitäkööt nämä itserakkaat juntit, jos haluavat.

En koskaan voisi muuttaa toisen omistamaan asuntoon. Oma tupa, oma lupa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön."

Entä jos on okt eli ei ole vastiketta? Mitä silloin maksaisit?

Maksaisin ainakin sähköt, vesimaksut, jätemaksut yms. Ja sitten varmaan sovittaisiin yhdessä sen mukaan, että mitä siihen voisi lisäillä.

Pelkästään omakotitalon sähkölaskut voi olla pikkuisen eri luokkaa kuin kerrostalossa... En todellakaan suostuisi yksin maksamaan.

 

Niin, no mitä sitten? Jos toinen maksaa jo lyhennykset, kiinteistöverot, mahdolliset kulkupelien verot ja kustannukset niin ihan sama, voisin talvikuukausina sitten maksella niitä isoja sähkölaskuja ihan mielelläni. Kaikki ei nyt elämässä jumaliste mene tasan ja itse en ainakaan olisi parisuhteessa, missä kaikkea kytätään laskimen kanssa. Parisuhteen pitäisi olla yhteispeliä, mutta näköjään se on nykyään vaan tällaista vastakkainasettelua ja "minä en ainakaan tee tuota/maksa tuota" känäämistä. Mahtaa teillä olla kivat suhteet.

"Me järjesteltiin aikanaan niin, että asunnon omistaja maksoi kaikki omistamiseen liittyvät menot (lainan lyhennyksen, korot ja sekä taloyhtiön remontit sekä pääomavastikkeen olisi maksanut, jos sellainen olisi ollut). Ajatuksena, että asunto on samalla sijoitus ja sen arvo nousee, joten loogista, että se joka saa arvonnousun hyödyn myös maksaa siihen liittyvän sijoituksen."

Ymmärrän hyvin jos esimerkiksi tarkoituksena on lähivuosina myydä asunto ja että sen omistanut pitää ne rahat sitten itsellään, eivätkä mene ns. yhteiseen pottiin.

Meillä taas kun omistamaani taloa/maatilaa ei tulla myymään, on hieman eri tilanne. Kyseessä ei ole arvokas "sijoitus". Ja kun aikanaan kuolen, talo siirtyy yhteisille lapsillemme. Näin ollen miehen taloon maksama remontti menee yhteiseksi hyväksi joka tapauksessa.